Vantaan maraton

Tästä muodostui sitten kauden päätavoite päätettyäni jättää täydenmatkan triathlonin väliin. 13 viikon treenijakso ennen maratonia tuntui vähän köykäseltä, mutta olihan keväällä treenattu puolimaratonia varten ja kesäkin triathlonia varten. Harjoitusjakson aikana hyvät kympin ja puolimaratonin kisat antoivat luootamusta maratonille, vaikka kevään vauhteihin en pystynytkään.

Harjoittelu

13 viikon aikana kilometrejä tuli yhteensä n.750. Tärkeimpinä harjoituksina viikoittain olivat pitkä lenkki, maratonvauhtinen lenkkia ja vedot. Pitkistä lenkeistä kolme oli yli 30km ja kolmessa lenkissä viimenen neljäsosa mentiin maratonvauhtia. Maratonvauhtisista lenkeistä pisimmät olivat 16km. Vedot aloitettaiin kilometrin siivuista lisäten matkaa ensin kahteen ja sitten komeen kilometriin ja samalla vauhtia löysäten. Lisäksi mukaan perus hölköttelyä, jolloin useimmiten lenkkiin sisältyi 4-6x20 sekunin rentoja kiihdytyksiä. Alla tarkemmat speksit viikoittain.

Viikko	Vedot	VK	Pitkä	PK
1	4x1km@4.00	8km@4.30	18km	7km
2	5x1km@4.00-3.50	10km@4.26	22km	8km
3	6x1km@4.00-3.50	12km@4.30	24km	6km
4	7x1km@4.00-3.55	11km@4.51	31km	10km
5	5x1km@4.00-3.45	10km@4.25	24km	11km
6	3x2km@4.15	12km@4.30	28km	11km+6km
7	3x2km@4.10	10km 40.18 kisa	19km	11km
8	5x2km@4.10	14km@4.33	32km viim. 6km@4.30	-
9	3x500m@4.00	21.1km 1.28.39 kisa	16km	4km@4.15
10	3x3km@4.15	16km@4.30	33km viim. 8km@4.30	11km
11	4x3km@4.15-4.10	16km@4.35	28km	seikkailukisa 7h juoksua 15km
12	3x3km@4.15-4.10	11km@4.30	21km viim. 5km@4.30	5km
13	4x500m@4.30 (pe)	5km@4.30 (ke)	42.2km 3.08.34 kisa (su)	-

Viikko	1	2	3	4	5	6	7	8	9	10	11	12	13
km	43	52	53	65	58	70	51	61	54	74	74	48	11+42.2

Kisa

Mennäänpäs sitten itse maratoniin. Ennen maratonia ei sen kummemin ehtinyt jännittää ja tuntui jopa että tänä kesänä kisat on alkanu mennä liian rutiinilla. Tankkauksesta sen verran, että ke-pe tuli syötyä lounaalla nuudeleita pelkän salaatin sijaan ja iltapäivällä söin ekstra välipalaksi mysliä ja mehukeittoa. Lauantaina sitten normaali ruokaa ja tarpeeks nestettä sisään. Viimesellä viikolla tuntuma kropassa parani koko ajan ja mitään ihme tuntemuksia ei edes ollut.

Sunnuntaiaamuna herätys vähän ennen kahdeksaa kolmisen tuntia ennen starttia. Naamariin kupillinen mysliä maidolla ja banaanilla höystettynä sekä kaksi paahtoleipää. Ennen kisaa kittasin vajaan litran urheilujuomaa lopettaen puoli tuntia ennen starttia ja vielä banaani tunti ennen starttia. Kisapaikalla olin ajoissa ja ehdin hetken turista muiden juoksijoiden kanssa.

Päätin lähteä lyhyissä housuissa ja t-paidassa matkaan, vaikka aamulla lähtiessä mittari oli pakkasen puolella. Kisan aikana lämpötila oli kai siellä 6-8 asteen tienoilla ja hyvin noilla vehkeillä pärjäsi. Sää oli juoksuun todella hyvä, tuulta vain hitusen, aurinkokin paistoi välillä ja sadetta ei nimeksikään. Ekan kierroksen lopulla tuli vähän aikaa pientä tihkua auringon paistaessa, mutta se toi vain jotenkin hyvän fiiliksen.

Verryttelyksi juoksentelin vähän edestakaisin kisakeskuksessa ja vielä juuri ennen starttia kävin bajamajassa virittämässä kehon kisapainoon. Sieltä sitten lähtöpaikalle ja menin vähän turhan taakse, kun edessä oli aika joukko hitaampia juoksijoita. 4.30 kilometrivauhti mietitytti jonkin verran, mutta päätin lähteä kuitenkin rohkealla vauhdilla matkaan ja katsoa mihin asti jaksaa.

Alussa vauhdin kontrollointi oli hankalaa, kun sen verran paljon piti porukkaa ohitella. Ekan kilometritolpan kohdalla vähän järkytyin, kun kello näytti 4.07 eli aika selkeesti liian kova alku. Seuraavien kilometrien aikana vauhti lukkiutui siihen 4.30:een ja vähän alle ja porukkaa meni jonkin verran ohi mun alkupyrähdyksen jälkeen, mutta maltoin pitää oman vauhdin ja olla ryntäilemättä enempää. Sen verran itseluottamusta oli, että ajattelin vaan missäköhän vaiheessa menen noista takasin ohi.

Ensimmäisen kierroksen juokseminen oli siinä mielessä mukavaa, kun ihmetteli reittiä ja odotteli reitin varrella olevia bändejä ja juomapisteitä. Kannustusta reitin varrella oli ihan hyvin ja parhaiten mileen jäi Lenni-Kallen "katubileet" ja Teboilin mutkassa oleva lössi, joissa näkyi myös tuttua naamaa ja anto lisätsemppiä sekä tietysti bändit, jotka tosin olivat useammin tauolla kuin soittamassa, mutta pääasia että edes nauhalta tulevaa musiikkia oli siellä piristämässä.

Kisan järjestely olivat huippuluokkaa ja omat geelitkin oli turhaan takataskussa takapuolta raapimassa. Joka kierroksen lopussa sai napata geelin sopivasti ennen juomapistettä, jotta sai sitten vettä päälle. Ekalla kierroksella sain appelsiinigeelin, mutta se ei makuhermoja hivellyt ja toisella ja kolmannella kierroksella mentiin sitten maukkaammalla mansikalla. Muilla kahdella kierroksen juomapisteellä otin ainakin toisella urheilujuomaa ja toisella sit tuntumeksun mukaan pelkkää vettä tai molempia. Energiat riitti kyllä hienosti koko kisan ajan.

Toisen kierroksen puolessa välissä juoksin vähän nopemman kilometrin ja sain edessä olleen porukan kiinni. Siinä olikin hyvä peesailla, kun todella tarkkaan nakutettiin 4.30:n kilsoja. Alamäissä aina rullailin muista ohi ja sitten taas annoin suosiolla muille vetovuoron. Kierroksen vaihtuessa taisin pari kilometriä vetääkin porukkaa hurmioituneena Stubbin tsemppauksesta, mutta siirryin sitten taas peesailemaan. Kierroksen puolivälin jälkeen kärki painoi huikeaa vauhtia ohi ja ilmeisesti muu porukka jäi ihmettelemään kärjen vauhtia, kun alkoivat jäämään. Piti oikein tarkkaan katsoa kellosta olinko nostanut vauhtia, mutta kello näytti aina vaan 4.30 kilometrejä, joten ei muuta kuin eteenpäin yksinään.

Kolmannen kierroksen lopussa tiesin jo odotella omia kannustusjoukkoja ja siellähän Sirpa ja Siiri oli tsemppaamassa ja vitosetkin ehdin ohi mennessä heittää. 32 kilometrin kohdalla reisissä alkoi tuntua ensimmäisiä merkkejä rasituksesta ja vähän kävi mielessä mihinkän asti kestävät. Tosin edellisellä marallakaan ei enää reidet ollut loppuneet kesken matkan, joten suurta huolta ei nytkään ollut. Juoksu kulku kuitenkin edelleen kuin hurmiossa ja pikkuhiljaa ohittelin alussa ohitsepäästämiäni juoksijoita. Myös kierroksella ohitettavia oli jo aika paljon.

Yksi juoksun kulminaatiopisteitä oli varmaan 36 kilsan kohdalla, kun yksi juoksija tuli takaa ohi. Mietin hetken, että uskallanko lähteä peesaamaan vai en, mutta koska olin jo etukäteen miettinyt, että viimeset viis kilometriä mennään niin paljon kuin irtoaa, niin päätin lähteä peesiin ja roikuin perässä. Parin kilometrin jälkeen pääsin hetkeksi ohikin ja välillä juostiin myös rinnakkain. Pari kilometriä ennen maalia oikea takareisi ja pohje antoi vähän vihjeitä krampeista, mutta onneks mitään isompaa ei tullut.

Viimeisellä kilometrillä piti kuitenkin antautua, kun kaveri otti hirmu loppukirin ja itsestä tuntui, että vauhti hyytyi kokonaan, vaikka kaikkeni yritin. Todellisuudessa kaveri veti lopussa lähes 4.00 minuutin kilometri vauhtia, kuten maalissa sanoi, joten oma vauhti ei varmasti oikeasti edes hyytynyt. Viimeisessä alamäessä takareisi meinas tosissaan krampata, mutta selvisin säikähdyksellä ja rullailin iloisena maaliin. Ennätys parani lähes 12 minuuttia loppuajan ollessa 3.08.34!

Vauhdinjako onnistui nappiin ensimmäistä kilometriä lukuunottamatta, kun n. 10,5 kilometrin kierrokset oli 46.49, 47.13, 47.20 ja 47.25. Vielä ei tälläkään matkalla ihan maailmanennätys + 50% tavoitteeseen päästy, mutta lähellä aletaan olla. Saapa nähdä joko seuraavalla kerralla lähdetään alle 3 tunnin aikaa tavoittelemaan vai onko välissä vielä 3.05 alitus. Vauhdin pitää kyllä parantua kympillä ja puolikkaalla jonkin verran ennen kuin kolmesta tunnista voi haaveilla.

Juoksun jälkeen viime syksynä/talvena vaivannut vasemman jalan polven ITB-vaiva antoi merkkejä itsestään, vaikka suurempia tuntemuksia juostessa ei ole ollut sitten helmikuun. Onneksi se meni ohi jo tiistaihin mennessä. Saapa nähdä palaako vaiva, kun alan juoksentelemaan taas. Onneksi jumpat ja venytykset on kuitenkin tiedossa.Etureidet on vielä kipeinä nyt keskiviikkoaamuna, mutta ne kyllä toipuu. Rakkoja en juoksusta saanut mihinkään, mutta paita hankasi solisluut nirhamille jostain syystä.

Nyt mietin laitetaanko kausipakettiin ja aletaan odotella hiihtokelejä vai vieläkö lähdetään reilun viikon päästä Mammuttimaratonille. Tämä juoksu antoi kuitenkin kaudelle hienon lopun ja juoksupuolella meni todella hyvin, vaikkakin triathlonkausi jäi täysin tyngäksi.

XGlow-kaato

Kauden viimeinen Multisport cupin kisa käytiin Vihdissä. Kisa kruunasi viimeisen kovan maratontreeniviikon ja sen jälkeen alkaa keventely kauden kohokohtaa varten. Kisa starttasi lauantaiaamuna viideltä ja mahdollisuus olisi ollut mennä koulumajoitukseen jo illalla ja päästä suunnittelemaan reittiä rauhassa, mutta vaikka joukkuekaveri sinne jo meni itse päätin mennä kotona ajoissa nukkumaan ja saada pari tuntia enemmän unta ja tutustua reittiin sitten aamulla.

Kisapaikalle saavuinkin hyvissä ajoin ja ehdin tutustua rauhassa reittiin ja sitten vielä laittaa kisakamat kuntoon. Nyt on vissiin kaksi kesää menty Multisport cuppia niin että joka kisassa on uusi pari. Tällä kertaa sain b00tista Janin parikseni ja hyvin meillä yhteistyö sujuikin. Jani oli illalla muovittanut kartat ja piirrellyt reititkin valmiiksi, joten mulla oli helppo työ tulla valmiiseen pöytään. Suunnistusvastuuta päätettiin jakaa niin, että minä suunnistan pyörällä ja juosten mennään fiiliksen mukaan.

Kisa starttasi lyhyehköllä pyöräosuudella ja kuin vahingossa otettiin stattipaikka ihan eturivistä. Päästiinkin kärkijoukon matkaan aluksi, mutta tuttuun tapaan meikäläisen kone ei suostunut ottamaan alkuun tarpeeksi kierroksia, pitäisköhän oikeesti alkaa vähän verryttelemään näihin kisoihin. Lopulta puolen tunnin pyöräilyssä kärjelle tuli takkiin nelisen minuuttia.

Seuraavaksi vuorossa oli suunnistusta jalan pimeässä ja minä otin kartan käteen. Ensimmäinen rasti löytyi ongelmitta, mutta kun porukassa lähdettiin kohti toista rastia muut lähti liikaa oikealle ja vaikka oli tunne että mekin mennään vielä liikaa sinne, vaikka eri polku otettiinkin, niin silti ei vaan pystynyt korjaamaan kurssia heti aluksi. Virhe huomattiin pian lammen rantaan tultaessa ja lähdettiin korjaamaan kurssia oikeaan suuntaan. Tässä kohdassa olisi pitänyt vaan ottaa rauhallisemmin ja juosta kartan kanssa edellä, sillä korjausta ei tehty tarpeeksi ja päädyttiin pykälää liian etelässä olevan järven rantaan. Jälleen kuitenkin nopeasti huomattiin, että paikka on väärä ja kohti oikeaa suuntaa. Pari muuta joukkuetta tuntui kuitenkin lähtevän jonnekin ihan ihme suuntaan, mutta tällä kertaa olin täysin varma suunnasta. Rastille tultaessa arvottiin hetki, mutta päätin jatkaa pimeässä jääräpäisesti eteenpäin ja rasti löytyikin nätisti. Takaisin jo tuttua reittiä ja loput juoksurastit löytyivätkin ongelmitta. Tässä vaiheessa juoksu kulki ihan ok minullakin. Juoksuun meni koukkujen kanssa vajaa puolitoista tuntia ja kärkeä oltiin jo perässä puolisen tuntia.

Pari tuntia oltiin tässä vaiheessa edetty ja lamputkin sai sammuttaa, kun valoa oli jo riittävästi. Pyörän selässä vieläkin kaikki ylämäet teki tiukkaa ja jalat ei vaan tykänny pyöriä nopeesti, jotta mäet ei ois hidastanut niin paljon vauhtia. Pyöräetapin aluksi saatiin ajella hienoa polkuosuutta, joka olikin yksi kisan parhaista pätkistä. Loppu pyöräosuus olikin pääosin erilaisia teitä tai ainakin olisi kannattanut mennä. Ei oltu etukäteen piirretty karttaan 9-10 rastiväliä ja tehtiinkin todella huono ratkasu lähteä "oikomaan" polkua ja ehkä olemassa olevaa kartassa näkymätöntä polkua pitkin. Ensin ei löydetty pari-kolme metreä leveän ojan ylityspaikkaa ja rymyttiin pyörien kanssa ees taas lammen rantaa. Sitten vielä puolisen kilometriä polkua väärään suuntaan, kunnes viimein löydettiin rastille. Lopulta tuossa hukattiin puolisen tuntia verrattuna tietä pitkin kiertoon ja ajan lisäksi pyörien tunkkaaminen vei kyllä reilusti voimia. Kaksi tuntia pyöriä ulkoilutettiin ja sitten oli vuorossa lyhyt sprinttisuunnistus.

Sen verran aloin olla puhki, että annoin kartan suosiolla Janille. Parinkymmenen minuutin sprinttisuunnistus meni suunnistuksellisesti hyvin, mut mun jalat ei kyllä kovin kovaan vauhtiin enää suostuneet, vaikka joku kuntosarjan joukkue kommentoikin, että te ootte varmaan vauhdista päätellen kilpasarjassa. Emitinkin annoin takaisin Janille vaikka suunnistuksen aluksi lupauduin leimaamaan edes rastit.

Pyörän kanssa suunnistaminenkin alkoi olla vähän tuskallista, kun toinen painoi hyvävoimaisen oloisena edellä. Tasaisella tosin pyörä kulki vielä ihan ok, mutta pienekin ylämäki oli aina ihan tappoa. Pientä haparointia suunnistuksessa oli, kun ei ihan tarpeeksi tarkka ollut, mutta ei kuitenkaan suuria virheitä. Yhdessä kohtaa meitä kasaantui muutaman joukkueen porukka ja sain kuin sainkin porukan oikeaan suuntaan, vaikka kaikki muut olivat jo lähteneet kantamaan pyöriä metsään n. 45 astetta väärään suuntaan. Melontapaikalle asti pyöräiltiin sitten porukassa. Tosin ennen melontaa oli erikoinen tilanne Turun motarin alittavassa tunnelissa, jossa kahdeksasta pyörästä kahdesta meni rengas. Onneksi meidän joukkue säästyi kuitenkin tältä. Tähän pyöräilyyn meni n. 45 minuuttia.

Olin iloinen, että päästiin kajakin kyytiin ja jalat saisivat levätä, vaikka melonta ei aina ihan suosikki laji olekaan. Vähän saatiin taiteilla kajakin kanssa, kun tuuli painoi sitä väkisin vinoon, mutta ihan hyvin eka kerta samassa paatissa tällä miehityksellä mentiin. 40 minuutin melonnan jälkeen päästiin rantautumaan ja vuorossa oli kosken yli kahlaus köydestä kiinni pitäen. Sen verran voimakas virta oli, että oli pienoisia vaikeuksia päästä vasta rannalla takas kuiville. Jalkasin käytiin kiipeämässä vielä hienosti rakenettuja portaita ison mäen päälle katselemaan maisemia ja toinenkin rasti haettiin toisen nyppylän päältä. Takas tullessa vielä uudestaan kahlaten kosken yli ja reilun vartin virkistävän jaloittelun jälkeen taas vesille.

Tässä vaiheessa aikaa oli mennyt kuutisen tuntia ja näytti todella tiukalle ehditäänkö koko rata läpi, mutta pienet mahdollisuudet meillä vielä oli. Paluumatkalla käytiin hakemassa yksi rasti joen varrelta ja hienosti joen suu olikin onnistuttu piilottamaan kaislikkoon. Onneksi saatiin jokea lähestyessä rauhassa tarkkailla toisen joukkueen etsimisoperaatiota ja pujahdettiin kaislikkoon suunnilleen samasta kohdasta, johon ne hävisi. Kolmisen varttia melottiin ja rannassa oli vajaa vartti aikaa selvitytä maaliin. Vielä piti kantaa kanootti vaihtopaikalle ja nopeesti pyöräilyvarusteet päälle. Lyhyt reilun kymmenen minuutin pyöräily mentiin sen minkä minun jaloista pääsi eikä matkalle osunut ylämäki tilannetta helpottanut. Viimeinen rasti ja aikaa maaliin reilu puoli minuuttia. Onneksi loppusuora oli lyhyt ja vaikka perässä emitin kanssa tullut Jani poimi minun tiputtaman kartan kymmenen metriä ennen maalia ehti hän leimata seitsemän sekuntia ennen maalin sulkeutumista ajassa 6.59.53. Kartan poimimisesta huolimatta oltiin viimeisen rastivälin nopeimpia huimalla 27 sekunnin ajalla!

Maalissa päästiin nauttimaan jälleen kerran niin mahtavasta höyryäväst lohikeitosta ja pienistä ylimääräsistä mutkista huolimatta kisasta jäi kuitenkin hyvä fiilis. Kyllä silloin on onnistunut, jos koko radasta selviää määrä ajassa ja se on jo osaltaan voitto. Omalta osin tosin vähän jäi kaivelemaan toi jalkojen voimattomuus, mutta eipä sillä maraton on nyt kuitenkin selkeä syksyn päätavoite. Lopputuloksissa oltiin kahdeksansia, joka taitaa olla henkilökohtaisesti paras sijoitus Multisport cupin miesten kilpasarjassa. Kiitoksia parille ja järjestäjille jälleen loistavasti järjestetystä kisasta.

Tästä kisasta voi laittaa itselleen muistiin, että luota vaan suunnistuksessa itseesi äläkä peesaa liikaa muita ja suosi pyöräilyssä tiekiertoja!