sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Helsinki Midnight Run

Syksyn päätähtäimenä on siis Vantaan maraton, mutta treeniohjelmaan sai mahdutettua hyvin tämän kympin ja kahden viikon päästä olevan puolikkaan Kaisaniemen juoksussa. Kympille lähdin oikeastaan sen takia, kun Rovio sponsoroi halukkaat juoksemaan ja kun kisan tunnelmaa oli kehuttu, niin ilman muuta mukaan. Niinpä sitten tuli juostua vihreä possulippis päässä puolivahingossa, kun just ennen starttia kiireessä heitti sadetakin pois, niin lippis unohtu päähän.

Arvion ennen juokua, että aika tulee olemaan 40.xx ja kevään neljänkympin alitus jäis toistamatta. Pieniä haaveita tietysti oli ennätysjuoksusta, mutta nyt on treenattu maraton tähtäimessä, kun keväällä tähdättiin lyhemmille matkoille. Eikä noiden tonnin ja kahden tonnin vetotreenien vauhdit ihan kevään tasolla ole olleet.

Illaksi oli luvattu vesisadetta ja sitä myös saatiin. Tapahtuma alko Roviolaisten kokoontumisella, jossa saatiin rekvisiittaa juoksuun eli possulippis päähän. Senaatintorilla olin jo hyvissä ajoin puolisen tuntia ennen starttia ja lähdin sateeseen hölkkäilemään verryttelyksi. Verryttelylenkiltä palattua kuulin, että starttia on siirretty kymmenen minuuttia. Laitoin kuitenkin kuivat kisatossut jalkaan ja lähdin sitten vielä uudelleen hölkkäilemään, kun paikallaan ollessa tuli nopeasti kylmä. Arvoin myös pitkään juoksenko lyhyissä vai pitkissä housuissa sen verran kylmä oli ennen starttia. Lyhyet oli kuitenkin lopulta ehdottoman hyvä valinta. Yläpäässä oli pakollinen kisa paita ja irtohihat, jotka oli kyllä hyvät tolle säälle. Kaks paitaa päällekkäin ois ollu liian kuuma.

Odottelin lähtökarsinassa sadetakki päällä ja heitin sen pois vasta ihan hetki ennen starttia ja lippis unohtu tosiaan päähän. Oli kyllä hyvä kun isä sattu olemaan kylässä ja oli huoltajana, niin ei ehtiny jäätyä startissa ja sai myös heti maalissa kuivaa vaatetta päälle. Alussa oli ruuhkaa ja ihmetytti kyllä, kun ekasta ryhmästä lähti (eli alle 40 minuutin vauhtia arvio aika), eka kilometri 4.12 ja silti sai ihan koko ajan ohitella toisia juoksijoita. Alku meni siis liiankin varovasti 40 minuutin tavoitetta ajatellen. Juoksu tuntu kuitenkin rennon hyvälle ja neljän kilometrin kohdalla olin jo tavoiteajassa eli 40 minuutin vauhtia mentiin. Puolen välin kohdalla ei tuntunut vielä mitään väsymystä ja vitosen väliaika oli 20.03.

Alkupuolesta jäi oikeastaan mieleen monet tiukat mutkat ja Kaivopuiston posketon vastatuuli. Siinä peesailinkin rauhassa muita ja jätin ohittelut vähäksi aikaa. Kaivopuiston jälkeen päästiinkin rullailemaan rantaa pitkin myötätuuleen. Harmi että keli rokotti yleisö määrää, vaikka jonkin verran katsojia reitin varrella olikin. Sateen takia tunnelma ei kuitenkaan ollut niin huikea kuin olin odottanut. Reitin varrelle oli rakennettu erilaisia kannustusefektejä, mutta kyllä yleisön kannustus ja musiikki minua kuitenkin tsemppaa eniten.

Juoksu kulki hyvin sinne kahdeksaan kilometriin, jossa olin kahdeksan sekuntia alle neljän kympin vauhtia ja haaveilin jopa ennätyksestä. Siihen asti olin pääasiassa ohitellut muita ja juossut hyvässä peesissä. Kahdeksan kilsan jälkeen alko kyllä ensin happi loppua ja muutamia juoksijoita meni ohi. Ajattelin kyllä että ne on alottanut loppukirin, kun oma vauhti tuntui vielä hyvältä. Yhdeksän kilometrin kohdalla oli lyhyt vähän jyrkempi mäki ja siinä veti kyllä mittari täysin punaselle ja jalatkin alko olla loppu. Kunnon kiriä en saanu loppuun ja loppu aika oli 40.18. Sijoituskin n. 9000 juoksijan joukossa 75., vaikka eihän siellä moni oikeesti kilpaa tainnut juosta.

Kaks viimestä kilometriä siis meni n. 4.13 vauhtia, mikä oli aikamoinen romahdus. Tulin siihen tulokseen että hyvä kympin aika vaatii alle kisajuoksuja niin kuin keväälläkin ennen parasta aikaa ehdin juosta kympin ja puolikkaan. Tämä aika on kuitenkin parempi kuin keväällä ennen puolikkaan ennätystä juostu, joten antaa hyvät lähtökohdat kahden viikon päästä puolikkaalla ja tietysti myös kohti maratonia.

Kisan järjestely toimi sinänsä hyvin eikä vessajonojen lisäksi ole mitään valittamista. Chipin kiinnitystarranauhalla ei kyllä minun kohdalla tunnu toimivan. Hiihdoissa se on ok housujen päällä, mutta paljaalla iholla saan sen hankaamaan jalat verille. Tällä kertaa akillesjänteestä on nahkat poissa. Edellinen kokemus oli triathlonilta, kun jalka turpos sen verran ja sillon aattelin että teippiä ehdottomasti alle seuraavalla kerralla. Ajattelin kuitenkin että kymppi on sen verran lyhempi matka kuin lähes 12 tunnin raasto, mutta nahkat lähti tässäkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti