lauantai 10. maaliskuuta 2012

Vasaloppet

Taistelijan oma kuva juuri maaliin saapuneena

Talvikauden pääkisa ja itse asiassa ainoa kilpailu takana. Lähtökohdat kilpailuun ei ollut niin hyvät kuin olisin toivonut. Myöhäinen hiihtokauden alkaminen ja kaksi viikkoa flunssassa juuri silloin kuin tärkeimmät harjoitukset ois pitänyt tehdä. 345 km hiihtoa oli alla ennen starttia. Kaksi yli neljän tunnin lenkkiä ja muut hiihdot sitten maksimissaan 1,5h. Sen lisäksi työmatkapyöräilyä ja salia 1-2 kertaa viikossa, juoksua ei juurikaan.

Kokkolan matkatoimiston järjestämälle reissulle lähdettiin isän kanssa. Bussilla ois päässyt Kokkolasta turkuun, mutta itse tulin sinne satamaan junalla Espoosta torstai-iltana. Perjantaina ajeltiin bussilla Moraan ja jatkettiin tankkausta ja alettiin virittäytyä kisatunnelmaan. Majoitus oli loistavalla paikalla vain n. 100m maalista.

Perjantaina kierrettiin Vasaloppet-messut ja tutustuttiin viehättävään pikku kylään. Lähtöasetelmiakin sain parannettua, kun tunnin jonotuksen jälkeen onnistuin parantamaan lähtöryhmääni yhdellä. Perjantai iltasella kevyt puolen tunnin lenkki liukkailla laduilla. Treenilenkilläkin sai kannustusta, kun viimeiset Vasaloppet-viestin ankkurit saapuivat maaliin samoja aikoja kuin lopettelin lenkkiä. Sääennusteita seurailtiin tiukasti ja sunnuntaille lupailtiin hyvää keliä ja hienosti ennusteet piti kutinsa. Muutenkin tuntemukset vaan parani kisan lähestyessä.

Lauantaina sit alettiin ihmettelemään suksien voitelua. Kateltiin mitä porukan prot laittaa pohjaan, tutkittiin eri voidevalmistajien voitelusuosituksia ja lopulta sovellettiin niitä sen mukaan mitä voiteita oli mukana. Tosin yks liisteripurkki käytiin ostamassa, kun liistereitä ei ollu mukana. Päädyttiin laittamaan purkista pohjavoide, ohut kerros liisteriä ja sitten vielä muutama kerros purkkia päälle. Luistot oli laitatettu jo ammattilaisella ennen reissua.

Käytiin testaamassa suksia kilometrin verran ja todettiin voitelu onnistuneeksi. Porukan puoliammattilaiset vuokras auton lauantaina ja ajeli jonnekin reitin varrelle testailemaan ja siellä kyllä porukkaa oli ollu ihan kiitettävästi ja parkkipaikan löytäminen vaikeeta. Täyden päivän pojat teki suksien laitossa, kun aamulla kahdeksan jälkeen alottivat ja illalla seitsemän aikaan tais olla kisatällit pohjassa.

Voitelu onnistui kyllä meillä mainiosti ja alamäissä pääs ihan loppua lukuunottamatta hyvin porukasta ohi. Osaksi johtui varmaan suht aggressiivisesta laskutyylistä ja osaksi hyvästä luistosta. Pitoa riitti koko matkan ja vaikka lopussa oli jo aika puhki ei potkua tarvinnut miettiä yhtään. Hiihteli vaan menemään ja suksi piti tosi hyvin. Vaikka joissain mäissä oli 5-10cm sellasta pehmeää rakeista lunta, niin suorilla mentiin.

Ennen kisaa yritin tehdä perus hiilaritankkauksen. Ke, to, pe vähän enemmän hiilareita ja tais siinä kyllä mennä muutakin. Lauantaina sit söin normaalisti ja pidin annokset kohtuullisina. Lauantaina hörpin vettä johon oli lisätty ripaus merisuolaa. Kisa aamuna herätys oli puol neljältä. Siitä sitten heti aamupalalle, leipää, puuroa ja vähän mysliä. Koska starttiin oli aikaa yli neljä tuntia varasin vielä matkaan pari sämpylää ja banaania. Ettei energiat loppus alkumatkasta samalla tavalla kuin viime vuonna Finlandiassa.

Aamulla Bussi kohti lähtöpaikkaa Sälenia starttas puol viisi. Oltiin ihan hyvissä ajoin melkein kaks tuntia ennen lähtöä perillä. Sukset kainaloon ja aatellin että käväsen verryttelyks viemässä sukset lähtöruutuun ja sit ehin vielä bussissa syödä eväät puoltoista tuntia ennen lähtöä. Homma ei hoitunutkaan ihan niin nopeesti. Ilmeisesti just tossa seiska ryhmässä oli kaikkein pisin jono lähtökarsinaan ja tunnin sai taas jonottaa. Onneks oli kohtuullisen paljon vaatetta kun pakkastakin oli 12 astetta. Ois pitäny tajuta ottaa eväät mukaan sinne jonoon. Viimein pääsin sisään ja vaikka siellä oli jo paljon suksia, niin jostain syystä siellä oli yks latu, jossa pääs viitisen riviä edemmäksin kuin muissa.

Sitten takas bussille ja vaikka aikaa starttiin oli vain 40min, niin päätin kuitenkin syödä sämpylää ja banaanin ja hörpin siinä samalla muutaman desin appelsiinimehua. Bussimatkan aikana olin hörppinyt myös puol litraa urheilujuomaa. vähän riskillä tuossa mentiin, mutta laskin sen varaan että mahassa kestää jotain olla, kun alku mennään kuitenkin hitaasti. Mukava oli kun oli oma bussi ja sai siellä käydä tyhjentämässä ylimääräset nesteet pois eikä tarvinu kylmässä jonottaa vessaan.

Kymmenen minsaa ennen starttia lähtöpaikalle etsimään suksia ihmispaljoudesta. Matkalla söin vielä puolikkaan banaanin. Koska sukset oli jonkun ladon kohdalla, niin mukana ollutta ilmapalloa ei tarvinnu laittaa merkiks ja sukset löyty hyvin ilman merkkiä. Kyllä siellä vielä minuutti ennen lähtöä joku edessä olevassa ryhmässä juoksi paniikissa suksia etsimässä. Sitten vaan toppavaatteet muovisäkkiin säkki siihen lähtöpaikalle aidan viereen ja oltiin valmiina lähtöön. Puhelimesta GPS päälle, mutta eipä se sit kuitenkaan koko matkan aikana ollu sateliitteja löytäny, joten data matkalta jäi saamatta.
Lähtöasemissa

Mitään lähtölaukausta ei kuulunu vaan porukka vaan nytkähti liikeelle. Todella hienon näköstä oli kun valtava massa ihmisiä aaltoili ladulla kohti ensimmäistä nousua. Lähtörytäkässä kyllä näky irrallaan ollutta suksea ja suksien kanssa solmussa olevaa ihmistä, mutta omalle kohdalle ei sattunu kuin yksi kaatunut hiihtäjä edessä ja senkin ehti väistää hyvin. Hiljalleen edettiin kohti ensimmäistä nousua välillä tosin sauvoilla jarrutellen. Nousun alla sitten vauhti tökkäs. Siinä sitten oltiin. Madeltiin todella hiljaa haarakäyntiä ja välillä yritettiin pitää itseä paikalla jäisessä mäessä. Porukkaa kompuroi ympärillä ja koko ajan joku tallas sauvojen päälle. Kai sitä vois kuitenkin vähän kattoa mihin ne sukset laittaa. Itse ainakin yritin varoa toisten välineitä.

Ei siinä auttanut kuin vaan yrittää pysyä rauhallisena ja aatella että kyllä tästä vielä päästään hiihtämään. Ensimmäiseen kolmeen kilometriin tuhlaantui 45 minuuttia ja sen jälkeen matka alkoi edetä jo jollain tavalla. Hyvä puoli oli että ehti katsella alun hienoja maisemia. Viiden kilometrin kohdilla söin energiapatukan ja sen enempää sitä lajia kisan aikana en sitten ottanutkaan. Tarkotus oli hiihdellä suht rauhassa kuitenkin niin paljon kuin mahdollista ohitellen ensimmäiselle huoltopaikalle 11 km kohdalle ja sitten alkaa vähän aggressiivisempaan ohitteluun. Hermot meni kuitenkin 8,5 km kohdalla ja siinä vaiheessa siirryin latujen välissä olevalle kaistaille ja pääs ainakin periaatteessa etenemään omaa vauhtia.

Matkan varrella oli kyllä paljon kylttejä, että nopeat hiihtää vasemmalla ja hitaat oikealla, mutta harva niistä välitti. Kyllähän siinä hermo meni kun näkee jatkuvasti, että joku hiihtää "nopeinta" latua, edessä on muutama kymmenen metriä tyhjää ja vieressä oleva kaista on vapaa, mutta ei viitsitä siihen siirtyä. Kehittelinkin tuossa kaikenlaisia sloganeita kuten "It doesn't make you fast if you take the fast track". Totesinkin siinä että parhaiten pääsi ohi pujottelemalla siellä "hitaiden" puolella ja jos sattu ajautumaan nopealle ladulle huomas usein olevansa siellä pussissa. Suurin osa porukasta hiihti alussa nopealla puolella. Latuja oli koko matkan 4-8.

Ennakkosuunnitelmissa oli ollu ottaa geeli ennen jokaista huoltopaikkaa ja niiden välissä puolikas patukka. Vauhdin kasvaessa kuitenkin maha alko tuntumaan vähän täydeltä ja noin paljon ei tulis menemään alas, joten ekaks päätin jättää patukat ottamatta ja hörpätä huoltopaikkojen välillä vain omasta pullosta urheilujuomaa. Kolmannella huoltopaikalla jätin geelinkin ottamatta ja hörppäsin vain mukillisen vettä. Sen jälkeen maha alkokin toimimaan normaalisti ja huoltopaikkojen geeli, vesi, urheilujuoma ja välissä urheilujuomaa taktiikka toimi hyvin. Viimesellä huoltopaikalla tosin jätin geelin väliin ja otin jossain niillä kulmilla appelsiinin palan kun sitäkin tarjottiin.

Virallisia huoltopisteitä reitillä oli siis seitsemän eli suht harvassa, mutta varsinkin loppu puolella oli kyllä paljon ylimääräsiä huoltopisteitä, joten kyllä tosta ois selvinny ilman omia juomia. Tosin ihan kätevä oli kun sai vauhdista hörpätä omasta pullosta. Välinerikoiltakin vältyin vaikka kerran loppupuolella joku tallas sauan päälle ihan normaalilla tasatyöntö osuudella. Vaikka sauva oli kunnolla kädessä ja tarrat kiinni se vaan katos yhtäkkiä kädestä. Onneks ei ollut enää ihan älytöntä ruuhkaa ja pystyin turvallisesti pysähtymään ja palaamaan parikyt metriä takasin.

Reitti oli mukava ja kyllä matkan varrella ihan kohtuullisia kuitenkin hyvin hiihdettäviä nousujakin oli. Mitään kovin pahoja alamäkiä ei ollut, vaikka välillä porukka vähän aurailikin. Omalla kohdalla ladutkin oli vielä suunnilleen tallella,mutta lopussa ei kuulemma latuja enää ollut ja joissain mäissä porukkaa lasketettiin yks kerrallaan alas. Laskuissa huomasin että usein hitaalla puolella oli enemmän ja tilaa usein otinkin kaistan siltä puolelta.

30 km kohdilla nousussa alko ekaa kertaa tuntumaan että jonkin verran on jo hiihdetty ja puolessa matkassa oli jo vähän väsymisen merkkejä. Vanha totuus, että jos puolessa välissä alkaa väsyttämään, niin jaksaa ihan hyvin loppuun asti piti kuitenkin paikkaansa. Loppupuolella sai jo tosissaan taistella itsensä kanssa että jaksaako ylämäessä vaihtaa latua että pääsee hitaammista ohi vai tyytyykö hitampaan vauhtiin, mutta periksi en antanut. Lopussa muutenkin ohittelu helpottui. Oli jännä huomatta että loppupuolella nopeilla laduilla olikin enemmän tilaa ja suurin osa hiihti kiltisti oikeassa reunassa. Kun kakskyt kilometriä oli jäljellä päätin pistää loput voimat peliin, otin vasemman kaistan ja aloin huudella porukalle, että "coming through", jos hitaampia oli edessä. Suurin osa porukasta väistikin ihan kiltisti, eikä ne sitä tuntu pahalla ottavan, kun kiitteli ohituksen jälkeen.

Viimesellä kympillä oli kyllä eväät aikalailla syöty eikä tasatyöntöä jaksanu enää työntää millään. Onneks siinä oli jonkin verran loivaa ylämäkeä ja annoin itselleni luvan mennä vuorohiihtoa, jos sillä pääsee samaa vauhtia kuin muut tasatyöntöä. Peeseistä ei matkan aikana ollut apua ja oikeastaan vain viimesen kympin aikana tuli hiihtäjiä takaa ohi, mutta sillon ei ollut enää paukkuja jäädä roikkumaan perään.

Matkan aikana huoltopaikoilla sai hyvää kannustusta. Muuten sai välillä hiihtää pitkäänkin rauhassa, vaikkakin aina siellä täällä kyllä oli kannustajia. Loppusuora oli yhtä juhlaa ja oli hienoa lykkiä maaliin yleisön hurratessa. Kilpailu oli kyllä tunnelmaltaan hieno. Sen todistaa myös sekin, että kannustusta riitti vielä viimeisillekin maaliintulijoille vartin yli kahdeksan illalla.
Viimeisiä maaliin tulijoita

Maaliin tulon jälkeen oli kyllä hienoa, kun ei tarvinnu lähteä bussikuljetuksella suihkuun vaan käveli maalista sata metriä omaan majotukseen. Siellä sai sit rauhassa fiilestellä, tankkailla ja käydä suihkussa. Sitten fressinä bussilla hakemaan varustepussit ja syömään. Vähän sain siellä kävelesekellä kun suihku ja ruokailu oli eri paikoissa ja bussilta oli opastus vaan suihkuun. Tosin jos ei ois hypänny bussista pois seuraava pysäkki ois ollu jäähalli jossa oli ruokailu. Onnistuin ottamaan ensin ruokaa vuuasta, jossa ruoka oli vielä lähes jäässä, mutta onneks ei ollu jonoa ja sain haettua höyryävän annoksen helposti.

Hiihdon etukäteisveikkauksessa laitoin ajakseni 6.53 ja sen alle mentiin kyllä kirkkaasti, loppuaika oli 6.07.14 ja sijoitus 4209. Ottaen huomioon, että ekaan kolmeen kilometriin meni 45 minuuttia ja ensimmäisen huoltopaikan ja maalin välissä ohitin yli 3000 hiihtäjää, niin en ois uskonut, että tommoseen aikaan pääsen. Aika kauashan toi jäi kuitenkin mitaliajasta (eli kaikki jotka hiihtää voittajan aika +50% tai alle saa mitalin), joka oli 5.28. Tosin paremmasta lähtöryhmästä ois jo tossa lähdössä voittanu 20-25min, mutta tänä talvena ei ollu realiteetteja lähtöryhmää parantaa, kun olin sairaana. Hienon reissun ois kyllä mitali kruunannu.

Kokonaisuudessaan reissu oli hyvä ja hiihto kulki hyvin. Mukava oli matkustaa ja viettää aikaa samanhenkisen porukan kanssa. Täysin valmis pakettimatka on kyllä hyvä valinta ainakin, kun ekaa kertaa johonkin hiihtotapahtumaan menee. Sen verran paljon noissa matkoissa on kuitenkin liikkuvia osia ja jos lähtö ja maali on eri paikoissa niin oma bussi on kyllä loistava. Myös mukana olevilta konkareilta sai hyviä vinkkejä. Saa nähdä tuleeko tuonne joskus palattua mitalijahtiin. Hiihdossa kyllä tolla lähtöpaikalla on iso merkitys ja se ois kyllä saatava viilattua kohdalleen.