Ensimmäinen triathlon

Eilen ensimmäinen triathlon, rykäisy Kuusijärvellä. Tosin vain 1/8 matka. Eli siis uintia 750 m, pyörällä 20 km ja juoksua 5 km. Uinti ensimmäistä kertaa järvessä märkäpuku päällä jännitti eniten, mutta oli lopulta ehkä helpoin lajeista. Kesti hetken ennen kuin pääsi rytmiin ja löysi oman paikan uimareiden joukossa alun törmäilyiden jälkeen. Tuntu että porukka ois sukeltanut pohjasta eteen kun ne pysähty tarkistamaan suuntaa. Ensimmäiselle poijulle suunnistus sujui hyvin kun oli katsonut rannalta valmiiks kohteen johon suunnistaa, poijujahan ei vedestä oikein näe. Tosielle poijulle piti sit mennä vaan uimalakkien perässä ja toivoa että suunta on oikea. Sit rantaan ja repimään märkäpuku pois päältä ja pyöräilykamat päälle. Vaihdossa tuntu menevän ikuisuus mutta ottaen huomioon etten ollu harjotellu etukäteen ihan hyvin se meni.

Pyöräily ja juoksu oli seikkailukisojen lepposan joukkueena etenemisen jälkeen tiukkaa yksinäistä puurtamista. Pitemmällä matkalla ehkä sit vähän helpompaa kun ei tarvii ihan täysillä yrittää mennä koko ajan. Koko päivän oli ollu mahassa vähän outo olo ja pyöräilyn aikana otetut pari vesihörppyä sai mahan tuntumaan ihan täydeltä. Pyöräilyssä se ei haitannu mutta juoksussa tuntu kyllä. Pyöräosuudella ohitin muutamia polkijoita ja toisaalta muutamat meni ohi. Vaihto pyörältä juoksuun suju nopeesti.

Sitten täysin tönköillä jaloilla juoksemaan. Juoksu alko kulkemaan vasta neljän km:n jälkeen, mutta senkään jälkeen ei oikein pystynyt kiristämään, kun takareisissä ja mahassa tuntu sen verran pahalle. Pikatriathlon oli kokemuksena sinänsä hieno ja innolla odottamaan seuraavaa koitosta, jos silloin ois paremmassa hapessa jo alusta alkaen.

No-Limit Adventure

Eilen taas mahtava seikkailukisa Tammisaaren lähistöllä. Ensin puolisen tuntia suunnistusta muita peesaillen. Sitten Puolisen tuntia melontaa hienoissa järvimaisemissa ja välillä kanootin kantoa. Sitten pelastusliivit päällä juoksemaan ja uimaan. Melonta takas samoilla spekseillä ja pyörän selkään. Parikyt minuuttia pyörällä juurten ja kivien seassa ja sen jälkeen vauhdikkaita hiekkateitä pitkin suunnistaen pari tuntia. Pari rastia haettiin Mannerheim-linjan bunkkereista. Ensimmäinen bunkkerirasti jäi lopulta saamatta kun leimattiin vaan pihtileimasimella bunkkerin päällä eikä menty sisään hakemaan leimaa emittiin. Rastilla ollut toinen joukkue vihjas asiasta vasta jonkun matkan pyöräilyn jälkeen eikä viittitty lähteä takas. Sitten questilla neljä kierrosta ratajuoksua, jonka jälkeen parikyt minuuttia rullaluistelua. Yks rasti jätettiin väliin että ehdittiin vielä lopun vajaan puolen tunnin suunnistus. Kokonaisuudessaan kisa meni hyvin, tosin kärki meni kaukana edessä, mutta mentiin omaa vauhtia ja tehtiin lähes virheetön suoritus. Ennusteista huolimatta sää suosi ja aurinkokin näyttäytyi välillä viiden ja puolen tunnin reippailun aikana. Kiitoksia Antille loistavasta kisaseurasta ja järjestäjille hienosta kisasta.