Kesän triathlon huipennus jäi aika torsoksi, kun täyden matkan kisan sijaan viimeiseksi matkaksi jäi pelkkä sprintti. Iskias ei antanu pyöräillä kesällä kuin kolme tuntia täysin kivuitta, joten päätin olla ottamatta riskiä. Loppukesä ja syksy kekitytään sitten maraton-enkan parantamiseen.
Suuria odotuksia ei tähän kisaan ollut, mutta pieni toivonkipinä oli 1.10:n alituksesta. Uinnin otin keskittyen rauhalliseen rytmiin. Alussa oli vähän ruuhkaa, mutta kyllä loppua kohti helpotti. Uintiaika olikin muutaman sekunnin marginaalilla kauden paras näissä koitoksissa.
Vaihto pyöräilyyn sujui ongelmitta ja suht rauhalliseen tahtiin lähdin pyörittelemään. Ensimmäinen kierros oli aika moista jojoilua, kun porukan kanssa vuorotellen ohiteltiin toisia. Yritin parhaani mukaan pitää peesirajan, mutta helppoa se ei ollut kuin muiden kanssa oli rytmi vähän sellanen, että pyöritin ylämäissä aero-asennossa ohi ja minut taas ohitettiin tasaisella. Toisen kierroksen sai ajaa enemmän omaa ajoa. Pyöräreitti oli nyt perinteinen Rykäsyn reitti, joten ihan tarkasti ei pysty vertaamaan kesän edellisiin kisoihin. Reilu minuutti kauemmin siinä kuitenkin meni. Tässä vaiheessa oli jo selvää, että alitusta ei tule, vaikkakin onnistuin pysäyttämään kelloni vedestä noustessa ja ihan tarkkaa kilpailuaikaa ei ollut tiedossa.
Vaihto juoksuun sujui sutjakasti, mutta juoksu tuntu todella pahalta. Jalat oli pelkkää puupökkelöä ja vasta juoksun loppupuolella ne alko totella. Köpöttelin sen minkä niillä jaloilla pääsin enkä loppuunkaan saanut kunnon vetoa aikaan vaikka sata metriä edellä olisi ollut hyviä selkiä kiinniotettavaksi. Loppu aika oli karvan alle 1.13, joten kesän heikoin aika tällä matkalla.
Triathlon saa tältä kesältä jäädä ja toivotaan että talven aikana iskias tulee kuntoon ja ensi kesä on tämän lajin suhteen parempi. Onneksi juoksu enemmänkin helpottaa oireita kuin pahentaa, joten innolla treenataan kohti Vantaan maratonia. Matkalla ehtii vielä Midnight Runin kympille, Kaisaniemen juoksun puolikkaalle ja mahdollisesti vielä seikkailemaan X-Kaatoon.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste triathlon. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste triathlon. Näytä kaikki tekstit
maanantai 13. elokuuta 2012
perjantai 15. kesäkuuta 2012
Rykäsy nro 1 - 1/8 triathlon
Triathlonkauden avaus oli vuorossa Vantaan Kuusijärvellä. Kilpailuun en erityisesti valmistautunut ja harjoituskisana mentiin. Mukavasti oli taas porukkaa saapunut Kuusijärvelle. Paikalle tulo meinas mennä vähän viime tinkaan, mutta hyvin ehti ennen starttia jopa käydä järven vastarannalla verryttelyuinnilla.
Uintiin starttiin en menny ihan porukan kärkeen, vaikka paremman paikankin olisi voinut ottaa. Jonkun verran oli ruuhkaa alussa ja sadan metrin jälkeen vähän enemmän, kun porukka pysähteli ilmeisesti tähystämään tai putsaamaan laseja. Uinti tuntu oikeestaan koko matkan melkoselta hosumiselta eikä oikein rytmiin päässy. Uinnin lopussa kuulin omilta kannustusjoukoilta että olisin suunnilleen kymmenen paikkeilla, mutta en oikein sitä uskonut.
Vedestä ylös, märkäpuku pois ja pyöräilyvehkeet päälle. Paidan vedin päälle ja kengät jalkaan, kun päätin vauhdissa olla laittamatta sukkia. Vaihto meni ihan sutjakasti. Pyöräilyn alussa taisin ohittaa pari pyöräilijää, mutta takaa tuli ohi vähintään tuplasti enemmän. Vähän aikaa jaksoin roikkua perässä, mutta sitten tyydyin omaan vauhtiin. Pyöräily tuntu vähän raskaalta, mutta kun mittari näyttiä reilusti yli neljääkymppiä niin aattelin, että hyvin tää menee. "Takasuoralla" sain ajaa ihan ylhäisessä yksinäisyydessä ja mietin jo että oonko eksyny reitiltä. Ekan kierroksen lopussa taas mäessä taisteltiin vähän asemista. Toinen kierros oli lyhempi ja tuntukin menevän paljon nopeempaa. Lopun mäet oli taas tuskasia ja lopussa vielä muutama pyörä meni ohi, kun aloin jo löysäillä ja keskittyä juoksuun.
Vaihto meni taas sutjakasti, vaikkakin tuplasolmujen laittaminen kenkiin tuntu kestävän ikuisuuden. Aika alussa sain heti peesiin toisen juoksijan ja siinä pikku hiljaa ohiteltiin muutamia juoksijoita matkan aikana. Juoksussa oli mukava laskea vastaan tulevia juoksijoita ja arvioida omaa sijoitusta ja ennen kääntymistä näki ketä voisi saada vielä kiinni ja toisaalta kääntymisen jälkeen kuka tulee takaa kovaa. Paluumatkalla yks mies meni meistä heittämällä ohi ja paria askelta enempää en viitsinyt roikkua. Ennen järven kiertoa vielä yks nainen meni ohi ja tällä kertaa jaksoin jopa muutaman kymmenen metriä roikkua perässä. Järven takana yritin tiputtaa peesaajaa kyydistä, mutta siellä sitä vaan roikuttiin. Loppusuoralla käytiin vielä huikea taistelu ja nippa nappa selvisin pystyssä maaliin. Hävisin kuitenkin ehkä kymmenen senttiä, vaikka tarkat ajanottajat sai meille sekunnin eron. Juoksu kulki kyllä ihan hyvin ja koko matkan pysty painamaan hyvin. Lopussa tietysti kättelyt taistelukaverin kanssa.
Loppu aika oli 1.10.12, joten seuraavalla kerralla pitäs parantaa alle 1.10:n. Uinnin jälkeen olin omassa sarjassa 10. häviten parhaalle ajalle 30%, pyöräilyssä olin "vasta" 16. nopein häviten parhaalle 18% ja juoksussa olin jopa 6. nopein häviten parhaalle 8%. Pyöräreitti oli vähän eri kuin kaksi vuotta sitten kisatessani, mutta eiköhän tuloksia voi kuitenkin verrata. Kokonaisaika parani lähes 10 minuuttia, josta uinti minuutin, pyörä 4,5 minuuttia ja juoksu 4 minuuttia. Jotain kehitystä on siis kahdessa vuodessa tapahtunut.
Uintiin starttiin en menny ihan porukan kärkeen, vaikka paremman paikankin olisi voinut ottaa. Jonkun verran oli ruuhkaa alussa ja sadan metrin jälkeen vähän enemmän, kun porukka pysähteli ilmeisesti tähystämään tai putsaamaan laseja. Uinti tuntu oikeestaan koko matkan melkoselta hosumiselta eikä oikein rytmiin päässy. Uinnin lopussa kuulin omilta kannustusjoukoilta että olisin suunnilleen kymmenen paikkeilla, mutta en oikein sitä uskonut.
Vedestä ylös, märkäpuku pois ja pyöräilyvehkeet päälle. Paidan vedin päälle ja kengät jalkaan, kun päätin vauhdissa olla laittamatta sukkia. Vaihto meni ihan sutjakasti. Pyöräilyn alussa taisin ohittaa pari pyöräilijää, mutta takaa tuli ohi vähintään tuplasti enemmän. Vähän aikaa jaksoin roikkua perässä, mutta sitten tyydyin omaan vauhtiin. Pyöräily tuntu vähän raskaalta, mutta kun mittari näyttiä reilusti yli neljääkymppiä niin aattelin, että hyvin tää menee. "Takasuoralla" sain ajaa ihan ylhäisessä yksinäisyydessä ja mietin jo että oonko eksyny reitiltä. Ekan kierroksen lopussa taas mäessä taisteltiin vähän asemista. Toinen kierros oli lyhempi ja tuntukin menevän paljon nopeempaa. Lopun mäet oli taas tuskasia ja lopussa vielä muutama pyörä meni ohi, kun aloin jo löysäillä ja keskittyä juoksuun.
Vaihto meni taas sutjakasti, vaikkakin tuplasolmujen laittaminen kenkiin tuntu kestävän ikuisuuden. Aika alussa sain heti peesiin toisen juoksijan ja siinä pikku hiljaa ohiteltiin muutamia juoksijoita matkan aikana. Juoksussa oli mukava laskea vastaan tulevia juoksijoita ja arvioida omaa sijoitusta ja ennen kääntymistä näki ketä voisi saada vielä kiinni ja toisaalta kääntymisen jälkeen kuka tulee takaa kovaa. Paluumatkalla yks mies meni meistä heittämällä ohi ja paria askelta enempää en viitsinyt roikkua. Ennen järven kiertoa vielä yks nainen meni ohi ja tällä kertaa jaksoin jopa muutaman kymmenen metriä roikkua perässä. Järven takana yritin tiputtaa peesaajaa kyydistä, mutta siellä sitä vaan roikuttiin. Loppusuoralla käytiin vielä huikea taistelu ja nippa nappa selvisin pystyssä maaliin. Hävisin kuitenkin ehkä kymmenen senttiä, vaikka tarkat ajanottajat sai meille sekunnin eron. Juoksu kulki kyllä ihan hyvin ja koko matkan pysty painamaan hyvin. Lopussa tietysti kättelyt taistelukaverin kanssa.
Loppu aika oli 1.10.12, joten seuraavalla kerralla pitäs parantaa alle 1.10:n. Uinnin jälkeen olin omassa sarjassa 10. häviten parhaalle ajalle 30%, pyöräilyssä olin "vasta" 16. nopein häviten parhaalle 18% ja juoksussa olin jopa 6. nopein häviten parhaalle 8%. Pyöräreitti oli vähän eri kuin kaksi vuotta sitten kisatessani, mutta eiköhän tuloksia voi kuitenkin verrata. Kokonaisaika parani lähes 10 minuuttia, josta uinti minuutin, pyörä 4,5 minuuttia ja juoksu 4 minuuttia. Jotain kehitystä on siis kahdessa vuodessa tapahtunut.
maanantai 8. elokuuta 2011
Täydenmatkan triathlon Aulangolla
Huhtikuusta asti oli treenattu tämä kisa mielessä. Treenit sujuivat kokonaisuudessaan ihan hyvin. Suunitellusta jäi puuttumaan toinen piiiitkä pyörälenkki ja toiseksi viimeinen ja sitä edellinen viikko ennen kisaa ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan kesälomalla Suomea kiertäessä ja ehti siinä muutaman päivän kurkkukipuakin sairastaa. Viimeinen viikko ennen kisaa meni kuitenkin hyvin ja mitään kummempia "haamutuntemuksiakaan" ei ollut, joten mistään ei tarvinnut olla huolissaan.
Päätin pitää hiilaritankkauksen kohtuullisena ja keskiviikosta perjantaihin lähinnä vedin aamulla ja illalla mysliä ja ruuan kanssa ehkä pari ylimäärästä palaa leipää. Lisäksi siinä tais muutama banaani mennä välipaloina. Lauantaina sitten normaali ruokailu ja yritin vaan muistaa juoda vähän ekstra vettä ja päivän aikana saikin ravata vessassa ihan kiitettävästi.
Sunnuntaiaamuna kello soi puoli viisi. Nopea suihku, kupillinen mysliä, banaani ja lasi omenamehua naamaan ja nokka kohti Hämeenlinnaa. Autossa söin vielä kolme ruispalaviipaletta ja join pari desiä omenamehua. Lisäksi matkan aikana ja ennen kisaa join puoli litraa urheilujuomaa. Aulangolla olin vähän ennen kuutta. Vielä banaani naamaan tunti ennen starttia. Ilmoittautuminen löytyi kylpylän aulasta. Sitten vaan ilmaa renkaisiin, vaihtokamakassi selkään ja lyhyt pyöräily vaihtopaikalle.
Varusteet ja eväät oli jo valmiiksi mietitty joten vaihtopaikan sai nopeesti kuntoon. On se helppoa kun molemmat vaihdot on samassa paikassa, eikä tarvitse jakaa kamoja kahteen paikkaan. Ennen lähtöä ehti vielä käydä jättämässä vähän ekstra painoa vessaan ja hölkkäsin muutaman minuutin. Vartti ennen lähtöä otin energiageelin ja hörpyn vettä. Sanoinkin vieressä oleville kilpakumppaineille, että näillä eletään sitten seuraavat 12 tuntia. Sitten kiskomaan märkäpukua päälle ja kohti rantaa. Muutaman vedon ehdin ottaa vedessä ennen starttia.
Lähtötööttäys törähti ja sitten vaan matkaan. Katsoin suunnan ensimmäiselle poijulle kaukana vastarannalla olleen pyöreän puun mukaan ja sen mukaan olikin alussa helpompi suunnistaa kun edessä meni sen verran paljon pärskijöitä eikä poijusta ollut kovin paljon havaintoa. Ihan alussa oli vähän ruuhkaista ja tuli pieniä osumia, mutta ei mitään pahempaa ja ensimmäistä poijua lähestyessä porukka oli jo hajonnut ainakin omalta kohdalta ihan hyvin. Ensimmäisellä uintikierroksella ongelmana oli että lasit huurtuivat. Putsasin ne ekan poijun jälkeen, uudelleen toisen poijun jälkeen ja vielä lähdettäessä toiselle kierrokselle. Sen jälkeen näkyvyys olikin hyvä uinnin loppuun asti.
Ensimmäinen kierros uintia (n.950m) meni suunnilleen 18 ja puoleen minuuttiin. Sen jälkeen jokainen kierros aina vajaa puoli minuuttia edellistä hitaammin, vaikka yritin kolmannelle ja neljännellä kierroksella vähän vauhtia kiristää. Toisella kierroksella tuntui että loppuuko tämä koskaan, mutta sanoin vaan itselleni että kyllä se matka tulee täyteen kun kauhoo vaan menemään. Uinti meni ihan hyvin vaikkakin ainoastaan viimeisen kierroksen toiseksi viimeisellä poijuvälillä sain todella hyvän uintirytmin päälle kun vieressä oli sopiva kirittäjä. Tuota rytmiä ei kuitenkaan kestänyt kuin parisataa metriä ja sit taas vaan kauhottiin menemään. Toisesta kierroksesta eteenpäin viimeisellä poijuvälillä oli vähän sivuaallokkoa, mutta se tuli vasemmalta puolelta, joten sen välin sai hyvällä omalla tunnolla hengittää pelkästään paremmalta puolelta. Kierrosten välissä sai aina nousta ottamaan muutaman askeleen rantavedessä, mikä rikkoi uintia piristävästi.
Uinnin loppuaika oli 1.17.54 sisältäen ehkä minuutin kiipeämisen väliaikapisteelle. Ottaen huomioon että uinti oli luultavasti ylimittainen aikaan voi olla tyytyväinen. Kaikista 80 IM-matkalle startanneesta miehestä uintiaika oli 22. nopein ja 44 kuntosarjalaisen joukossa seitsemäs. Uinti ei missään vaiheessa tuntunut vaikealta eikä väsyttänyt, mutta toisaalta lopussa tuntu että paljon koveempaakaan ei olisi voinut vetää. Vedestä nousun jälkeen ylämäkeen hölkätessä sykkeet meinasivat nousta, joten päätin kävellä vaihtopaikalle.
Vaihtopaikalle tullessa nappasin mukillisen urheilujuomaa. Vaihdon päätin ottaa rauhallisesti ja sainkin aikaa tuhraantumaan kolme minuuttia. Vedin pyöräilyhousut triathlon-housujen päälle, kun sen olin todennut toimivan pyöräilyssä hyvin. Yritin pyyhkiä jaloista enimmät roskat pois, mutta ilmeisesti sinne jotain ylimääräistä jäi kun neljään varpaaseen onnistuin saamaan rakot. Onneksi ne ei haitannut kisan aikana ja huomasinkin ne vasta seuraavana päivänä. Ensikerralla sit vesivati/vesipullo mukaan niin voi tarvittaessa huuhdella jalat. Tungin ison kasan geelejä ja energiapatukoita pyöräilypaidan taskuun. Kätevää oli laittaa geelit toiselle ja patukat toiselle puolelle, niin ne oli helppo löytää matkan aikana ja keskitasku jäi sit roskakoriksi.
Pyöräilyyn lähdin hyvällä fiiliksellä, kun uinnin aikana sää oli ollut täysin pilvinen ja ajattelin että kelin suhteen tulee ihan optimipäivä. Montaa minuuttia en ehtiny pyöräillä kun huomasin että aurinko paistaa lähes pilvettömältä taivaalta ja peltoaukeilla tuulikin puhalsi ihan kiitettävästi. Tarkoitus oli ottaa ensimmäinen kierros suht rauhallisesti ja sitten kiristää vähän vauhtia toiselle ja kolmannelle kierrokselle. Ensimmäinen 22,5 km kääntöpaikalle meni alle 45 minuuttiin, joten vauhti oli ihan taktiikan ja tavoitteen mukaista. Jo ensimmäisellä kierroksella huomasi, että paluumatka on helpomi ja ensimmäinen 45 km meni reiluun tuntiin ja 25 minuuttiin. Jo uinnista totuttuun tapaan aina seuraava kierros meni n. 2,5 minuuttia hitaammin kuin edellinen. Joten pyöräilyssäkään ei vauhdinjako sit lopulta mennyt ihan putkeen, vaikka vähän alle kuuden tunnin loppuaika olikin ihan tavoitteen mukainen.
Toiselle kierrokselle vastatuulen lähdettäessä alkoi jo epätoivo valtaamaan, että mitähän juoksusta tulee, kun jalat tuntuivat sen verran raskailta. Reitti oli suht raskas sisältäen paljon mäkiä. 180 km treenilenkki meni kuitenkin samaan vauhtiin suht kivuttomasti. Onneksi puolet kierroksesta oli aina myötätuuleen ja sen sai rullailla aina kevyemmin. Lopulta aika nopeasti tuo kuus tuntia pyörän selässä meni. Toisella kierroksella ohiteltiin vuoroin toisiamme yhden puolimatkalaisen kanssa ja vaihdettiin aina muutama sana, mikä piristi menoa kummasti.
Pyöräilyn aikana tankkaus oli selkeesti suuniteltu ja toteutus meni ihan suunnitelmien mukaan.Tunnin sykleissä mentiin. 15 minuuttia ja urheilujuomaa, puolen tunnin kohdalla geeli ja vettä, 45 minuutin kohdalla urheilujuomaa ja tunnin kohdalla energiapatukka ja vettä kyytipojaksi. Pyöräilyn aikana upposi kuusi geeliä ja viisi energiapatukkaa 1,5 litraa vettä ja saman verran urheilujuomaa. Kerran vaihdoin molemmat pullot ja hienosti sujui vaihdot ilman enempää jarruttelua, kun huoltopaikalla juoksivat muutaman askeleen ja vauhdista pullo kouraan.
Pyöräilyreitillä näkyi, jos jonkinlaista pudonnutta työkalua, vararengasta ym. ihmettelin myös tiellä olleiden perhos- ja sudenkorentoparien määrää. Varmaan noiden hyönteisten inspiroimana huomasin lauleskelevani mielessä Jukka-Pojan "Silkkii" biisiä. Toinen biisi joka päässä soi olikin sitten ihan toiselta planeetalta Munamiehen "Nimeni on muna". Sen on täytynyt tulla aerodynaamisen ajoasennon innoittamana. Muita erikoisia huomiota oli matkan varrella olleet tuoksut. Kisakeskusta lähestyessä sai tuntea ihanan pullantuoksun ja tuulahtipa siinä välillä myös golfkentän tuoksu kutsuvana. Toisessa päässä lenkkiä lähellä kääntöpaikkaa oltiin ihan toisessa päässä skaalaa, kun joutui kärsimään navetan tuoksusta.
Pyöräilyn loppupuolella tuntui kuin oikean jalan pottuvarpaassa olisi ollut rakko tulossa. Sen tarkistin vaihtopaikalla, mutta mitään jalassa ei näkynyt, joten matka jatkui ilman kummempia huoltotoimenpiteitä. Sen sijaan onnistuin saamaan rakot molempiin etusormiin. Sen verran paljon sai mäkiä kivuta seisaaltaan että jarrukahvat hankas kädet puhki. Onneks jalkoihinkin tuli juoksussa muutama rakko ois ollu aika noloa vetää Ironman niin että rakkoja tuli pelkästään käsiin. Vaihtoon oli kannustusjoukotkin eli oma rakas vaimo ehtinyt paikalle ja ihan hyvin etukäteen antamani aikataulun mukaisessa vauhdissa oltiin. Pyöräily-juoksuvaihto sujui sutjakasti ja siitä lähdin laskettelemaan alas kohti rantaa tunkien samalla geelejä housujen takataskuun. Olin laittanut ne muovipussiin, jonka nappasin mukaan. Sen verran paljon evästä oli että pari geeliä piti kantaa alussa kädessä. Olis ehkä kannattanu antaa osa huoltojoukoille ja napata täydennystä matkan aikana.
Suunnitelma juoksuun oli lähteä tuntemusten mukaan reilun 5.30 kilometri vauhtia, mutta ei missään nimessä nopeammin. Juoksun alussa yllätyksenä tuli, että vaikka pyöräilyssä jalat tuntuivat aika raskailta, juoksuun sai lähteä ihan uusin jaloin. Jalat tuntuivat tosi kevyiltä ja niinpä alussa sai jopa jarrutella vauhtia. Vähän vaikea oli saada vauhdista käsitystä kun kilometritolppia ei ollut, mutta ekan kierroksen puolivälissä oli käynyt selväksi että 5.40 min/km vauhtia mentiin ja kun se tuntui ihan hyvältä niin sillä sitten mentiin. Jonkin verran porukkaa ohittelin alkupuoliskolla, mutta eiköhän suurin osa kuitannu minut toisella puolikkaalla.
Ensimmäinen kierros meni enemmän tai vähemmän reittiin tutustuessa ja huoltopaikkoja paikantaessa. Hyvin oli huoltopaikat ripoteltu matkan varrelle ja yhdellä noin 11 km kierroksella sai huoltoa viisi kertaa. Tavaksi vakiintui geelit veden kanssa molemmissa päissä reittiä ja muilla pisteillä muki vettä ja urheilujuomaa. Olin päättänyt jo ennen kisaa että lähemmäs kolmekymppiä pitää jaksaa juosta ennen kuin saan ottaa kolaa. Se motivoikin hyvin juoksemaan ja ai että se maistuikin sitten 28 km kohdalla hyvälle. Heti piti vetää kaks mukillista. Viimesellä kierroksella vedinkin huoltopisteillä mikä hyvältä tuntu välillä jopa muki kaikkia kolmea juomaa ja taisin haukata pari appelsiinin palastakin. Vajaa kymppi ennen maalia vedin ässänä hihasta kofeiinipitoisen geelin, jonka piti maistua vihreälle omenalle, mutta kovin pelkästään kofeiinille se maistui. Ainakaan mitään nopeaa piristävää vaikutusta sillä en huomannut olevan.
Juoksun aikana oli oikeastaan kaksi vaikeampaa hetkeä 14 km kohdalla ensimmäinen ja siitä lähtien päätinkin kävellä huoltopisteellä aina sen verran että saan varmasti juomat alas. Toinen vaikeampi hetki oli kahdenkympin kohdalla. Sinänsä mitään kipuja ei juoksun aikana ollut, mutta noissa kohdissa vaan mieli teki tepposet. Ensimmäinen kakskymppiä juoksusta meni aikaan 1.54 eli 5.42 min/km. Sen jälkeen vauhti romahtikin ja seuraava 20 km aikaan 2.15 eli 6.45 min/km. Koko ajan kuitenkin huoltopisteiden parin kymmenen sekunnin kävelyjä lukuunottamatta hölköttelin eteenpäin ja se vauhti tuntui ihan hyvälle. Viimeiselle kierrokselle lähdettäessä yritin vähän kiristää vauhtia ja juoksinkin pari kilometriä noin kuuden minuutin kilometrivauhtia, mutta se alkoi tuntumaan vaan jotenkin pahalle, joten hiljensin takasin köpöttelyksi. Joten juoksukin meni hiipuvaan tahtiin muiden lajien tapaan.
Ensimmäinen huikea taistelu juoksun aikana tuli jo ensimmäisen kierroksen menomatkalla, kun paikallinen mummo polki kumpparit jalassa "Ainollaan" juuri ja juuri minusta ohi. Mummo hyytyi kuitenkin sillan alituksen jälkeiseen ylämäkeen ja pääsin kuittamaan. Kilometrin päässä mummo kuitenkin sai minut taas kiinni, mutta pääsin vielä kuittaamaan viimeisessä ylämäessä ennen kääntöpaikkaa. Vielä parempi kirittäjä oli kuitenkin muutama kilometri ennen maalia rinnalle juossut kaveri, joka alkoi jutustelemaan ja huomaamatta pysyin hitusen kovemmassa vauhdissa mukana. Viimeiset pari kilometriä meni helposti vähän päälle kuuden minuutin vauhtia yhdessä rupatellen ja maaliin lähenemistä fiilistellen. Molempien toiveena oli jäätelö maalissa ja ainakin omalta osaltani se toteutui. Mitään loppukiritaistelua ei alettu ottamaan, kun eri sarjoissa oltiin, mutta sen verran kiihdytin että rullailin sekunti ennen maaliin. Kiitoksia Tapiolle seurasta!
Juoksun aikana matka tuntui kyllä välillä pitkältä vaikka sinänsä juoksu ei tuntunut pahalta noita kahta kohtaa lukuunottamatta. Parhaani mukaan yritin tsempata myös kanssa kilpailijoita. Osa porukasta veti kyllä niin omissa maailmoissaan että aattelin että ei taida hyödyttää suutaan avata. Itse sain parasta kannustusta naisten kuntosarjan voittajalta, kiitoksia siitä. Eikä pidä väheksyä sitä kun kaksi kertaa kierroksen aikana mentiin kisakeskuksen ohi, jossa yleisöä oli paikalle mukavasti ja kannustusta tuli riittämiin. Erityisen mukavaa oli oman pienen kannatusjoukon mukana olo ja sainpa muutaman salmiakkiaakkosenkin viimeisen kierroksen piristykseksi. Golfkentältäkin kuului ihan kiitettävästi "FORE!" kannustushuutoja, mutta onneksi ei osunut kohdalle. Muuten hirveästi ei hupia juoksun aikana ollut, kun sai miettiä että mitähän kääntöpaikan lähellä ollut aitta sisälsi, kun oven päällä oli kyltti "Palokaluja". Myöskään rannassa olleen "Paineputki"-kyltin arvoitusta en onnistunut ratkaisemaan. Että tuollaisia sitä päässä liikkuu.
Maalissa loppuaika 11.43.38 ja sijoitus 17/44 eli tavoite alle 12 tuntia toteutui. Maaliin tullessa asianmukaiset tuuletukset ja halaukset vaimolta. Sen jälkeen huoltopöydän antimien kimppuun. Muutama lasi kolaa, vähän vettä ja urheilujuomaa sekä paljon suolakurkkuja ja appelsiinia. Taas sen verran hitaampivauhtinen suoritus että syöminen maittoi heti maaliin päästyä. Jäätelön sain sitten vähän myöhemmin. Hämeenlinnassa pysähdyttiin kebabille ja hyvin se rullakebab upposi.
Kisan aikana kurkusta alas meni 15 energiageeliä, viisi energiapatukkaa, muutama appelsiini lohko, n. 2,5 litraa urheilujuomaa ja saman verran vettä sekä ehkä puolisen litraa kolaa. Hyvin kaikki upposi ja sinänsä enerigat tuntuivat riittävän koko kisan ajan. Viimeisellä kierroksella parilla huoltopisteellä pysähtyessä vähän huippasi, mutta se meni ohi kun pääsi takaisin vauhtiin.
Kilpailun järjestelyistä itselläni ei ole moitteen sanaa. Reitit olivat hyvät. Varsinkin juoksureitti oli todella hieno, tarjosi mukavasti varjoa molemmissa päissä ja kisakeskuksen ohitus kahdesti kierroksella toi lisätsemppiä. Pyöräilyreitillä huolto toimi hyvin ja välillä säälitti ajaa huoltopisteen ohi, kun niin hyvin tarjosivat pulloja ja jaksoivat kannustaa. Viimeisellä kierroksella pyörällä ja juosten yritinkin muistaa kiittää kaikilla huoltopisteillä ja liikenteenohjaushommissa olleita. Hienon tapahtuman mahdollistitte meille. Katsojan kantilta oli kuitenkin ollut hankala löytää vaihtopaikkaa ja saada tietoja reitistä, mutta perille oli kannustusjoukotkin kuitenkin päässeet.
Kokonaisuudessaan suorituksesta jäi hyvä mieli ja tulokseen olen tyytyväinen. Erityinen yllätys oli hyvä uinti. Ehkä on aika heittää romukoppaan käsitys että kaikki triathlonistit ovat entisiä uimareita. Kyllä vähemmälläkin pärjää. Vauhdinjakoa on kyllä kehitettävä, ettei tarvitsisi masentavasti mennä aina joka kierroksella hitaammin. Ennen kisaa juoksuvauhdin arvionti aiheutti eniten pään vaivaa ja näköjään ihan reippaasti saa normaalia maraton-vauhtia hitaammin lähteä. Tällä kertaa juoksussa meni tunti kauemmin kuin keväällä Roomassa. Jotenkin kuitenkin jäi semmoinen fiilis että kun kerran vielä viimeiset kilometrit pysty vetämään vähän kovemmin juoksussa, niin kyllä kahdesta kympistä eteenpäin ois pitäny pystyä vähän kovempaa vetämään, kun mistään huippuvauhdeista ei kuitenkaan ole kysymys. Taitaa vaan tarvita kovia lyhyempiä kisoja joissa pakottaa itsensä äärirajoille, niin osaas sit piiskata itseään näissäkin koitoksissa.
Kisan jälkeen jalat oli kipeät kolme päivää, mutta tuntemukset ei olleet edes niin pahat kuin maratonin jälkeen. Ihan hyvin pääsi kyykkyyn ja ylös jo seuraavana päivänä. Jalkojen lisäksi ensimmäisenä päivänä myös selkä ja oikea rintalihas oli vähän kipeät. Viikko suorituksen jälkeen meni lähes täysin levossa, kun välttelin työmatkapyöräilyäkin ja ajoin pelkästään perjantaina töihin. Sunnuntaina 15 km hyötypyöräilyä ja tänään maanantaina jo pyörällä edes-takas töihin ja illalla kevyt puolen tunnin köpöttely metsässä koiran kanssa. Kroppa tuntuu ihan hyvältä ja tästä voi alkaa virittelemään treenejä rantamaratonia kohti.
Päätin pitää hiilaritankkauksen kohtuullisena ja keskiviikosta perjantaihin lähinnä vedin aamulla ja illalla mysliä ja ruuan kanssa ehkä pari ylimäärästä palaa leipää. Lisäksi siinä tais muutama banaani mennä välipaloina. Lauantaina sitten normaali ruokailu ja yritin vaan muistaa juoda vähän ekstra vettä ja päivän aikana saikin ravata vessassa ihan kiitettävästi.
Sunnuntaiaamuna kello soi puoli viisi. Nopea suihku, kupillinen mysliä, banaani ja lasi omenamehua naamaan ja nokka kohti Hämeenlinnaa. Autossa söin vielä kolme ruispalaviipaletta ja join pari desiä omenamehua. Lisäksi matkan aikana ja ennen kisaa join puoli litraa urheilujuomaa. Aulangolla olin vähän ennen kuutta. Vielä banaani naamaan tunti ennen starttia. Ilmoittautuminen löytyi kylpylän aulasta. Sitten vaan ilmaa renkaisiin, vaihtokamakassi selkään ja lyhyt pyöräily vaihtopaikalle.
Lähtötööttäys törähti ja sitten vaan matkaan. Katsoin suunnan ensimmäiselle poijulle kaukana vastarannalla olleen pyöreän puun mukaan ja sen mukaan olikin alussa helpompi suunnistaa kun edessä meni sen verran paljon pärskijöitä eikä poijusta ollut kovin paljon havaintoa. Ihan alussa oli vähän ruuhkaista ja tuli pieniä osumia, mutta ei mitään pahempaa ja ensimmäistä poijua lähestyessä porukka oli jo hajonnut ainakin omalta kohdalta ihan hyvin. Ensimmäisellä uintikierroksella ongelmana oli että lasit huurtuivat. Putsasin ne ekan poijun jälkeen, uudelleen toisen poijun jälkeen ja vielä lähdettäessä toiselle kierrokselle. Sen jälkeen näkyvyys olikin hyvä uinnin loppuun asti.
Ensimmäinen kierros uintia (n.950m) meni suunnilleen 18 ja puoleen minuuttiin. Sen jälkeen jokainen kierros aina vajaa puoli minuuttia edellistä hitaammin, vaikka yritin kolmannelle ja neljännellä kierroksella vähän vauhtia kiristää. Toisella kierroksella tuntui että loppuuko tämä koskaan, mutta sanoin vaan itselleni että kyllä se matka tulee täyteen kun kauhoo vaan menemään. Uinti meni ihan hyvin vaikkakin ainoastaan viimeisen kierroksen toiseksi viimeisellä poijuvälillä sain todella hyvän uintirytmin päälle kun vieressä oli sopiva kirittäjä. Tuota rytmiä ei kuitenkaan kestänyt kuin parisataa metriä ja sit taas vaan kauhottiin menemään. Toisesta kierroksesta eteenpäin viimeisellä poijuvälillä oli vähän sivuaallokkoa, mutta se tuli vasemmalta puolelta, joten sen välin sai hyvällä omalla tunnolla hengittää pelkästään paremmalta puolelta. Kierrosten välissä sai aina nousta ottamaan muutaman askeleen rantavedessä, mikä rikkoi uintia piristävästi.
Uinnin loppuaika oli 1.17.54 sisältäen ehkä minuutin kiipeämisen väliaikapisteelle. Ottaen huomioon että uinti oli luultavasti ylimittainen aikaan voi olla tyytyväinen. Kaikista 80 IM-matkalle startanneesta miehestä uintiaika oli 22. nopein ja 44 kuntosarjalaisen joukossa seitsemäs. Uinti ei missään vaiheessa tuntunut vaikealta eikä väsyttänyt, mutta toisaalta lopussa tuntu että paljon koveempaakaan ei olisi voinut vetää. Vedestä nousun jälkeen ylämäkeen hölkätessä sykkeet meinasivat nousta, joten päätin kävellä vaihtopaikalle.
Vaihtopaikalle tullessa nappasin mukillisen urheilujuomaa. Vaihdon päätin ottaa rauhallisesti ja sainkin aikaa tuhraantumaan kolme minuuttia. Vedin pyöräilyhousut triathlon-housujen päälle, kun sen olin todennut toimivan pyöräilyssä hyvin. Yritin pyyhkiä jaloista enimmät roskat pois, mutta ilmeisesti sinne jotain ylimääräistä jäi kun neljään varpaaseen onnistuin saamaan rakot. Onneksi ne ei haitannut kisan aikana ja huomasinkin ne vasta seuraavana päivänä. Ensikerralla sit vesivati/vesipullo mukaan niin voi tarvittaessa huuhdella jalat. Tungin ison kasan geelejä ja energiapatukoita pyöräilypaidan taskuun. Kätevää oli laittaa geelit toiselle ja patukat toiselle puolelle, niin ne oli helppo löytää matkan aikana ja keskitasku jäi sit roskakoriksi.
Pyöräilyyn lähdin hyvällä fiiliksellä, kun uinnin aikana sää oli ollut täysin pilvinen ja ajattelin että kelin suhteen tulee ihan optimipäivä. Montaa minuuttia en ehtiny pyöräillä kun huomasin että aurinko paistaa lähes pilvettömältä taivaalta ja peltoaukeilla tuulikin puhalsi ihan kiitettävästi. Tarkoitus oli ottaa ensimmäinen kierros suht rauhallisesti ja sitten kiristää vähän vauhtia toiselle ja kolmannelle kierrokselle. Ensimmäinen 22,5 km kääntöpaikalle meni alle 45 minuuttiin, joten vauhti oli ihan taktiikan ja tavoitteen mukaista. Jo ensimmäisellä kierroksella huomasi, että paluumatka on helpomi ja ensimmäinen 45 km meni reiluun tuntiin ja 25 minuuttiin. Jo uinnista totuttuun tapaan aina seuraava kierros meni n. 2,5 minuuttia hitaammin kuin edellinen. Joten pyöräilyssäkään ei vauhdinjako sit lopulta mennyt ihan putkeen, vaikka vähän alle kuuden tunnin loppuaika olikin ihan tavoitteen mukainen.
Toiselle kierrokselle vastatuulen lähdettäessä alkoi jo epätoivo valtaamaan, että mitähän juoksusta tulee, kun jalat tuntuivat sen verran raskailta. Reitti oli suht raskas sisältäen paljon mäkiä. 180 km treenilenkki meni kuitenkin samaan vauhtiin suht kivuttomasti. Onneksi puolet kierroksesta oli aina myötätuuleen ja sen sai rullailla aina kevyemmin. Lopulta aika nopeasti tuo kuus tuntia pyörän selässä meni. Toisella kierroksella ohiteltiin vuoroin toisiamme yhden puolimatkalaisen kanssa ja vaihdettiin aina muutama sana, mikä piristi menoa kummasti.
Pyöräilyn aikana tankkaus oli selkeesti suuniteltu ja toteutus meni ihan suunnitelmien mukaan.Tunnin sykleissä mentiin. 15 minuuttia ja urheilujuomaa, puolen tunnin kohdalla geeli ja vettä, 45 minuutin kohdalla urheilujuomaa ja tunnin kohdalla energiapatukka ja vettä kyytipojaksi. Pyöräilyn aikana upposi kuusi geeliä ja viisi energiapatukkaa 1,5 litraa vettä ja saman verran urheilujuomaa. Kerran vaihdoin molemmat pullot ja hienosti sujui vaihdot ilman enempää jarruttelua, kun huoltopaikalla juoksivat muutaman askeleen ja vauhdista pullo kouraan.
Pyöräilyreitillä näkyi, jos jonkinlaista pudonnutta työkalua, vararengasta ym. ihmettelin myös tiellä olleiden perhos- ja sudenkorentoparien määrää. Varmaan noiden hyönteisten inspiroimana huomasin lauleskelevani mielessä Jukka-Pojan "Silkkii" biisiä. Toinen biisi joka päässä soi olikin sitten ihan toiselta planeetalta Munamiehen "Nimeni on muna". Sen on täytynyt tulla aerodynaamisen ajoasennon innoittamana. Muita erikoisia huomiota oli matkan varrella olleet tuoksut. Kisakeskusta lähestyessä sai tuntea ihanan pullantuoksun ja tuulahtipa siinä välillä myös golfkentän tuoksu kutsuvana. Toisessa päässä lenkkiä lähellä kääntöpaikkaa oltiin ihan toisessa päässä skaalaa, kun joutui kärsimään navetan tuoksusta.
Pyöräilyn loppupuolella tuntui kuin oikean jalan pottuvarpaassa olisi ollut rakko tulossa. Sen tarkistin vaihtopaikalla, mutta mitään jalassa ei näkynyt, joten matka jatkui ilman kummempia huoltotoimenpiteitä. Sen sijaan onnistuin saamaan rakot molempiin etusormiin. Sen verran paljon sai mäkiä kivuta seisaaltaan että jarrukahvat hankas kädet puhki. Onneks jalkoihinkin tuli juoksussa muutama rakko ois ollu aika noloa vetää Ironman niin että rakkoja tuli pelkästään käsiin. Vaihtoon oli kannustusjoukotkin eli oma rakas vaimo ehtinyt paikalle ja ihan hyvin etukäteen antamani aikataulun mukaisessa vauhdissa oltiin. Pyöräily-juoksuvaihto sujui sutjakasti ja siitä lähdin laskettelemaan alas kohti rantaa tunkien samalla geelejä housujen takataskuun. Olin laittanut ne muovipussiin, jonka nappasin mukaan. Sen verran paljon evästä oli että pari geeliä piti kantaa alussa kädessä. Olis ehkä kannattanu antaa osa huoltojoukoille ja napata täydennystä matkan aikana.
Suunnitelma juoksuun oli lähteä tuntemusten mukaan reilun 5.30 kilometri vauhtia, mutta ei missään nimessä nopeammin. Juoksun alussa yllätyksenä tuli, että vaikka pyöräilyssä jalat tuntuivat aika raskailta, juoksuun sai lähteä ihan uusin jaloin. Jalat tuntuivat tosi kevyiltä ja niinpä alussa sai jopa jarrutella vauhtia. Vähän vaikea oli saada vauhdista käsitystä kun kilometritolppia ei ollut, mutta ekan kierroksen puolivälissä oli käynyt selväksi että 5.40 min/km vauhtia mentiin ja kun se tuntui ihan hyvältä niin sillä sitten mentiin. Jonkin verran porukkaa ohittelin alkupuoliskolla, mutta eiköhän suurin osa kuitannu minut toisella puolikkaalla.
Ensimmäinen kierros meni enemmän tai vähemmän reittiin tutustuessa ja huoltopaikkoja paikantaessa. Hyvin oli huoltopaikat ripoteltu matkan varrelle ja yhdellä noin 11 km kierroksella sai huoltoa viisi kertaa. Tavaksi vakiintui geelit veden kanssa molemmissa päissä reittiä ja muilla pisteillä muki vettä ja urheilujuomaa. Olin päättänyt jo ennen kisaa että lähemmäs kolmekymppiä pitää jaksaa juosta ennen kuin saan ottaa kolaa. Se motivoikin hyvin juoksemaan ja ai että se maistuikin sitten 28 km kohdalla hyvälle. Heti piti vetää kaks mukillista. Viimesellä kierroksella vedinkin huoltopisteillä mikä hyvältä tuntu välillä jopa muki kaikkia kolmea juomaa ja taisin haukata pari appelsiinin palastakin. Vajaa kymppi ennen maalia vedin ässänä hihasta kofeiinipitoisen geelin, jonka piti maistua vihreälle omenalle, mutta kovin pelkästään kofeiinille se maistui. Ainakaan mitään nopeaa piristävää vaikutusta sillä en huomannut olevan.
Juoksun aikana oli oikeastaan kaksi vaikeampaa hetkeä 14 km kohdalla ensimmäinen ja siitä lähtien päätinkin kävellä huoltopisteellä aina sen verran että saan varmasti juomat alas. Toinen vaikeampi hetki oli kahdenkympin kohdalla. Sinänsä mitään kipuja ei juoksun aikana ollut, mutta noissa kohdissa vaan mieli teki tepposet. Ensimmäinen kakskymppiä juoksusta meni aikaan 1.54 eli 5.42 min/km. Sen jälkeen vauhti romahtikin ja seuraava 20 km aikaan 2.15 eli 6.45 min/km. Koko ajan kuitenkin huoltopisteiden parin kymmenen sekunnin kävelyjä lukuunottamatta hölköttelin eteenpäin ja se vauhti tuntui ihan hyvälle. Viimeiselle kierrokselle lähdettäessä yritin vähän kiristää vauhtia ja juoksinkin pari kilometriä noin kuuden minuutin kilometrivauhtia, mutta se alkoi tuntumaan vaan jotenkin pahalle, joten hiljensin takasin köpöttelyksi. Joten juoksukin meni hiipuvaan tahtiin muiden lajien tapaan.
Ensimmäinen huikea taistelu juoksun aikana tuli jo ensimmäisen kierroksen menomatkalla, kun paikallinen mummo polki kumpparit jalassa "Ainollaan" juuri ja juuri minusta ohi. Mummo hyytyi kuitenkin sillan alituksen jälkeiseen ylämäkeen ja pääsin kuittamaan. Kilometrin päässä mummo kuitenkin sai minut taas kiinni, mutta pääsin vielä kuittaamaan viimeisessä ylämäessä ennen kääntöpaikkaa. Vielä parempi kirittäjä oli kuitenkin muutama kilometri ennen maalia rinnalle juossut kaveri, joka alkoi jutustelemaan ja huomaamatta pysyin hitusen kovemmassa vauhdissa mukana. Viimeiset pari kilometriä meni helposti vähän päälle kuuden minuutin vauhtia yhdessä rupatellen ja maaliin lähenemistä fiilistellen. Molempien toiveena oli jäätelö maalissa ja ainakin omalta osaltani se toteutui. Mitään loppukiritaistelua ei alettu ottamaan, kun eri sarjoissa oltiin, mutta sen verran kiihdytin että rullailin sekunti ennen maaliin. Kiitoksia Tapiolle seurasta!
Juoksun aikana matka tuntui kyllä välillä pitkältä vaikka sinänsä juoksu ei tuntunut pahalta noita kahta kohtaa lukuunottamatta. Parhaani mukaan yritin tsempata myös kanssa kilpailijoita. Osa porukasta veti kyllä niin omissa maailmoissaan että aattelin että ei taida hyödyttää suutaan avata. Itse sain parasta kannustusta naisten kuntosarjan voittajalta, kiitoksia siitä. Eikä pidä väheksyä sitä kun kaksi kertaa kierroksen aikana mentiin kisakeskuksen ohi, jossa yleisöä oli paikalle mukavasti ja kannustusta tuli riittämiin. Erityisen mukavaa oli oman pienen kannatusjoukon mukana olo ja sainpa muutaman salmiakkiaakkosenkin viimeisen kierroksen piristykseksi. Golfkentältäkin kuului ihan kiitettävästi "FORE!" kannustushuutoja, mutta onneksi ei osunut kohdalle. Muuten hirveästi ei hupia juoksun aikana ollut, kun sai miettiä että mitähän kääntöpaikan lähellä ollut aitta sisälsi, kun oven päällä oli kyltti "Palokaluja". Myöskään rannassa olleen "Paineputki"-kyltin arvoitusta en onnistunut ratkaisemaan. Että tuollaisia sitä päässä liikkuu.
Maalissa loppuaika 11.43.38 ja sijoitus 17/44 eli tavoite alle 12 tuntia toteutui. Maaliin tullessa asianmukaiset tuuletukset ja halaukset vaimolta. Sen jälkeen huoltopöydän antimien kimppuun. Muutama lasi kolaa, vähän vettä ja urheilujuomaa sekä paljon suolakurkkuja ja appelsiinia. Taas sen verran hitaampivauhtinen suoritus että syöminen maittoi heti maaliin päästyä. Jäätelön sain sitten vähän myöhemmin. Hämeenlinnassa pysähdyttiin kebabille ja hyvin se rullakebab upposi.
Kisan aikana kurkusta alas meni 15 energiageeliä, viisi energiapatukkaa, muutama appelsiini lohko, n. 2,5 litraa urheilujuomaa ja saman verran vettä sekä ehkä puolisen litraa kolaa. Hyvin kaikki upposi ja sinänsä enerigat tuntuivat riittävän koko kisan ajan. Viimeisellä kierroksella parilla huoltopisteellä pysähtyessä vähän huippasi, mutta se meni ohi kun pääsi takaisin vauhtiin.
Kilpailun järjestelyistä itselläni ei ole moitteen sanaa. Reitit olivat hyvät. Varsinkin juoksureitti oli todella hieno, tarjosi mukavasti varjoa molemmissa päissä ja kisakeskuksen ohitus kahdesti kierroksella toi lisätsemppiä. Pyöräilyreitillä huolto toimi hyvin ja välillä säälitti ajaa huoltopisteen ohi, kun niin hyvin tarjosivat pulloja ja jaksoivat kannustaa. Viimeisellä kierroksella pyörällä ja juosten yritinkin muistaa kiittää kaikilla huoltopisteillä ja liikenteenohjaushommissa olleita. Hienon tapahtuman mahdollistitte meille. Katsojan kantilta oli kuitenkin ollut hankala löytää vaihtopaikkaa ja saada tietoja reitistä, mutta perille oli kannustusjoukotkin kuitenkin päässeet.
Kokonaisuudessaan suorituksesta jäi hyvä mieli ja tulokseen olen tyytyväinen. Erityinen yllätys oli hyvä uinti. Ehkä on aika heittää romukoppaan käsitys että kaikki triathlonistit ovat entisiä uimareita. Kyllä vähemmälläkin pärjää. Vauhdinjakoa on kyllä kehitettävä, ettei tarvitsisi masentavasti mennä aina joka kierroksella hitaammin. Ennen kisaa juoksuvauhdin arvionti aiheutti eniten pään vaivaa ja näköjään ihan reippaasti saa normaalia maraton-vauhtia hitaammin lähteä. Tällä kertaa juoksussa meni tunti kauemmin kuin keväällä Roomassa. Jotenkin kuitenkin jäi semmoinen fiilis että kun kerran vielä viimeiset kilometrit pysty vetämään vähän kovemmin juoksussa, niin kyllä kahdesta kympistä eteenpäin ois pitäny pystyä vähän kovempaa vetämään, kun mistään huippuvauhdeista ei kuitenkaan ole kysymys. Taitaa vaan tarvita kovia lyhyempiä kisoja joissa pakottaa itsensä äärirajoille, niin osaas sit piiskata itseään näissäkin koitoksissa.
Kisan jälkeen jalat oli kipeät kolme päivää, mutta tuntemukset ei olleet edes niin pahat kuin maratonin jälkeen. Ihan hyvin pääsi kyykkyyn ja ylös jo seuraavana päivänä. Jalkojen lisäksi ensimmäisenä päivänä myös selkä ja oikea rintalihas oli vähän kipeät. Viikko suorituksen jälkeen meni lähes täysin levossa, kun välttelin työmatkapyöräilyäkin ja ajoin pelkästään perjantaina töihin. Sunnuntaina 15 km hyötypyöräilyä ja tänään maanantaina jo pyörällä edes-takas töihin ja illalla kevyt puolen tunnin köpöttely metsässä koiran kanssa. Kroppa tuntuu ihan hyvältä ja tästä voi alkaa virittelemään treenejä rantamaratonia kohti.
perjantai 15. heinäkuuta 2011
Kisko Triathlon
Viime vuoden hienon kokemuksen jälkeen osallistuminen Kiskon perusmatkalle oli itsestäänselvyys ja toimi myös triathlon-kilpailukauden avauksena. Kisa ajoittui kovimman treeniviikon loppuun ja mitään erityisiä keventelyjä kisaan en tehnyt. Avovesiuinnitkin oli jäänyt yhteen muutaman minuutin märkäpuvun testaukseen, joten vähän epävarma olo oli lähteä uintiin. Kisaan lähdin ilman suurempia tavoitteita kuitenkin mielessä viime vuoden ajan parantaminen.
Kisapäivä oli helteinen kuten viime vuonnakin ja starttikin päivän kuumimpaan aikaan tasan klo 12. Onneksi kuumuus ei juurikaan häiritse uidessa ja pyöräillessä, joten juoksussa vaan sitten saisi siitä kärsiä. Erityistä tankkausta en kisaan tehnyt, mutta perjantaina yritin muistaa juoda vähän tavallista enemmän.
Kiskoon saavuimme perheen kanssa noin tunti ennen starttia. Siinä ehti saada vaihtopaikan kuntoon ja käydä muutaman minuutin juoksemassakin, että saisi kroppaa vähän liikkeelle ja välttäisi edellisen seikkailukisan "sykkeet maksimiin" startin. Vähän ehti uiden totutella myös veteen. Uintiin lähdin vähän epävarmoin mielin johtuen avovesitreenin puutteesta ja edellisen aamun nihkeästä uintitreenistä stadikalla. Siellä tosin sai hyvää treeniä starttia varten, kun tuli nyrkkiä naamaan ja potkua kylkeen.
Lähdin uintiin aikalailla joukon keskeltä ja jonkinlaista kontaktia alussa oli toisiin uimareihin, mutta nopeasti pääsi omaan rytmiin. Uinnin otin vähän liiankin varovaisesti ja uin omaa rauhallista tahtia. Ehdottomasti ois kestänyt uida kovempaakin ja vähän puristaa. Uintiaika oli 28.40 (1500m), mikä oli reilu kolme minuuttia hitaampi kuin viime vuonna, mikä vähän hämmästytti. Ajattelin kuitenkin että rata saatto olla pidempi ja ilmeisesti näin olikin kuin yleisesti uinti ajat oli pari minuuttia viime vuotta hitaampia. Vaihto uinnista pyöräilyyn sujui sutjakkaasti ilman ongelmia.
Pyöräilyyn lähdin alusta alkaen reipasti vauhtia ja koko matkan tuli silloin tällöin selkiä vastaan. Kaksi pyöräilijää taisi mennä minusta ohi, joista toinen kahteen kertaan ja huikkaisi toisen kerran ohittaessaan, että juoksussa sit kisa ratkaistaan. Juoksun aikana en kuitenkaan pystynyt kaveria paikantamaan. Pyöräilyn aikana söin yhden energia patukan ja join vajaan litran urheilujuomaa, joka oli ehkä liian vahvaa, koska ei oikein imeytynyt. Toisella pyöräilykierroksella passailin vähän juomista ja jätin toisen patukan syömättä, jottei hölskyvä vatsa tuottaisi ongelmia juoksussa.
Pyöräily sujui hyvin ja koko ajan jakso hyvin painaa. Toisen kierroksen paluumatkalla, jolloin vastatuulikin tuntui vähän otin hieman rauhallisemmin, jotta juoksuun pääsisi tuoreemmilla jaloilla. Pyöräilyyn aikaa meni 1.17.24 (n. 42km) ja tuohon on ilmeisesti sisällytetty vaihdot uinnista pyöräilyyn ja pyöräilystä juoksuun. Keskinopeus pyöräilyssä siis noin 33-34 km/h. Vähän voi taas ihmetellä tätä suomalaista autoilu vastaan urheilu -kulttuuria, kun pitää ohitella toisia autoja vaikka suht kapealla tiellä molempiin suuntiin menee myös pyöräilijöitä. Vaihto juoksuun meni myös ongelmitta.
Jo totutusti jalat olivat vähän jäykät juoksun alussa ja vaikka yhdistelmätreenejä ei vielä ollut alla, niin nopeasti jalat tottuivat juoksuun. Ei mennyt kuin ehkä kilometrin verran viime vuoden neljän sijaan ja juoksu alkoi rullaamaan. Juostessa oli todella kuuma. Ensimmäisellä kierroksella riitti vielä pesusieniä joilla sai viilennystä, mutta toisella piti vain kaataa mukista vettä niskaan. Juoksun aikana tuli myös pari pientä sade kuuroa. Vaikka luulisi että ne olisivat virkistäneet, tuntui että ne nostivat vaan ilmankosteutta ja tekivät olon tukalammaksi.
Jostain syystä en onnistunut saamaan käsitystä juoksuvauhdista ja kun jonkun kilometrin ajan sain mitattua en uskonut että juoksisin vähän yli neljän ja puolen minuutin kilometrejä. Juoksin reipasta vauhtia kuitenkaan sen enempää repimättä ja ihan hyvää vauhti olikin. Mitään hirvittävää loppukiriäkään en saanut aikaiseksi, kun kuitenkin jonkinlainen parannus viime vuoden aikaan oli tulossa. Juoksuun aikaa meni 47.47 (10 km, 4.47 min/km). Vajaa puoli minuuttia nopeammin meni juoksukin viime vuoteen verrattuna, vaikka semmonen tuntuma jäi että viime vuonna puristin enemmän.
Loppuaika oli 2.34.01 joka oikeutti 23. sijaan 162 atleetin joukossa. Aikaan parannusta viime vuoteen verrattuna tuli vajaa minuutti ja sijoituskin parani, vaikka osallistujia oli lähes tupla määrä. Kisaan voi olla ihan tyytyväinen ottaen huomioon, että se oli kovan treenijakson lopussa ja viikolla jalat tuntuivat olevan aika puhki. Uinnin olisi vinut ottaa rohkeammin, niin suoritus ois menny ihan nappiin. Pyöräilyyn ja juoksuun sen sijaan voi olla tyytyväinen. Pystyin myös kontrolloimaan hienoiset tankkausongelmat kisan aikana eikä sen takia tarvinut vauhtia hidastaa.
Vaikka osallistuja määrä oli kasvanut huimasti järjestelyt pelasivat hyvin. Hieno kisa jälleen tänä vuonna, kiitos järjestäjille. Mahtava tunne mennä pulikoimaan järveen helteessä taistelun jälkeen eikä sieltä halunnut tulla pois, vaikkakin vesi olisi saanut olla vähän viileämpää.
Seuraava koitos onkin sitten Ironman Hämeenlinnassa heinäkuun viimeinen päivä.
Kisapäivä oli helteinen kuten viime vuonnakin ja starttikin päivän kuumimpaan aikaan tasan klo 12. Onneksi kuumuus ei juurikaan häiritse uidessa ja pyöräillessä, joten juoksussa vaan sitten saisi siitä kärsiä. Erityistä tankkausta en kisaan tehnyt, mutta perjantaina yritin muistaa juoda vähän tavallista enemmän.
Kiskoon saavuimme perheen kanssa noin tunti ennen starttia. Siinä ehti saada vaihtopaikan kuntoon ja käydä muutaman minuutin juoksemassakin, että saisi kroppaa vähän liikkeelle ja välttäisi edellisen seikkailukisan "sykkeet maksimiin" startin. Vähän ehti uiden totutella myös veteen. Uintiin lähdin vähän epävarmoin mielin johtuen avovesitreenin puutteesta ja edellisen aamun nihkeästä uintitreenistä stadikalla. Siellä tosin sai hyvää treeniä starttia varten, kun tuli nyrkkiä naamaan ja potkua kylkeen.
Lähdin uintiin aikalailla joukon keskeltä ja jonkinlaista kontaktia alussa oli toisiin uimareihin, mutta nopeasti pääsi omaan rytmiin. Uinnin otin vähän liiankin varovaisesti ja uin omaa rauhallista tahtia. Ehdottomasti ois kestänyt uida kovempaakin ja vähän puristaa. Uintiaika oli 28.40 (1500m), mikä oli reilu kolme minuuttia hitaampi kuin viime vuonna, mikä vähän hämmästytti. Ajattelin kuitenkin että rata saatto olla pidempi ja ilmeisesti näin olikin kuin yleisesti uinti ajat oli pari minuuttia viime vuotta hitaampia. Vaihto uinnista pyöräilyyn sujui sutjakkaasti ilman ongelmia.
Pyöräilyyn lähdin alusta alkaen reipasti vauhtia ja koko matkan tuli silloin tällöin selkiä vastaan. Kaksi pyöräilijää taisi mennä minusta ohi, joista toinen kahteen kertaan ja huikkaisi toisen kerran ohittaessaan, että juoksussa sit kisa ratkaistaan. Juoksun aikana en kuitenkaan pystynyt kaveria paikantamaan. Pyöräilyn aikana söin yhden energia patukan ja join vajaan litran urheilujuomaa, joka oli ehkä liian vahvaa, koska ei oikein imeytynyt. Toisella pyöräilykierroksella passailin vähän juomista ja jätin toisen patukan syömättä, jottei hölskyvä vatsa tuottaisi ongelmia juoksussa.
Pyöräily sujui hyvin ja koko ajan jakso hyvin painaa. Toisen kierroksen paluumatkalla, jolloin vastatuulikin tuntui vähän otin hieman rauhallisemmin, jotta juoksuun pääsisi tuoreemmilla jaloilla. Pyöräilyyn aikaa meni 1.17.24 (n. 42km) ja tuohon on ilmeisesti sisällytetty vaihdot uinnista pyöräilyyn ja pyöräilystä juoksuun. Keskinopeus pyöräilyssä siis noin 33-34 km/h. Vähän voi taas ihmetellä tätä suomalaista autoilu vastaan urheilu -kulttuuria, kun pitää ohitella toisia autoja vaikka suht kapealla tiellä molempiin suuntiin menee myös pyöräilijöitä. Vaihto juoksuun meni myös ongelmitta.
Jo totutusti jalat olivat vähän jäykät juoksun alussa ja vaikka yhdistelmätreenejä ei vielä ollut alla, niin nopeasti jalat tottuivat juoksuun. Ei mennyt kuin ehkä kilometrin verran viime vuoden neljän sijaan ja juoksu alkoi rullaamaan. Juostessa oli todella kuuma. Ensimmäisellä kierroksella riitti vielä pesusieniä joilla sai viilennystä, mutta toisella piti vain kaataa mukista vettä niskaan. Juoksun aikana tuli myös pari pientä sade kuuroa. Vaikka luulisi että ne olisivat virkistäneet, tuntui että ne nostivat vaan ilmankosteutta ja tekivät olon tukalammaksi.
Jostain syystä en onnistunut saamaan käsitystä juoksuvauhdista ja kun jonkun kilometrin ajan sain mitattua en uskonut että juoksisin vähän yli neljän ja puolen minuutin kilometrejä. Juoksin reipasta vauhtia kuitenkaan sen enempää repimättä ja ihan hyvää vauhti olikin. Mitään hirvittävää loppukiriäkään en saanut aikaiseksi, kun kuitenkin jonkinlainen parannus viime vuoden aikaan oli tulossa. Juoksuun aikaa meni 47.47 (10 km, 4.47 min/km). Vajaa puoli minuuttia nopeammin meni juoksukin viime vuoteen verrattuna, vaikka semmonen tuntuma jäi että viime vuonna puristin enemmän.
Loppuaika oli 2.34.01 joka oikeutti 23. sijaan 162 atleetin joukossa. Aikaan parannusta viime vuoteen verrattuna tuli vajaa minuutti ja sijoituskin parani, vaikka osallistujia oli lähes tupla määrä. Kisaan voi olla ihan tyytyväinen ottaen huomioon, että se oli kovan treenijakson lopussa ja viikolla jalat tuntuivat olevan aika puhki. Uinnin olisi vinut ottaa rohkeammin, niin suoritus ois menny ihan nappiin. Pyöräilyyn ja juoksuun sen sijaan voi olla tyytyväinen. Pystyin myös kontrolloimaan hienoiset tankkausongelmat kisan aikana eikä sen takia tarvinut vauhtia hidastaa.
Vaikka osallistuja määrä oli kasvanut huimasti järjestelyt pelasivat hyvin. Hieno kisa jälleen tänä vuonna, kiitos järjestäjille. Mahtava tunne mennä pulikoimaan järveen helteessä taistelun jälkeen eikä sieltä halunnut tulla pois, vaikkakin vesi olisi saanut olla vähän viileämpää.
Seuraava koitos onkin sitten Ironman Hämeenlinnassa heinäkuun viimeinen päivä.
perjantai 6. toukokuuta 2011
Kesän treenit ja kisat
Pari viikkoa pidin treenitaukoa maratonin jälkeen ja se riitti hyvin kropan ja mielen palautumiseen ja treenit kohti kesän koitoksia pysty alottaan. Olen lueskellu tässä kevättalven aikana Joe Frielin Triathlete's Training Bible sekä paria muuta tri-kirjaa. Sen lisäksi tutustuin Endurance Nationin treenimetodeihin. Oman treeniohjelman suunnittelin pitkälti Training Bibleen pohjautuen. Pyrin tekemään suurimman osan treeneistä arkiaamuisin ennen työpäivän alkua, jotta illat ja viikonloput jäisi sitten vapaiksi. Jotain kisoja tulee kuitenkin viikonloppuihin ja lisäksi tarkotus ois ajaa kaks pidempää 5-6 tunnin pyörälenkkiä jossain välissä.
Perusviikkolla jaksotus on neljä päivää kovempaa treeniä ja kolme päivää kevyempää. Aikaa kisaan oli 17 viikkoa ja viikot on jaksotettu kaksi kovempaa viikkoa ja yksi kevyempi testiviikko. Viimeisen setin vedän sit kolmella kovemmalla treeniviikolla ennen keventelyä. Keventelyviikkoihin sisällytän myös pyörä-juoksu yhdistelmätreenejä.
Viikon tärkeimmät harjotukset menee suunnilleen näin:
MA Pyörällä intervalli
TI Pitkä uinti
KE Pitkä juoksu
TO Pitkä pyörä, sisältäen 30-50min tempo pätkän
PE Uinti intervalli
LA Juoksu intervalli
SU
Tuohon kun lisätään vielä työmatka pyöräilyn aikana tehtävät pyöritys drillit yhden jalan pyöritys sekä maksimi kadenssilla pyöritys molemmat kerran viikossa ja voimatreeni isolla vaihteella ylämäkeen. Onpa työmatkapyöräilykin sit vähän mielekkäämpää. Lisäksi yks kevyempi juoksu jonka aikana 20s kiihdytyksiä viiden minuutin välein ja yks mäkivetotreeni. Ja sitten vielä pilatesta 1-2 kertaa viikko. Aattelin kuitenkin olla stressaamatta ja rittää jos saa noi viikon tärkeimmät treenit tehtyä.
"Täydellinen" viikko vois näyttää tältä:
MA Pyörällä intervalli, pilates
TI Pitkä uinti + pyörällä pyöritys drilli, illalla juoksu mäkivedot
KE Pitkä juoksu, iltapäivällä pyörällä pyöritys drilli
TO Pitkä pyörä, sisältäen 30-50min tempo pätkän, pilates
PE Uinti intervalli, iltapäivällä pyörällä voima
LA Juoksu intervalli
SU kevyt juoksu kiihdytyksin
Kevyempi testi viikko taas näin:
MA Uinti 1km testi, 90min
TI Pyörällä pyöritys drilli, Kevyt juoksu kiihdytyksin
KE Pyörä testi 30min/10km
TO Uintitekniikkaa, Pyörällä pyöritys drilli
PE Juoksu testi 30min/10km
LA Juoksu 75min
SU
Testiviikkoja tulee aika usein, mutta ajattelin että niistä saa ainakin vertailukohtaa tuleville vuosille ja hyviä treenejähän nuo testitkin ovat. Uintitestinä on koko ajan 1km testi, josta mittaan ajan. Juoksussa ja pyöräilyssä 3 ekaa testikertaa on 30min testi, josta pyörällä otan 20 viimeisen minuutin keskisykkeen ja juoksussa mittaan myös sykkeen, mutta pääasia on 30min keskimääräinen kilometrivauhti. Noiden avulla sit osaa treenit vetää sopivilla tehoilla. Kisojen lähestyessä vaihdan juoksu ja pyörätestit 10km aika-ajoon/juoksuun ja tärkeintä niissä on aika. Niiden perusteella voi sit tulevina vuosina arvioida kuntoa.
Hyvältä on tuntunut rytmitys ja ihan hyvin on pystynyt treenit tekemään. Toki tuo tarkoittaa aikasia aamuherätyksiä, mutta se on helpoin paikka löytää aikaa joka ei ole muusta pois. Olen uinut koko talven kerran viikossa kevyitä tekniikkatreenejä ja jo muutamassa viikossa huomaa selvän kehityksen, kun siihen on lisännyt toisen pitemmän uinnin. Pyöräilyssä uutuutena on sykemittarin kanssa treenaus ja ainakin tähän asti on hauskaa taistella sykemittaria vastaan, kun vielä liikutaan kuitenkin suht matalissa sykkeissä. En tiedä onko hauskaa enää kun pitää päästä korkeempiin sykkeisiin ja pysyä niissä.
KISAT
Sitten kesän kisoihin. Pitkään pohdin myös kesän pääkisaa, että oisko se triathlonin pitkän matkan EM-kisa Tampereella vai Ironman-matka Hämeenlinnassa. Vaikka Tampereella ois varmasti ainutlaatuinen tapahtuma ja pitkän matkan kisaa ei kovin usein pääse vetämään, lopulta kuitenkin tuntui että motivaatio pitkän matkan kisaan treenaamiseen (joka on siis lyhempi kuin Ironman-matka) näin pelkällä harrastuspohjalla ei oo niin hyvä kuin Ironmaniin.
Pääkisa on siis Ironman-triathlon Hämeenlinnassa Heinäkuun viimeisenä viikonloppuna. Sitä ennen kaksi seikkaílukisaa Spring Adventure huomenna ja No-Limit Adventure kesäkuun alussa. Parin löytyminen kisoihin oli vähän hankalaa, kun viime vuoden pari toipuu loukkaantumisesta ja toisella työkaverilla sattu just polttarit ja häät noille päiville. Ekaan kisaan pääsen kuitenkin mukaan sekasarjaan ja toiseen kisaan löyty ranskalainen kaveri. Noissa saa melkein huomaamatta tehtyä pitkäkestoisen ja monipuolisen treenin luonnosta nauttien.
Triathlon puolella ois tarkotus käydä Kiskossa perusmatkan triathloni heinäkuun alussa. Paljon ois muitakin kiinostavia tapahtumia, mutta taitaa nyt maastopyörämaratonit ja extreme-juoksut jäädä. Syksyllä ois sit vielä elokuussa Archipelago Adventure, syyskuun lopussa Espoon rantamaraton ja lokakuun lopussa kesän kruunaa mammuttimarssi.
Perusviikkolla jaksotus on neljä päivää kovempaa treeniä ja kolme päivää kevyempää. Aikaa kisaan oli 17 viikkoa ja viikot on jaksotettu kaksi kovempaa viikkoa ja yksi kevyempi testiviikko. Viimeisen setin vedän sit kolmella kovemmalla treeniviikolla ennen keventelyä. Keventelyviikkoihin sisällytän myös pyörä-juoksu yhdistelmätreenejä.
Viikon tärkeimmät harjotukset menee suunnilleen näin:
MA Pyörällä intervalli
TI Pitkä uinti
KE Pitkä juoksu
TO Pitkä pyörä, sisältäen 30-50min tempo pätkän
PE Uinti intervalli
LA Juoksu intervalli
SU
Tuohon kun lisätään vielä työmatka pyöräilyn aikana tehtävät pyöritys drillit yhden jalan pyöritys sekä maksimi kadenssilla pyöritys molemmat kerran viikossa ja voimatreeni isolla vaihteella ylämäkeen. Onpa työmatkapyöräilykin sit vähän mielekkäämpää. Lisäksi yks kevyempi juoksu jonka aikana 20s kiihdytyksiä viiden minuutin välein ja yks mäkivetotreeni. Ja sitten vielä pilatesta 1-2 kertaa viikko. Aattelin kuitenkin olla stressaamatta ja rittää jos saa noi viikon tärkeimmät treenit tehtyä.
"Täydellinen" viikko vois näyttää tältä:
MA Pyörällä intervalli, pilates
TI Pitkä uinti + pyörällä pyöritys drilli, illalla juoksu mäkivedot
KE Pitkä juoksu, iltapäivällä pyörällä pyöritys drilli
TO Pitkä pyörä, sisältäen 30-50min tempo pätkän, pilates
PE Uinti intervalli, iltapäivällä pyörällä voima
LA Juoksu intervalli
SU kevyt juoksu kiihdytyksin
Kevyempi testi viikko taas näin:
MA Uinti 1km testi, 90min
TI Pyörällä pyöritys drilli, Kevyt juoksu kiihdytyksin
KE Pyörä testi 30min/10km
TO Uintitekniikkaa, Pyörällä pyöritys drilli
PE Juoksu testi 30min/10km
LA Juoksu 75min
SU
Testiviikkoja tulee aika usein, mutta ajattelin että niistä saa ainakin vertailukohtaa tuleville vuosille ja hyviä treenejähän nuo testitkin ovat. Uintitestinä on koko ajan 1km testi, josta mittaan ajan. Juoksussa ja pyöräilyssä 3 ekaa testikertaa on 30min testi, josta pyörällä otan 20 viimeisen minuutin keskisykkeen ja juoksussa mittaan myös sykkeen, mutta pääasia on 30min keskimääräinen kilometrivauhti. Noiden avulla sit osaa treenit vetää sopivilla tehoilla. Kisojen lähestyessä vaihdan juoksu ja pyörätestit 10km aika-ajoon/juoksuun ja tärkeintä niissä on aika. Niiden perusteella voi sit tulevina vuosina arvioida kuntoa.
Hyvältä on tuntunut rytmitys ja ihan hyvin on pystynyt treenit tekemään. Toki tuo tarkoittaa aikasia aamuherätyksiä, mutta se on helpoin paikka löytää aikaa joka ei ole muusta pois. Olen uinut koko talven kerran viikossa kevyitä tekniikkatreenejä ja jo muutamassa viikossa huomaa selvän kehityksen, kun siihen on lisännyt toisen pitemmän uinnin. Pyöräilyssä uutuutena on sykemittarin kanssa treenaus ja ainakin tähän asti on hauskaa taistella sykemittaria vastaan, kun vielä liikutaan kuitenkin suht matalissa sykkeissä. En tiedä onko hauskaa enää kun pitää päästä korkeempiin sykkeisiin ja pysyä niissä.
KISAT
Sitten kesän kisoihin. Pitkään pohdin myös kesän pääkisaa, että oisko se triathlonin pitkän matkan EM-kisa Tampereella vai Ironman-matka Hämeenlinnassa. Vaikka Tampereella ois varmasti ainutlaatuinen tapahtuma ja pitkän matkan kisaa ei kovin usein pääse vetämään, lopulta kuitenkin tuntui että motivaatio pitkän matkan kisaan treenaamiseen (joka on siis lyhempi kuin Ironman-matka) näin pelkällä harrastuspohjalla ei oo niin hyvä kuin Ironmaniin.
Pääkisa on siis Ironman-triathlon Hämeenlinnassa Heinäkuun viimeisenä viikonloppuna. Sitä ennen kaksi seikkaílukisaa Spring Adventure huomenna ja No-Limit Adventure kesäkuun alussa. Parin löytyminen kisoihin oli vähän hankalaa, kun viime vuoden pari toipuu loukkaantumisesta ja toisella työkaverilla sattu just polttarit ja häät noille päiville. Ekaan kisaan pääsen kuitenkin mukaan sekasarjaan ja toiseen kisaan löyty ranskalainen kaveri. Noissa saa melkein huomaamatta tehtyä pitkäkestoisen ja monipuolisen treenin luonnosta nauttien.
Triathlon puolella ois tarkotus käydä Kiskossa perusmatkan triathloni heinäkuun alussa. Paljon ois muitakin kiinostavia tapahtumia, mutta taitaa nyt maastopyörämaratonit ja extreme-juoksut jäädä. Syksyllä ois sit vielä elokuussa Archipelago Adventure, syyskuun lopussa Espoon rantamaraton ja lokakuun lopussa kesän kruunaa mammuttimarssi.
maanantai 16. elokuuta 2010
Half ironman triathlon Nokialla. 5h 18min 57sec.
Ensimmäinen puolimatkan triathlon oli edessä. Aamulla herätys puol kuus ja aamupala mukaan hotellin aulasta, että voi kietasta naamariin ajaessa Tampereelta Nokialle. Sitten epätoivonen yritys päästä ulos parkkihallista, uus parkkilippu respasta ja matkaan. Heitin ensin pyörän vaihtopaikalle, hyvä että tarkistivat jarrut. Sitten valmistelemaan pyörä-juoksu vaihtopaikka jäähallille. Ystävällisten kilpakumppaneiden kyydillä uintipaikalle. Matkalla sai ihastella kun täyden matkan teräsmiehet jo polskivat. Uinti-pyörä vaihtopaikka kuntoon, vielä vähän vaseliinia yläkroppaan, kun joku sattu siinä sopivasti vieressä rasvailemaan ja sitten vaan kiskomaan märkäpukua päälle. Jännitysmomentti tässä vaiheessa oli kestääkö uimalasien puoliksi poikki oleva hihna, mutta ei viitsiny laittaa uusia laseja kisaan ilman testaamista. Puol kahdeksan aikaan oli jo ihan riittävän lämmin odotella märkäpuku päällä lähtöä, mutta onneks päästiin pian matkaan.
Uinti lähti hyvin liikkeelle eikä suurempaa ruuhkaa ollut. Viimeseltä poijulta takas rantaan oli vähän vaikea suunnistaa kun aamuaurinko paisto suoraan vastaan, mutta kyllä se ranta löyty. Nopea rantautuminen ja juottopöytä ympäri ja takas veteen. Eka kierros (950 m, 17 ja puol minuuttia), joten ihan hyvää vauhtia mentiin. Toisella kierroksella yritin pitää tahtia yllä ja uin mielestäni vähintään yhtä kovaa, mutta aikaa meni melkein kakskyt minuuttia. Uinti aika siis 37.02 (1900 m) jäi pari minuuttia tavoitteesta, mutta kuitenkin hyvillä mielin vaihtopaikkaa kohti rappusia ylös, repien märkäpukua pois päältä. Pyöräilykamat päälle ja energiageelit ja patukat taskuun ja menoks. Vaihtoon meni aikaa noin 3 minuuttia.
Lähdin pyöräilemään ihan reipasta vauhtia ja jonkin verran tuli ohiteltua ja toisaalta taas porukkaa meni minustakin ohi mitä hienomman näköisillä pyörillä. Lähes kaikilla oli aerobarit joten ens kesäks pitää itsekin semmoset laittaa. Varmaan mukavampaa selälle ja ehkä se vauhtikin paranee pienemmän ilmanvastuksen ansiosta. Pyöräilyosuudella oli pari vähän isompaakin mäkeä, joten ihan helpoin reitti ei ollu. Ensimmäiselle kääntöpaikalle vauhti oli hyvää ja siitä oli hyvä jatkaa takas samaa reittiä. Pyöräilyn aikana puolen tunnin välein vuorotellen geeli ja patukka poskeen ja vartin välein hörppy urheilujuomaa. Sillä reseptillä tuntu hyvin jaksavan. Jännitystä pyöräosuudelle toi kun liikenteen ohjaaja päätti pysäyttää auton joka oli menny just mun ohi vähän ennen toista kääntöpaikkaa. Muutama metri kaks pyörä luisua, pari kirosanaa ja nopea väistöliike auton ohi ja selvittiin ilman kolaria. Siihen oiskin ollu kiva päättää hyvin menny kisa. Selkä ei oo vielä ihan tottunu ajoasentoon, mutta ylämäet seisaillaan autto lepuuttamaan selkää ja reilun kahden tunnin ja kolmen vartin pyöräily tuntu yllättävänkin lyhyeltä. 90 km siis himpun verran alle 2 tuntia 47 minuuttia eli keskivauhti 32,3 km/h. Toinen lenkki meni aavistuksen verran hitaammin kuin ensimmäinen, mutta kokonaisuudessaan pyöräily meni hyvin, ehkä vähän turhankin kovaa. Kun tulin vaihtoon kannustusjoukotkin oli tullu paikalle ja anto lisäpuhtia juoksuosuudelle. Pyörä järjestäjille ja köpötellen pyöräilystä kankeilla jaloilla viileään jäähalliin vaihtamaan juoksukamat päälle. Päätin vaihtaa juoksuun toisen paidan, koska pyöräilypaita on turhan hiostava. Sitten vaan lenkkarit jalkaan, loput geelit taskuun, huivi päähän ja menoks.
Ilma oli lämmenny pyöräilyn aikana ja oltiin jo hellelukemissa, mutta onneks juottopaikoilta sai märkiä sieniä joilla sai viilentää oloa. Ensimmäinen viis kilometriä meni tuttuun tapaan tukkosesti juoksuun totutellessa ja alkopa siinä pistämäänkin jossain vaiheessa, mutta onneks se meni ohi. Kääntöpaikan jälkeen alko tuntumaan paremmalta ja juoksu tuntu välillä jo tosi hyvältä. Ohiteltiin vuorotellen toisiamme yhden kaverin kanssa ja se toi mukavaa lisätsemppiä juoksuun ja viimesessä ylämäessä pääsin vielä lopullisesti ohi. Toisella kierroksella alettiin tarjoilla kolaa ja se oli mukavaa piristystä urheilujuoman kyllästämille makuhermoille. Juoksun kierrokset meni aikalailla tasasta vauhtia ja puoli maratonin aika oli noin 1.50. Juoksun aikana sain hyvää kannustusta kotijoukoilta ja viimeset sata metriä juostiin Siirin kanssa käsi kädessä ja Elsa tuli Zeron kanssa perässä.
Sijoitus 83 maaliin päässeen joukossa oli 28. ja voittajalle tuli takkiin vajaa 52 minuuttia. Kokemus oli hieno ja sen verran kivuttomasti puolikas meni että nyt vaan treenaamaan kohti ensi vuoden täyttä matkaa, jospa sitä ois meikäläisestä oikeeksi teräsmieheksi. Kisan järjestelyt suju hienosti ja porukka oli tosi ystävällistä. Jonkin verran jaloissa ja selässä tuntuu että jotain tuli tehtyä, mutta hyvin jo tänään pyörällä selvis töihin.
Uinti lähti hyvin liikkeelle eikä suurempaa ruuhkaa ollut. Viimeseltä poijulta takas rantaan oli vähän vaikea suunnistaa kun aamuaurinko paisto suoraan vastaan, mutta kyllä se ranta löyty. Nopea rantautuminen ja juottopöytä ympäri ja takas veteen. Eka kierros (950 m, 17 ja puol minuuttia), joten ihan hyvää vauhtia mentiin. Toisella kierroksella yritin pitää tahtia yllä ja uin mielestäni vähintään yhtä kovaa, mutta aikaa meni melkein kakskyt minuuttia. Uinti aika siis 37.02 (1900 m) jäi pari minuuttia tavoitteesta, mutta kuitenkin hyvillä mielin vaihtopaikkaa kohti rappusia ylös, repien märkäpukua pois päältä. Pyöräilykamat päälle ja energiageelit ja patukat taskuun ja menoks. Vaihtoon meni aikaa noin 3 minuuttia.
Lähdin pyöräilemään ihan reipasta vauhtia ja jonkin verran tuli ohiteltua ja toisaalta taas porukkaa meni minustakin ohi mitä hienomman näköisillä pyörillä. Lähes kaikilla oli aerobarit joten ens kesäks pitää itsekin semmoset laittaa. Varmaan mukavampaa selälle ja ehkä se vauhtikin paranee pienemmän ilmanvastuksen ansiosta. Pyöräilyosuudella oli pari vähän isompaakin mäkeä, joten ihan helpoin reitti ei ollu. Ensimmäiselle kääntöpaikalle vauhti oli hyvää ja siitä oli hyvä jatkaa takas samaa reittiä. Pyöräilyn aikana puolen tunnin välein vuorotellen geeli ja patukka poskeen ja vartin välein hörppy urheilujuomaa. Sillä reseptillä tuntu hyvin jaksavan. Jännitystä pyöräosuudelle toi kun liikenteen ohjaaja päätti pysäyttää auton joka oli menny just mun ohi vähän ennen toista kääntöpaikkaa. Muutama metri kaks pyörä luisua, pari kirosanaa ja nopea väistöliike auton ohi ja selvittiin ilman kolaria. Siihen oiskin ollu kiva päättää hyvin menny kisa. Selkä ei oo vielä ihan tottunu ajoasentoon, mutta ylämäet seisaillaan autto lepuuttamaan selkää ja reilun kahden tunnin ja kolmen vartin pyöräily tuntu yllättävänkin lyhyeltä. 90 km siis himpun verran alle 2 tuntia 47 minuuttia eli keskivauhti 32,3 km/h. Toinen lenkki meni aavistuksen verran hitaammin kuin ensimmäinen, mutta kokonaisuudessaan pyöräily meni hyvin, ehkä vähän turhankin kovaa. Kun tulin vaihtoon kannustusjoukotkin oli tullu paikalle ja anto lisäpuhtia juoksuosuudelle. Pyörä järjestäjille ja köpötellen pyöräilystä kankeilla jaloilla viileään jäähalliin vaihtamaan juoksukamat päälle. Päätin vaihtaa juoksuun toisen paidan, koska pyöräilypaita on turhan hiostava. Sitten vaan lenkkarit jalkaan, loput geelit taskuun, huivi päähän ja menoks.
Ilma oli lämmenny pyöräilyn aikana ja oltiin jo hellelukemissa, mutta onneks juottopaikoilta sai märkiä sieniä joilla sai viilentää oloa. Ensimmäinen viis kilometriä meni tuttuun tapaan tukkosesti juoksuun totutellessa ja alkopa siinä pistämäänkin jossain vaiheessa, mutta onneks se meni ohi. Kääntöpaikan jälkeen alko tuntumaan paremmalta ja juoksu tuntu välillä jo tosi hyvältä. Ohiteltiin vuorotellen toisiamme yhden kaverin kanssa ja se toi mukavaa lisätsemppiä juoksuun ja viimesessä ylämäessä pääsin vielä lopullisesti ohi. Toisella kierroksella alettiin tarjoilla kolaa ja se oli mukavaa piristystä urheilujuoman kyllästämille makuhermoille. Juoksun kierrokset meni aikalailla tasasta vauhtia ja puoli maratonin aika oli noin 1.50. Juoksun aikana sain hyvää kannustusta kotijoukoilta ja viimeset sata metriä juostiin Siirin kanssa käsi kädessä ja Elsa tuli Zeron kanssa perässä.
Sijoitus 83 maaliin päässeen joukossa oli 28. ja voittajalle tuli takkiin vajaa 52 minuuttia. Kokemus oli hieno ja sen verran kivuttomasti puolikas meni että nyt vaan treenaamaan kohti ensi vuoden täyttä matkaa, jospa sitä ois meikäläisestä oikeeksi teräsmieheksi. Kisan järjestelyt suju hienosti ja porukka oli tosi ystävällistä. Jonkin verran jaloissa ja selässä tuntuu että jotain tuli tehtyä, mutta hyvin jo tänään pyörällä selvis töihin.
lauantai 3. heinäkuuta 2010
Kisko triathlon
1/4 osa triathlon aurinkoisessa Kiskossa. Kisa meni oikein hyvin sijoitus 29/88 ja aika 2.34.55.
Hieno tapahtuma idellysessä pikku kylässä. Uinti meni taas yllättävän hyvin 1,5 km 25:40 aikaan. Vaihto pyöräilyynkin sujui sutjakkaasti. Pyöräily oli tänään kovin laji mutta meni ihan ok. Vähän selässä alko tuntumaan, mutta ylämäet seisaltaan autto. 40 km aikaan 1:21:04 sisältäen vaihdot. Juoksu lähti heti alusta hyvin ja selkiä alko tulla vastaan. Neljän kilsan jälkeen alko kulkemaan vielä paremmin ja jakso vielä pienen loppukirinkin ja kokonaisaika alle 2:35. Juoksu 10 km aikaan 48:11.
Hieno tapahtuma idellysessä pikku kylässä. Uinti meni taas yllättävän hyvin 1,5 km 25:40 aikaan. Vaihto pyöräilyynkin sujui sutjakkaasti. Pyöräily oli tänään kovin laji mutta meni ihan ok. Vähän selässä alko tuntumaan, mutta ylämäet seisaltaan autto. 40 km aikaan 1:21:04 sisältäen vaihdot. Juoksu lähti heti alusta hyvin ja selkiä alko tulla vastaan. Neljän kilsan jälkeen alko kulkemaan vielä paremmin ja jakso vielä pienen loppukirinkin ja kokonaisaika alle 2:35. Juoksu 10 km aikaan 48:11.
keskiviikko 23. kesäkuuta 2010
Ensimmäinen triathlon
Eilen ensimmäinen triathlon, rykäisy Kuusijärvellä. Tosin vain 1/8 matka. Eli siis uintia 750 m, pyörällä 20 km ja juoksua 5 km. Uinti ensimmäistä kertaa järvessä märkäpuku päällä jännitti eniten, mutta oli lopulta ehkä helpoin lajeista. Kesti hetken ennen kuin pääsi rytmiin ja löysi oman paikan uimareiden joukossa alun törmäilyiden jälkeen. Tuntu että porukka ois sukeltanut pohjasta eteen kun ne pysähty tarkistamaan suuntaa. Ensimmäiselle poijulle suunnistus sujui hyvin kun oli katsonut rannalta valmiiks kohteen johon suunnistaa, poijujahan ei vedestä oikein näe. Tosielle poijulle piti sit mennä vaan uimalakkien perässä ja toivoa että suunta on oikea. Sit rantaan ja repimään märkäpuku pois päältä ja pyöräilykamat päälle. Vaihdossa tuntu menevän ikuisuus mutta ottaen huomioon etten ollu harjotellu etukäteen ihan hyvin se meni.
Pyöräily ja juoksu oli seikkailukisojen lepposan joukkueena etenemisen jälkeen tiukkaa yksinäistä puurtamista. Pitemmällä matkalla ehkä sit vähän helpompaa kun ei tarvii ihan täysillä yrittää mennä koko ajan. Koko päivän oli ollu mahassa vähän outo olo ja pyöräilyn aikana otetut pari vesihörppyä sai mahan tuntumaan ihan täydeltä. Pyöräilyssä se ei haitannu mutta juoksussa tuntu kyllä. Pyöräosuudella ohitin muutamia polkijoita ja toisaalta muutamat meni ohi. Vaihto pyörältä juoksuun suju nopeesti.
Sitten täysin tönköillä jaloilla juoksemaan. Juoksu alko kulkemaan vasta neljän km:n jälkeen, mutta senkään jälkeen ei oikein pystynyt kiristämään, kun takareisissä ja mahassa tuntu sen verran pahalle. Pikatriathlon oli kokemuksena sinänsä hieno ja innolla odottamaan seuraavaa koitosta, jos silloin ois paremmassa hapessa jo alusta alkaen.
Pyöräily ja juoksu oli seikkailukisojen lepposan joukkueena etenemisen jälkeen tiukkaa yksinäistä puurtamista. Pitemmällä matkalla ehkä sit vähän helpompaa kun ei tarvii ihan täysillä yrittää mennä koko ajan. Koko päivän oli ollu mahassa vähän outo olo ja pyöräilyn aikana otetut pari vesihörppyä sai mahan tuntumaan ihan täydeltä. Pyöräilyssä se ei haitannu mutta juoksussa tuntu kyllä. Pyöräosuudella ohitin muutamia polkijoita ja toisaalta muutamat meni ohi. Vaihto pyörältä juoksuun suju nopeesti.
Sitten täysin tönköillä jaloilla juoksemaan. Juoksu alko kulkemaan vasta neljän km:n jälkeen, mutta senkään jälkeen ei oikein pystynyt kiristämään, kun takareisissä ja mahassa tuntu sen verran pahalle. Pikatriathlon oli kokemuksena sinänsä hieno ja innolla odottamaan seuraavaa koitosta, jos silloin ois paremmassa hapessa jo alusta alkaen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)