sunnuntai 12. kesäkuuta 2011

No Limit Adventure

Kesän toinen seikkailukisa helteisessä säässä Nuuksion upeissa maastoissa takana. Tällä kertaa parina oli ranskalainen seikkailija Paul. Ihan kylmiltään ei tarvinnu kuitenkaan parin kanssa kisaan lähteä oltiin sentään kerran käyty suunistamassa ja hölköttelemässä Paloheinässä. Sen verran vakuuttavalti kaverin suunnistustaidot näyttivät, että annoin suosiolla suunnistusvastuun hänelle.

Kisa sattui triahlon-treeneistä kevyemmälle testiviikolle, joten siinä mielessä kisaan sai lähteä suht tuoreena. Paljon kisaspesifistä valmistautumista en tehnyt. Pari kilometriä tuntuman hakua rullaluistimilla ja saman verran polkuja maastopyörällä, mutta itseluottamus pyöräilyyn oli kova, kun koko talvi oli kuitenkin lumessa ja jäässä hinkattu. Itseluottamuksestahan tuo maastossa ajaminen on lähinnä kiinni. Niin kauan kun jalat vaan pyörittää niin pyörä kyllä menee kivien ja juurien yli helposti.

Ennakkotietojen mukaan kisassa oli siis "erikoisuutena" rullaluistelua ja pitkä kisa oli luvassa, koska maksimi aika seitsemän tuntia. Lisäksi keli toisi varmasti oman haasteensa, kun lämpöä oli todella paljon luvassa. Perjantaina yritti parhaansa mukaan tsempata juomisen kanssa, jotta saisi vähän nestettä varastoitua kehoon, muuten mitään ihmeempää tankkausta ei tullut tehtyä. Edellisenä viikonloppuna sairastetusta vatsataudistakin oli ehtinyt toipua hyvin.

Kisa starttasi lyhyellä puolen toista kilometrin melonnalla. Ihan reippassti päästiin veteen ja melontakin sujui ihan ok alusta asti, mutta aika perä päässä tultiin melonnasta. Melonnan jälkeen piti ottaa pelastusliivit mukaan sillä myöhemmin oli luvassa uintia. Ihan hyvä ratkasu oli pitää liivit päällä pyöräilyssä, niin ei tarvinnut niiden kanssa sen kummemmin vekslata.

Melonnan jälkene piti juosta muutama sata metriä Swinghillin laskettelurinteen alle ja kiikkua sit rinne jalkasin ylös. Jo parinkymmenen metrin juoksun jälkeen sykkeet oli katossa ja happi ei kulkenut yhtään. Rinteen kiipeäminen oli yhtä tuskaa, joten aika heikosti kisa lähti ja mielessä oli kyllä, että mitähän tästä tulee. Rinteen päällä pyöräilykengät jalkaan vaihtoalueella ja sitten matkaan pyörällä.

Pyöräily lähtikin näyttävästi liikkeelle. Tehtävänä oli laskea rinne alas merkittyä reittiä ja alaspäin lähdettiin pujottelun lähtönyppylältä, joten aika jyrkkä alku oli edessä. Vähän huolimattomasti matkaan ja kymmenen metrin jälkeen tangon yli pensaaseen lähes nolla vauhdissa. No siitä se sitten lähti ja loppumatka alas meni paremmin. Vielä tällä pyöräilyosuudella ylämäet oli ihan tuskaa, kun syke nousi heti tappiin, mutta tasaisella kuitenkin pyörä kulki ihan hyvin. Hienoja metsäpolkuja saatiin vetää jo tälläkin 15 km pyöräilyosuudella. Tässä tuli myös kisan ainoa suunnistuksellinen virhe, kun ennalta katsottu reitti päättyikin hakkuuaukealle ja sitten vaihtoehtoista reittiäkin haettiin hetki ja valittiin niistäkin hitaampi. Ehkä 15 min meni hukkaan.

Pyöräilyn jälkeen vuorossa n. 5km osuus coastaleeringia eli käytännössä juoksua ja uintia. 9 kertaa saatiin uida kapean mutaisen järven yli rasteja hakiessa. Vesi oli kyllä ehdottamasti virkistävää tuossa kelissä. Jonkun verran puutavaraa ja kiviä järvessä oli, joten vähän varovainen sai veteen mennessä olla. Välillä oli vähän vaikea päästä vedestä ylös, kun jalat ei aina yltäny pohjaan ja turpeesta kiinnipitäen yritti itseään repiä ylös. Vedestä sai kerätä kelluvia energiapatukoita ja eipä ois myöskään uskonu että keskellä Nuuksion metsiä tulee vastaan mies pelkissä alushousuissa iloisesti tervehtien. Viimeisen rastin jälkeen oli pari kilometriä juoksua pyörille metsässä ja tässä vaiheessa tuntu, että kone alkaa lämmetä ja homma kulkemaan normaalisti.

Tämän jälkeen 6 km pyöräilyä vaihtopaikalle, laskettelurinne alas juosten ja päivän toiseen melontaan, jolla pituutta 8 km. Alku matka mentiin vasta tuuleen ja vaikka töitä sai tehdä meno tuntu ihan hyvältä. Kun viimein päästiin toiselle melontarastille ja käännyttin takasin, niin vaikka myötätuuleen kanotti kulki paremmin kuumuus oli sietämätön, kun kanootti kulki aika tarkalleen tuulen nopeudella. Onneksi kuitenkin melontakaveri roiski aina välillä vettä takaa päälle ja vaikka anteeksi aina pyytelikin, niin se oli kyllä pelkästään virkistävää.

Melonnan jälkeen ranskalaiskaveri valitteli mahakipua ja vähän aikaa huilattiin siinä kanoottirannassa. Päästiin kuitenkin jatkamaan. Taas laskettelurinne ylös huoltoon siellä vähän banaania poskeen ja vettä reppuun. Kisan aikana nestettä taisi mennä yhteensä n. 4,5-5 litraa, josta reilu puolitoista urheilujuomaa. Suojärvestä uinnin aikana hörpittyä vettä ei tuohon lasketa. Nesteen lisäksi meni kolme energiageeliä ja neljä patukkaa. Nämä olivat suht sopiva määrä ainakaan kisan jälkeen palautumisessa ei ole ollut sen kummempia ongelmia.

Pyöräilyn alkuun taas rinne alas ja tällä kertaa pääsin kunnialla alas menosta nauttien. Luvassa oli 8 km pyöräilyä. Meidän mukaan optimireitti olisi mennyt kiellettyä tietä pitkin, mutta sata metriä eteenpäin olevaa tietä olisi pitänyt päästä samalla baanalle. Se meni kuitenkin ihan jonkun pihan vierestä ja aitakin oli tielle rakennettu ja kun edessä mennyt tiimi sai jotain kommenttia pihalla patsastelleelta ukkelilta päätettiin suosiolla etsiä toinen reitti. Mentiin tietä pitkin vähän eteenpäin ja sieltä löytyi karttaan merkkaamaton hevospolku, jota pitkin päästiin oikealle reitille. Osuuden viimeinen rasti oli huikealla paikalla korkean Hyppykallion huipulla ja nopeasti ehti ihastella hienoja näkymiä. Paul oli valitellu vatsakipuja koko pyöräilyn ja tässä kohtaa píti tehdä ensimmäinen tyhjennys.

Matkalla rullaluistelun alkuun ohitettiin pari pyöräilijää ja kuulin "Hyvä Bobo!" huudon ja yks kaverihan se oli pyörälenkillä. Kiitoksia vaan Jannelle tsemppauksesta. Tässä vaiheessa oli jo selvää että ei lähellekään koko rataa ehditä määräajassa ja päätettiin jättää 10 km luistelu kokonaan väliin, vaikka luistelurasteista vielä -2 pistettä per rasti tulisi ja sen jälkeisistä vaan -1. Molemmat meistä ajoi mielummin pyörällä kuin luisteli ja se oli kyllä hyvä päätös. 17 km pyöräily sisälsi vauhdikkaita ulkoiluteitä ja aivan mahtavan monen kilometrin mittaisen vauhdikkaan polkuosuuden, jossa ajamine oli aivan huikeaa.

Vähän hämmentävää oli rastilla ollut tehtävä, jossa käskettiin leikkimään rengasrikkoa ja irrottamaan eturengas pyörästä ja raahaamaan se ja pyörä seuraavalle rastille noin kilometrin päähän. Tarkoitus kuitenkin selvisi, kun huomasi että reitti kulki "vilkkaan" Haukkalammen reittejä piktin ja vaaratilanteilta ei olisi varmasti vältytty, jos oltas ajettu siitä läpi. Haukkalammella sai vielä kylmää raikasta vettä pulloon.

Vielä kerran pyörällä teitä pitkin kiertäen laskettelurinteen päälle ja lopun 8km suunistukseen ja 11 rastin hakemiseen jäi huikeat 20 min aikaa. Arvioitiin että kaksi rastia ehditään hakemaan ja oltas ehdittykkin, mutta Paul joutui pitämään pitkän tyhjennystauon metsässä ja maaliin saavuttiin kai viis minuuttia määräajan jälkeen, joten jälkeenpäin katsoen ei ois kannattanu edes rasteja lähteä hakemaan.

Loppusijoituksesta ei tällä hetkellä ole mitään hajua, mutta eipä sen niin väliä. Aivan upea päivä tuli vietettyä. Kisan rata sisälsi aivan mahtavia pyöräilypätkiä. Sen verran haastava reitti ja keli lopulta oli että vain voittaja joukkue ehti radan läpi määräajassa ja heilläkin jäi vain 6 minuuttia marginaalia. Me oltas päivän vauhdilla tarvittu puoltoista tuntia lisää, jotta oltas saatu rata kierrettyä. Kiitoksia ratamestarille ja järjestäjille hienosta kisasta. Sen verran hienot rusketusrajatkin sai, että vähään aikaan ei tarvii käyttää pyöräilyhousuja lyhyempiä shortseja eikä hihatonta t-paitaa.

Joukkueen osalta kisa oli kaksijakoinen alussa mulla oli vaikeeta ennen kuin kone lämpeni ja loppussa omalta osalta meno tuntui todella hyvältä ja loppuun asti jakso painaa. Paul taas oli alussa iskussa mutta puolen välin jälkeen vatsa alkoi vaivaamaan. Nesteet ei imeytyneet ja kovalla sisulla kaveri kyllä taisteli eikä ehdottanut edes keskeyttämistä vaikka varmasti tosi tuskasta oli. Aika monta kertaa saatiin kotimatkalla pysähtyä tien poskeen, mutta vaikka useita kiloja painoa oli menettänyt, niin onneksi pikkuhiljaa on kuitenkin koitoksesta alkanut toipumaan. Kiitoksia hyvästä suunnistuksesta, hyvästä seurasta ja äärettömästä taistelusta Paulille.

Seuraava koitos taitaakin olla sitten Kisko-triathlon heinäkuun alussa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti