Viikonloppuna oli vuorossa kauden toinen seikkailukisa Nummelassa. Parina oli tällä kertaa taas uusi tuttavuus Kaarinan suunnalta. Odoteltiin että tähänkin kisaan ois saanu tuplakartat ja suunnistettu yhtäaikaa, kun ei oikein saatu selvyyttä kumpaan luotetaan. Karttoja tuli kuitenkin vain yhdet kappaleet, joten päätettiin jakaa kartat siten että kesken pyörän vaihdetaan suuunnistajaa, jotta karttaa ei tarvis vaihtaa lennosta.
Kisa starttas lyhyellä muistisuunnistuksella. Haettiin ensimmäiset rastit erikseen ja sitten tajuttiin kattoo loput rastit kerralla ja haettiin ne. Ihan nappiin tuo ei mennyt, mutta ihan kohtuullisesti kuitenkin. Seuraavaksi oli vuorossa lyhyt pyöräily tavallisuudesta poiketen suunnistuskartalla. Lyhyen pyöräilyn jälkeen päästiin juoksemaan merkittyä polkua pitkin. Vähän sai välillä merkkejä etsiskellä ja kerran juostiin toisen joukkueen perässä suoraan pusikkoon, mutta nopeasti löydettiin takas reitille. Ihan hyvää vauhtia edettiin ja saatiin pari tiimiä kiinni.
Juoksun jälkeen taas pyöräilykengät jalkaan ja vähän pidemmälle pyöräilylle. Petterillä oli nyt suunnistusvastuu ja hyvä niin kun tuntu olevan kevyempi pyöräilyjalka kuin minulla. Tosissaan sain painaa kyydissä pysyäkseni. Pyöräilyn välissä oli kolmen rastin muistisuunnistus, joka meni sujuvasti. Pyöräily saatto tuntua rankalta myös sen takia kun viime aikoina on tottunu kattomaan karttaa pyöräilyn aikana ja tietää tarkalleen missä menee. Loppuun kuitenkin selvittiin.
Vaihdossa rullaluistimet kantoon ja jokunen kilometri suunnistusta jalan. Sain toisen luistimen repuun ja toisen repun ulkopuolelle tiukasti kiinni, joten juoksua ne ei häirinny, vaikka alussa reppu vähän painokin. Rastit löyty hyvin ja päästiin rullien päälle. Alkuosuus oli ihan kamalaa tietä ja hampaat meinas tippua suusta. Isommalle tielle päästyämme alusta parani ja luistelu oli kivaa. Petteri meni taas vähän edellä ja minä roikuin perässä. Yks pahannäkönen tilanne kävi kun tiimikaverin luistin petti potkussa alta ja mies kyljelleen tielle. Vastaan tuleva auto ehti kuitenkin väistää hyvin ja ilman vammoja selvittiin. Ton episodin jälkeen mentiin sitten tasatahtiin loppumatka.
Luistenlun jälkeen oli taas kiva päästä juoksemaan ja hyvin juoksu kulki kevyellä repulla. Sitten liivit päälle ja kauhulla odotettu lyhyehkö uintiosuus. Ilma oli sen verran viileä, että uinnin jälkeen itsensä lämpimäksi saaminen voisi olla hankalaa varsinkin, kun tiedossa oli vielä melontaosuus. Uinnin jälkeen kiivettiin rannasta jyrkkä mäki ylös ja Petterin reidet alko kramppailemaan. Muutaman rastin metsäinen juoksuosuus mentiinkin sitten Petterin vauhdin mukaan ja vaikka paljon käveltiin ei se älyttömästi hidastanut, koska oiottiin metsän läpi ja suunnistus osui nappiin.
Varoitin että varmaan melonta alkaa siten että toinen meloo ensimmäisen rastivälin ja toinen juoksee ja laskeutuu veteen ja näin se menikin. Minä meloskelin kanootilla odottelemaan laskeutujaa ja Petterin molskahdettua veteen vedin perässä sopivaan rantatutumispaikkaan. Märkä mies kyytiin ja melomaan. Melonta sujui ihan hyvin vaikka yhteistä treeniä ei ollut alla. Ongelmana oli Petterin kramppaavat jalat, mutta urheasti mies taisteli melonnan. Meloessa ei tullut kylmä, mutta kun päästiin rantaan vilu tuli äkkiä, vaikka pysähdyttiin vain ottamaan liivit pois. Sitten lyhyt juoksu maaliin ja oli selvää että ehditään aikarajan puitteissa. Onnistuttiin kuitenkin kämmäämään viimenen rasti kun oletin sen tarkoittavan maalitelinettä eikä rastia ollut edes merkattu pienen mittakaavan suunnistuskarttaan jolla tultiin maaliin. Käytännössä siis ehdittiin rata läpi ja vain 50m ennen maalia ollut rasti jäi leimaamatta. Lopputulokset näytti 10. sijaa, vaikka 9. olisi ollut mielestäni oikea, koska yli puoli tuntia myöhässä ollut joukkua oli nostettu meidän edelle, vaikka olisi pitänyt sääntöjen mukaan hylätä. No sijalla ei sinänsä väliä, kun oli taas hieno päivä takana. Maalissa maistui lämmin lohikeitto ja lämpimässä suihkussakin tuli hyvä tovi lämmiteltyä. Syksyllä toivottavasti vielä jatketaan seikkailuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti