Kevään päätavoitteena ennen pyöräilykauden todellista avaamista oli
treenailla puolimaratonille ja tavoitella jopa ennätystä. Ennen treenien
alkua tavoitteet olivat korkealla ja reilu ennätysparannus oli
tavoitteena. Treenivauhdit eivät kuitenkaan näyttäneet kvin hyvältä ja
sitä viime vuotista vauhtien hyppäystä ei oiekin tullut, joten
tavoitteet muttuivat realistisemmiksi.
Viikko
ennen HCR:ää juostu kympin niukka ennätys kuitenkin herätteli vähän
toiveita ja tarkoitus oli lähteä juoksemaan viime vuotista vauhtia ja
näin ehkä tehdä niukka ennätys. Puolimaratonille valmistavan viikon otin
kevyesti. Vain vähän pyöräilyä ja tiistaina juoksua 4km tavoitevauhtia
ja torstaina 5x500m vähän reippaammin.
Perjantaiaamuna menin
sitten uimaan ajatuksena, että se on sopivaa edeliiselle päivälle.
Uintitreeni piti kuitenkin jättää kesken, kun vasemmassa jalkapöydässä
alkoi tuntua kipua. Ajattelin että se on joku kramppi, joka menee sit
ohi. Päivän aikana jalka tuli kuitenkin kipeämmäksi ja jääpussilla sitä
hoitelin. Kävin kuitenkin hakemassa juoksunumeron ja yllätyksekseni
perjantaina puoli viiden aikaan kisahallilla ei ollut yhtään jonoa.
Lauantaiaamuna
kävin vähän juoksemassa ja jalassa ei tuntunut mitään, joten päätin
startata kisaan. Lauantaipäivä meni rauhallisissa merkeissä ja ehdin
siinä pienet päiväunetkin torkahtaa. Kisapaikalle tulin sanotaanko nyt
sopivaan aikaan. Hölkkäsin verryttelyksi autolta stadionille sitten vaan
kamat säilytykseen, jonne menossa olikin jo ihan riittävästi ruuhkaa.
Piipahdus vessaan ja siitä siirtyminen lähtöpaikalle, jossa olin vajaa
kymmenen minuuttia ennen starttia. Kiipesin tyynesti aidan yli ja otin
asemat n. 20 metrin päästä lähtöviivasta. Ihan hyväksyviä katseita sain
muilta juoksijoilta. Siinä sitten kuin sillit purkissa odoteltiin
lähtöä.
Alussa jalat eivät tuntuneet
mitenkään erityisen hyviltä vaan vähän tukkosilta. Ekalla kilometrillä
kyllä ruuhkaa riitti ja edemmäksi olisi pitänyt lähdössä mennä. Ekan
kilometrin aika kuitenkin siihen neljän minuutiin pintaan, joten ihan
reipas alku kuitenkin. Tavoitteena oli juosta sitä 4:11 vauhtia. Toisen
kilometrin aikana alkoi jo väljentyä ja mahtui jo juoksemaan. Aika
moisessa pölyssä sai juosta junaradan ylittävälle sillalle nousun, kun
hiekoitussepeleitä ei ollut vielä siivottu. Ehkä tämmöiseen tapahtumaan
sen olisi voinut vaikka ihan vartavasten tehdä.
Alkukilometrit
taittuivat sellasta reilun neljän minuutin vauhtia, kunnes yksi
nousukilometri, jonka otin tarkotuksella varovasti, meni lähes 4:30:een
ja aika lähestyi tavoitevauhtia. Sen jälkeen pääsin taas lähemmäs neljän
minuutin vauhtia ja niin vaan jatkettiin kun juoksu tuntui hyvältä.
Kilometrit etenivät reippaasti ja huoltopaikoilta nappasin aina
mukillisen urheilujuomaa.
Puolimatkassa aika oli 43:24 eli
reilun minuutin parannusta ennätykseen olisi tasaisella vauhdilla
luvassa. Pieni hyytyminenkin sallittaisiin toisella puolikkaalla ja
silti ennätys olisi mahdollinen. Näiden kaavailujenn mukaan juoksun
loppu ei kuitenkaan sujunut. Vähän puolen välin jälkeen pari alamäki
kilometriä meni lähemmäs 3:50 vauhtia ja homma alkoi näyttää hyvältä.
Reitti
oli tuttu viime vuodesta vaikkakin pieniä muutoksia siinä oli, joten
oli jotenkin henkisesti helpompi juosta. Pikku-Huopalahdesta
lähdettäessä Sami oli reitin varrella kannustamassa ja onnistui
nappaamaan oheisen kuvankin. Kiitoksia siitä. Tästä alkoi juoksun vaikea
osuus, kun oli jonkin verran nousua ja matka alkoi pikkuhiljaa
tuntumaan. Matkaa tosin ei ollut jäljellä kuin muutama kilometri joten
ei hätää.
Siinä
saatiin vielä lasketella Laaksoon ja sieltä uutta siltaa hitaampien
juoksijoiden virratessa vastaan kohti viimeistä kilometriä. Lopun nousu
stadionille oli tiedossa, mutta vedin kyllä viimeiset kilometrit yhtään
säästelemättä. Kelloakaan ei juurikaan tarvinnut enää katsella, riitti
kun selviytyisi mahdollisimman nopeasti maaliin.
Stadionille
maaliin tulo on aina yhtä hieno kokemus ja vaikka yritin pinkoa
viimeisen kaarteen sen minkä pääsin pari juoksijaa meni ohi. Ihan hyvin
sai voimat taas reitille jätettyä. Maalissa kädet kohti taivasta
loistavissa fiiliksissä. Kelloa katsoessa yllätys oli suuri, kun tiuku
näytti 1:25:36. Reilu kahden minuutin parannus ennätykseen ja toinen
puolikas meni reilun minuutin ensimmäistä nopeammin. Tällä puolikkaan
noteerauksella voi alkaa jo haaveilla kokonaisella kolmen tunnin
alituksesta. Loistavaa kyllä onnistua kahdessa juoksukisassa putkeen,
kun treenien jälkeen on saanu useamman kerran ollut pettynyt vauhteihin.
Maalissa
törmäsin vanhoihin Kuopiolaisiin tuttuihin ja päästiin puimaan juoksua
ja tulevia haasteita. Vaikka sää olikin aurinkoinen ja muutenkin
loistava juoksuun vähän meinasi vilu tulla seisoskellessa. Matkalla
hakemaan varusteita etu- ja takareisissä tuntui vähän kramppien oireita,
mutta nekin siitä pikkuhiljaa tokenivat.
Uinnissa vammautuneesta jalkapöydästä ei ollut haittaa juoksussa. Pieniä
tuntemuksia siinä oli puolen välin jälkeen, kun otin jonkun mutkan
vähän huolimattomasti, mutta ei muuta. Sunnuntaiaamuna jalkaan oli kyllä
tullut vähän väriä, joten tämä viikko on mennyt varmuuden vuoksi jalkaa
hoitaessa.
En ollut tutustunut kisainfoon sen kummemmin ja
iloiseksi yllätykseksi huomasin, että uimastadionille pääsi saunaan
juoksun jälkeen, loistavaa. Matkalla autolle kävin vielä Töölössä
kiinalaisessa täyttämässä energiavarastot ja homma alkoi olla paketissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti