tiistai 28. syyskuuta 2010

X-Kaato

Ennen kisaa jännitystä tuottivat arvaamaton syksyinen sää, pimeys ja vielä lisäksi torstai-iltana totaalisesti jumiin mennyt yläselkä. Syksyiselle säälle ei voinut ennakkoon muuta kuin toivoa parasta ja sitä parasta totisesti saatiin ja kisa käytiin loistavissa olosuhteissa. Pimeyttä vastaan kävin ennakkoon taistelemassa hakemalla Espoon keskuspuiston kiintorasteja koiran kanssa pimeässä, mutta se harjoitus ei ollut omiaan nostamaan itseluottamusta vaikka kolmesta rastista kaksi onnistuin ihan oikeasti löytämäänkin. Keskiviikon kiekkotreeneissä räpyläkäsi taisi käydä sen verran vinhaan tahtiin että torstaina selkä meni juntturaan ihan vaan sohvalla istumisesta. Perjantaiaamuna sitten vaan lääkäriin hakemaan tabuja. Välistä tuntui että pystyykö ollenkaan lähtemään mutta onneksi perjantaina illalla alko vähän helpottamaan.

Kisan startti oli lauantaiaamuna neljältä joten GameBoys niin kuin muutkin joukkueet suuntasi Rajamäelle jo perjantai-iltana. Illan ohjelmassa oli pyörien viimeiset säädöt ja kisareitin suunnittelu. Yllätyksekseni huomasin että toinen takajarrupala oli kadonnut johonkin, mutta onneksi oli varaosia mukana ja pyörä täysin ajokuntoinen. Karttoja tutkittuamme tultiin siihen tulokseen kuten ennekin että polkuja käytetään niin paljon kuin mahdollista vaikka vähän jouduttaisiin kiertämäänkin. Sen verran piti etukäteen kisaa kelata että uni ei tullut ennen puolta yötä ja kun ensimmäiset alko heräilemään liikuntahallissa puol kolmen aikoihin. Uni jäi aika lyhyeksi, mutta herääminen ei silti tuottanut mitään ongelmia. Yöpymiskamppeet kasaan, pikainen aamupala ja siirtyminen kisakeskukseen Sääksin uimarannalle.

Kisakeskuksessa odotti huikea tunnelma kun raahattiin tavarat ulkotulin valaistua polkua pitkin vaihtopaikalle. Kisa alkoi muutaman sadan metrin pyrähdyksellä soihduin valaistua hiekkarantaa pitkin kanooteille. Lisää maagista tunnelmaa oli luvassa pimeällä järvellä jossa kilpailijoiden otsalamput tuikkivat. Melonta oli melko helppoa pimeässäkin kun sai seurata edellä menevien valoja eikä sen kummemmin tarvinnut suunnistaa. Melottiin omaa rauhallista vauhtia ja reilu tunnin melonta oli meille oikein sopiva. Myös se että rastivälit olivat melko lyhyitä rikkoi mukavasti 7 km melontaa.

Melonnan jälkeen oli  vuorossa reilun viiden kilometrin suunnistus edelleen pimeässä. Tämä pätkä meni meiltä ilman suurempia ongelmia ja sen verran pystyttiin pitämään vauhtia ja meno maistui että taidettiin parin tiimin ohikin mennä. Noin neljänkymmenen minuutin juoksun jälkeen noin kymmenen kilometrin maastopyöräpätkä joka mentiin edelleen pimeässä tai ainakin hämärässä. Kovin pahaan maastoon ei pyörän kanssa tarvinnut mennä joten pimeys ei sinänsä haitannut. Ensimmäistä rastia haettiin hetki kunnes nähtiin lähistöllä toisten joukkueiden valoja ja sieltähän se oikea polku ja rasti löytyi. Toiselle rastille mennessä tehtiin parin minuutin kunnia kierros toisen tiimin kanssa, mutta loppuosuus meni hyvin.

Kolmen vartin pyöräilyn jälkeen jälleen vuorossa juoksua nyt vähän pidempi pätkä. Taas oli ensimmäisillä rasteilla vähän hakemista. Ensimmäistä rastia etsittiin lukuisien muiden joukkueiden kanssa karttaan piirrettyä laajemman hakkuuauken reunasta, mutta ensimmäisenä päästiin kuitenkin eteenpäin. Toiselle rastille mentiin suoraa reittiä sen enempää mitään väistelemättä ja osuttiinkin kohteena olleelle tielle juuri rastin kohdalla ja päätettiin jatkaa jo rastilla käyneiden joukkueiden kanssa eteenpäin. Juuri kuin aloin ihmettelemään että nyt ollaan liian pitkällä toinen tiimi vihjas ystävällisesti että taisitte mennä ohi rastista. Sadan metrin sprintti takas ja matka jatkui. Ilmeisesti hapuilusta sisuuntuunena runtattiin seuraava rastiväli kisan kolmanneksi parhaalla ajalla. Se taisi kuitenkin johtua polkuja suosivasta reittivalinnasta kun muut puskivat vaikekulkuisen metsän läpi. Loppu suunnistuksessa pari pelkän kompassisuunnan avulla haettua rastia löytyi ihan suoraan ja yhtä rastia haettiin hetki muiden joukkueiden kanssa kun taas käytettiin jo niin monesti epävarmaksi havaittua seurataan toisia menetelmää. Juoksuun kului aikaa puoli toista tuntia ja tuntuma oli että mahdollisuudet koko radan suorittamiseen ovat hyvät.

Juoksun jälkeen vuorossa oli viiden kilometrin kick&run osuus. Joukkueella oli yksi kickbike ja kaksi rastia haettavana joista toisella piti olla yhtäaikaa. Antti sai kunnian potkia ja minä juoksin suurimman osan matkasta. Oltiin sovittu paikka missä tavataan ja juostuani sydämeni kyllyydestä saapuessani paikalle Antti olikin sadan metrin päässä tulossa. Sain potkia toiselle rastille mäen päälle enkä kyllä suostunut luopumaan menopelistä vaan laskettelin saman mäen myös alas. Sitten potkutin Antille ja jalan oikoreittiä kohti kilpailukeskusta. Ajoitus oli vielä parempi ja oltiin ihan yhtä aikaa risteyksessä. Potkutteluun ja juoksuun meni kakskyt minuuttia ja aikaa oli jäljellä kaksi tuntia 28 km maastopyöräilyyn joten hyvältä näytti.

Alkuun pyöräily tuntui hieman tylsältä kun ajettiin "punaista tietä" eli leveää soratietä, mutta puolen tunnin kiskomisen jälkeen päästiin hienoille maastopätkille. Ensimmäinen yllätys oli kun pari tiimiä tuli juosten vastaan ja kysyinkin että mitä te puuhaatte ja he ilmoittivat että juostaan. Tiimit olivat kiertäneet toista kautta ja jättäneet pyörät, kun maasto oli mennyt haastavammaksi. Me lasketeltiin kuitenkin tyytyväisinä pikkuruista polkua mäkeä alas. Maastoajo sujui minultakin ihan hyvin eikä Antin tarvinnut hirveästi odotella. Tai ainakin yritystä oli sen verran monta kertaa menin nurin. Vähän alko meillä pyöräily jaloissa painaa mutta hyvällä tsempillä kuitenkin edettiin kohti viimeistä rastia. Sitten alkoikin iskeä paniikin poikanen kun rastille johtavaa polkua ei meinannu löytyä millään ja aikaa oli jäljellä viisitoista minuuttia. Lopulta päätin hakea vauhtia risteävältä polulta ja sieltä käännyin rastille vievälle hyvin huomaamattomalle polulle joka meni välissä risukonkin läpi, mutta rasti löytyi. Rastilta helpottuneena viimeiset kilometrit maalia kohti, mutta UPS! Tultiinkin rastilta yhtä risteystä liian aikaisin takas kuntopolulle. Risteyksestä lähes 180 astetta väärään suuntaan suoraan ulos kartalta. Lyhyen kuntopolku pätkän jälkeen käännyttiin asfalttitielle "niin kuin pitikin", mutta sitten eteen tulikin yllättäen isompi tie. Lopulta reilun kolmen kilometrin ylimääräisen lenkin ja kiroilun jälkeen reilu seitsemän minuuttia yli sallittun ajan maaliin ja kolme virhe pistettä vaikka muuten koko rata suoritettiinkin. Viimeiseen pyöräosuuteen tuhlattiin reilu kaks tuntia ja koko kisaan siis 6 tuntia 7 minuuttia ja osia. Loppusijoitus oli 19, kun lopun sekoilun johdosta tiputtiin viisi sijaa. Maalissa harmitusta helpotti se että perässä tullut tiimi oli tehnyt saman virheen lopussa vaikka eivät olleet meitä seuranneetkaan.

Loppujen lopuksi kisasta jäi kuitenkin hyvä fiilis. Kisa oli hienosti järjestetty majoitusmahdollisuus ja uimahalliin pääsy kisan jälkeen oli hienoa plussaa. Kisareitistä vielä erityiskiitokset. Kauden kisat alkaa olla paketissa ja ainakin seikkailukisojen osalta jäi mukavasti hampaan koloon ensi vuotta varten.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti