Rooman maraton

Hieno Rooman reissu tehty ja palattu takaisin loskaiseen Suomeen.

Valmistautuminen juoksuun meni ihan hyvin. Kaksi viimeistä viikkoa meni kevyemmin treenatessa. Toiseksi viimeisellä viikolla juoksua tuli 35 km ja viimeisellä 23 km + maratoni. Keventelyn aikana tuntemukset oli hyvät ja jalat tuntui kyllä valmiilta maratonille viimeisellä viikolla. Viikko ennen maratonia vasen nivunen oli vähän kipeä, mutta juostessa sitä ei tuntenut, ja muutenkin oireet menivät ohi ennen kisaa. Tuota tuntemusta ei ollut koko harjoituskauden aikana. Liekkö johtunut maratonvauhtisesta lenkistä liukkaalla kelillä.

En tehnyt mitään erityistä hiilaritankkausta ennen juoksua. Pari ylimääräistä mysliannosta taisin vain ottaa välipalaksi to ja pe. Sen lisäksi rasvasin jalat joka ilta alkaen muutama viikko ennen maratonia, vaikka viimeisimmillä maratoneilla ei rakkoja juuri ole tullutkaan, mutta eipä tullut nytkään. Niin ja pitihän talven aikana kasvanut tukka leikata lyhyeksi. Varmaan puoli kiloa siinäkin lähti painoa pois.

Roomaan lähdettiin lauantaiaamuna ja perillä oltiin alkuiltapäivästä. Lentokentältä suoraan johonkin suht kaukana keskustasta olevaan mestaan hakemaan kilpailunumero, vaikka metrolla pääs suht lähelle sai sinne vielä kilometrin verran tallustaa. Matkalla törmättiin mukavaan ruotsalaisheppuun, jonka kanssa sitten mentiin ilmottaumisruljanssin läpi ja maisteltiin pasta partyn antimia. Tarjolla oli kaksi aika keskiverto pastaa, mutta kolmen euron hinnalla ei suuria odotuksia ollukaan. Pasta kuitenkin maistui, kun aamupalan jälkeen oltiin menty kolmiovoileipien ja sämpylöiden voimalla.

Roomalaiset oli kyllä rakentaneet melkosen labyrintin sinne maraton expoon ja vahtivat tarkasti ettei vaan pääse oikaisemaan mistään välistä. Sitten hotellille ja illalla käytiin vielä vähän kävelemässä Rooman katuja ja syömässä. Ehkä vähän vähemälläkin kävelyllä ois toi lauantai voinut mennä, mutta tuskin sillä suurta vaikutusta oli suoritukseen. Ennen nukkumaan menoa vielä kamat aamua varten valmiiksi ja ompelipa Sirpa vielä suomenlipun niskaan, onneksi kuitenkin vain paitaan kiinni. Juoksun aikana jostain parvekkeelta kuuluikin "Hyvä Suomi!" huuto joten joku sen lipun sit bongasikin.

Aamulla aloin heräilemään jo hyvissä ajoin ennen kellonsoittoa, joten siinä sait sit rauhassa vähän aikaa makoilla sängyssä ennen kuin hyppäsi ylös. Aamupalaksi illalla ostettua tuoretta leipää, pillimehu ja banaani sekä sitten vielä urheilujuomaa, jota join yhteensä noin 4 dl ennen starttia lopettaen litkimisen puol tuntia ennen lähtölaukausta. Vaseliinia varpaisiin, nivusiin, nänneihin ja kainaloihin estämään hiertymiä ja hyvin jälleen toimi. Sitten vaan juoksuvehkeet päälle, reppu selkään ja hölkötellen muutama sata metriä metroasemalle. Metrossa oli porukkaa kuin Elon pelissä ja alkoi päästä juoksun tunnelmaan. Jostain syystä ennen juoksua ei jännittänyt juuri ollenkaan vaikka yleensä on edes vähän perhosia vatsassa.

Olin ihan hyvissä ajoin liikenteessä ja nautin maratonin lähtötunnelmista ja ihmettelin samalla Rooman antiikin ihmeitä. Ehdin siinä vaihtaa muutaman sanan venyttelemässä olleen suomalais herrasmiehenkin kanssa. Pitkät housut ja takki ilmoittautumisen yhteydessä saatuun varustereppuun ja reppu kuorma-auton kyytiin. Vähän mietin että tuleeko kylmä lähtöä odotellessa triathlon-shortseissa ja t-paidassa, mutta lähtöpaikalle siirtyessä pysyi liikeessä ja sitten lähdön ihmispaljoudessa lämpöä riitti. Oma karsina löytyi helposti ja lähtöpaikalle käveltiin aivan Colosseumin vierestä. Jonkin verran luovin ihmispaljoudessa eteenpäin paremman lähtöpaikan toivossa ja ihan kiltisti porukka anto tilaa.

Itse lähtö jäi vähän epäselväksi, koska kaikki kuulutukset olivat italiaksi. En ole varma lähetettiinkö juoksijoita aalloissa vai oliko ne vaan pyörätuolikelaajat, jotka lähetettiin aikaisemmin. Pariin otteeseen päästiin liikkumaan eteenpäin ennen varsinaista lähtöä ja lopulta olinkin melko lähellä lähtöviivaa. Liikkeelle päästiin kahdeksan minuuttia myöhässä, mikä sinänsä puhuisi tuon aaltolähtö teorian puolesta, mutta toisaalta kaikki väliaikakellot ja aika maalissakin näytti tota aikaa jolloin pääsin liikkeelle.

Ottaen huomioon että edellä oli vähintään 4000 tuhatta juoksijaa matkaan pääsi ihan hyvin ja ruuhkaa ei ollut ensimmäistä kilometriä lukuunottamatta. Sen vedinkin ihan rauhalliseen tahtiin vähän alle viiteen minuuttiin. Juoksu lähti kulkemaan hyvin ja pystyin pitämään tasaista vauhtia seuraillen vihreillä ilmapalloilla merkittyjä 3.15 jäniksiä kuitenkin omaan tasaiseen vauhtiin luottaen.

Kannoin ensimmäiset viisi kilometriä pulloa jossa oli noin desi urheilujuomaa, että voin skipata ekan juomapisteen ruuhkaan. Huolto oli järjestetty hyvin ja alussa juomaa tarjoiltiin molemmilta puolilta ja loppu puolellakin vettä ja suoloja (urheilujuomaa) usealta eri pöydältä. Tosin jollain juomapisteellä joku edessä juossut Luigi Liimanäppi tiputti kolme mukia mun kengille, kun mukit ei millään tarttuneet käteen. Onnistuin kuitenkin itsekin saamaan juomaa. Juomapisteitä oli viiden kilometrin välein alusta alkaen ja taktiikkana oli ottaa aina urheilujuoma ja vesi. Sen lisäksi otin geelin 5, 15, 25 ja 35 km:n kohdalla. Näillä täydennyksillä energiat tuntuivat riittävän hyvin. Juomapisteiden välillä oli lisäksi aina märkiä pesusieniä tarjolla viilennystä varten ja tulihan niitäkin käytettyä.

Lämpötila oli aikalailla optimaalinen. Alussa tuntui hieman viileältä, mutta auringon paisteessa taas sen verran lämpimältä, että ihan mielellään juoksi kuitenkin varjon puolella. Tuulta oli jonkin verran ja tuulisilla paikoilla sai kyllä hakea tuulensuojaa muiden selän takaa. Myöskään reitissä ei ole valittamista. Isoin nousu oli jonkun "moottoritien" ramppi ja sitten muutama pienempi nousu ja viimeisellä kilometrillä vielä ylös Colosseumin taakse. Alussa mukulakivet tuntuivat ehkä vähän oudoilta ja sai hakea tasaiseksi kuluneita kohtia kadusta, mutta kun matka eteni niin mukulakiviosuudet menivät siinä missä muukin.

Reitin varrella tunnelmaa riitti ja huikeimpina kokemuksina jäi mieleen Vatikaanin hartaaseen, virren veisuun säestämään tunnelmaan saapuminen sekä loppupuolella olleet aukiot ja kapeat kujat, joissa kannustusta riitti. Oma yhden naisen kannustusjoukkokin ehti pariin paikkaan tsemppaamaan. Ilmeisesti Rooman väki on tottunut aika hyvin liikenteen kaaokseen, vaikkakin ainakin yksi mummo jakso huudella liikenteen ohjaajalle vielä pitkään karattuaan maraton reitin yli.

Kun katsoo juoksun väliaikoja niin pystyin kyllä pitämään erittäin tasaista vauhtia. Viiden kilometrin ajat olivat 22.58, 23.04, 22.51, 23.07, 23.03, 23.31 ja 23.34 35 km:iin asti. Puolikkaan aika oli 1.37.05 ja 3.15 vauhdissa oltiin lähes 35 kilometriin asti. Ottane huomioon että 35. kilometri meni viiteen minuuttiin.

Alkumatkasta tuntui vähän takareisissä, mutta siitä en ollut yhtään huolissaan, koska niiden kanssa ei oo ollut mitään ongelmia aiemmin. 23 kilometrin kohdalla etureidet ilmoitti ensimmäisiä merkkejä ja se vähän huolestutti, koska matkaa oli niin paljon jäljellä. Viimeisellä kahdella maratonilla etureidet on lakannu toimimasta kokonaan siinä kolmenkympin jälkeen. Pystyin kuitenkin juoksemaan rennosti ja siinähän ne etureidetkin kulki mukana. Alamäissä kuitenkin alkoi tuntua selvästi enemmän, joten laskettelin alaspäin varovaisesti. Reidet kesti kuitenkin loppuun asti, mutta ehkäpä jatkossa pitää ottaa treeneihin mukaan vähän alamäkivetoja josko niistä olis apua.

Juoksu kulki oikein hyvin 34 kilometriin asti. 34-36 km väli meni 5 min/km vauhtia, jonka jälkeen vauhti taas parani ja seuraava kilometri oli alle 4.50. En tiedä auttoko toi 35:n kohdalla otettu geeli ja oisko pitäny ottaa yks jo 30:n kohdalla. Sen jälkeen en enää kilometriaikoja sen kummemmin vahdannut vaan yritin mennä sen minkä pääsin. Välillä piti ihmetellä että juoksenko tosiaan näin raskaasti, kun askelista kuului hirveä läpsytys. Syy oli kuitenkin ihan takana samalla askelrytmillä löntystellyt juoksija joka pysyi peesissä pari kilometriä. Loppu kilometreillä sai väistellä maraton reitin yli vierivää jalkapalloa, johon onneksi kukaan ei kompastunut sekä edessä mukulakiviin kompastunutta juoksijaa. Joten ehkä ne mukulakivet kuitenkin haittaa menoa ainakin, jos jalka ei oikein nouse.

Arvelin että 3.15 aikaan en pysty mutta ehkä jotain 3.17 pintaan vois olla tulossa. Reilu kolme kilometriä ennen maalia alkoi kuitenkin pistämään oikealle puolelle palleaan. Yritin juosta välillä kädet ylhäällä ja painaa pistoskohtaa mutta mikään ei tuntunut auttavan. Olo oli sen verran tuskanen ja niin linkussa joutu raahustamaan eteenpäin että välillä oli pakko kävellä. Kävely ja pistoskohtaan painaminen helpottikin aina vähän eikä juoksemaan lähteminenkään tuntunut yhtään pahalta, mutta pistos palasi aina vaan. Reilu kaks kilometriä sit taistelin ennen kuin pistäminen loppui reilu kilometri ennen maalia. Hävisin tossa varmaan kolmisen minuuttia ja sekös söi miestä.

Viimeiselle kilsalle lähdettäessä katsoin kellosta että vähän alle 4.30 pitäs juosta päästäksen alle 3:20:n. Lopussa oli vielä ihan hyvä nousu Colosseumin taakse ja vaikka kaikkeni yritin repiä niin kilometriin meni se 4.40 ja loppu aika oli 3.20.15. Minimitavoite ja oma ennätys kuitenkin mutta kyllä jäi harmittamaan toi pistos ja sen takia hävityt minuutit. Tulos oli sinänsä ihan ok, mutta potentiaalia olisi kyllä ollut parempaankin. Tavoite oli kuitenkin juosta alle 3.20 ja nappi juoksulla 3.15, joten näistä jäitiin.

Maalissa tarjoilut koostui lähinnä juomapuolesta ja hedelmistä. En ainakaan muuta nähnyt vaikka kuinka yritin bongailla. Urheilujuomaa siis ja muutama haukku omenaa. Varustereppu löytyi helposti sen enempää jonottamatta, mutta vaatteet sai kyllä vaihtaa ihan paikallisen pensaan suojissa. Kannustusjoukoilta löytyi onneksi kolaa kassista ja sehän maistui.

Maratonin jälkeen kiivetiin läheisen massiivisen monumentin kattoterassille katselemaan maisemia ja kipeistä reisistä huolimatta se kannatti, sillä terassin kahvilasta sai todella hyvää broscutto-mozzarella salaattia. Portaiden alastulo oli kyllä astetta haastavampaa, mutta onneksi Roomalaiset tykkäsivät sileistä kivistä ja portaiden vierestä pystyi laskettelemaan alas. Iltapäivä menikin Rooman herkuista nauttiessa ja nähtävyyksiä ja kauppoja kiertäessä. Erityismaininnan saa kyllä jäätelo ja rapeapohjaiset pizzat.

Jos talvella harjoitteleminen ei pelota, niin kyllä Rooma on erinoimainen paikka avata kausi. Todella nautittavaa juosta loistavassa kelissä pitävällä alustalla talven pakkasten ja liukkauden jälkeen.

















Jannen ohjelman yhteenveto

Maratonilla siis tavoitteesta jäätiin ja se jää kyllä kismittämään. Treenijakso meni kuitenkin eriomaisesti erittäin haastavista olosuhteista huolimatta. Jos treenaa ulkona pakkasessa useamman kuukauden ja ainoastaan pari päivää pitää levätä kurkkukivun takia, niin parempaa ei voi kyllä toivoa.

3.15 aikaan tähtäävällä ohjelmalla mentiin ja vaikka kaikissa treeneissä ei alussa ja testijuoksussa tavoitteaikaan päässytkään (Tosin olosuhteetkin olivat välillä aika talviset.), niin ohjelman pystyi kyllä vetämään läpi ilman ongelmia ja kunnon parantumisen huomasi muutama viikko testijuoksun jälkeen. Eikä lopussa tarvinut enää hampaat irvessä tavoitevauhteihin repiä. Treeniolosuhteet huomioon ottaen olis kyllä luullut että 3.15 aika olisi ollut ihan saavutettavissa ja 3.20.15 on alakanttiin ottaen huomioon että entinen ennätys oli 3.21.08 ja juostu haastavalla reitillä. Tosin voi spekuloida pitäsikö aikaa verrata kaksi ja puoli vuotta vanhaan ennätykseen vai viime syksyn 3.37.54:ään, johon kyllä tuli aika paljon plussaa reisien pettämisen takia. Toisaalta jos lopun pistosta ei olisi tullut niin aika 3.17 pintaan olisi kyllä ollut hyvä parannus myös ennätykseen verrattuna. Juoksua treenijakson aikana ennen maratonia tuli 1048 km, mikä on aikalailla sama kuin ennen edellistä ennätysjuoksua.

Kokonaisuudessaan Janne Holmenin treeniohjelma sopi talveen erittäin hyvin. Juoksuja ei ollut kuitenkaan kuin kolme ja parina viikkona neljä, joten mukaan sai mahtumaan kivutta uintia, hiihtoa ja pyöräilyä. Ohjelmassa ei ollut myöskään erityisen kova vauhtisia vetoharjoituksia, joten liukkaus ja pakkanen ei kuitenkaan haitannut niin paljon ja ulkona pystyi kaiken tekemään ihan ok. Kesällä kuitenkin mielummin juoksisin myös välillä vähän kovempaa, mutta kovempien harjoituksien lisääminen tähän ohjelmaan voi olla vähän haastavaa, koska kaikki treenit on kuitenkin vähintään kohtalaisen kovia kevyempiä viikkoja lukuunottamatta.

Jos tykkää juosta vaan enempiä ajattelematta, niin ohjelma voi tuntua vähän stressaavalta kuin lähes joka lenkillä on tavoitevauhdit ja viimeisinä viikkoina tuntuikin oudolta juosta, kun sai vaan mennä sen kummempia ajattelematta. Lopputulemana voisin sanoa että varmasti samaan tulokseen olisi päässyt jollain muullakin ohjelmalla, mutta toisaalta itselleni juoksukertojen "vähyys" sopi erinomaisesti ja siinä mielessä varmaan ohjelmalla sai hyvin vastetta juoksutreeniin käyttämälle ajalle. Lisäksi ohjelma oli kuitenkin suht helppo sovittaa omaan aikatauluun. Aiemmat ohjelmat ovat kuitenkin sisältäneet kuusi lenkkiä viikossa, mikä tuo aikataulutukseen huomattavasti enemmän haastetta.

Pitkät lenkit, joissa loppu vedettiin maratonvauhtia tai kovempaa, jäivät ainakin fiileksen pohjalta mieleen kaikkein parhaina treeneinä ja niitä teen varmasti jatkossakin. Pidempiä maraton vauhtisia lenkkejä kuitenkin jäin ehkä kaipaamaan. Ohjelmassa pisimmät ovat 12 km ja pidemmät juostaan sit 4-6 km vetoina. Ainakin aiemmissa ohjelmissa juostiin 16 km maratonvauhtisia eikä ne tuntuneet kyllä mitenkään liian raskailta. Näihin kun lisätään mäkivetoja ylös ja alas sekä 800-1000 m vetoja, niin siinä taitaakin olla sitten peruspalikat seuraavaan maraton ohjelmaan million se sitten onkaan. Nyt alkaa kuitenkin pohtiminen mennäkkö heinäkuun lopussa ironman-triathloniin vai elokuussa triahlonin pitkän matkan EM-kisoihin ja sitten suunnittelemaan harjoittelua koitosta kohti. Syyskuussahan sitten on joka tapauksessa tarkoitus juosta taas Espoon Rantamaraton ja jos kesä menee hyvin niin kaipa sielläkin ainakin 3.20 vauhtia lähdetään tavoittelemaan.