Vantaan maraton

Tästä muodostui sitten kauden päätavoite päätettyäni jättää täydenmatkan triathlonin väliin. 13 viikon treenijakso ennen maratonia tuntui vähän köykäseltä, mutta olihan keväällä treenattu puolimaratonia varten ja kesäkin triathlonia varten. Harjoitusjakson aikana hyvät kympin ja puolimaratonin kisat antoivat luootamusta maratonille, vaikka kevään vauhteihin en pystynytkään.

Harjoittelu

13 viikon aikana kilometrejä tuli yhteensä n.750. Tärkeimpinä harjoituksina viikoittain olivat pitkä lenkki, maratonvauhtinen lenkkia ja vedot. Pitkistä lenkeistä kolme oli yli 30km ja kolmessa lenkissä viimenen neljäsosa mentiin maratonvauhtia. Maratonvauhtisista lenkeistä pisimmät olivat 16km. Vedot aloitettaiin kilometrin siivuista lisäten matkaa ensin kahteen ja sitten komeen kilometriin ja samalla vauhtia löysäten. Lisäksi mukaan perus hölköttelyä, jolloin useimmiten lenkkiin sisältyi 4-6x20 sekunin rentoja kiihdytyksiä. Alla tarkemmat speksit viikoittain.

Viikko	Vedot	VK	Pitkä	PK
1	4x1km@4.00	8km@4.30	18km	7km
2	5x1km@4.00-3.50	10km@4.26	22km	8km
3	6x1km@4.00-3.50	12km@4.30	24km	6km
4	7x1km@4.00-3.55	11km@4.51	31km	10km
5	5x1km@4.00-3.45	10km@4.25	24km	11km
6	3x2km@4.15	12km@4.30	28km	11km+6km
7	3x2km@4.10	10km 40.18 kisa	19km	11km
8	5x2km@4.10	14km@4.33	32km viim. 6km@4.30	-
9	3x500m@4.00	21.1km 1.28.39 kisa	16km	4km@4.15
10	3x3km@4.15	16km@4.30	33km viim. 8km@4.30	11km
11	4x3km@4.15-4.10	16km@4.35	28km	seikkailukisa 7h juoksua 15km
12	3x3km@4.15-4.10	11km@4.30	21km viim. 5km@4.30	5km
13	4x500m@4.30 (pe)	5km@4.30 (ke)	42.2km 3.08.34 kisa (su)	-

Viikko	1	2	3	4	5	6	7	8	9	10	11	12	13
km	43	52	53	65	58	70	51	61	54	74	74	48	11+42.2

Kisa

Mennäänpäs sitten itse maratoniin. Ennen maratonia ei sen kummemin ehtinyt jännittää ja tuntui jopa että tänä kesänä kisat on alkanu mennä liian rutiinilla. Tankkauksesta sen verran, että ke-pe tuli syötyä lounaalla nuudeleita pelkän salaatin sijaan ja iltapäivällä söin ekstra välipalaksi mysliä ja mehukeittoa. Lauantaina sitten normaali ruokaa ja tarpeeks nestettä sisään. Viimesellä viikolla tuntuma kropassa parani koko ajan ja mitään ihme tuntemuksia ei edes ollut.

Sunnuntaiaamuna herätys vähän ennen kahdeksaa kolmisen tuntia ennen starttia. Naamariin kupillinen mysliä maidolla ja banaanilla höystettynä sekä kaksi paahtoleipää. Ennen kisaa kittasin vajaan litran urheilujuomaa lopettaen puoli tuntia ennen starttia ja vielä banaani tunti ennen starttia. Kisapaikalla olin ajoissa ja ehdin hetken turista muiden juoksijoiden kanssa.

Päätin lähteä lyhyissä housuissa ja t-paidassa matkaan, vaikka aamulla lähtiessä mittari oli pakkasen puolella. Kisan aikana lämpötila oli kai siellä 6-8 asteen tienoilla ja hyvin noilla vehkeillä pärjäsi. Sää oli juoksuun todella hyvä, tuulta vain hitusen, aurinkokin paistoi välillä ja sadetta ei nimeksikään. Ekan kierroksen lopulla tuli vähän aikaa pientä tihkua auringon paistaessa, mutta se toi vain jotenkin hyvän fiiliksen.

Verryttelyksi juoksentelin vähän edestakaisin kisakeskuksessa ja vielä juuri ennen starttia kävin bajamajassa virittämässä kehon kisapainoon. Sieltä sitten lähtöpaikalle ja menin vähän turhan taakse, kun edessä oli aika joukko hitaampia juoksijoita. 4.30 kilometrivauhti mietitytti jonkin verran, mutta päätin lähteä kuitenkin rohkealla vauhdilla matkaan ja katsoa mihin asti jaksaa.

Alussa vauhdin kontrollointi oli hankalaa, kun sen verran paljon piti porukkaa ohitella. Ekan kilometritolpan kohdalla vähän järkytyin, kun kello näytti 4.07 eli aika selkeesti liian kova alku. Seuraavien kilometrien aikana vauhti lukkiutui siihen 4.30:een ja vähän alle ja porukkaa meni jonkin verran ohi mun alkupyrähdyksen jälkeen, mutta maltoin pitää oman vauhdin ja olla ryntäilemättä enempää. Sen verran itseluottamusta oli, että ajattelin vaan missäköhän vaiheessa menen noista takasin ohi.

Ensimmäisen kierroksen juokseminen oli siinä mielessä mukavaa, kun ihmetteli reittiä ja odotteli reitin varrella olevia bändejä ja juomapisteitä. Kannustusta reitin varrella oli ihan hyvin ja parhaiten mileen jäi Lenni-Kallen "katubileet" ja Teboilin mutkassa oleva lössi, joissa näkyi myös tuttua naamaa ja anto lisätsemppiä sekä tietysti bändit, jotka tosin olivat useammin tauolla kuin soittamassa, mutta pääasia että edes nauhalta tulevaa musiikkia oli siellä piristämässä.

Kisan järjestely olivat huippuluokkaa ja omat geelitkin oli turhaan takataskussa takapuolta raapimassa. Joka kierroksen lopussa sai napata geelin sopivasti ennen juomapistettä, jotta sai sitten vettä päälle. Ekalla kierroksella sain appelsiinigeelin, mutta se ei makuhermoja hivellyt ja toisella ja kolmannella kierroksella mentiin sitten maukkaammalla mansikalla. Muilla kahdella kierroksen juomapisteellä otin ainakin toisella urheilujuomaa ja toisella sit tuntumeksun mukaan pelkkää vettä tai molempia. Energiat riitti kyllä hienosti koko kisan ajan.

Toisen kierroksen puolessa välissä juoksin vähän nopemman kilometrin ja sain edessä olleen porukan kiinni. Siinä olikin hyvä peesailla, kun todella tarkkaan nakutettiin 4.30:n kilsoja. Alamäissä aina rullailin muista ohi ja sitten taas annoin suosiolla muille vetovuoron. Kierroksen vaihtuessa taisin pari kilometriä vetääkin porukkaa hurmioituneena Stubbin tsemppauksesta, mutta siirryin sitten taas peesailemaan. Kierroksen puolivälin jälkeen kärki painoi huikeaa vauhtia ohi ja ilmeisesti muu porukka jäi ihmettelemään kärjen vauhtia, kun alkoivat jäämään. Piti oikein tarkkaan katsoa kellosta olinko nostanut vauhtia, mutta kello näytti aina vaan 4.30 kilometrejä, joten ei muuta kuin eteenpäin yksinään.

Kolmannen kierroksen lopussa tiesin jo odotella omia kannustusjoukkoja ja siellähän Sirpa ja Siiri oli tsemppaamassa ja vitosetkin ehdin ohi mennessä heittää. 32 kilometrin kohdalla reisissä alkoi tuntua ensimmäisiä merkkejä rasituksesta ja vähän kävi mielessä mihinkän asti kestävät. Tosin edellisellä marallakaan ei enää reidet ollut loppuneet kesken matkan, joten suurta huolta ei nytkään ollut. Juoksu kulku kuitenkin edelleen kuin hurmiossa ja pikkuhiljaa ohittelin alussa ohitsepäästämiäni juoksijoita. Myös kierroksella ohitettavia oli jo aika paljon.

Yksi juoksun kulminaatiopisteitä oli varmaan 36 kilsan kohdalla, kun yksi juoksija tuli takaa ohi. Mietin hetken, että uskallanko lähteä peesaamaan vai en, mutta koska olin jo etukäteen miettinyt, että viimeset viis kilometriä mennään niin paljon kuin irtoaa, niin päätin lähteä peesiin ja roikuin perässä. Parin kilometrin jälkeen pääsin hetkeksi ohikin ja välillä juostiin myös rinnakkain. Pari kilometriä ennen maalia oikea takareisi ja pohje antoi vähän vihjeitä krampeista, mutta onneks mitään isompaa ei tullut.

Viimeisellä kilometrillä piti kuitenkin antautua, kun kaveri otti hirmu loppukirin ja itsestä tuntui, että vauhti hyytyi kokonaan, vaikka kaikkeni yritin. Todellisuudessa kaveri veti lopussa lähes 4.00 minuutin kilometri vauhtia, kuten maalissa sanoi, joten oma vauhti ei varmasti oikeasti edes hyytynyt. Viimeisessä alamäessä takareisi meinas tosissaan krampata, mutta selvisin säikähdyksellä ja rullailin iloisena maaliin. Ennätys parani lähes 12 minuuttia loppuajan ollessa 3.08.34!

Vauhdinjako onnistui nappiin ensimmäistä kilometriä lukuunottamatta, kun n. 10,5 kilometrin kierrokset oli 46.49, 47.13, 47.20 ja 47.25. Vielä ei tälläkään matkalla ihan maailmanennätys + 50% tavoitteeseen päästy, mutta lähellä aletaan olla. Saapa nähdä joko seuraavalla kerralla lähdetään alle 3 tunnin aikaa tavoittelemaan vai onko välissä vielä 3.05 alitus. Vauhdin pitää kyllä parantua kympillä ja puolikkaalla jonkin verran ennen kuin kolmesta tunnista voi haaveilla.

Juoksun jälkeen viime syksynä/talvena vaivannut vasemman jalan polven ITB-vaiva antoi merkkejä itsestään, vaikka suurempia tuntemuksia juostessa ei ole ollut sitten helmikuun. Onneksi se meni ohi jo tiistaihin mennessä. Saapa nähdä palaako vaiva, kun alan juoksentelemaan taas. Onneksi jumpat ja venytykset on kuitenkin tiedossa.Etureidet on vielä kipeinä nyt keskiviikkoaamuna, mutta ne kyllä toipuu. Rakkoja en juoksusta saanut mihinkään, mutta paita hankasi solisluut nirhamille jostain syystä.

Nyt mietin laitetaanko kausipakettiin ja aletaan odotella hiihtokelejä vai vieläkö lähdetään reilun viikon päästä Mammuttimaratonille. Tämä juoksu antoi kuitenkin kaudelle hienon lopun ja juoksupuolella meni todella hyvin, vaikkakin triathlonkausi jäi täysin tyngäksi.

XGlow-kaato

Kauden viimeinen Multisport cupin kisa käytiin Vihdissä. Kisa kruunasi viimeisen kovan maratontreeniviikon ja sen jälkeen alkaa keventely kauden kohokohtaa varten. Kisa starttasi lauantaiaamuna viideltä ja mahdollisuus olisi ollut mennä koulumajoitukseen jo illalla ja päästä suunnittelemaan reittiä rauhassa, mutta vaikka joukkuekaveri sinne jo meni itse päätin mennä kotona ajoissa nukkumaan ja saada pari tuntia enemmän unta ja tutustua reittiin sitten aamulla.

Kisapaikalle saavuinkin hyvissä ajoin ja ehdin tutustua rauhassa reittiin ja sitten vielä laittaa kisakamat kuntoon. Nyt on vissiin kaksi kesää menty Multisport cuppia niin että joka kisassa on uusi pari. Tällä kertaa sain b00tista Janin parikseni ja hyvin meillä yhteistyö sujuikin. Jani oli illalla muovittanut kartat ja piirrellyt reititkin valmiiksi, joten mulla oli helppo työ tulla valmiiseen pöytään. Suunnistusvastuuta päätettiin jakaa niin, että minä suunnistan pyörällä ja juosten mennään fiiliksen mukaan.

Kisa starttasi lyhyehköllä pyöräosuudella ja kuin vahingossa otettiin stattipaikka ihan eturivistä. Päästiinkin kärkijoukon matkaan aluksi, mutta tuttuun tapaan meikäläisen kone ei suostunut ottamaan alkuun tarpeeksi kierroksia, pitäisköhän oikeesti alkaa vähän verryttelemään näihin kisoihin. Lopulta puolen tunnin pyöräilyssä kärjelle tuli takkiin nelisen minuuttia.

Seuraavaksi vuorossa oli suunnistusta jalan pimeässä ja minä otin kartan käteen. Ensimmäinen rasti löytyi ongelmitta, mutta kun porukassa lähdettiin kohti toista rastia muut lähti liikaa oikealle ja vaikka oli tunne että mekin mennään vielä liikaa sinne, vaikka eri polku otettiinkin, niin silti ei vaan pystynyt korjaamaan kurssia heti aluksi. Virhe huomattiin pian lammen rantaan tultaessa ja lähdettiin korjaamaan kurssia oikeaan suuntaan. Tässä kohdassa olisi pitänyt vaan ottaa rauhallisemmin ja juosta kartan kanssa edellä, sillä korjausta ei tehty tarpeeksi ja päädyttiin pykälää liian etelässä olevan järven rantaan. Jälleen kuitenkin nopeasti huomattiin, että paikka on väärä ja kohti oikeaa suuntaa. Pari muuta joukkuetta tuntui kuitenkin lähtevän jonnekin ihan ihme suuntaan, mutta tällä kertaa olin täysin varma suunnasta. Rastille tultaessa arvottiin hetki, mutta päätin jatkaa pimeässä jääräpäisesti eteenpäin ja rasti löytyikin nätisti. Takaisin jo tuttua reittiä ja loput juoksurastit löytyivätkin ongelmitta. Tässä vaiheessa juoksu kulki ihan ok minullakin. Juoksuun meni koukkujen kanssa vajaa puolitoista tuntia ja kärkeä oltiin jo perässä puolisen tuntia.

Pari tuntia oltiin tässä vaiheessa edetty ja lamputkin sai sammuttaa, kun valoa oli jo riittävästi. Pyörän selässä vieläkin kaikki ylämäet teki tiukkaa ja jalat ei vaan tykänny pyöriä nopeesti, jotta mäet ei ois hidastanut niin paljon vauhtia. Pyöräetapin aluksi saatiin ajella hienoa polkuosuutta, joka olikin yksi kisan parhaista pätkistä. Loppu pyöräosuus olikin pääosin erilaisia teitä tai ainakin olisi kannattanut mennä. Ei oltu etukäteen piirretty karttaan 9-10 rastiväliä ja tehtiinkin todella huono ratkasu lähteä "oikomaan" polkua ja ehkä olemassa olevaa kartassa näkymätöntä polkua pitkin. Ensin ei löydetty pari-kolme metreä leveän ojan ylityspaikkaa ja rymyttiin pyörien kanssa ees taas lammen rantaa. Sitten vielä puolisen kilometriä polkua väärään suuntaan, kunnes viimein löydettiin rastille. Lopulta tuossa hukattiin puolisen tuntia verrattuna tietä pitkin kiertoon ja ajan lisäksi pyörien tunkkaaminen vei kyllä reilusti voimia. Kaksi tuntia pyöriä ulkoilutettiin ja sitten oli vuorossa lyhyt sprinttisuunnistus.

Sen verran aloin olla puhki, että annoin kartan suosiolla Janille. Parinkymmenen minuutin sprinttisuunnistus meni suunnistuksellisesti hyvin, mut mun jalat ei kyllä kovin kovaan vauhtiin enää suostuneet, vaikka joku kuntosarjan joukkue kommentoikin, että te ootte varmaan vauhdista päätellen kilpasarjassa. Emitinkin annoin takaisin Janille vaikka suunnistuksen aluksi lupauduin leimaamaan edes rastit.

Pyörän kanssa suunnistaminenkin alkoi olla vähän tuskallista, kun toinen painoi hyvävoimaisen oloisena edellä. Tasaisella tosin pyörä kulki vielä ihan ok, mutta pienekin ylämäki oli aina ihan tappoa. Pientä haparointia suunnistuksessa oli, kun ei ihan tarpeeksi tarkka ollut, mutta ei kuitenkaan suuria virheitä. Yhdessä kohtaa meitä kasaantui muutaman joukkueen porukka ja sain kuin sainkin porukan oikeaan suuntaan, vaikka kaikki muut olivat jo lähteneet kantamaan pyöriä metsään n. 45 astetta väärään suuntaan. Melontapaikalle asti pyöräiltiin sitten porukassa. Tosin ennen melontaa oli erikoinen tilanne Turun motarin alittavassa tunnelissa, jossa kahdeksasta pyörästä kahdesta meni rengas. Onneksi meidän joukkue säästyi kuitenkin tältä. Tähän pyöräilyyn meni n. 45 minuuttia.

Olin iloinen, että päästiin kajakin kyytiin ja jalat saisivat levätä, vaikka melonta ei aina ihan suosikki laji olekaan. Vähän saatiin taiteilla kajakin kanssa, kun tuuli painoi sitä väkisin vinoon, mutta ihan hyvin eka kerta samassa paatissa tällä miehityksellä mentiin. 40 minuutin melonnan jälkeen päästiin rantautumaan ja vuorossa oli kosken yli kahlaus köydestä kiinni pitäen. Sen verran voimakas virta oli, että oli pienoisia vaikeuksia päästä vasta rannalla takas kuiville. Jalkasin käytiin kiipeämässä vielä hienosti rakenettuja portaita ison mäen päälle katselemaan maisemia ja toinenkin rasti haettiin toisen nyppylän päältä. Takas tullessa vielä uudestaan kahlaten kosken yli ja reilun vartin virkistävän jaloittelun jälkeen taas vesille.

Tässä vaiheessa aikaa oli mennyt kuutisen tuntia ja näytti todella tiukalle ehditäänkö koko rata läpi, mutta pienet mahdollisuudet meillä vielä oli. Paluumatkalla käytiin hakemassa yksi rasti joen varrelta ja hienosti joen suu olikin onnistuttu piilottamaan kaislikkoon. Onneksi saatiin jokea lähestyessä rauhassa tarkkailla toisen joukkueen etsimisoperaatiota ja pujahdettiin kaislikkoon suunnilleen samasta kohdasta, johon ne hävisi. Kolmisen varttia melottiin ja rannassa oli vajaa vartti aikaa selvitytä maaliin. Vielä piti kantaa kanootti vaihtopaikalle ja nopeesti pyöräilyvarusteet päälle. Lyhyt reilun kymmenen minuutin pyöräily mentiin sen minkä minun jaloista pääsi eikä matkalle osunut ylämäki tilannetta helpottanut. Viimeinen rasti ja aikaa maaliin reilu puoli minuuttia. Onneksi loppusuora oli lyhyt ja vaikka perässä emitin kanssa tullut Jani poimi minun tiputtaman kartan kymmenen metriä ennen maalia ehti hän leimata seitsemän sekuntia ennen maalin sulkeutumista ajassa 6.59.53. Kartan poimimisesta huolimatta oltiin viimeisen rastivälin nopeimpia huimalla 27 sekunnin ajalla!

Maalissa päästiin nauttimaan jälleen kerran niin mahtavasta höyryäväst lohikeitosta ja pienistä ylimääräsistä mutkista huolimatta kisasta jäi kuitenkin hyvä fiilis. Kyllä silloin on onnistunut, jos koko radasta selviää määrä ajassa ja se on jo osaltaan voitto. Omalta osin tosin vähän jäi kaivelemaan toi jalkojen voimattomuus, mutta eipä sillä maraton on nyt kuitenkin selkeä syksyn päätavoite. Lopputuloksissa oltiin kahdeksansia, joka taitaa olla henkilökohtaisesti paras sijoitus Multisport cupin miesten kilpasarjassa. Kiitoksia parille ja järjestäjille jälleen loistavasti järjestetystä kisasta.

Tästä kisasta voi laittaa itselleen muistiin, että luota vaan suunnistuksessa itseesi äläkä peesaa liikaa muita ja suosi pyöräilyssä tiekiertoja!

Kaisaniemen juoksu - puolimaraton

Toinen testikisa Vantaan maratonille valmistautuessa. Aamu alko hyvin, kun Siiri anto selkähierontaa heti herätettyään minut kävelemällä selän päällä. Katsomaan ja kannustamaan kuusivuotiasta ei kuitenkaan saanut. Hirveesti ei kisaa etukäteen tullut murehdittua ja kisapaikalle tullessa tajusin, että tässä joutuu oikeasti juoksemaan, kun esim. midnight runin kymppi meni kyllä ihan rutiinilla. Tavoitteena oli lähteä pinkomaan samaa vauhtia kuin keväällä HCR:n puolimaratonin ennätysjouksussa eli 4.10 min kilometrejä. Ajattelin että ihan nappijuoksulla ennätys voisi olla mahdollinen, vaikka nyt puolikas tuli vaan maratonharjoittelun osana enkä erikseen tähdännyt siihen. Kymppi ennen puolikasta oli mennyt kuitenkin parikyt sekkaa nopeemmin kuin vastaava keväällä. Alle puolen toista tunnin ajallakin voisi rauhallisin mielin lähteä Vantaalla juoksemaan selkeää ennätysvauhtia ja 4.30-4.35 vauhtia siellä aloitetaan.

Lähtöpaikalle saavuin ajoissa hakemaan lähtönumeron ja ehdin tankata vielä banaanin ja välipalakeksin katsoessa vitosen lähtöä. Tuttuun tapaan myös puol litraa urheilujuomaan siinä viimesen puolentoista tunnin aikana ja viimeset hörpyt puol tuntia ennen lähtöä. Yhtä huikeita fiiliksiä Kaisaniemen kenttä ei tuono verrattuna olympiastadioniin tai midnight runin Senaatintoriin, mutta selvästi juoksukilpailut oli menossa. Jotain musiikkia ehkä ois voinu lähtöalueelle soitella. Ehdin hyvin käydä pari-kolme kilometriä hölkötellä verryttelyks ja siihen sekaan muutama lyhyt kiihdytys.

Lähtö isolta hiekkakentältä toimi hyvin eikä yhtään ruuhkaa ollut. Eka kilometri tuli revittyä aika reippaasti 3.50 vauhtia, mutta sen jälkeen vauhti tasaantui tavoitteen mukaiseksi. Ekan parin kilometrin aikana asetelmat tasoittu ja juoksijat löysivät omat paikkansa. Sen jälkeen ohitin enää kaksi juoksijaa ja kukaan ei mennyt minusta ohi. Itse sain muutaman juoksijan letkan vedettäväksi ja sinne 15 kilometriin asti joku roikku perässä.

Eka seitsemän kilometrin kierros meni hiukan tavoitevauhtia kovempaa ja ihan hyvältä tuntu. Toisella kierroksellakaan ei mitään vaikeuksia ollut, vaikka aika taisi olla vähän hitaampi, mutta vielä tavoitteen hujakoilla oltiin. Kierroksen viimeinen kilometri vaan aina häiritsi kun se oli joka kierroksella 10-15 sekuntia hitaampi kuin muut. Oli siinä muutamia mutkia ja pieni mäen tömpyrä, mutta verrattuna jokaisen kierroksen kahteen nousuun ei ois pitäny olla hitaampi. Ehkä se oli vähän pidempi ja tasoitti vaan kilometrikylttien epätasaisuuksia.

Jokaisella kierroksella oli kaksi isompaa nousua, jotka varmasti vaikuttivat aikaan. Otin nousut rauhassa enkä turhia repinyt. Viimeisen kierroksen eka nousu 16 kilometriin nosti mittarit punaiselle alusta asti ja väliaikaakaan en muistanut nousun päällä katsoa, mutta nousun jälkeen pääs hyvään fiilikseen ja  vauhti Töölönlahden kierroksella palas hyvälle tasolle. Viimeinen Linnunlaulun nousu olikin niin lopussa että se meni maalin kiilto silmissä. Viimeiset kilometrit yritin pinkoa minkä jaloista pääsi, mutta ei se vauhti vaan kiihtynyt, vaikka hyvä selkä oli edessä ja jäi sitten saavuttamatta. Maalissa aika oli 1.28.39 ja keskisyke 167. Sijoitus oli 11.

Juoksussa ei päässyt samaan hurmokseen kuin keväällä HCR:ssä ja vaikka reitillä olleet liikenteenohjaajat jaksovat kannustaa, niin muuten ei juurikaan kannustusta herunut. Lähinnä tuli tunne, että oltiin sunnuntaikävelijöiden tiellä. Väkeähän tuolla oli paljon liikkeellä, mutta juoksijoista eivät välittäneet. Varmasti ois muutama sekuntti ajasta tippunut, jos katsojat ois siivitätnyt juoskemaan kovempaa. Reitti oli sinänsä hieno, vaikka kuusi selkeää mäkeä yhteensä kiivettiin ja joka kierroksella oli useampi neulansilmämutka rikkomassa rytmiä. Vaikea arvioida suhteessa HCR:n reittiin ja vertailla loppuaikoja. Keli oli kyllä hieno, vaikka kyllä siinä letkaa vastatuuleen vetäessä tuli mieleen antaa muiden vetää välillä, mutta luotin kuitenkin omaan vauhtiin enemmän.

Kisan järjestelyt toimivat hyvin ja matkalla osui viisi juomapistettä, joista kahdessa join mukin urheilujuomaa ja muissa vettä sekä heitin mukillisen vettä naamalle viilentämään ja virkistämään. Puolikkaalla nuo riitti hyvin. Maalissa kun sai vielä vettä ja urheilujuomaa sekä palautusjuoman, niin niillä selvis hyvin junalla kotiin ruuanlaittoon. Vähän lisää tunnelmaa ois kaivannut tämän perinteisen 82. kerran juostun tapahtuman ympärille, mutta positiiviset fiilikset kuitenkin iah nhyvin onnistuneen juoksun jälkeen jäi. Nyt vielä pari pitkää lenkkiä ja seikkailukisa ennen Vantaata, joten pari seuraavaa viikkoa vielä pusketaan ja sitten kaks viimestä viikkoa lepposammin.

Helsinki Midnight Run

Syksyn päätähtäimenä on siis Vantaan maraton, mutta treeniohjelmaan sai mahdutettua hyvin tämän kympin ja kahden viikon päästä olevan puolikkaan Kaisaniemen juoksussa. Kympille lähdin oikeastaan sen takia, kun Rovio sponsoroi halukkaat juoksemaan ja kun kisan tunnelmaa oli kehuttu, niin ilman muuta mukaan. Niinpä sitten tuli juostua vihreä possulippis päässä puolivahingossa, kun just ennen starttia kiireessä heitti sadetakin pois, niin lippis unohtu päähän.

Arvion ennen juokua, että aika tulee olemaan 40.xx ja kevään neljänkympin alitus jäis toistamatta. Pieniä haaveita tietysti oli ennätysjuoksusta, mutta nyt on treenattu maraton tähtäimessä, kun keväällä tähdättiin lyhemmille matkoille. Eikä noiden tonnin ja kahden tonnin vetotreenien vauhdit ihan kevään tasolla ole olleet.

Illaksi oli luvattu vesisadetta ja sitä myös saatiin. Tapahtuma alko Roviolaisten kokoontumisella, jossa saatiin rekvisiittaa juoksuun eli possulippis päähän. Senaatintorilla olin jo hyvissä ajoin puolisen tuntia ennen starttia ja lähdin sateeseen hölkkäilemään verryttelyksi. Verryttelylenkiltä palattua kuulin, että starttia on siirretty kymmenen minuuttia. Laitoin kuitenkin kuivat kisatossut jalkaan ja lähdin sitten vielä uudelleen hölkkäilemään, kun paikallaan ollessa tuli nopeasti kylmä. Arvoin myös pitkään juoksenko lyhyissä vai pitkissä housuissa sen verran kylmä oli ennen starttia. Lyhyet oli kuitenkin lopulta ehdottoman hyvä valinta. Yläpäässä oli pakollinen kisa paita ja irtohihat, jotka oli kyllä hyvät tolle säälle. Kaks paitaa päällekkäin ois ollu liian kuuma.

Odottelin lähtökarsinassa sadetakki päällä ja heitin sen pois vasta ihan hetki ennen starttia ja lippis unohtu tosiaan päähän. Oli kyllä hyvä kun isä sattu olemaan kylässä ja oli huoltajana, niin ei ehtiny jäätyä startissa ja sai myös heti maalissa kuivaa vaatetta päälle. Alussa oli ruuhkaa ja ihmetytti kyllä, kun ekasta ryhmästä lähti (eli alle 40 minuutin vauhtia arvio aika), eka kilometri 4.12 ja silti sai ihan koko ajan ohitella toisia juoksijoita. Alku meni siis liiankin varovasti 40 minuutin tavoitetta ajatellen. Juoksu tuntu kuitenkin rennon hyvälle ja neljän kilometrin kohdalla olin jo tavoiteajassa eli 40 minuutin vauhtia mentiin. Puolen välin kohdalla ei tuntunut vielä mitään väsymystä ja vitosen väliaika oli 20.03.

Alkupuolesta jäi oikeastaan mieleen monet tiukat mutkat ja Kaivopuiston posketon vastatuuli. Siinä peesailinkin rauhassa muita ja jätin ohittelut vähäksi aikaa. Kaivopuiston jälkeen päästiinkin rullailemaan rantaa pitkin myötätuuleen. Harmi että keli rokotti yleisö määrää, vaikka jonkin verran katsojia reitin varrella olikin. Sateen takia tunnelma ei kuitenkaan ollut niin huikea kuin olin odottanut. Reitin varrelle oli rakennettu erilaisia kannustusefektejä, mutta kyllä yleisön kannustus ja musiikki minua kuitenkin tsemppaa eniten.

Juoksu kulki hyvin sinne kahdeksaan kilometriin, jossa olin kahdeksan sekuntia alle neljän kympin vauhtia ja haaveilin jopa ennätyksestä. Siihen asti olin pääasiassa ohitellut muita ja juossut hyvässä peesissä. Kahdeksan kilsan jälkeen alko kyllä ensin happi loppua ja muutamia juoksijoita meni ohi. Ajattelin kyllä että ne on alottanut loppukirin, kun oma vauhti tuntui vielä hyvältä. Yhdeksän kilometrin kohdalla oli lyhyt vähän jyrkempi mäki ja siinä veti kyllä mittari täysin punaselle ja jalatkin alko olla loppu. Kunnon kiriä en saanu loppuun ja loppu aika oli 40.18. Sijoituskin n. 9000 juoksijan joukossa 75., vaikka eihän siellä moni oikeesti kilpaa tainnut juosta.

Kaks viimestä kilometriä siis meni n. 4.13 vauhtia, mikä oli aikamoinen romahdus. Tulin siihen tulokseen että hyvä kympin aika vaatii alle kisajuoksuja niin kuin keväälläkin ennen parasta aikaa ehdin juosta kympin ja puolikkaan. Tämä aika on kuitenkin parempi kuin keväällä ennen puolikkaan ennätystä juostu, joten antaa hyvät lähtökohdat kahden viikon päästä puolikkaalla ja tietysti myös kohti maratonia.

Kisan järjestely toimi sinänsä hyvin eikä vessajonojen lisäksi ole mitään valittamista. Chipin kiinnitystarranauhalla ei kyllä minun kohdalla tunnu toimivan. Hiihdoissa se on ok housujen päällä, mutta paljaalla iholla saan sen hankaamaan jalat verille. Tällä kertaa akillesjänteestä on nahkat poissa. Edellinen kokemus oli triathlonilta, kun jalka turpos sen verran ja sillon aattelin että teippiä ehdottomasti alle seuraavalla kerralla. Ajattelin kuitenkin että kymppi on sen verran lyhempi matka kuin lähes 12 tunnin raasto, mutta nahkat lähti tässäkin.

Rykäsy nro 3 - 1/8 triathlon

Kesän triathlon huipennus jäi aika torsoksi, kun täyden matkan kisan sijaan viimeiseksi matkaksi jäi pelkkä sprintti. Iskias ei antanu pyöräillä kesällä kuin kolme tuntia täysin kivuitta, joten päätin olla ottamatta riskiä. Loppukesä ja syksy kekitytään sitten maraton-enkan parantamiseen.

Suuria odotuksia ei tähän kisaan ollut, mutta pieni toivonkipinä oli 1.10:n alituksesta. Uinnin otin keskittyen rauhalliseen rytmiin. Alussa oli vähän ruuhkaa, mutta kyllä loppua kohti helpotti. Uintiaika olikin muutaman sekunnin marginaalilla kauden paras näissä koitoksissa.

Vaihto pyöräilyyn sujui ongelmitta ja suht rauhalliseen tahtiin lähdin pyörittelemään. Ensimmäinen kierros oli aika moista jojoilua, kun porukan kanssa vuorotellen ohiteltiin toisia. Yritin parhaani mukaan pitää peesirajan, mutta helppoa se ei ollut kuin muiden kanssa oli rytmi vähän sellanen, että pyöritin ylämäissä aero-asennossa ohi ja minut taas ohitettiin tasaisella. Toisen kierroksen sai ajaa enemmän omaa ajoa. Pyöräreitti oli nyt perinteinen Rykäsyn reitti, joten ihan tarkasti ei pysty vertaamaan kesän edellisiin kisoihin. Reilu minuutti kauemmin siinä kuitenkin meni. Tässä vaiheessa oli jo selvää, että alitusta ei tule, vaikkakin onnistuin pysäyttämään kelloni vedestä noustessa ja ihan tarkkaa kilpailuaikaa ei ollut tiedossa.

Vaihto juoksuun sujui sutjakasti, mutta juoksu tuntu todella pahalta. Jalat oli pelkkää puupökkelöä ja vasta juoksun loppupuolella ne alko totella. Köpöttelin sen minkä niillä jaloilla pääsin enkä loppuunkaan saanut kunnon vetoa aikaan vaikka sata metriä edellä olisi ollut hyviä selkiä kiinniotettavaksi. Loppu aika oli karvan alle 1.13, joten kesän heikoin aika tällä matkalla.

Triathlon saa tältä kesältä jäädä ja toivotaan että talven aikana iskias tulee kuntoon ja ensi kesä on tämän lajin suhteen parempi. Onneksi juoksu enemmänkin helpottaa oireita kuin pahentaa, joten innolla treenataan kohti Vantaan maratonia. Matkalla ehtii vielä Midnight Runin kympille, Kaisaniemen juoksun puolikkaalle ja mahdollisesti vielä seikkailemaan X-Kaatoon.

Rykäsy nro 2 - 1/8 triathlon

Kaksi viikkoa edellisestä Rykäsystä ja taas mentiin Kuusijärvellä. Takana oli rankka Jukola-viikonloppu vähistä unista johtuen, mutta silti ihan luottavaisin mielin lähdettiin 1.10 alitusta hakemaan. Hölkkäilin hakemaan kellon autolta ja muutaman vedon kävin taas uintia verryttelemässä ennen lähtöä.

Tällä kertaa uskalsin ottaa lähtöpaikan paremmista asemista. Uinti tuntui heti alusta asti hirveälle ja tuntui ettei happea saa ja mietin jo että näinköhän tämä homma täytyy vielä keskeyttää. Pari kertaa onnistuin ennen ekaa käännöstä vetämään vettäkin henkeen eikä se menoa helpottanu. Eka käännöksessä oli ruuhkaa, mutta sen jälkeen sai uida rauhassa. Pyrin uimaan rauhallista tahtia hosumatta ja pikku hiljaa uinti alko kulkea paremmin. Eikä lopulta uinti ollut kuin 4 sekuntia hitaampi kuin kaksi viikkoa aiemmin, vaikka tuntui ettei mennyt yhtään putkeen. Muistelin kyllä että uin edellisellä kerralla ainakin pariky sekkaa nopeemmin ja se vähän latisti fiilistä.

Vaihdossakin tuntui menevän ikuisuus kun toinen jalka ei suostunut märkäpuvusta irti ja paitaakin revin ainakin neljä sekuntia päälle. Alotin pyöräosuuden rauhallisemmin kuin viimeksi, mutta pyrin pitämään kuitenkin hyvää vauhtia. Alun ajelinkin peesirajan puitteissa jonkun perässä, mutta ennen ekan kierroksen puoliväliä oli jo pakko mennä ohi omaa vauhtia. Pyöräilyssä tuntui olevan vastatuuli lähes koko ajan, joten en oikein saanu selvää mihinkä tuuli. Mäet tuntuivat yhtä inhottavilta kuin viimeksi. Toisen kierroksen "oikoreitin" käännöksissä sain eturenkaaseeni jotain kiinni joka hankasi ja ihmettelin yhden ylämäen mitä tapahtui ja löysäilin jarrujakin. Menipä ainakin se ylämäki huomaamatta ja ylämäen päällä roska irtosi ja homma jatkui normaalisti eteenpäin.

Vaihto juoksuun meni hyvin ja juoksu tuntui aluksi yhtä kankealta kuin ennenkin. Vaihdossa katselin vielä kelloa että huippujuoksulla alle 1.20 vois mennä, kun en tarkkaan viime kerran juoksuaikaa muistanut. Onnistuin taas jonkin verran porukkaa ohittelemaan matkan aikana ja sain taas jonkun roikkumaan peesiini. Kärki tuli vastaan samassa kohdassa kuin viimeksi, mutta aikaa oli mennyt lähes minuutti enemmän, joten siinä vaiheessa oli selvää, että heikompi aika tulee. Lisäksi vastaan tuli porukkaa joka viime kerralla ohitti minut myöhemmin juoksussa. Yritin kuitenkin juosta sata lasissa loppuun asti. Ennen Kuusijärveä peesi meni hetkeksi ohi mutta Kuusijärven kierron mäessä kuittasin takas ja sainkin jätettyä jonkin verran. Lopussa taisin juosta vielä yhden kohdan ylimääräsen mäen kautta kun katoin että joku sunnutaijuoksijaksi osottautunut meni sieltä. Matka sinänsä oli sama, mutta vähän joutu kiipeämään. Loppukiri ei yltänyt ihan niihin mittoihin kuin viimeksi ja vähän pettynyt olin maalissa loppuaikaa 1.11.32 katsoessa. Loppusijoitus oli omassa sarjassa 12.

Edelliseen kisaan verrattuna jäin uinnissa 4 sekuntia, pyörällä 44 sekuntia ja juoksussa 32 sekuntia eli 1.20 hitaammin meni nyt. Jukola-viikonlopun väsymys varmaan paino ja ehkä ei sattunut myöskään paras päivä kohdalle. Muihin nähden kisa meni tasaisemmin kuin viimeksi, kun uinnissa olin 11. ja jäin nopeimmalle 17%, pyöräilyssäkin 12. jääden 20% ja juoksussa 9. jääden 18%.

Tästä joutaakin nyt kesälomalle sopivasti lepäilemään ja treenaamaan. Seuraava kisa saattaakin olla Rykäsy nro 3 elokuun alussa ja sitten elokuun puolivälissä olisikin jo täyden matkan triathlon Pajulahdessa. Toivotaan että kesän aikana ehtii muutaman pitkän pyörälenkin vetämään ja juoksuakin saa tarpeeksi mittariin. Uinti jää varmaan vähemmälle niin kuin muutenkin tänä vuonna, mutta kerran viikossa pitäs järveen yrittää ehtiä.

Jukolan viesti

Otaniemen Jyllääjien leiri

Pitkään pähkäilin Jukolan viestiin lähtemistä jo viime vuoden puolella, mutta joukkue jäi kuitenkin hommaamatta ja meinas jäädä koko viesti väliin. Onnistuin kuitenkin saamaan vielä toukokuun aikana paikan Otaniemen Jyllääjien kolmos joukkueeseen ja tarpeeksi hulluna pääsin vetämään yöosuutta.

Reissuun lähtiessä oikein tiennyt mitä ottaa mukaan ja pakkailin reppuun yöpymisvehkeet, kisa-asun ja vähän vaihtovaatteita. Eväitäkin oli banaanin, muutaman leivän ja suklaapatukan verran mukana. Lisäksi kolaa ja vesipullo. Päätin mennä pelipaikoille auto-metro-bussi-yhdistelmällä ja ihan näppärästi pääsinkin Hakunilaan. Vähän aikaa sai etsiä Paavoa ainoaa tuntemaani joukkuetoveria ja sitten yhdessä suunnistettiin OJY:n telttapaikalle, joka olikin suunnilleen kaukaisimmassa paikassa kisakeskuksesta.

Kokeneemmat jyllääjät ottivat tulokkaat hyvin vastaan ja saatiin paljon vinkkejä ja myös opastettukierros kisakeskuksen alueelle. Käytiin kattomassa vaihtopaikkaa ja miten homma toimii, ruokailupaikat, sauna jne. Melkosilta festareilta tapahtuma näytti ja meininki tuntui olevan hyvä. Mentiin vähän ennen kymmentä syömään ja jonotettuamme broileripastajonossa saatiinkin kuulla, että siitä saa lihapullia, mutta kasvispastajonosta löytyis broileripastaa. Leipä oli jostain syystä loppu, mutta menihän se korvauksena saatu Kismetkin leivästä, kun ei turhan tarkka ole.

Muutama pisara saatiin tässä vaiheessa vettä ja tuli vähän kiirus hakea takkia niskaan ennen viestin starttia, jota oli ehdottomasti päästävä katsomaan. Kävin vielä ostamassa ennakkomainoksesta bongaamani juoksukengät telttapuodista ja sitten sainkin tosissaan kiirehtiä teltoille ja takas että saan muut kiinni ja katsomaan starttia. Hyvin ehdittiin ja hienolta homma näytti. Lähtölaukas ammuttiin kunnon kenttätykillä ja startin jälkeinen musiikkikin oli hyvin valittu. Kisaa pystyi seuraamaan hyvin paikan päällä selostuksen ja isojen screenien ansiosta. Netistä pystyi myös katsomaan oman joukkueen aloittajan väliaikoja ja näin ollen tiesi aika hyvin milloin pitäisi mennä vaihtopaikalle.

Ensin piti kyllä käydä teltalla säätämässä juoksuasu päälle, numerolappu rintaan ja sauna- ja vaihtokamppeet valmiiks, että pääsee juoksun jälkeen reippaasti saunaan. Saunaolutta en ollut tajunnut ottaa mukaan, mutta onneks sain ostettua joukkuetoverilta yhden asevelihintaan. Vaihtopaikalle ehdin ajoissa joukkueen avaajan vaihtokampe kasseja raahaten. Siinä sai rauhassa katsella kärjen toisen vaihdon ja sitten mennä lähtökarsinaan roikkumaan puomille ja odottamaan vaihtoa. Kävin toki siinä vähän pellolla verryttelemässä. Omasta tasosta ei ollut oikein hajua varsinkin, kun pimeässä joutuisi menemään. Laitoin tavoitteeksi parantaa joukkuuen sijoitusta sadalla ja olla jollain rastivälillä 500. parhaan joukossa. Arvelin että jos hyvin menee kahteen ja puolen tuntiin vois osuudesta selvitä.

Alkuun oli kilometrin verran viitoitusta, jonka vedin ihan reipasta vauhtia yrittäen samalla löytää isosta lakanasta ykkösrastin sijaintia. Sen verran paljon oli numeroita kartalla, että kotvan kesti ennen kuin rastin paikka löytyi edes kartasta, mutta onneks oli juostessa aikaa etsiä. Shokki toki oli myös kun huomasin että 29 rastia pitäs metsästä löytää. Ensin ajattelin että kierrän ekalle tosi varman päälle kielletyn alueen rajaa ja sitten polkua ja jyrkänteen reunaa, mutta lähdin seuraamaan kuitenkin uraa, kun  niin hyvä baana löytyi ja ilmeisesti suunnistushoksottimet ei vielä täysin ollu toiminnassa. Suunta oli toki oikea ja ihan rastin lähelle päädyin mutta kun rastia ei näkynyt lähdin korjaamaan vasemmalle. Jonkun ajan päästä siellä näkyikin kielletyn alueen nauha ja eikun takas. Muista suunnistajistakaan ei ollut oikein hyötyä, kun ne vähäisetkin muut oli kolmannen osuuden juoksijoita. Ikuisuudelta tuntui ekan rastin löytäminen ja yli kakskytminuuttia sitä etsittiinkin eli kolme kertaa se aika meni mitä parhailla. Ihan yksin sai metsässä olla ja kolme seuraavaa rastiakin oli melkosta hapuilua. Parhaimmillaan kävin n. viiden metrin päässä rastilla tein muutaman minuutin lenkin ja löysin rastin.

Ihan hukassa en kuitenkaan missään vaiheessa ollut, mutta viimeiset viiskyt-sata metriä rasteille oli vaikeita. Rastit alko löytymään kuitenkin vähän paremmin ja muutamia muitakin saman osuuden taapertajia oli näkyvissä. En kuitenkaan malttanu pysyä letkassa vaan juoksin omille teilleni ja sitten taas toiset tuli vähän paremmin rastille ja sama jumppa toistui. Sijoitus parani kuitenkin koko ajan pikkuhiljaa. Pari kertaakan lähdin matkan aikana seuraamaan jotain toista oli kyseessä hajonta ja matka vei kohti väärää rastia. Maasto oli ihan mielenkiintosta ja kaikenlaista matkalta löyty. Märät paikatkaan ei upottanut juurikaan, joten olikin yhdessä kohdassa yllätys, kun oltiin polvia myöten suossa. Pitää siirtymää lähdin kiertämään reippaasti polkua pitkin etelän kautta, mutta yhdessä kohdassa piti oikasta kielletyn tien ohi metsän kautta ja se meni vähän turhan kaukaa ja siinä kohdassa tunsin olevani eniten hukassa. Polku löytyi kuitenkin juuri ennen siltaa ja matka jatkui reippaasti varmaan neljännen osuuden kärkijuoksijoiden tullessa vastaan. Jollain rastilla joku ruotsalainen suunnilleen repi kartan minun kädestä kun etsi omaa sijaintijaan ja saikin sit vähän aikaa ihmetellä itsekin sen jälkeen että miten päin kartta pitäs olla ja missä sitä oltiinkaan. Muuten ei ihan hirveästi paikan ja rastikoodien huutelua kuulunut, joten aika hyvin sai itse töitä tehdä.

Viimeset rastit haettiin Hakunilan hiihtolatujen ympäristöstä ja siinä vaiheessa keskityin hakemaan hyviä rasti väliaikoja. Kartan katsominen ennen leimausta, täysillä kohti seuraavaa rastia, jota ei sitten heit löytynytkään, rastilla taas reitin suunnittelu ja menoksi. Joku lyhyt väli näytti onnistuneenkin kun olin peräti osuuden 19. nopein. Viimeiselle rastille tullessa ei enää karttaa muistanu kattoa ja juoksin jonkun perässä väärälle rastille. Kävin sitten kaikki kolme viimestä rastia läpi ennen kuin oikea löyty. Sitten viimeset neljäsataa metriä sen minkä kintuista pääsi. Siinäkin aika oli 139. paras vaikka kaikki muutkin varmasti satsasi tohon väliin.

Maaliin selvitty ja teltta löydetty

Maalissa oma kartta pois ja uusi kartta tilalle. Hyvin minut ohjattiin oikeaan kartta rivistöön, mutta siellä opastaja katteli just taululta viestin tilannetta. Ehdin kuitenkin jarruttaa alkupäässä olleen oman kartan kohdalle ja sitten vaan etsimään seuraavaa viestinviejää. Löytämisessä ei ollut ongelmaa ja seuraava juoksija pääsi hyvin matkaan. Juoksu ei sinänsä ollut fyysisesti kovin rasittava, kun vauhtia ei vaan pimeässä kartan kanssa pystynyt pitämään. Toki jaloissa tuntu yön valoisina tunteina juoksun jälkeen.  meni hitusen alle kaksi ja puoli tuntia tähän 12.8 km osuuteen. Ei aavistustakaan paljonko tuli todellisuudessa juostua. Joukkueen sijoitus parani 144 sijaa, sijoitus osuudella oli 1200/1606 ja olin Jyllääjien kakkososuuksien juoksijoista niukasti nopein, joten siinä mielessä homma meni ihan hyvin. Toki maalissa oli sellanen tunne, että yhtään rastia ei löytynyt suoraan vaan kaikkia sai vähän hakea. Aikaa meni pari yli tuplasti enemmän kuin osuuden parhaalla ja 13 rastivälillä 29:stä olin paremman puoliskon joukossa Ihan tyytyväinen kuitenkin juoksuun olin ottaen huomioon vähäisen oman suunnistustason ja vähäisen pimeän suunnistuksen kokemuksen. Ehkä seuraavalla kerralla vedetään sit kevään kaikki suunnistukset sukkahousut päässä pimeän suunnistusta harjoitellen.

Loppuratkaisua seuraamassa

Juoksun jälkeen käppäily teltalle ja sinne saapuikin sopivasti kakkosjoukkueen osuuskaima, jonka olin pystynyt ohittamaan matkalla. Mikon kanssa sitten päästiin heti jälkipeleihin ja käytiinkin sauna reissu yhdessä. Ihan hyvät telttasaunat oli ja oluen verran siellä viihdyttiin. Suihkuissakin riitti lämmintä vettä, joten kurat ja mudat sai pestyä. Lähdettiin takaisin teltoille kiertäen kisakeskuksen kautta ja huomattiin ankkuriosuuden olevan jo puolessa välissä. Niinpä jännitettiin samalla rahalla vielä viestin loppuratkaisu. Yllättävän vähän ääntä lähti niinkin isosta porukasta kun voittajat tuli maaliin, mutta ehkä ääni häviää laajalla pellolla vähän eri tavalla kuin esim. jossain jäähallissa. Ajattelin vielä käydä paistamassa makkaraa nuotiopaikalla, mutta siellä ei ollut kuin pari savuavaa pölkkyä, joten makkarat meni sit iltapalaks kylmänä. Muutaman tunnin sai nukuttua ja sitten tutkittiin vielä omma osuutta kartalta, jotka saatiin kun kaikki oli matkalla. Sadekin siinä alkoi ja märkänä ja väsyneenä raahauduin kotiin. Reissusta jäi kuitenkin hyvä maku ja itse juoksu oli sinänsä pieni juttu koko muun tapahtuman seassa.

Joukkueemme sijoitus oli lopulta 1219, joten pari sataa sijaa numerolapun edellyttäämää sijaa paremmin se meni.

No Limit Adventure

Viikonloppuna oli vuorossa kauden toinen seikkailukisa Nummelassa. Parina oli tällä kertaa taas uusi tuttavuus Kaarinan suunnalta. Odoteltiin että tähänkin kisaan ois saanu tuplakartat ja suunnistettu yhtäaikaa, kun ei oikein saatu selvyyttä kumpaan luotetaan. Karttoja tuli kuitenkin vain yhdet kappaleet, joten päätettiin jakaa kartat siten että kesken pyörän vaihdetaan suuunnistajaa, jotta karttaa ei tarvis vaihtaa lennosta.

Kisa starttas lyhyellä muistisuunnistuksella. Haettiin ensimmäiset rastit erikseen ja sitten tajuttiin kattoo loput rastit kerralla ja haettiin ne. Ihan nappiin tuo ei mennyt, mutta ihan kohtuullisesti kuitenkin. Seuraavaksi oli vuorossa lyhyt pyöräily tavallisuudesta poiketen suunnistuskartalla. Lyhyen pyöräilyn jälkeen päästiin juoksemaan merkittyä polkua pitkin. Vähän sai välillä merkkejä etsiskellä ja kerran juostiin toisen joukkueen perässä suoraan pusikkoon, mutta nopeasti löydettiin takas reitille. Ihan hyvää vauhtia edettiin ja saatiin pari tiimiä kiinni.

Juoksun jälkeen taas pyöräilykengät jalkaan ja vähän pidemmälle pyöräilylle. Petterillä oli nyt suunnistusvastuu ja hyvä niin kun tuntu olevan kevyempi pyöräilyjalka kuin minulla. Tosissaan sain painaa kyydissä pysyäkseni. Pyöräilyn välissä oli kolmen rastin muistisuunnistus, joka meni sujuvasti. Pyöräily saatto tuntua rankalta myös sen takia kun viime aikoina on tottunu kattomaan karttaa pyöräilyn aikana ja tietää tarkalleen missä menee. Loppuun kuitenkin selvittiin.

Vaihdossa rullaluistimet kantoon ja jokunen kilometri suunnistusta jalan. Sain toisen luistimen repuun ja toisen repun ulkopuolelle tiukasti kiinni, joten juoksua ne ei häirinny, vaikka alussa reppu vähän painokin. Rastit löyty hyvin ja päästiin rullien päälle. Alkuosuus oli ihan kamalaa tietä ja hampaat meinas tippua suusta. Isommalle tielle päästyämme alusta parani ja luistelu oli kivaa. Petteri meni taas vähän edellä ja minä roikuin perässä. Yks pahannäkönen tilanne kävi kun tiimikaverin luistin petti potkussa alta ja mies kyljelleen tielle. Vastaan tuleva auto ehti kuitenkin väistää hyvin ja ilman vammoja selvittiin. Ton episodin jälkeen mentiin sitten tasatahtiin loppumatka.

Luistenlun jälkeen oli taas kiva päästä juoksemaan ja hyvin juoksu kulki kevyellä repulla. Sitten liivit päälle ja kauhulla odotettu lyhyehkö uintiosuus. Ilma oli sen verran viileä, että uinnin jälkeen itsensä lämpimäksi saaminen voisi olla hankalaa varsinkin, kun tiedossa oli vielä melontaosuus. Uinnin jälkeen kiivettiin rannasta jyrkkä mäki ylös ja Petterin reidet alko kramppailemaan. Muutaman rastin metsäinen juoksuosuus mentiinkin sitten Petterin vauhdin mukaan ja vaikka paljon käveltiin ei se älyttömästi hidastanut, koska oiottiin metsän läpi ja suunnistus osui nappiin.

Varoitin että varmaan melonta alkaa siten että toinen meloo ensimmäisen rastivälin ja toinen juoksee ja laskeutuu veteen ja näin se menikin. Minä meloskelin kanootilla odottelemaan laskeutujaa ja Petterin molskahdettua veteen vedin perässä sopivaan rantatutumispaikkaan. Märkä mies kyytiin ja melomaan. Melonta sujui ihan hyvin vaikka yhteistä treeniä ei ollut alla. Ongelmana oli Petterin kramppaavat jalat, mutta urheasti mies taisteli melonnan. Meloessa ei tullut kylmä, mutta kun päästiin rantaan vilu tuli äkkiä, vaikka pysähdyttiin vain ottamaan liivit pois. Sitten lyhyt juoksu maaliin ja oli selvää että ehditään aikarajan puitteissa. Onnistuttiin kuitenkin kämmäämään viimenen rasti kun oletin sen tarkoittavan maalitelinettä eikä rastia ollut edes merkattu pienen mittakaavan suunnistuskarttaan jolla tultiin maaliin. Käytännössä siis ehdittiin rata läpi ja vain 50m ennen maalia ollut rasti jäi leimaamatta. Lopputulokset näytti 10. sijaa, vaikka 9. olisi ollut mielestäni oikea, koska yli puoli tuntia myöhässä ollut joukkua oli nostettu meidän edelle, vaikka olisi pitänyt sääntöjen mukaan hylätä. No sijalla ei sinänsä väliä, kun oli taas hieno päivä takana. Maalissa maistui lämmin lohikeitto ja lämpimässä suihkussakin tuli hyvä tovi lämmiteltyä. Syksyllä toivottavasti vielä jatketaan seikkailuja.

Rykäsy nro 1 - 1/8 triathlon

Triathlonkauden avaus oli vuorossa Vantaan Kuusijärvellä. Kilpailuun en erityisesti valmistautunut ja harjoituskisana mentiin. Mukavasti oli taas porukkaa saapunut Kuusijärvelle. Paikalle tulo meinas mennä vähän viime tinkaan, mutta hyvin ehti ennen starttia jopa käydä järven vastarannalla verryttelyuinnilla.

Uintiin starttiin en menny ihan porukan kärkeen, vaikka paremman paikankin olisi voinut ottaa. Jonkun verran oli ruuhkaa alussa ja sadan metrin jälkeen vähän enemmän, kun porukka pysähteli ilmeisesti tähystämään tai putsaamaan laseja. Uinti tuntu oikeestaan koko matkan melkoselta hosumiselta eikä oikein rytmiin päässy. Uinnin lopussa kuulin omilta kannustusjoukoilta että olisin suunnilleen kymmenen paikkeilla, mutta en oikein sitä uskonut.

Vedestä ylös, märkäpuku pois ja pyöräilyvehkeet päälle. Paidan vedin päälle ja kengät jalkaan, kun päätin vauhdissa olla laittamatta sukkia. Vaihto meni ihan sutjakasti. Pyöräilyn alussa taisin ohittaa pari pyöräilijää, mutta takaa tuli ohi vähintään tuplasti enemmän. Vähän aikaa jaksoin roikkua perässä, mutta sitten tyydyin omaan vauhtiin. Pyöräily tuntu vähän raskaalta, mutta kun mittari näyttiä reilusti yli neljääkymppiä niin aattelin, että hyvin tää menee. "Takasuoralla" sain ajaa ihan ylhäisessä yksinäisyydessä ja mietin jo että oonko eksyny reitiltä. Ekan kierroksen lopussa taas mäessä taisteltiin vähän asemista. Toinen kierros oli lyhempi ja tuntukin menevän paljon nopeempaa. Lopun mäet oli taas tuskasia ja lopussa vielä muutama pyörä meni ohi, kun aloin jo löysäillä ja keskittyä juoksuun.

Vaihto meni taas sutjakasti, vaikkakin tuplasolmujen laittaminen kenkiin tuntu kestävän ikuisuuden. Aika alussa sain heti peesiin toisen juoksijan ja siinä pikku hiljaa ohiteltiin muutamia juoksijoita matkan aikana. Juoksussa oli mukava laskea vastaan tulevia juoksijoita ja arvioida omaa sijoitusta ja ennen kääntymistä näki ketä voisi saada vielä kiinni ja toisaalta kääntymisen jälkeen kuka tulee takaa kovaa. Paluumatkalla yks mies meni meistä heittämällä ohi ja paria askelta enempää en viitsinyt roikkua. Ennen järven kiertoa vielä yks nainen meni ohi ja tällä kertaa jaksoin jopa muutaman kymmenen metriä roikkua perässä. Järven takana yritin tiputtaa peesaajaa kyydistä, mutta siellä sitä vaan roikuttiin. Loppusuoralla käytiin vielä huikea taistelu ja nippa nappa selvisin pystyssä maaliin. Hävisin kuitenkin ehkä kymmenen senttiä, vaikka tarkat ajanottajat sai meille sekunnin eron. Juoksu kulki kyllä ihan hyvin ja koko matkan pysty painamaan hyvin. Lopussa tietysti kättelyt taistelukaverin kanssa.

Loppu aika oli 1.10.12, joten seuraavalla kerralla pitäs parantaa alle 1.10:n. Uinnin jälkeen olin omassa sarjassa 10. häviten parhaalle ajalle 30%, pyöräilyssä olin "vasta" 16. nopein häviten parhaalle 18% ja juoksussa olin jopa 6. nopein häviten parhaalle 8%. Pyöräreitti oli vähän eri kuin kaksi vuotta sitten kisatessani, mutta eiköhän tuloksia voi kuitenkin verrata. Kokonaisaika parani lähes 10 minuuttia, josta uinti minuutin, pyörä 4,5 minuuttia ja juoksu 4 minuuttia. Jotain kehitystä on siis kahdessa vuodessa tapahtunut.

Giro d´Espoo

Tällä kertaa vuorossa oli henkilökohtaisesti ensimmäinen massapyöräilytapahtuma. Vähän pelon sekaisin tuntein mukaan lähdettiin eikä numero 313 antanut lisää luottamusta siihen, että hommasta ehjänä selvittäisiin. Päätavoitteena oli siis selvitä ehjänä maaliin ja 35 km/h keskivauhtia ajavaan ryhmään hyppäsin mukaan.

Ajoin kotoa parin kymmenen minuutin lämmittelyajon Tapiolaan ja paikalla olin reilu viis minuuttia ennen starttia. Hyvin kuitenkin pääsin tunkemaan itseni oikean ryhmän mukaan ja vauhtiin päästiin. Alussa piti mennä kai vähän hiljempaa saattoajoa auton perässä, mutta kyllä ihan reippailla sykkeillä sai alusta asti vetää. Alkuosalla reitistä aika paljon mutkia ja risteyksiä, joten jarrutuksia ja kiihdytyksiä riitti.

Kovin pitkälle ei päästy kun näkyi ensimmäinen parin pyöräilijän kolari. Itse ajelin alussa triathlonkisoista vanhaan muistiin jääneeseen tyyliin ja pidin reilua väliä edessä ajavaan. Tarkkana ja keskittyneenä sai kuitenkin koko ajan olla ja valmiina jarruttelemaan minä hetkenä hyvänsä. Ajan ja matkan etenemistä oli vähän vaikea hahmottaa, kun kelloa ja mittaria en juuri viitsinyt vilkuilla eikä reitillä ollut kilometrikylttejä. Söin sitten energiapatukkaa ja hörpin vettä ja urheilujuomaa fiiliksen mukaan.

Ajon aikana ootteli että milloinka alkaa se tasanen mukava vauhti ja jojoilu loppuu. Puolen välin kieppeillä alko jo reisissä tuntumaan alituinen kiihdyttely. Siinä oli sitten vähän isompi kolari, mutta siitäkin ilmeisesti kaikki selvisi säikähdyksellä, vaikka joku kurkki ojanpohjaltakin. Sen jälkeen oli aika tiukka kiihdytys porukan kiinni saamiseksi ja kun vielä hetken päästä taas sai vetää puolisen minuuttia ihan täysillä kunnes törmäsi lähes pysähtyneeseen ryhmään, niin uskohan siinä loppu.

Jossain kiihdytyksessä annoinkin periksi ja jäin jo sata-kakssataa metriä jälkeen. Tuntu tosi takkuselta polkea yksin ja tyydyin rauhassa mussuttamaan vähän patukkaa ja hörppimään vettä. Onneks takaa tuli kaks pyöräilijää, joiden peesiin pääsin ja edessä olevalla tosi mäkisellä ja mutkaisella osuudella saatiin ryhmä kiinni lopulta melko helposti. Fiilis oli kyllä tässä vaiheessa tosi hieno kun epätoivo vaihtu voitoksi.

Päätin soluttautua vähän edemmäksi ryhmään, jotta jojo-efekti ois vähän pienempi. Lisäksi aloin ajamaan ihan rohkeasti edessä olevan persuuksissa kiinni ja ajo helpottu huomattavasti. Ylämäissä ei sinänsä ollut ongelmaa vaan kevyellä vaihteella pyörittäen pysy helposti vauhdissa mukana. Jossain vaiheessa alko reisissä tuntua kramppien oireita, joten seisaalteen ei viitsinyt edes vetää.

Pätkä Veikkolasta Bembööleen oli ehdottomasti retken parasta antia. Näin isoilla ryhmillä mutkaiset ja mäkiset tiet aiheuttaa liikaa nykimistä, mutta isoa suht tasasta baanaa oli ilo ajaa. Ehkä sekin autto että tie oli tuttu ja oltiin kotiinpäin menossa. Sitten vielä Bodomin kierros ja Järvenperässä ryhmän vetäjät hyppäs hetkeks sivuun ja loppuun mentiin sitten omaa vauhtia. Siinäkin tuli joku kolari, kun osa vissiin pysähty ja osa jatko matkaa. Stubbi, joka oli vetämässä ryhmää, pahoitteli maalissa, että ei ois pitäny pysähtyä vaikka käskettiin.

Loppukirin alettua sai vähän taas hakea vauhtia, kun porukka meni sen verran eri tahtiin. Peesiä vaihdellen sitten Kauniaisten läpi Tapiolaan. Loppu oli mukavaa ajelua eikä edes Jorvin mäki tuntunut pahalta. Siinä sai maistaa todellista pyöräilytunnelmaa, kun kannustusta riitti ja tiehenkin oli kirjoitettu ison maailman tyyliin kannustuslauseita. Kauniaisissa vilkasin nopeusmittarin näyttävän reilua viittäkymppiä kun kaarrettiin radan ali. Viimesillä kilometreillä laitoin vielä reisistä loput voimat peliin ja menin ehkä reilun kymmenen pyöräilijän ohi, mutta äkkiä ne sieltä tuli mun voimien ehtyessä peesien turvin ohi.

Maalissa oli hyvät tarjoilut. Onnistuin saamaan jopa kokistölkin ja hernesoppakin maistui. Parasta kuitenkin oli ruisleipä voilla ja juustolla. Jonkun aikaa maalissa patsastelin ja sitten oli aika lähteä pyörittelemään hissukseen kotia kohti. Hyvin oli voimat jääneet reitille, mutta kotiin päästiin.

Tapahtumasta jäi kyllä hyvä maku ja kokemus oli hieno. Joka viikonloppu ei tommoseen leikkiin uskaltas lähteä mukaan. Sen verran suurelta riski joutua kolariin vaikuttaa. Pienemmissä parin kymmenen hengen porukoissa ajo ois varmasti miellyttävämpää, tasaisempaa ja turvallisempaa. Kova vauhti ja paljon pyöriä tuntuu paljon vaarallisemmalta kuin esim. suksilla massahiihdoissa, vaikka kyllä kaikella järjellä pyörän saa helpommin pysähtymään.

Paljon kovempi setti tuo oli kuin etukäteen osasin odottaa. Keskisykekin oli 147, kun etukäteen ajattelin sen olevan ehkä reilu 130. Matka oli 110km, aikaa meni 3h9min ja keskivauhti oli se n. 35km/h. Rohkeutta tarvis enemmän mutkiin ja uskallusta ajaa peesissä, jotta ei tarvis tehdä niin paljon töitä porukassa pysymisen eteen. Kovaa leikkiä se oli, mutta ehdottoman hieno kokemus. Sää suosi ja järjestelyt pelas.

Kurren Kierros

Kevään toinen kympin kisa, jossa oli tarkotus parantaa edellisen kisan ennätystä ja haaveena oli myös "maagisen" 40 minuutin alitus. Reitti tosin oli haastava ja mäkinen, joten tiukkaa homma tulisi tekemään.

Kisaa edeltävällä viikolla yritin tehdä pari tehokasta juoksutreeniä, mutta palautuminen HCR:stä ja sitä seuraavan viikon seikkailukisasta oli selkeesti kesken. Tarkotus oli juosta 8km 4.15 vauhtia eli hitaampaa kuin HCR:ssä, mutta pakko oli jakaa neljän ja kolmen kilometrin pätkiin ja huilia kilsa välissä. Toinen treeni oli 5x1000m 2 minuutin palautuksilla tarkotuksena juosta 3.50-3.40 vauhtia joka vedolla aikaa parantaen. Eka veto meni vielä tavotteen mukaan, mutta sitten vauhti laski joka vedolla ja viimenen niukasti alle 4 minuuttia. Kaks päivää ennen kisaa kuitenkin 3km 4.00 vauhtia meni ihan kohtuullisesti, joten palautuminen oli kuitenkin selkeesti edenny ja kisapäivänä tuntui hyvältä.

Kisa päivä alko vähän heikosti kun töissä tuli huonoja uutisia, mutta eipä nuo juoksua onnistunu pilaamaan. Sen verran kuitenkin ehkä häiritsi keskittymistä, että unohdin sykemittarin kellon housujen taskuun töihin. Söin päivällisen kolmisen tuntia ennen kisaa ja sen jälkeen puoli litraa urheilujuomaa. Ajelin bussilla ajoissa kisapaikalle ja tungosta siellä ei ollut. Vartin verran kävin verryttelemässä ja tutustumassa reitin alkuun.

Kelloa ei tosiaan ollut mukana ja jouduin virittämään puhelimen ja nappikuulokkeet huutelemaan väliaikoja kilometrin välein, että olisi jotain hajua vauhdista. Träkkäyksen starttasin minuutti ennen starttia ja olin varma että jossain kohdassa menen aikojen kanssa sekaisin. Lähtöpaikalla ei ollut tungosta ja sai lähteä hyvistä asemista. Kymmenisen juoksijaa karkasi heti alussa ja ekan kilometrin aikana vielä jokunen meni ohi. Ekan kilometrin kohdalla menin jo halpaan kun puhelin huuteli ajaksi 4.53 ei voinut niin hitaasti mennä, mutta sitten muistin vähentää minuutin. Alku vauhti ei tällä kertaa ollut ihan liian kova.

Nopeasti löysin hyvän peesin ja hetken mietin jäänkö siihen vaikka vauhti on vähän liian kova. Päätin kuitenkin että tähän junaan pitää lähteä jos neljänkympin alle aikoo. Siinä olikin hyvä vetää. Jossain kohdassa jäinkin muutaman metrin "mustapaidasta" kun jäin "oranssipaidan" peesiin, mutta onneksi sain alamäessä kiinni. Kolmisen kilometrin kohdalla oli myös omat kannustusjoukot tsemppaamassa ja kummasti ne toi virtaa kun meinasin vilkutellessa juosta peesattavan päälle, mutta onnistuin välttämään törmäyksen. Sen jälkeen oli hyvä peesailla radanvarren vastatuuliosuudella ja vauhti tuntu just sopivalta. Jossain vaiheessa harmitti kengän pohjassa olevaan rakoon jääneet pari kiveä, jotka rahisi inhottavasti asfaltilla, mutta parista potkimisyrityksestä huolimatta ne ei sieltä lähteneet.

Eka vitonen meni vähän reiluun 19 ja puoleen minuuttiin, joten hyvin oli aloitettu. Toisella puolikkaalla tulisi kuitenkin olemaan enemmän ylämäkiä ja väsykin varmaan ehtis tulla. Kuuden kilometrin kohdalla risteyksessä peesini juoksi vähän epäoptimaalisesti risteyksessä ja itsekin oletin reitin jatkuvan suoraan, mutta käännyttiinkin oikealle ja niin tuli mun vuoro vetää. Vauhti oli aavistuksen hidastunu ylämäistä johtuen, mutta seitsemään kilometriin asti meni ihan hyvin. Sitten alko painamaan kukaan ei kuitenkaan tullut ohi, joten yritin vain painaa parhaani mukaan.

Yhdeksäs kilometri tuntui kestävän ikuisuuden ja kellokin huuteli sellaisia aikoja että tiukkaa neljän kympin alitus tulisi tekemään. Lopussa oli vielä pari ikävää pientä nousua joissa jälkimmäisessä tais kolme juoksijaa kirmata ohi. Loppukirikään ei oikein irronu ja tulin "mustapaidan" vanavedessä maaliin, mutta ilmeisesti vauhti ei kuitenkaan täysin hyytyny vaikka kovile otti ja maaliin saavuin ajassa 39.55. Maalisuoralla ilme oli kuulemma pahin mitä minulta on juoksukisoissa nähty. Alitus onnistui ja loisto fiilis maalissa. Kiittelin vielä "mustapaitaa" hyvästä vetoavusta.

Tuloksista en omaa nimeäni löytänyt, mutta sekin korjattaneen. Oli ilmeisesti menny numero sekasin jonkun kuntosarjalaisen kanssa. Tapahtuma oli oikein mukava eikä järjestelyissä ollut moittimista. Hyvin oli porukkaa saatu reitin varrelle ohjaamaan juoksijoita. Vielä kun saatas Granipäivien yleisö kannustamaan juoksijoita. Mukava oli juosta tutussa ympäristössä ihan kotikonnuilla.

Nyt on kevään vauhtirypistykset tehty juoksussa ja katse kohdistuu triathlon puolelle. Tosin ennen triathlonkauden avausta luvassa on vielä Giro d'Espoo pyöräily.

Spring Adventure

Kauden seikkailukisa avaus käytiin Karkkilassa Spring Adventuren merkeissä. Edeltävällä viikolla tuli haettua vähän tuntumaa suunnistukseen aluerasteilla ja keskuspuiston kiintorasteilla ja eihän se suunnistus ihan täysin putkeen mennyt, mutta muituipa siinä mieleen ainakin joitain perusasioita eikä kisassa tarvii ihan niin tyhmiä virheitä tehdä, kun suunnistusvastuu oli minulla. Viikon pyöräintervallikin tuli tehtyä metsäpoluilla, joten maastoajoakin tuli vähän treenattua. Parina tällä kertaa seikkailukisadebyytin tehnyt lätkäjoukkuekaveri Pasi ja vaikka ensikertalaista taisi kisa etukäteen mietityttää hyvin se meni. 

 Kisa alkoi tonnin juoksulla radalla ja se otettiin suht iisisti, kuitenkin niin että siinä vähän hengästyy. Taas tuli todettua että alkuverryttely ei ois välttämättä huono asia, jos haluais olla alkurynnistyksessä mukana, mutta eiköhän tuossa 6,5 tunnissa ehtisi kone käyntiin. Ratajuoksun jälkeen haettiin pari rastia metsästä. Kengiksi olin valinnut tavan lenkkarit ja maastojuoksutossut oli repussa odottamassa seuraavia juoksuosuuksia. Ois kyllä ollu maastokengille käyttöä jo tuolla osuudella. Vähän oli polut hukassa tässä suunnistuksessa, mutta ilmeisesti kartta ei ihan pitänyt paikkaansa. Suunta oli kyllä koko ajan oikea, joten ei hätää.


Juoksun jälkeen pyörän selkään ja lyhyt siirtyminen Alhovuorelle, jonka päälle ajettiin pyörällä. Siellä oli vuorossa viuhkasuunnistusta ja yllättäen keskusrasti oli rinteen huipulla. Neljä kertaa saatiin juosta mäki alas ja raahustaa ylös. Pohkeissa ja reisissä kyllä hyvin tuntu tuo kiipeäminen. Sitten pyörällä vauhdikkaasti alas ja pidemmälle pyöräosuudelle, joka sisälsi tietä, polkua ja pyörän talutusta metsässä. Osuipa matkalle keskellä ei mitään ollut uusi asfaltoitu mökkitie, joka vähän kummastutti kun Karkkilan keskustassakaan teitä ei ollut päällystetty. Pyöräosuudella oli mahdollisuus erilaisiin reitinvalintoihin ja taidettiin mennä vähän pidemmän kautta, kun ei oikein saatu selvää pääseekö toista reittiä kiertämään kielletyn tien. Pyörä kulki molemmilla ihan hyvin ja taidettiin jokunen joukkue ohittaakkin.

Pyöräilyn jälkeen kanootin selkään ja vaikka ilolla odotti kajakkimelontaa, niin ei sekään ihan lastenleikkiä ollut, mutta selkeesti mukavampaa kuin inkkarilla vääntäminen. Tuuli oli ihan reipas ja melonnan aikana ehti kastua aika hyvin. Loppupuolella alko olla jo aika kylmä vaikka kaks viimestä rastiväliä yritti meloa niin kovaa kuin vain pääsee. Kajakissa oli se hyvä puoli että kartan sai hyvin näkyviin kannen päälle verrattuna siihen että se pyörii märkänä inkkarin pohjalla. Jännitystä melontaan saatiin kuin huolimattomasti katsoin rastin olevan sillan alla, vaikka se olikin siltaa ennen olevan sähkölinjan kohdalla. Rastilippua siinä ei tietenkään ollu, joten ohi mennessäkään sitä ei huomattu. Melottiin sillan alle ja kateltiin rastia ja huomattiin että virta alko viedä kanoottia. Nopeesti saatiin kuitenkin vauhti pysäytettyä, mutta takasin melominen ei ollut ihan niin helppoa. Kajakki käänty aina vinoon, mutta rannasta tukea hakien saatiin taisteltua kulkupeli sillan oikealle puolelle. Toinen mielenkiintoinen osuus oli joen pätkä, jossa mentiin kaatuneiden puiden ali ja muutakin puskaa siellä oli ihan riittämiin. Ongelmana oli se että meloin reppuselässä eikä taakse päässy taipumaan oikein hyvin. Jotenkin kuitenkin päästiin naama puita raapien niiden ali. Tällä pätkällä aurinkokin pilkisti pari kertaa ja yhdessä kohtaa oli todella maaginen tunnelma, kun auringossa loistavat aivan hennon vaalean vihreät puut heijastuivat vedestä ja oltiin täysin vihreyden ympäröiminä.

Mellonnan jälkeen molemmat oltiin ihan jäässä ja yritettiin vaan jotenkin selvitä viiden minuutin siirtymä pyörillä vaihtopaikalle ja juoksemaan. Jätin märät hanskat pois ja vaihdoin kuivat sukat ennen juoksua, mutta tovi siinä meni ennen kuin lämpeni. Juoksun alussa päästiin ylittämään köydellä valjaista riippuen joki. Hyvin saatiin taktikoitua menemällä parin tiimin ohi lyhyellä juoksupätkällä eikä köysillä tarvinnut odotella ollenkaan. Köysi tehtävä oli helppo ja ihan hauska vaikka vähän käsivoimia se vaatikin. Toisella rastillakin piti olla questi, mutta ilmeisesti olisi ollut liian vaarallista laittaa rasti myllyn rikkonaisen ja liukkaan alatasanteen päähän ja se olikin ihan helposti otettavissa.


Ennen juoksua oli jo selvää että ei ehdetä koko rataa läpi. Kolme rastia jätettiin ottamatta ja suunnattiin maaliin. Pasi alko olla jo kaikkensa antanut viimeisillä kilometreillä. Aavistuksen reippaammin olisin voinut juosta, mutta eipä silläkään vauhdilla ois enempää rasteja haettu kun seuraava ois tuono sen verran lisälenkkiä. Maalissa oltiin noin 15 minuutia yliajalla, mutta tässä uudessa formaatissa oli fiksumpi hakea ekstra rasti ja ottaa yliajasta sakkoja kuin tulla ajoissa maaliin. Sijoitus oli kymmenes joka sivuaa mun parasta miesten kilpasarjassa, joten hyvinhän se meni.


Maalissa päästiin suihkuun ja just viime hetkillä ehdittiin vielä lohikeitolle ennen kuin soppatykki lähti matkoihinsa. Keitto olikin maittavaa ja lämmitti mukavasti. Meidän jälkeenkin porukka kyseli vielä ruuan perään ja varmasti harmitti kun keitot oli jo viety. Pyörän pesupaikkaakin kaipailtiin, kun sen verran kuraan pyörät saatiin märässä metsässä. Minä vielä upotin yhdessä kohdassa pyörän kunnon mutalammikkoon ja sen jälkeen olikin ilo ajella tiellä mudan lentäessä.


Kuus ja puol tuntia meni taas siivillä ja kisa oli kokonaisuutena hieno. Arviolta matkaa taitettiin 19km jalan, 9km meloen ja 48km pyörällä. Kiitoksia joukkuekaverille!

Helsinki City Run

Puolimaratonia en ollu juossutkaan sitten vuoden 2006 HCR:n ja silloinkin vedin ekat 15km tulevan maratonin tavotevauhtia ja vasta lopun kovempaa, joten todellista kokemusta puolikkaan vetämisestä täysillä ei ollut. Tavoitteeksi kuitenkin 1.30, joka tuntui aika kovalta viikko sitten juostun kympin jälkeen. Aikaa kympille tuhlaantui 40.42, joten vaan 11s/kilometri hitaampa ois lupa juosta yli tuplamatka.

Treenit sinänsä oli mennyt hyvin tosin juoksua takana tauon jälkeen vain 8 viikkoa. Viikko kilometritkään ei mitään kummosia olleet 27, 35, 37, 29, 37, 43, 51 ja 14+puolimaraton. Juoksukertoja tuli 3-4 viikossa. Näin mentiin:
           

Vk	Vedot	Tasav.	Pitkä	Spurtit	Pyörä	Uinti	Sali
1	5x500m@4,01(500m)	5km@4,36	60min@5,37/136	6x20s(jog)	2h + työmatkaa 6x45min	45min tekniikkaa	2xmaksimiin valmistavaa
2	6x500m @4,00(500m)	7km@4,38/162	75min@5,40/131	6x20s(jog)	2,5h + työmatkaa 2x45min	45min tekniikkaa	2xmaksimi
3	7x500m@3,46(500m)	8km@4,24/165	90min@5,33/129	6x20s(jog)	3h + työmatkaa 5x45min	45min tekniikkaa	2xmaksimi
4	3x1000m@4,05(500m)	7km@4,14/164	80min@5,31/129 viim. 3km@4,20/156		Hiihto 2h + työmatkaa 2x45min	40min sis. 1km testi	2xmaksimi
5	4x1000m@3,51(500m)	8km@4,12/160	90min@5,35/129	6x20s(jog)	2,5h + 4x10min intervalli + työmatkaa 1x45min	60min	2xmaksimi
6	5x1000m@3,45(2min)	9km@4,10/165	105min@5,33/133 viim. 6km@4,17/159	3x12steps(walk) uphill	2,5h + 4x10min intervalli + työmatkaa 1x45min	70min + 45min tekniikkaa	1xylläpitävää
7	6x1000m@4.01(500m)	10km race@4,04/169	115min@5,25/130	3x12steps(walk) uphill	2,15h	45min tekniikkaa	1xylläpitävää, ei jalkoja
8	5x500m@3,57(500m)	4km@4,19	Half marathon 1.27.59@4.10/165		2h + työmatkaa 1x45min	45min tekniikkaa	1xylläpitävää, ei jalkoja

Juoksua edeltävällä viikolla hermokipu vasemmassa pakarassa äityi kovemmaksi ja seisoskelin töissä suurimman osan päivistä to ja pe, vaikka jalkoja ois tehny mieli säästää. Muuten tunnelmat ennen juoksua oli ihan hyvät, vaikka edellisen viikonlopun kympin kisa ei mennyt ihan huikeimpien odotuksien mukaisesti. Uskoin että mahdollisuudet alle 1.30 olisi olemassa, vaikkakin tiukkaa se tulisi tekemään. Tuntu kuitenkin että mulle helpompi on juosta puolikas alle 1.30 kuin kymppi alle 40min.

Mitään kovin ihmeellisiä tankkauksia en kisaan tehnyt. Tais olla ke, to ja pe töissä eväänä yks ekstra banaani, jonka popsin ja perjantai-iltana havahduin, että vois ehkä aavistuksen normaalia enemmän yrittää juoda ja Suomen pelistä huolimatta vettä. Lauantaina ehdin keitellä mannapuurot ja näköjään juoksu kulkee ilman hillosilmääkin. Reilu kaks ja puol tuntia ennen starttia söin vielä kohtuullisen annoksen makaronilaatikkoa ja salaattia. Sen jälkeen enää puol litraa urheilujuomaa eli hunaja, suola, sitruunamehu, vesi sekotusta ennen starttia.

Kisafiilikset nousi ajellessa kohti stadionia tai kyydissä istuessa kun sain privaattikuljetuksen ja tuntu oikealle valinnalle tulla massiiviseen HCR:ään seuraavan päivän sympaattisen pienen "kotikisan" sijaan. Ennen vaatteiden vaihtoa kävin kurkkaamassa katsomon puolelta stadionia ja kohottaa tunnelmaa. Sitten vaatteidein vaihtoon ja siellä olikin aika ryysis. Ainakin viitisen minuuttia sai jonottaa, että pääs jättämään varusteet, mutta aikaa jäi kuitenkin just sopivasti pieneen lämmittelyyn. Kävin radan toisella puolella hölkkäilemässä kymmenisen minuuttia ja tein pari lyhyttä kiihdytystä.

Sitten vaan hakemaan hyvää lähtöpaikkaa. Seuraavan lähtöryhmän juoksijoitakin oli jo ryhmittynyt lähtösuoralle aika paljon, mutta aika sopusasti siellä pysty puikkelehtimaan oman lähtöryhmän etujoukkoihin. Viimeset kymmenet metrit menin kyllä pientareen puolelta ja sitten päätin jäädä paikoilleen kun näin jonkun kädessä 1.30 vauhtiin tähtäävän väliaikarannekkeen. Vielä useita satoja juoksijoita oli varmaan edessä, mutta enempää en viitsinyt mennä eteenpäin.

Tarkotus oli taas yrittää lähtee suht rauhallisesti liikkeelle, mutta vaikka muka varovaisesti lähdin ja katselin jopa sykettä niin eka kilometri 3.50 eli ihan liian kovaa. Ensimmäiset kaks-kolme kilometriä oli ruuhkaisaa, mutta sen jälkeen tilaa alko olla. Muutaman ekan kilometrin aikana vauhtia ei saanut millään kohdalleen ja kilometri ajat heitteli ton ekan ja 4.30 välillä. Ajattelin että kilometri tolpat ei voi olla oikeilla kohdilla. Tosin oli siinä alkupuolella muutamia mäkiäkin, jotka vaikutti. Sitäkin ihmettelin kun ekojen kilometrien aikana oli paljon juoksijoita, jotka puuskutti jo ihan henkihieverissä. Omat kannututs joukot bongasin siinä 7 kilometrin kohdalla ja siihen asti oltiin menty ihan cruisailuvaihteella hyvissä fiiliksissä.

Kahdeksan kilometrin kohdalla muistan jonkun takaa ohi tulleen kysyneen väliaikaa ja suunnilleen 4.10 vauhtia oltiin siinä kohdassa menty. Totesin vaan että liian kovaa oon kyllä alottanu ja päätin olla lähtemättä peesiin. Vauhti lukkiutu mukavasti 4.10 kieppeille ja sitä sitten mentiin. Puolen välin kohdalla juoksu tuntu tosi hyvälle ja jalat vaan vei vain väkisin eteenpäin tuota vauhtia, joten mitäpä sitä sitten hiljentämään. Selkiä tuli tasaiseen tahtiin vastaan, mikä toi lisätsemppiä. Puolivälissä aika 44.01 eli minuutti edellä tavoitevauhtia.

Pikku-Huopalahdessa oli ehkä fiilis korkeimmillaan, kun lasketteli sinne rantaan ja ämyreistä kuului Fintelligenssin... ööö olikohan se "Mikä boogie". Aika pian sen jälkeen siinä 14-15km kohdalla alko tulla ekat väsymisen tunteet ja pari kilometriä meni 4.20 vauhtia. Selkiä tuli hiljalleen kuitenkin vastaan ja vaikka teki mieli en tyytyny jäämään peesailemaan vaan ohituskaistalle vaan. Sitten taas yks nopeempi kilometri ja olin varma, että tästä jaksetaan maaliin hyvissä ajoin. Vaikemmilla kohdilla piti kuitenkin yrittää laskea mitä vauhtia vaaditaan 1.30 alitukseen ja usko siihen säily.

Pikku-Huopalahdesta nousu ylös ja viimeset muutamat kilometrit jäljellä. Niin kovaa painoin kuin vaan kintuista pääsi ja onnistuin pitämään vauhdin hyvänä. Lopussa oli vielä muutama tiukka nousu. Inhottava paikka oli nousu siihen stadioniin kupeeseen jalkapallostadionin puolella, kun mäen päällä tuulikin hyökkäsi vastaan. Onneksi siitä sai lasketella alas viimeselle sakkolenkille. Kidutusta pistää juoksemaan stadionin vierestä ja sitten vielä kilometrin lenkille. Sitten vielä nousu kohti maratonporttia ja mäen päällä pysty tosissaan alottamaan loppukirin. Portilla vilkasin kelloa ja katsoin että pienet mahdollisuudet on alle 1.28:aan ja lisäsin vauhtia omasta mielestäni huimasti. Stadionilla kaarteen puolivälissä vielä pari pykälää isommalle ja vauhti tuntu huimalta, vaikka ei videolta siltä näyttäny.



Stadionillakin pääsin vielä parista juoksijasta ohi ja ei muuta kuin kädet kohti kattoa hienosti menneen juoksun merkiksi. Tuuletuskin alko kuvista päätelleen jo hyvissä ajoin ennen maalia. Kellot pysähty aikaan 1.27.59, joka oli kyllä parempi mitä uskalsin toivoa. Aivan huikeeta!

Maalissa bongasin katsomosta yhden hengen kannustusjoukkoni ja saatiin otettua kuva ja vaihtamaan ensi tunnelmat juoksun jälkeen. Sitten keräilemään evästä maalissa. Juomista ehdin jo etsiä kunnes viimein huomasin, että sitä on ihan viimesissä pisteissä stadionin toisessa päässä. Ois ollu kyllä kiva saada heti jotain juotavaa. Matkan aikana taisin juoda juomapisteillä pari hörppyä urheilujuomaa lukuunottamatta toista juomapistettä, jossa otin vain vettä. Geeliä kannoin turhaan hätävarana takataskussa.

Varovaisesti kiipesin portaita katsomoon hakemaan kamoja, mutta kramppeja ei tullut. Takareidet ja pohkeet kyllä vähän jumahti juoksun jälkeen. Ulos mennessä päätin käydä vielä ravisteluhieronnassa, kun semmosta tarjottiin eikä jonojakaan ollu. Hyvälle se kyllä tuntukin.

Nyt sitten vähän palauttelua, ens viikonloppuna seikkailua Karkkilassa. Sitten ehtii tekemään pari kunnon juoksutreeniä ennen toukokuun lopussa olevaa Kurren kierroksen kymppiä, vaikka reitti ei nopea olekaan, jotenkin alko tän jälkeen 40min alitus kutkuttelemaan, mutta saa nähdä. Muutoin treenit alkaa keskittymään enemmän triathlonin suuntaan.

Helsinki Central Park 10k

Polvi saatu siihen kuntoon, että juokseminenkin taas onnistuu. Maalsikuussa aloitin kahdeksan viikon puolimaratoninlle tähtäävät treenit ja kympin kisa viimeistelynä viikkoa ennen sopi hyvin kuvioihin. Sen verran hyvin vauhdit on treeneissä kehittynyt, että haavena oli jopa 40 minuutin alitus. Tässä yhteenveto treenivauhdeista ja sykkeistä. Viikolla 7 tonnin vetoja ei enää "täysillä" vaan kympin vauhtia hakien. Viikolle seitsemän laitoin myös tän kympin kisan.

              Vedot       ka. min/km        vk         min/km/syke   pitkä  min/km/syke
Viikko 1: 5x500m __ 4,01 ______ 5km ___ 4,36 ______ 60min _5,37/136
Viikko 2: 6x500m __ 4,00 ______ 7km ___ 4,38/162 ___75min _5,40/131
Viikko 3: 7x500m __ 3,46 ______ 8km ___ 4,24/165 ___90min _5,33/129
Viikko 4: 3x1000m _ 4,05 ______ 7km ___ 4,14/164 ___80min _5,31/129 viim. 3km 4,20/156
Viikko 5: 4x1000m _ 3,51 ______ 8km ___ 4,12/160 ___90min _5,35/129
Viikko 6: 5x1000m _ 3,45 ______ 9km ___ 4,10/165 ___105min 5,33/133 viim. 6km 4,17/159
Viikko 7: 6x1000m _ 4.01 ______10km ___4,04/169 ___115min 5,25/130

Kisaa ennen tuntemukset oli hyvät. Torstaina kävin vain uimassa ja perjantaina juoksemassa 20minuutin verryttelyn. Aamulla herättyäni söin pari sämpylää ja sitten vajaa kaks ja puol tuntia ennen starttia kipollisen puuroa. Tuo tankkaus tuntu toimivan hyvin. Kisapaikalle paloheinään saavuin hyvissä ajoin kolme varttia ennen starttia. Ilmottautumiseen ei ollu jonoja ja vastaanotto oli ystävällinen. Numerolappu rintaan kiinni, kisavarusteet päälle ja verryttelylenkille. Juoksin vajaa kakskyt minuuttia reittiin tutustuen ja väliin muutama 15s kiihdytys. Tolla setillä jalat tuntu saavan hyvin auki.

Kisassa oli reilu sata juoksijaa ja lähtöpaikalla ei ollut ihmeempää tungosta ja hyviin lähtöasemiin oli helppo päästä. Tarkoitus oli juosta mahdollisimman tasaista neljän minuutin kilometri vauhtia. Kisa starttas käyntiin ja ei muuta kuin ryntäämään matkaan hakemaan hyviä asemia. Alussa ei ruuhkaa ollu ja vaikka tarkotus oli ottaa alku rauhassa, mutta juoksu tuntu helpolta ja liian kovaahan se meni. Eka kilometri 3.40 pintaan.

Siitä sitten vähän rauhottamaan vauhtia ja löysinkin sopivan oloisen peesin. Sen verran tuulista oli, vaikka metsän keskellä pääasiassa juostiin, että peesistä oli kyllä apua. Juoksu tuntu helpolta ja kilometrit meni siihen 4.04-4.05 haarukkaan. Jalat tuntu tossa vauhdissa hyvältä ja sen verran vauhtia oli että aavistuksen verran raskaammin piti hengittää.

Ensimmäinen 5km meni aikaan 19.59, joten siinä vaiheessa näytti vielä ihan hyvältä. Vähän vitosen jälkeen kuitenkin totesin, että pakko nostaa vähän vauhtia, jos 40 minuutin alle meinaa ja ohitin peesini ja vetovuoro vaihtui. Vaikka tuntui, että vauhti oli kovempaa, niin silti kilometri ajat tippuivat 4.08-4.09 tasolle. Seitsemän kilometrin jälkeen yritin nostaa entisestään vauhtia, mutta mies hyyty samaan tahtiin ja vaikka juoksu tuntu vaikeemmalta vauhti pysyi samana. Jalat ei tuntunu olevan hapoilla ja keuhkotkin pysy ihan hyvin mukana, mutta kovempaa vaan ei päässyt.

Viimesellä kilometrillä yritin pyristellä parhaani, kun molemmilta puolilta kuulu hirveää puuskutusta, mutta edes se ei auttanu puskemaan eteenpäin ja muutama juoksija peesistä meni ohi. Viimesen kymmenen metrin aikana takaa kuulu vielä kovaa askelten töminää, mutta muutaman viimesen askeleen sain loikittua sen verran kovempaa, että siinä vaiheessa ohi ei enää tultu. Ei mitään huikeaa loppukiriäkään kyllä aikaan saanu. Loppuaika oli 40.42 jäi aika paljon maagisesta 40 minuutista. Maalissa kiiteltiin peesiavusta ja sitten muutama mukillinen urheilujuomaa naamaan. Hölköttelin lopuksi vielä kolmisen kilometriä muuttu avuksi Maunulaan ja siinä kisan jälkeen tiukentunu vasen pohje ja takareisi aukesi hyvin.

Olosuhteet oli kyllä ihan hyvät lämmintä n. 15 astetta ja aurinko paisto. Muutamassa paikassa toi tuuli tuntu, mutta tuskin kovin paljon hidasti. Reitti oli lähes kokonaan hiekka päällysteistä ulkoilureittiä ja juostiin kahtena lenkkinä. Isompia mäkiä ei ollu, mutta pari pientä nousua matkalla oli, joissa aavistuksen verran enemmän hengästy. Itselläni ei ollu ainakaan ongelmia pysyä reitillä, kun se oli merkattu hyvin ja ohjaajiakin oli pahimmissa paikoissa.


Kympin juokseminen ei ehkä tuntu ihan niin pahalle kun etukäteen olin ajatellu. En varmaan saanu ihan kaikkea puristettua irti. Kisasta jäi kuitenkin hyvät fiilikset ja tästä on hyvä jatkaa parilla viimeistely lenkillä ennen Helsinki City Runia. Yleensä kisan jälkeen on vähän tyhjä fiilis, kun seuraavaan kisaan on pitempi aika, mutta nyt on hienoa, kun pääsee heti viikon päästä taas raastamaan. Kymppiäkin pääsee yrittämään uudestaan toukokuun lopulla Kauniaisiin Kurren kierrokselle. Siellä tosin reitti on mäkisempi, joten ajan parannus voi olla tiukassa. Sen verran tuli kuitenkin kipinää kympin juoksuun, että ehkä treenit pitää kuitenkin pitää tossa muutaman viikon aikana HCR:n jälkeen enemmän kymppispesifisinä.

Vasaloppet

Taistelijan oma kuva juuri maaliin saapuneena

Talvikauden pääkisa ja itse asiassa ainoa kilpailu takana. Lähtökohdat kilpailuun ei ollut niin hyvät kuin olisin toivonut. Myöhäinen hiihtokauden alkaminen ja kaksi viikkoa flunssassa juuri silloin kuin tärkeimmät harjoitukset ois pitänyt tehdä. 345 km hiihtoa oli alla ennen starttia. Kaksi yli neljän tunnin lenkkiä ja muut hiihdot sitten maksimissaan 1,5h. Sen lisäksi työmatkapyöräilyä ja salia 1-2 kertaa viikossa, juoksua ei juurikaan.

Kokkolan matkatoimiston järjestämälle reissulle lähdettiin isän kanssa. Bussilla ois päässyt Kokkolasta turkuun, mutta itse tulin sinne satamaan junalla Espoosta torstai-iltana. Perjantaina ajeltiin bussilla Moraan ja jatkettiin tankkausta ja alettiin virittäytyä kisatunnelmaan. Majoitus oli loistavalla paikalla vain n. 100m maalista.

Perjantaina kierrettiin Vasaloppet-messut ja tutustuttiin viehättävään pikku kylään. Lähtöasetelmiakin sain parannettua, kun tunnin jonotuksen jälkeen onnistuin parantamaan lähtöryhmääni yhdellä. Perjantai iltasella kevyt puolen tunnin lenkki liukkailla laduilla. Treenilenkilläkin sai kannustusta, kun viimeiset Vasaloppet-viestin ankkurit saapuivat maaliin samoja aikoja kuin lopettelin lenkkiä. Sääennusteita seurailtiin tiukasti ja sunnuntaille lupailtiin hyvää keliä ja hienosti ennusteet piti kutinsa. Muutenkin tuntemukset vaan parani kisan lähestyessä.

Lauantaina sit alettiin ihmettelemään suksien voitelua. Kateltiin mitä porukan prot laittaa pohjaan, tutkittiin eri voidevalmistajien voitelusuosituksia ja lopulta sovellettiin niitä sen mukaan mitä voiteita oli mukana. Tosin yks liisteripurkki käytiin ostamassa, kun liistereitä ei ollu mukana. Päädyttiin laittamaan purkista pohjavoide, ohut kerros liisteriä ja sitten vielä muutama kerros purkkia päälle. Luistot oli laitatettu jo ammattilaisella ennen reissua.

Käytiin testaamassa suksia kilometrin verran ja todettiin voitelu onnistuneeksi. Porukan puoliammattilaiset vuokras auton lauantaina ja ajeli jonnekin reitin varrelle testailemaan ja siellä kyllä porukkaa oli ollu ihan kiitettävästi ja parkkipaikan löytäminen vaikeeta. Täyden päivän pojat teki suksien laitossa, kun aamulla kahdeksan jälkeen alottivat ja illalla seitsemän aikaan tais olla kisatällit pohjassa.

Voitelu onnistui kyllä meillä mainiosti ja alamäissä pääs ihan loppua lukuunottamatta hyvin porukasta ohi. Osaksi johtui varmaan suht aggressiivisesta laskutyylistä ja osaksi hyvästä luistosta. Pitoa riitti koko matkan ja vaikka lopussa oli jo aika puhki ei potkua tarvinnut miettiä yhtään. Hiihteli vaan menemään ja suksi piti tosi hyvin. Vaikka joissain mäissä oli 5-10cm sellasta pehmeää rakeista lunta, niin suorilla mentiin.

Ennen kisaa yritin tehdä perus hiilaritankkauksen. Ke, to, pe vähän enemmän hiilareita ja tais siinä kyllä mennä muutakin. Lauantaina sit söin normaalisti ja pidin annokset kohtuullisina. Lauantaina hörpin vettä johon oli lisätty ripaus merisuolaa. Kisa aamuna herätys oli puol neljältä. Siitä sitten heti aamupalalle, leipää, puuroa ja vähän mysliä. Koska starttiin oli aikaa yli neljä tuntia varasin vielä matkaan pari sämpylää ja banaania. Ettei energiat loppus alkumatkasta samalla tavalla kuin viime vuonna Finlandiassa.

Aamulla Bussi kohti lähtöpaikkaa Sälenia starttas puol viisi. Oltiin ihan hyvissä ajoin melkein kaks tuntia ennen lähtöä perillä. Sukset kainaloon ja aatellin että käväsen verryttelyks viemässä sukset lähtöruutuun ja sit ehin vielä bussissa syödä eväät puoltoista tuntia ennen lähtöä. Homma ei hoitunutkaan ihan niin nopeesti. Ilmeisesti just tossa seiska ryhmässä oli kaikkein pisin jono lähtökarsinaan ja tunnin sai taas jonottaa. Onneks oli kohtuullisen paljon vaatetta kun pakkastakin oli 12 astetta. Ois pitäny tajuta ottaa eväät mukaan sinne jonoon. Viimein pääsin sisään ja vaikka siellä oli jo paljon suksia, niin jostain syystä siellä oli yks latu, jossa pääs viitisen riviä edemmäksin kuin muissa.

Sitten takas bussille ja vaikka aikaa starttiin oli vain 40min, niin päätin kuitenkin syödä sämpylää ja banaanin ja hörpin siinä samalla muutaman desin appelsiinimehua. Bussimatkan aikana olin hörppinyt myös puol litraa urheilujuomaa. vähän riskillä tuossa mentiin, mutta laskin sen varaan että mahassa kestää jotain olla, kun alku mennään kuitenkin hitaasti. Mukava oli kun oli oma bussi ja sai siellä käydä tyhjentämässä ylimääräset nesteet pois eikä tarvinu kylmässä jonottaa vessaan.

Kymmenen minsaa ennen starttia lähtöpaikalle etsimään suksia ihmispaljoudesta. Matkalla söin vielä puolikkaan banaanin. Koska sukset oli jonkun ladon kohdalla, niin mukana ollutta ilmapalloa ei tarvinnu laittaa merkiks ja sukset löyty hyvin ilman merkkiä. Kyllä siellä vielä minuutti ennen lähtöä joku edessä olevassa ryhmässä juoksi paniikissa suksia etsimässä. Sitten vaan toppavaatteet muovisäkkiin säkki siihen lähtöpaikalle aidan viereen ja oltiin valmiina lähtöön. Puhelimesta GPS päälle, mutta eipä se sit kuitenkaan koko matkan aikana ollu sateliitteja löytäny, joten data matkalta jäi saamatta.

Lähtöasemissa

Mitään lähtölaukausta ei kuulunu vaan porukka vaan nytkähti liikeelle. Todella hienon näköstä oli kun valtava massa ihmisiä aaltoili ladulla kohti ensimmäistä nousua. Lähtörytäkässä kyllä näky irrallaan ollutta suksea ja suksien kanssa solmussa olevaa ihmistä, mutta omalle kohdalle ei sattunu kuin yksi kaatunut hiihtäjä edessä ja senkin ehti väistää hyvin. Hiljalleen edettiin kohti ensimmäistä nousua välillä tosin sauvoilla jarrutellen. Nousun alla sitten vauhti tökkäs. Siinä sitten oltiin. Madeltiin todella hiljaa haarakäyntiä ja välillä yritettiin pitää itseä paikalla jäisessä mäessä. Porukkaa kompuroi ympärillä ja koko ajan joku tallas sauvojen päälle. Kai sitä vois kuitenkin vähän kattoa mihin ne sukset laittaa. Itse ainakin yritin varoa toisten välineitä.

Ei siinä auttanut kuin vaan yrittää pysyä rauhallisena ja aatella että kyllä tästä vielä päästään hiihtämään. Ensimmäiseen kolmeen kilometriin tuhlaantui 45 minuuttia ja sen jälkeen matka alkoi edetä jo jollain tavalla. Hyvä puoli oli että ehti katsella alun hienoja maisemia. Viiden kilometrin kohdilla söin energiapatukan ja sen enempää sitä lajia kisan aikana en sitten ottanutkaan. Tarkotus oli hiihdellä suht rauhassa kuitenkin niin paljon kuin mahdollista ohitellen ensimmäiselle huoltopaikalle 11 km kohdalle ja sitten alkaa vähän aggressiivisempaan ohitteluun. Hermot meni kuitenkin 8,5 km kohdalla ja siinä vaiheessa siirryin latujen välissä olevalle kaistaille ja pääs ainakin periaatteessa etenemään omaa vauhtia.

Matkan varrella oli kyllä paljon kylttejä, että nopeat hiihtää vasemmalla ja hitaat oikealla, mutta harva niistä välitti. Kyllähän siinä hermo meni kun näkee jatkuvasti, että joku hiihtää "nopeinta" latua, edessä on muutama kymmenen metriä tyhjää ja vieressä oleva kaista on vapaa, mutta ei viitsitä siihen siirtyä. Kehittelinkin tuossa kaikenlaisia sloganeita kuten "It doesn't make you fast if you take the fast track". Totesinkin siinä että parhaiten pääsi ohi pujottelemalla siellä "hitaiden" puolella ja jos sattu ajautumaan nopealle ladulle huomas usein olevansa siellä pussissa. Suurin osa porukasta hiihti alussa nopealla puolella. Latuja oli koko matkan 4-8.

Ennakkosuunnitelmissa oli ollu ottaa geeli ennen jokaista huoltopaikkaa ja niiden välissä puolikas patukka. Vauhdin kasvaessa kuitenkin maha alko tuntumaan vähän täydeltä ja noin paljon ei tulis menemään alas, joten ekaks päätin jättää patukat ottamatta ja hörpätä huoltopaikkojen välillä vain omasta pullosta urheilujuomaa. Kolmannella huoltopaikalla jätin geelinkin ottamatta ja hörppäsin vain mukillisen vettä. Sen jälkeen maha alkokin toimimaan normaalisti ja huoltopaikkojen geeli, vesi, urheilujuoma ja välissä urheilujuomaa taktiikka toimi hyvin. Viimesellä huoltopaikalla tosin jätin geelin väliin ja otin jossain niillä kulmilla appelsiinin palan kun sitäkin tarjottiin.

Virallisia huoltopisteitä reitillä oli siis seitsemän eli suht harvassa, mutta varsinkin loppu puolella oli kyllä paljon ylimääräsiä huoltopisteitä, joten kyllä tosta ois selvinny ilman omia juomia. Tosin ihan kätevä oli kun sai vauhdista hörpätä omasta pullosta. Välinerikoiltakin vältyin vaikka kerran loppupuolella joku tallas sauan päälle ihan normaalilla tasatyöntö osuudella. Vaikka sauva oli kunnolla kädessä ja tarrat kiinni se vaan katos yhtäkkiä kädestä. Onneks ei ollut enää ihan älytöntä ruuhkaa ja pystyin turvallisesti pysähtymään ja palaamaan parikyt metriä takasin.

Reitti oli mukava ja kyllä matkan varrella ihan kohtuullisia kuitenkin hyvin hiihdettäviä nousujakin oli. Mitään kovin pahoja alamäkiä ei ollut, vaikka välillä porukka vähän aurailikin. Omalla kohdalla ladutkin oli vielä suunnilleen tallella,mutta lopussa ei kuulemma latuja enää ollut ja joissain mäissä porukkaa lasketettiin yks kerrallaan alas. Laskuissa huomasin että usein hitaalla puolella oli enemmän ja tilaa usein otinkin kaistan siltä puolelta.

30 km kohdilla nousussa alko ekaa kertaa tuntumaan että jonkin verran on jo hiihdetty ja puolessa matkassa oli jo vähän väsymisen merkkejä. Vanha totuus, että jos puolessa välissä alkaa väsyttämään, niin jaksaa ihan hyvin loppuun asti piti kuitenkin paikkaansa. Loppupuolella sai jo tosissaan taistella itsensä kanssa että jaksaako ylämäessä vaihtaa latua että pääsee hitaammista ohi vai tyytyykö hitampaan vauhtiin, mutta periksi en antanut. Lopussa muutenkin ohittelu helpottui. Oli jännä huomatta että loppupuolella nopeilla laduilla olikin enemmän tilaa ja suurin osa hiihti kiltisti oikeassa reunassa. Kun kakskyt kilometriä oli jäljellä päätin pistää loput voimat peliin, otin vasemman kaistan ja aloin huudella porukalle, että "coming through", jos hitaampia oli edessä. Suurin osa porukasta väistikin ihan kiltisti, eikä ne sitä tuntu pahalla ottavan, kun kiitteli ohituksen jälkeen.

Viimesellä kympillä oli kyllä eväät aikalailla syöty eikä tasatyöntöä jaksanu enää työntää millään. Onneks siinä oli jonkin verran loivaa ylämäkeä ja annoin itselleni luvan mennä vuorohiihtoa, jos sillä pääsee samaa vauhtia kuin muut tasatyöntöä. Peeseistä ei matkan aikana ollut apua ja oikeastaan vain viimesen kympin aikana tuli hiihtäjiä takaa ohi, mutta sillon ei ollut enää paukkuja jäädä roikkumaan perään.

Matkan aikana huoltopaikoilla sai hyvää kannustusta. Muuten sai välillä hiihtää pitkäänkin rauhassa, vaikkakin aina siellä täällä kyllä oli kannustajia. Loppusuora oli yhtä juhlaa ja oli hienoa lykkiä maaliin yleisön hurratessa. Kilpailu oli kyllä tunnelmaltaan hieno. Sen todistaa myös sekin, että kannustusta riitti vielä viimeisillekin maaliintulijoille vartin yli kahdeksan illalla.

Viimeisiä maaliin tulijoita

Maaliin tulon jälkeen oli kyllä hienoa, kun ei tarvinnu lähteä bussikuljetuksella suihkuun vaan käveli maalista sata metriä omaan majotukseen. Siellä sai sit rauhassa fiilestellä, tankkailla ja käydä suihkussa. Sitten fressinä bussilla hakemaan varustepussit ja syömään. Vähän sain siellä kävelesekellä kun suihku ja ruokailu oli eri paikoissa ja bussilta oli opastus vaan suihkuun. Tosin jos ei ois hypänny bussista pois seuraava pysäkki ois ollu jäähalli jossa oli ruokailu. Onnistuin ottamaan ensin ruokaa vuuasta, jossa ruoka oli vielä lähes jäässä, mutta onneks ei ollu jonoa ja sain haettua höyryävän annoksen helposti.

Hiihdon etukäteisveikkauksessa laitoin ajakseni 6.53 ja sen alle mentiin kyllä kirkkaasti, loppuaika oli 6.07.14 ja sijoitus 4209. Ottaen huomioon, että ekaan kolmeen kilometriin meni 45 minuuttia ja ensimmäisen huoltopaikan ja maalin välissä ohitin yli 3000 hiihtäjää, niin en ois uskonut, että tommoseen aikaan pääsen. Aika kauashan toi jäi kuitenkin mitaliajasta (eli kaikki jotka hiihtää voittajan aika +50% tai alle saa mitalin), joka oli 5.28. Tosin paremmasta lähtöryhmästä ois jo tossa lähdössä voittanu 20-25min, mutta tänä talvena ei ollu realiteetteja lähtöryhmää parantaa, kun olin sairaana. Hienon reissun ois kyllä mitali kruunannu.

Kokonaisuudessaan reissu oli hyvä ja hiihto kulki hyvin. Mukava oli matkustaa ja viettää aikaa samanhenkisen porukan kanssa. Täysin valmis pakettimatka on kyllä hyvä valinta ainakin, kun ekaa kertaa johonkin hiihtotapahtumaan menee. Sen verran paljon noissa matkoissa on kuitenkin liikkuvia osia ja jos lähtö ja maali on eri paikoissa niin oma bussi on kyllä loistava. Myös mukana olevilta konkareilta sai hyviä vinkkejä. Saa nähdä tuleeko tuonne joskus palattua mitalijahtiin. Hiihdossa kyllä tolla lähtöpaikalla on iso merkitys ja se ois kyllä saatava viilattua kohdalleen.