XGlow-kaato

Kauden viimeinen Multisport cupin kisa käytiin Vihdissä. Kisa kruunasi viimeisen kovan maratontreeniviikon ja sen jälkeen alkaa keventely kauden kohokohtaa varten. Kisa starttasi lauantaiaamuna viideltä ja mahdollisuus olisi ollut mennä koulumajoitukseen jo illalla ja päästä suunnittelemaan reittiä rauhassa, mutta vaikka joukkuekaveri sinne jo meni itse päätin mennä kotona ajoissa nukkumaan ja saada pari tuntia enemmän unta ja tutustua reittiin sitten aamulla.

Kisapaikalle saavuinkin hyvissä ajoin ja ehdin tutustua rauhassa reittiin ja sitten vielä laittaa kisakamat kuntoon. Nyt on vissiin kaksi kesää menty Multisport cuppia niin että joka kisassa on uusi pari. Tällä kertaa sain b00tista Janin parikseni ja hyvin meillä yhteistyö sujuikin. Jani oli illalla muovittanut kartat ja piirrellyt reititkin valmiiksi, joten mulla oli helppo työ tulla valmiiseen pöytään. Suunnistusvastuuta päätettiin jakaa niin, että minä suunnistan pyörällä ja juosten mennään fiiliksen mukaan.

Kisa starttasi lyhyehköllä pyöräosuudella ja kuin vahingossa otettiin stattipaikka ihan eturivistä. Päästiinkin kärkijoukon matkaan aluksi, mutta tuttuun tapaan meikäläisen kone ei suostunut ottamaan alkuun tarpeeksi kierroksia, pitäisköhän oikeesti alkaa vähän verryttelemään näihin kisoihin. Lopulta puolen tunnin pyöräilyssä kärjelle tuli takkiin nelisen minuuttia.

Seuraavaksi vuorossa oli suunnistusta jalan pimeässä ja minä otin kartan käteen. Ensimmäinen rasti löytyi ongelmitta, mutta kun porukassa lähdettiin kohti toista rastia muut lähti liikaa oikealle ja vaikka oli tunne että mekin mennään vielä liikaa sinne, vaikka eri polku otettiinkin, niin silti ei vaan pystynyt korjaamaan kurssia heti aluksi. Virhe huomattiin pian lammen rantaan tultaessa ja lähdettiin korjaamaan kurssia oikeaan suuntaan. Tässä kohdassa olisi pitänyt vaan ottaa rauhallisemmin ja juosta kartan kanssa edellä, sillä korjausta ei tehty tarpeeksi ja päädyttiin pykälää liian etelässä olevan järven rantaan. Jälleen kuitenkin nopeasti huomattiin, että paikka on väärä ja kohti oikeaa suuntaa. Pari muuta joukkuetta tuntui kuitenkin lähtevän jonnekin ihan ihme suuntaan, mutta tällä kertaa olin täysin varma suunnasta. Rastille tultaessa arvottiin hetki, mutta päätin jatkaa pimeässä jääräpäisesti eteenpäin ja rasti löytyikin nätisti. Takaisin jo tuttua reittiä ja loput juoksurastit löytyivätkin ongelmitta. Tässä vaiheessa juoksu kulki ihan ok minullakin. Juoksuun meni koukkujen kanssa vajaa puolitoista tuntia ja kärkeä oltiin jo perässä puolisen tuntia.

Pari tuntia oltiin tässä vaiheessa edetty ja lamputkin sai sammuttaa, kun valoa oli jo riittävästi. Pyörän selässä vieläkin kaikki ylämäet teki tiukkaa ja jalat ei vaan tykänny pyöriä nopeesti, jotta mäet ei ois hidastanut niin paljon vauhtia. Pyöräetapin aluksi saatiin ajella hienoa polkuosuutta, joka olikin yksi kisan parhaista pätkistä. Loppu pyöräosuus olikin pääosin erilaisia teitä tai ainakin olisi kannattanut mennä. Ei oltu etukäteen piirretty karttaan 9-10 rastiväliä ja tehtiinkin todella huono ratkasu lähteä "oikomaan" polkua ja ehkä olemassa olevaa kartassa näkymätöntä polkua pitkin. Ensin ei löydetty pari-kolme metreä leveän ojan ylityspaikkaa ja rymyttiin pyörien kanssa ees taas lammen rantaa. Sitten vielä puolisen kilometriä polkua väärään suuntaan, kunnes viimein löydettiin rastille. Lopulta tuossa hukattiin puolisen tuntia verrattuna tietä pitkin kiertoon ja ajan lisäksi pyörien tunkkaaminen vei kyllä reilusti voimia. Kaksi tuntia pyöriä ulkoilutettiin ja sitten oli vuorossa lyhyt sprinttisuunnistus.

Sen verran aloin olla puhki, että annoin kartan suosiolla Janille. Parinkymmenen minuutin sprinttisuunnistus meni suunnistuksellisesti hyvin, mut mun jalat ei kyllä kovin kovaan vauhtiin enää suostuneet, vaikka joku kuntosarjan joukkue kommentoikin, että te ootte varmaan vauhdista päätellen kilpasarjassa. Emitinkin annoin takaisin Janille vaikka suunnistuksen aluksi lupauduin leimaamaan edes rastit.

Pyörän kanssa suunnistaminenkin alkoi olla vähän tuskallista, kun toinen painoi hyvävoimaisen oloisena edellä. Tasaisella tosin pyörä kulki vielä ihan ok, mutta pienekin ylämäki oli aina ihan tappoa. Pientä haparointia suunnistuksessa oli, kun ei ihan tarpeeksi tarkka ollut, mutta ei kuitenkaan suuria virheitä. Yhdessä kohtaa meitä kasaantui muutaman joukkueen porukka ja sain kuin sainkin porukan oikeaan suuntaan, vaikka kaikki muut olivat jo lähteneet kantamaan pyöriä metsään n. 45 astetta väärään suuntaan. Melontapaikalle asti pyöräiltiin sitten porukassa. Tosin ennen melontaa oli erikoinen tilanne Turun motarin alittavassa tunnelissa, jossa kahdeksasta pyörästä kahdesta meni rengas. Onneksi meidän joukkue säästyi kuitenkin tältä. Tähän pyöräilyyn meni n. 45 minuuttia.

Olin iloinen, että päästiin kajakin kyytiin ja jalat saisivat levätä, vaikka melonta ei aina ihan suosikki laji olekaan. Vähän saatiin taiteilla kajakin kanssa, kun tuuli painoi sitä väkisin vinoon, mutta ihan hyvin eka kerta samassa paatissa tällä miehityksellä mentiin. 40 minuutin melonnan jälkeen päästiin rantautumaan ja vuorossa oli kosken yli kahlaus köydestä kiinni pitäen. Sen verran voimakas virta oli, että oli pienoisia vaikeuksia päästä vasta rannalla takas kuiville. Jalkasin käytiin kiipeämässä vielä hienosti rakenettuja portaita ison mäen päälle katselemaan maisemia ja toinenkin rasti haettiin toisen nyppylän päältä. Takas tullessa vielä uudestaan kahlaten kosken yli ja reilun vartin virkistävän jaloittelun jälkeen taas vesille.

Tässä vaiheessa aikaa oli mennyt kuutisen tuntia ja näytti todella tiukalle ehditäänkö koko rata läpi, mutta pienet mahdollisuudet meillä vielä oli. Paluumatkalla käytiin hakemassa yksi rasti joen varrelta ja hienosti joen suu olikin onnistuttu piilottamaan kaislikkoon. Onneksi saatiin jokea lähestyessä rauhassa tarkkailla toisen joukkueen etsimisoperaatiota ja pujahdettiin kaislikkoon suunnilleen samasta kohdasta, johon ne hävisi. Kolmisen varttia melottiin ja rannassa oli vajaa vartti aikaa selvitytä maaliin. Vielä piti kantaa kanootti vaihtopaikalle ja nopeesti pyöräilyvarusteet päälle. Lyhyt reilun kymmenen minuutin pyöräily mentiin sen minkä minun jaloista pääsi eikä matkalle osunut ylämäki tilannetta helpottanut. Viimeinen rasti ja aikaa maaliin reilu puoli minuuttia. Onneksi loppusuora oli lyhyt ja vaikka perässä emitin kanssa tullut Jani poimi minun tiputtaman kartan kymmenen metriä ennen maalia ehti hän leimata seitsemän sekuntia ennen maalin sulkeutumista ajassa 6.59.53. Kartan poimimisesta huolimatta oltiin viimeisen rastivälin nopeimpia huimalla 27 sekunnin ajalla!

Maalissa päästiin nauttimaan jälleen kerran niin mahtavasta höyryäväst lohikeitosta ja pienistä ylimääräsistä mutkista huolimatta kisasta jäi kuitenkin hyvä fiilis. Kyllä silloin on onnistunut, jos koko radasta selviää määrä ajassa ja se on jo osaltaan voitto. Omalta osin tosin vähän jäi kaivelemaan toi jalkojen voimattomuus, mutta eipä sillä maraton on nyt kuitenkin selkeä syksyn päätavoite. Lopputuloksissa oltiin kahdeksansia, joka taitaa olla henkilökohtaisesti paras sijoitus Multisport cupin miesten kilpasarjassa. Kiitoksia parille ja järjestäjille jälleen loistavasti järjestetystä kisasta.

Tästä kisasta voi laittaa itselleen muistiin, että luota vaan suunnistuksessa itseesi äläkä peesaa liikaa muita ja suosi pyöräilyssä tiekiertoja!

No Limit Adventure

Viikonloppuna oli vuorossa kauden toinen seikkailukisa Nummelassa. Parina oli tällä kertaa taas uusi tuttavuus Kaarinan suunnalta. Odoteltiin että tähänkin kisaan ois saanu tuplakartat ja suunnistettu yhtäaikaa, kun ei oikein saatu selvyyttä kumpaan luotetaan. Karttoja tuli kuitenkin vain yhdet kappaleet, joten päätettiin jakaa kartat siten että kesken pyörän vaihdetaan suuunnistajaa, jotta karttaa ei tarvis vaihtaa lennosta.

Kisa starttas lyhyellä muistisuunnistuksella. Haettiin ensimmäiset rastit erikseen ja sitten tajuttiin kattoo loput rastit kerralla ja haettiin ne. Ihan nappiin tuo ei mennyt, mutta ihan kohtuullisesti kuitenkin. Seuraavaksi oli vuorossa lyhyt pyöräily tavallisuudesta poiketen suunnistuskartalla. Lyhyen pyöräilyn jälkeen päästiin juoksemaan merkittyä polkua pitkin. Vähän sai välillä merkkejä etsiskellä ja kerran juostiin toisen joukkueen perässä suoraan pusikkoon, mutta nopeasti löydettiin takas reitille. Ihan hyvää vauhtia edettiin ja saatiin pari tiimiä kiinni.

Juoksun jälkeen taas pyöräilykengät jalkaan ja vähän pidemmälle pyöräilylle. Petterillä oli nyt suunnistusvastuu ja hyvä niin kun tuntu olevan kevyempi pyöräilyjalka kuin minulla. Tosissaan sain painaa kyydissä pysyäkseni. Pyöräilyn välissä oli kolmen rastin muistisuunnistus, joka meni sujuvasti. Pyöräily saatto tuntua rankalta myös sen takia kun viime aikoina on tottunu kattomaan karttaa pyöräilyn aikana ja tietää tarkalleen missä menee. Loppuun kuitenkin selvittiin.

Vaihdossa rullaluistimet kantoon ja jokunen kilometri suunnistusta jalan. Sain toisen luistimen repuun ja toisen repun ulkopuolelle tiukasti kiinni, joten juoksua ne ei häirinny, vaikka alussa reppu vähän painokin. Rastit löyty hyvin ja päästiin rullien päälle. Alkuosuus oli ihan kamalaa tietä ja hampaat meinas tippua suusta. Isommalle tielle päästyämme alusta parani ja luistelu oli kivaa. Petteri meni taas vähän edellä ja minä roikuin perässä. Yks pahannäkönen tilanne kävi kun tiimikaverin luistin petti potkussa alta ja mies kyljelleen tielle. Vastaan tuleva auto ehti kuitenkin väistää hyvin ja ilman vammoja selvittiin. Ton episodin jälkeen mentiin sitten tasatahtiin loppumatka.

Luistenlun jälkeen oli taas kiva päästä juoksemaan ja hyvin juoksu kulki kevyellä repulla. Sitten liivit päälle ja kauhulla odotettu lyhyehkö uintiosuus. Ilma oli sen verran viileä, että uinnin jälkeen itsensä lämpimäksi saaminen voisi olla hankalaa varsinkin, kun tiedossa oli vielä melontaosuus. Uinnin jälkeen kiivettiin rannasta jyrkkä mäki ylös ja Petterin reidet alko kramppailemaan. Muutaman rastin metsäinen juoksuosuus mentiinkin sitten Petterin vauhdin mukaan ja vaikka paljon käveltiin ei se älyttömästi hidastanut, koska oiottiin metsän läpi ja suunnistus osui nappiin.

Varoitin että varmaan melonta alkaa siten että toinen meloo ensimmäisen rastivälin ja toinen juoksee ja laskeutuu veteen ja näin se menikin. Minä meloskelin kanootilla odottelemaan laskeutujaa ja Petterin molskahdettua veteen vedin perässä sopivaan rantatutumispaikkaan. Märkä mies kyytiin ja melomaan. Melonta sujui ihan hyvin vaikka yhteistä treeniä ei ollut alla. Ongelmana oli Petterin kramppaavat jalat, mutta urheasti mies taisteli melonnan. Meloessa ei tullut kylmä, mutta kun päästiin rantaan vilu tuli äkkiä, vaikka pysähdyttiin vain ottamaan liivit pois. Sitten lyhyt juoksu maaliin ja oli selvää että ehditään aikarajan puitteissa. Onnistuttiin kuitenkin kämmäämään viimenen rasti kun oletin sen tarkoittavan maalitelinettä eikä rastia ollut edes merkattu pienen mittakaavan suunnistuskarttaan jolla tultiin maaliin. Käytännössä siis ehdittiin rata läpi ja vain 50m ennen maalia ollut rasti jäi leimaamatta. Lopputulokset näytti 10. sijaa, vaikka 9. olisi ollut mielestäni oikea, koska yli puoli tuntia myöhässä ollut joukkua oli nostettu meidän edelle, vaikka olisi pitänyt sääntöjen mukaan hylätä. No sijalla ei sinänsä väliä, kun oli taas hieno päivä takana. Maalissa maistui lämmin lohikeitto ja lämpimässä suihkussakin tuli hyvä tovi lämmiteltyä. Syksyllä toivottavasti vielä jatketaan seikkailuja.

No Limit Adventure

Kesän toinen seikkailukisa helteisessä säässä Nuuksion upeissa maastoissa takana. Tällä kertaa parina oli ranskalainen seikkailija Paul. Ihan kylmiltään ei tarvinnu kuitenkaan parin kanssa kisaan lähteä oltiin sentään kerran käyty suunistamassa ja hölköttelemässä Paloheinässä. Sen verran vakuuttavalti kaverin suunnistustaidot näyttivät, että annoin suosiolla suunnistusvastuun hänelle.

Kisa sattui triahlon-treeneistä kevyemmälle testiviikolle, joten siinä mielessä kisaan sai lähteä suht tuoreena. Paljon kisaspesifistä valmistautumista en tehnyt. Pari kilometriä tuntuman hakua rullaluistimilla ja saman verran polkuja maastopyörällä, mutta itseluottamus pyöräilyyn oli kova, kun koko talvi oli kuitenkin lumessa ja jäässä hinkattu. Itseluottamuksestahan tuo maastossa ajaminen on lähinnä kiinni. Niin kauan kun jalat vaan pyörittää niin pyörä kyllä menee kivien ja juurien yli helposti.

Ennakkotietojen mukaan kisassa oli siis "erikoisuutena" rullaluistelua ja pitkä kisa oli luvassa, koska maksimi aika seitsemän tuntia. Lisäksi keli toisi varmasti oman haasteensa, kun lämpöä oli todella paljon luvassa. Perjantaina yritti parhaansa mukaan tsempata juomisen kanssa, jotta saisi vähän nestettä varastoitua kehoon, muuten mitään ihmeempää tankkausta ei tullut tehtyä. Edellisenä viikonloppuna sairastetusta vatsataudistakin oli ehtinyt toipua hyvin.

Kisa starttasi lyhyellä puolen toista kilometrin melonnalla. Ihan reippassti päästiin veteen ja melontakin sujui ihan ok alusta asti, mutta aika perä päässä tultiin melonnasta. Melonnan jälkeen piti ottaa pelastusliivit mukaan sillä myöhemmin oli luvassa uintia. Ihan hyvä ratkasu oli pitää liivit päällä pyöräilyssä, niin ei tarvinnut niiden kanssa sen kummemmin vekslata.

Melonnan jälkene piti juosta muutama sata metriä Swinghillin laskettelurinteen alle ja kiikkua sit rinne jalkasin ylös. Jo parinkymmenen metrin juoksun jälkeen sykkeet oli katossa ja happi ei kulkenut yhtään. Rinteen kiipeäminen oli yhtä tuskaa, joten aika heikosti kisa lähti ja mielessä oli kyllä, että mitähän tästä tulee. Rinteen päällä pyöräilykengät jalkaan vaihtoalueella ja sitten matkaan pyörällä.

Pyöräily lähtikin näyttävästi liikkeelle. Tehtävänä oli laskea rinne alas merkittyä reittiä ja alaspäin lähdettiin pujottelun lähtönyppylältä, joten aika jyrkkä alku oli edessä. Vähän huolimattomasti matkaan ja kymmenen metrin jälkeen tangon yli pensaaseen lähes nolla vauhdissa. No siitä se sitten lähti ja loppumatka alas meni paremmin. Vielä tällä pyöräilyosuudella ylämäet oli ihan tuskaa, kun syke nousi heti tappiin, mutta tasaisella kuitenkin pyörä kulki ihan hyvin. Hienoja metsäpolkuja saatiin vetää jo tälläkin 15 km pyöräilyosuudella. Tässä tuli myös kisan ainoa suunnistuksellinen virhe, kun ennalta katsottu reitti päättyikin hakkuuaukealle ja sitten vaihtoehtoista reittiäkin haettiin hetki ja valittiin niistäkin hitaampi. Ehkä 15 min meni hukkaan.

Pyöräilyn jälkeen vuorossa n. 5km osuus coastaleeringia eli käytännössä juoksua ja uintia. 9 kertaa saatiin uida kapean mutaisen järven yli rasteja hakiessa. Vesi oli kyllä ehdottamasti virkistävää tuossa kelissä. Jonkun verran puutavaraa ja kiviä järvessä oli, joten vähän varovainen sai veteen mennessä olla. Välillä oli vähän vaikea päästä vedestä ylös, kun jalat ei aina yltäny pohjaan ja turpeesta kiinnipitäen yritti itseään repiä ylös. Vedestä sai kerätä kelluvia energiapatukoita ja eipä ois myöskään uskonu että keskellä Nuuksion metsiä tulee vastaan mies pelkissä alushousuissa iloisesti tervehtien. Viimeisen rastin jälkeen oli pari kilometriä juoksua pyörille metsässä ja tässä vaiheessa tuntu, että kone alkaa lämmetä ja homma kulkemaan normaalisti.

Tämän jälkeen 6 km pyöräilyä vaihtopaikalle, laskettelurinne alas juosten ja päivän toiseen melontaan, jolla pituutta 8 km. Alku matka mentiin vasta tuuleen ja vaikka töitä sai tehdä meno tuntu ihan hyvältä. Kun viimein päästiin toiselle melontarastille ja käännyttin takasin, niin vaikka myötätuuleen kanotti kulki paremmin kuumuus oli sietämätön, kun kanootti kulki aika tarkalleen tuulen nopeudella. Onneksi kuitenkin melontakaveri roiski aina välillä vettä takaa päälle ja vaikka anteeksi aina pyytelikin, niin se oli kyllä pelkästään virkistävää.

Melonnan jälkeen ranskalaiskaveri valitteli mahakipua ja vähän aikaa huilattiin siinä kanoottirannassa. Päästiin kuitenkin jatkamaan. Taas laskettelurinne ylös huoltoon siellä vähän banaania poskeen ja vettä reppuun. Kisan aikana nestettä taisi mennä yhteensä n. 4,5-5 litraa, josta reilu puolitoista urheilujuomaa. Suojärvestä uinnin aikana hörpittyä vettä ei tuohon lasketa. Nesteen lisäksi meni kolme energiageeliä ja neljä patukkaa. Nämä olivat suht sopiva määrä ainakaan kisan jälkeen palautumisessa ei ole ollut sen kummempia ongelmia.

Pyöräilyn alkuun taas rinne alas ja tällä kertaa pääsin kunnialla alas menosta nauttien. Luvassa oli 8 km pyöräilyä. Meidän mukaan optimireitti olisi mennyt kiellettyä tietä pitkin, mutta sata metriä eteenpäin olevaa tietä olisi pitänyt päästä samalla baanalle. Se meni kuitenkin ihan jonkun pihan vierestä ja aitakin oli tielle rakennettu ja kun edessä mennyt tiimi sai jotain kommenttia pihalla patsastelleelta ukkelilta päätettiin suosiolla etsiä toinen reitti. Mentiin tietä pitkin vähän eteenpäin ja sieltä löytyi karttaan merkkaamaton hevospolku, jota pitkin päästiin oikealle reitille. Osuuden viimeinen rasti oli huikealla paikalla korkean Hyppykallion huipulla ja nopeasti ehti ihastella hienoja näkymiä. Paul oli valitellu vatsakipuja koko pyöräilyn ja tässä kohtaa píti tehdä ensimmäinen tyhjennys.

Matkalla rullaluistelun alkuun ohitettiin pari pyöräilijää ja kuulin "Hyvä Bobo!" huudon ja yks kaverihan se oli pyörälenkillä. Kiitoksia vaan Jannelle tsemppauksesta. Tässä vaiheessa oli jo selvää että ei lähellekään koko rataa ehditä määräajassa ja päätettiin jättää 10 km luistelu kokonaan väliin, vaikka luistelurasteista vielä -2 pistettä per rasti tulisi ja sen jälkeisistä vaan -1. Molemmat meistä ajoi mielummin pyörällä kuin luisteli ja se oli kyllä hyvä päätös. 17 km pyöräily sisälsi vauhdikkaita ulkoiluteitä ja aivan mahtavan monen kilometrin mittaisen vauhdikkaan polkuosuuden, jossa ajamine oli aivan huikeaa.

Vähän hämmentävää oli rastilla ollut tehtävä, jossa käskettiin leikkimään rengasrikkoa ja irrottamaan eturengas pyörästä ja raahaamaan se ja pyörä seuraavalle rastille noin kilometrin päähän. Tarkoitus kuitenkin selvisi, kun huomasi että reitti kulki "vilkkaan" Haukkalammen reittejä piktin ja vaaratilanteilta ei olisi varmasti vältytty, jos oltas ajettu siitä läpi. Haukkalammella sai vielä kylmää raikasta vettä pulloon.

Vielä kerran pyörällä teitä pitkin kiertäen laskettelurinteen päälle ja lopun 8km suunistukseen ja 11 rastin hakemiseen jäi huikeat 20 min aikaa. Arvioitiin että kaksi rastia ehditään hakemaan ja oltas ehdittykkin, mutta Paul joutui pitämään pitkän tyhjennystauon metsässä ja maaliin saavuttiin kai viis minuuttia määräajan jälkeen, joten jälkeenpäin katsoen ei ois kannattanu edes rasteja lähteä hakemaan.

Loppusijoituksesta ei tällä hetkellä ole mitään hajua, mutta eipä sen niin väliä. Aivan upea päivä tuli vietettyä. Kisan rata sisälsi aivan mahtavia pyöräilypätkiä. Sen verran haastava reitti ja keli lopulta oli että vain voittaja joukkue ehti radan läpi määräajassa ja heilläkin jäi vain 6 minuuttia marginaalia. Me oltas päivän vauhdilla tarvittu puoltoista tuntia lisää, jotta oltas saatu rata kierrettyä. Kiitoksia ratamestarille ja järjestäjille hienosta kisasta. Sen verran hienot rusketusrajatkin sai, että vähään aikaan ei tarvii käyttää pyöräilyhousuja lyhyempiä shortseja eikä hihatonta t-paitaa.

Joukkueen osalta kisa oli kaksijakoinen alussa mulla oli vaikeeta ennen kuin kone lämpeni ja loppussa omalta osalta meno tuntui todella hyvältä ja loppuun asti jakso painaa. Paul taas oli alussa iskussa mutta puolen välin jälkeen vatsa alkoi vaivaamaan. Nesteet ei imeytyneet ja kovalla sisulla kaveri kyllä taisteli eikä ehdottanut edes keskeyttämistä vaikka varmasti tosi tuskasta oli. Aika monta kertaa saatiin kotimatkalla pysähtyä tien poskeen, mutta vaikka useita kiloja painoa oli menettänyt, niin onneksi pikkuhiljaa on kuitenkin koitoksesta alkanut toipumaan. Kiitoksia hyvästä suunnistuksesta, hyvästä seurasta ja äärettömästä taistelusta Paulille.

Seuraava koitos taitaakin olla sitten Kisko-triathlon heinäkuun alussa.

Spring Adventure

Kesän ensimmäinen seikkailukisa takana. Spring Adventure käytiin Karjaan ympäristössä mahtavassa kesäisessä säässä. Kisa meinasi osaltani jäädä jo väliin, kun paria kisaan ei meinannut löytyä. Viime hetkellä sain kuitenkin parin ja osallistuimme sekasarjaan. Vähän jännitti kyllä lähteä täysin tuntemattoman kanssa kisaamaan, mutta luotettavat tahot arviovat että menisimme suht samaa vauhtia muutenin kuin vaan melonnassa. Olimmekin tasainen pari ja vielä kun suunnistusvastuu oli hyvä rauhoittaa omaa vauhtia, että pysytään varmasti kartalla.

Kisa alkoi muistisuunnistuksella eli lähtöpaikassa oli neljä eri karttaa puutauluissa muutaman kymmenen metrin välein. Kuhunkin tauluun oli merkitty yksi rasti ja jokaisen rastin jälkeen piti käydä leimaamassa lähtöpaikassa. Rastit piti hakea tietyssä järjestyksessä, joten ensin piti löytää oikea taulu ja se aiheuttikin kovaa ruuhkaa taulun luona. Päätin että en jaksa alkaa odottaan kartankatseluvuoroa vaan lähdettiin peesailemaan toisia tiimejä. Muut rastit käytiin kurkkaamassa tauluista, mutta aikalailla peesaillen eka osuus meni. Toiselle rastille lähtiessä meinas jäädä lähtöpaikan rasti leimaamatta mutta muistin sen muutaman kymmenen metrin juoksun jälkeen, joten virheeltä vältyttiin.

Lyhyen alkujuoksun jälkeen pyöräilykengät jalkaan ja lyhyt siirtymä rantaan ja melontaan. Ensimmäiset sata metriä mellonasta oli melkosta siksakkia, mutta sitten kun rytmiin päästiin kanotti alko kulkea suoraan ja matka eteni. Melonta mentiin hitaasti virtaavaa jokea pitkin ja haettiin vaan yksi rasti ja takaisin. Ihan mukava oli vaihteeksi meloa joessa järven sijaan, vaikkei virtaa ihmeemmin ollutkaan.

Melonnan jälkeen pyörän selkään ja rullailemaan pääasiassa Karjaan ympäristön asfaltti- ja hiekkateitä. Reitin valinnatkin kyllä olivat sellasia että kierrettiin aika hyvin kaikki mahdolliset metsäpätkät. Suunnistus pyörällä sujui hyvin, vaikka ekaa kertaa menin kartan kanssa pyörän selässä tälle kesälle. Pyöräilyn sekaan oli laitettu virkistäviä erikoisuuksia. Ekaks kiivettiin pyörällä laskettelurinteen päälle. Pyörät sai jäädä hetkeks lepäämään sinne ja jalan kolme kertaa ylös ja alas rinnettä. Alas pääsi kyllä ihan vauhdikkaasti, mutta ylös sai tyytyä kävelemään sen verran jyrkkä mäki oli. Lopuksi lasketeltiin mäki alas vähän loivemmasta kohdasta pyörällä.

Kiipeämisen jälkeen seuraava rasti oli vanhan joen yli menevän rautatiesillan metallirakenteissa. Heidi halus mennä kiipeilemään metallipalkkeja pitkin veden päälle, joten enpä sit laittanut hanttiinkaan. Tyydyin jännittämään sillan päältä, miten käy ja hienostihan se rasti tuli leimattua. Seuraavaksi mentiin taas hakemaan rasti sata metriä vanhan rautatietunnelin sisältä. Sen jälkeen loppu fillarointi oli ihan perus rastienhakua ja sieltähän ne paikoiltaan löytyivät.

Pyöräilyn jälkeen jatkettiin juosten hakemaan rasteja. Suunistus sujui hyvin juostenkin ja ainoastaan yhdellä rastilla tuhraantui minuutin verran ylimäärästä. Muut löytyivät hyvin. Suunnistukseen voi olla kyllä tyytyväinen.

Juoksun jälkeen oli toinen melontaosuus ja siinä tapahtuikin kisan ainoa virhe. Melottiin tyytyväisinä ohi rannalla olleen rastin, joka haettiin aiemmin jo juosten ja jatkettiin eteenpäin viitisen minuuttia melontarastille, joka oli vain miesten kilpasarjalaisille. Oikea rasti jäi siis leimaamatta, siitä miinus piste ja melottiin vielä vähän ylimäärästä. Toinen melonta osuus suju muuten kyllä hyvin, vaikka vähän käsissä alko jo tuntumaan.

Seuraavaksi oli vuorossa Wetrun. Osuus alko sillä että sain laskeutua sillalta köyttä pitkin viileähköön veteen, leimata rastin vedessä ja uida rantaan. Tässä meinas käydä vahinko kun emitin tarranauha aukes vedessä ja irtos jojosta, mutta onneks pidin emittiä kädessä uidessa. Osuudella piti tai ainakin kannatti uida vielä toisen kerran joen yli, joten kaikki saivat heittää talviturkin virkistävässä vedessä. Onneksi ilma oli niin lämmin ja lähes heti vedestä noustua keho lämpeni eikä vilu ehtinyt tulla. Osuuden lopuksi saatiin vielä kantaa kanootti muutama sata metriä kisakeskukseen, jotta varmasti saatas tarpeeks monipuolista rasitusta.

Viimeisenä oli vielä kaupunkisuunnistusta ja eipä siinä kannattanut alkaa kuivia vehkeitä vaihtelemaan vaan ei muuta kuin viihdyttämään paikallisia asukkaita. Joku kysyikin terassilta miksi teillä on kypärät päässä. Osuuden hauskuutuksena noustiin hissillä rautatiesillalle, kun semmonen sattu siinä asemalla sopivasti olemaan. Tällä osuudella sain toimia vähän vetojuhtana, kun pari roikku repussa kiinni, mutta sen hyöty tais olla enemmän henkinen.

Aikaa tähän kaikkeen meni aika tarkkaan kuusi tuntia, mutta ihan huomaamatta se aika kyllä menee näissä touhuissa. Koko setti meni läpi parilla energiapatukalla, litralla urheilujuomaa, puolellatoista vetää ja muutamalla suklaapalalla. Aavistuksen harmitti tuo melonnan virhe, mutta ilmeisesti ei oltu ainuita. Ens kerralla sit luetaan reittikirjaa tarkemmin. Kisan aikana sijoituksesta ei ollut mitään hajua, kun sekasarjan tiimejä ei juurikaan näkynyt ja osa kilpaili myös miesten sarjassa.

Palkintojen jaossa oli iloinen yllätys kun oltiin lopputuloksissa toisena! Kiitoksia Heidille hienosta kisasta! Nyt onkin mukava kirjoitella tätä ja nauttia samalla palkinto-olutta. Myös järjestäjät ansaitsevat suuret kiitokset, hienoja kisoja!

X-Kaato

Ennen kisaa jännitystä tuottivat arvaamaton syksyinen sää, pimeys ja vielä lisäksi torstai-iltana totaalisesti jumiin mennyt yläselkä. Syksyiselle säälle ei voinut ennakkoon muuta kuin toivoa parasta ja sitä parasta totisesti saatiin ja kisa käytiin loistavissa olosuhteissa. Pimeyttä vastaan kävin ennakkoon taistelemassa hakemalla Espoon keskuspuiston kiintorasteja koiran kanssa pimeässä, mutta se harjoitus ei ollut omiaan nostamaan itseluottamusta vaikka kolmesta rastista kaksi onnistuin ihan oikeasti löytämäänkin. Keskiviikon kiekkotreeneissä räpyläkäsi taisi käydä sen verran vinhaan tahtiin että torstaina selkä meni juntturaan ihan vaan sohvalla istumisesta. Perjantaiaamuna sitten vaan lääkäriin hakemaan tabuja. Välistä tuntui että pystyykö ollenkaan lähtemään mutta onneksi perjantaina illalla alko vähän helpottamaan.

Kisan startti oli lauantaiaamuna neljältä joten GameBoys niin kuin muutkin joukkueet suuntasi Rajamäelle jo perjantai-iltana. Illan ohjelmassa oli pyörien viimeiset säädöt ja kisareitin suunnittelu. Yllätyksekseni huomasin että toinen takajarrupala oli kadonnut johonkin, mutta onneksi oli varaosia mukana ja pyörä täysin ajokuntoinen. Karttoja tutkittuamme tultiin siihen tulokseen kuten ennekin että polkuja käytetään niin paljon kuin mahdollista vaikka vähän jouduttaisiin kiertämäänkin. Sen verran piti etukäteen kisaa kelata että uni ei tullut ennen puolta yötä ja kun ensimmäiset alko heräilemään liikuntahallissa puol kolmen aikoihin. Uni jäi aika lyhyeksi, mutta herääminen ei silti tuottanut mitään ongelmia. Yöpymiskamppeet kasaan, pikainen aamupala ja siirtyminen kisakeskukseen Sääksin uimarannalle.

Kisakeskuksessa odotti huikea tunnelma kun raahattiin tavarat ulkotulin valaistua polkua pitkin vaihtopaikalle. Kisa alkoi muutaman sadan metrin pyrähdyksellä soihduin valaistua hiekkarantaa pitkin kanooteille. Lisää maagista tunnelmaa oli luvassa pimeällä järvellä jossa kilpailijoiden otsalamput tuikkivat. Melonta oli melko helppoa pimeässäkin kun sai seurata edellä menevien valoja eikä sen kummemmin tarvinnut suunnistaa. Melottiin omaa rauhallista vauhtia ja reilu tunnin melonta oli meille oikein sopiva. Myös se että rastivälit olivat melko lyhyitä rikkoi mukavasti 7 km melontaa.

Melonnan jälkeen oli  vuorossa reilun viiden kilometrin suunnistus edelleen pimeässä. Tämä pätkä meni meiltä ilman suurempia ongelmia ja sen verran pystyttiin pitämään vauhtia ja meno maistui että taidettiin parin tiimin ohikin mennä. Noin neljänkymmenen minuutin juoksun jälkeen noin kymmenen kilometrin maastopyöräpätkä joka mentiin edelleen pimeässä tai ainakin hämärässä. Kovin pahaan maastoon ei pyörän kanssa tarvinnut mennä joten pimeys ei sinänsä haitannut. Ensimmäistä rastia haettiin hetki kunnes nähtiin lähistöllä toisten joukkueiden valoja ja sieltähän se oikea polku ja rasti löytyi. Toiselle rastille mennessä tehtiin parin minuutin kunnia kierros toisen tiimin kanssa, mutta loppuosuus meni hyvin.

Kolmen vartin pyöräilyn jälkeen jälleen vuorossa juoksua nyt vähän pidempi pätkä. Taas oli ensimmäisillä rasteilla vähän hakemista. Ensimmäistä rastia etsittiin lukuisien muiden joukkueiden kanssa karttaan piirrettyä laajemman hakkuuauken reunasta, mutta ensimmäisenä päästiin kuitenkin eteenpäin. Toiselle rastille mentiin suoraa reittiä sen enempää mitään väistelemättä ja osuttiinkin kohteena olleelle tielle juuri rastin kohdalla ja päätettiin jatkaa jo rastilla käyneiden joukkueiden kanssa eteenpäin. Juuri kuin aloin ihmettelemään että nyt ollaan liian pitkällä toinen tiimi vihjas ystävällisesti että taisitte mennä ohi rastista. Sadan metrin sprintti takas ja matka jatkui. Ilmeisesti hapuilusta sisuuntuunena runtattiin seuraava rastiväli kisan kolmanneksi parhaalla ajalla. Se taisi kuitenkin johtua polkuja suosivasta reittivalinnasta kun muut puskivat vaikekulkuisen metsän läpi. Loppu suunnistuksessa pari pelkän kompassisuunnan avulla haettua rastia löytyi ihan suoraan ja yhtä rastia haettiin hetki muiden joukkueiden kanssa kun taas käytettiin jo niin monesti epävarmaksi havaittua seurataan toisia menetelmää. Juoksuun kului aikaa puoli toista tuntia ja tuntuma oli että mahdollisuudet koko radan suorittamiseen ovat hyvät.

Juoksun jälkeen vuorossa oli viiden kilometrin kick&run osuus. Joukkueella oli yksi kickbike ja kaksi rastia haettavana joista toisella piti olla yhtäaikaa. Antti sai kunnian potkia ja minä juoksin suurimman osan matkasta. Oltiin sovittu paikka missä tavataan ja juostuani sydämeni kyllyydestä saapuessani paikalle Antti olikin sadan metrin päässä tulossa. Sain potkia toiselle rastille mäen päälle enkä kyllä suostunut luopumaan menopelistä vaan laskettelin saman mäen myös alas. Sitten potkutin Antille ja jalan oikoreittiä kohti kilpailukeskusta. Ajoitus oli vielä parempi ja oltiin ihan yhtä aikaa risteyksessä. Potkutteluun ja juoksuun meni kakskyt minuuttia ja aikaa oli jäljellä kaksi tuntia 28 km maastopyöräilyyn joten hyvältä näytti.

Alkuun pyöräily tuntui hieman tylsältä kun ajettiin "punaista tietä" eli leveää soratietä, mutta puolen tunnin kiskomisen jälkeen päästiin hienoille maastopätkille. Ensimmäinen yllätys oli kun pari tiimiä tuli juosten vastaan ja kysyinkin että mitä te puuhaatte ja he ilmoittivat että juostaan. Tiimit olivat kiertäneet toista kautta ja jättäneet pyörät, kun maasto oli mennyt haastavammaksi. Me lasketeltiin kuitenkin tyytyväisinä pikkuruista polkua mäkeä alas. Maastoajo sujui minultakin ihan hyvin eikä Antin tarvinnut hirveästi odotella. Tai ainakin yritystä oli sen verran monta kertaa menin nurin. Vähän alko meillä pyöräily jaloissa painaa mutta hyvällä tsempillä kuitenkin edettiin kohti viimeistä rastia. Sitten alkoikin iskeä paniikin poikanen kun rastille johtavaa polkua ei meinannu löytyä millään ja aikaa oli jäljellä viisitoista minuuttia. Lopulta päätin hakea vauhtia risteävältä polulta ja sieltä käännyin rastille vievälle hyvin huomaamattomalle polulle joka meni välissä risukonkin läpi, mutta rasti löytyi. Rastilta helpottuneena viimeiset kilometrit maalia kohti, mutta UPS! Tultiinkin rastilta yhtä risteystä liian aikaisin takas kuntopolulle. Risteyksestä lähes 180 astetta väärään suuntaan suoraan ulos kartalta. Lyhyen kuntopolku pätkän jälkeen käännyttiin asfalttitielle "niin kuin pitikin", mutta sitten eteen tulikin yllättäen isompi tie. Lopulta reilun kolmen kilometrin ylimääräisen lenkin ja kiroilun jälkeen reilu seitsemän minuuttia yli sallittun ajan maaliin ja kolme virhe pistettä vaikka muuten koko rata suoritettiinkin. Viimeiseen pyöräosuuteen tuhlattiin reilu kaks tuntia ja koko kisaan siis 6 tuntia 7 minuuttia ja osia. Loppusijoitus oli 19, kun lopun sekoilun johdosta tiputtiin viisi sijaa. Maalissa harmitusta helpotti se että perässä tullut tiimi oli tehnyt saman virheen lopussa vaikka eivät olleet meitä seuranneetkaan.

Loppujen lopuksi kisasta jäi kuitenkin hyvä fiilis. Kisa oli hienosti järjestetty majoitusmahdollisuus ja uimahalliin pääsy kisan jälkeen oli hienoa plussaa. Kisareitistä vielä erityiskiitokset. Kauden kisat alkaa olla paketissa ja ainakin seikkailukisojen osalta jäi mukavasti hampaan koloon ensi vuotta varten.

Archipelago Adventure

Toinen GameBoysin kisa tällä joukkuekokoonpanolla ja tavoitteena päästä koko rata läpi määräajassa, kun No-Limitissä jouduttiin jättämään yks rasti hakematta. Kisa oli mukavan lähellä Kirkkonummen upeissa merellisissä maisemissa. Viime sunnuntainen puolikas triathlon tuntui jaloissa alku viikon, mutta torstaina alko jo jalat tuntumaan ihan hyvältä. Viikko kevyttä työmatkapyöräilyä auttoi palautumista tai sitten ei.

Reitti näytti ennakkoon suunnistuksellisesti helpolta, pyörällä mentäisiin "isoja" teitä, pari kertaa pitäs puhaltaa uimapatjat ja melonta näytti vähintään riittävän pitkältä. Reput sai pakata täyteen kun mukaan piti mahtua, lenkkarit, uimapatja ja melonta liivit. Liivit kyllä roikku ekan pyöräilyn repun ulkopuolella ja sen jälkeen pysy tiiviisti päällä. Startti oli pyörillä auton perässä ja melkonen läjä pyöräilijöitä yritti päästä parhaille paikoille. Alku meni kuitenkin ihan sopuisissa merkeissä tosin joku taisi käydä testailemassa mutaisia ojanpohjia. Sen verran kurainen pyöräilijä nousi ojasta. Yritettiin roikkua kärkijoukon perässä mutta muutaman kilometrin jälkeen oli pakko luovuttaa sen verran nihkeesti sain jalat käyntiin. Taisi triathloni painaa vielä vähän. Loppu tunnin pätkästä ajeltiin omaa rauhallista vauhtia hillittömään vastatuuleen kohti Porkkalanniemeä. Välillä kyllä tuli maantiepyörää ikävä kun oikeestaan koko matka mentiin hyvää päällystettyä tietä. Pyöräpätkän lopussa oli hauska pätkä vauhdikasta mutkaista alamäkeä. Just ennen pyörien jättöä muutama tiimi sai meidät kiinni ja lähdettiin ensimmäiseen coastaleeringiin pienellä porukalla.

Liivit päälle, lenkkarit jalkaan ja vauhdikkaasti metsään kohti rantaa. Tultiinkin suoraan ensimmäiselle rastille ja muutenkin kaikki rastit löytyivät helposti. Porkkalanniemen kärjessä oli vielä pieni pulahdus, kun rasti oli pienellä saarella parikyt metriä rannasta. Ihan hyvä ettei rastien löytämiseksi tarvinnut harrastaa mitään kalliokiipeilyä liukkailla kallioilla. Seuraavaksi lyhyt siirtymä pyörällä seuraavalle vaihtopaikalle, jossa oli luvassa quest ja ensimmäinen uimapatjailuosuus.

Quest oli mukava muutaman sadan metrin soutu saarella olevalle rastille ja takaisin. Siellä nähtiinkin monta perttikarppista kiskomassa venettä eteenpäin. En tiedä oliko joku kiskonut vähän liiankin kovaa vai oliko ollu veristä taistelua kärkipaikoista, kun vedessä kellui katkennut airo. Itse sain soutuvuoron ja Antti sai sit puhaltaa meidän ilmapatjat soudun aikana, saatoin jopa päästä helpommalla, kun ei tarvinu puhista ja puhkua. Kaikki tiimit ei tainnu huomata ottaa patjoja veneeseen, kun rannalla näky myös patjanpuhaltelijoita. Sitten vaan veteen patjan kanssa ja ristiin rastiin rasteja hakien pienten saarien ja luotojen välillä. Antti veti patjalla kuin Weissmuller ikään ja minä yritin läpsytellä perässä sen minkä pääsin. Ensimmäiseltä rastilta palattaessa kädet oli jo aika puhki, eikä uintitreeneistä tuntunu olevan apua tähän lajiin. Siinä sitä mentiin itsekseen naureskellen ihmettelen mitä sitä ollaan taas tekemässä. Toiselle rastille rantauduttiin ja juostiin muutama kymmenen metriä saaressa. Kädet ehti vähän levätä ja sen jälkeen patjailu olikin hauskaa ja nautinnolista vaikkakaan ei ihan helppoa.

Sitten taas pyörän selkään ja vähän pidempi pyöräpätkä melonnan alkuun. Tässä vaiheessa pyöräily tuntu kummallisen helpolta, mutta sitten tajusin että nythän mennään myötätuuleen. Onnistuin sen verran sähläämään kartan vaihdon kanssa että mentiin risteyksestä ohi ja Antti paino transsissa edellä semmosta vauhtia etten saanu sitä millään pysähtymään vaikka kuinka karjuin. Noin puol toista kilsaa mentiin pitkäks kunnes tajusin että pakollisena varusteena kisaan oli pilli ja kaivion sen esiin. Pari vihellystä ja johan päästiin kääntymään takaisin ja jatkamaan oikeaan suuntaan.

Melonnan vaihdossa oltiin järjestäjien mukaan 35 minuuttia kärkeä perässä ja melottiin noin puol tuntia hitaammin kuin parhaat. Melonta olikin todella pitkä. Onneksi keli oli kuitenkin hyvä ja maisemat hienoja. Ensin reilu tunti vastatuuleen ikuisuudelta tuntuva matka. Helpotus oli suuri kun päästiin kääntymään. Tulttin takaisin samaa reittiä ja pari koukkua rasteille matkalla. Tosin nyt oli myötätuuli apuna ja katottiin että yhteen pätkään meni 24 minuuttia mennessä ja 18 tullessa. Vaikka tuuli ei kovin kova ollut ilmeisesti vaikutus oli suuri. Saattoihan siinä tietysti olla jonkinlaisia virtauksiakin. Yks rasti roikku niin korkealla sillasta että vaivoin yllettiin leimaamaan, mutta suurempaa pään vaivaa se tuotti joukkueelle joka tuli kajakilla meidän perässä, mutta ilmeisesti saivat kuitenkin jotenkin leimattua, kun painoivat sitten loppumatkasta vielä meistä ohikin. Melonnan aikana kateltiin tiukasti kelloa ja laskeskeltiin että tiukalle menee että selvitään koko rata aikarajan puitteissa, mutta mahdollisuuksia olisi.

Kahden ja puolen tunnin melonnan jälkeen pyörien selkään ja lyhyt rypistys kisakeskukseen ja viimeiselle uintirastille. Pyörä kulki molemmilla vielä tosi hyvin. Sitten vaan patjat nopeasti täyteen ilmaa ja veteen. Jotain reilu viistoista minuuttia jäi aikaa hakea kolme rastia vedestä kelluvilta poijuilta ja voitiin jo hieman iloita että koko radasta selvitään. Kun mentiin veteen, kolme joukkuetta taiteili ensimmäisen rastin tienoilla ja näytti että saadaan niitä selvästi kiinni. Sanoinkin että otetaan tästä vielä muutama päänahka ja ennen kolmatta rastia oltiinkin jo kaikista ohi. Sitten vaan takaisin laiturille, leimaus maalissa ja nauttimaan mahtavasta fiiliksestä. Koko rata läpi määräajassa ja jäipä vielä viis minuuttia varaakin. Sitten vielä muutaman tiimin ohitus "loppusuoralla". Lopulta sijoitus oli hienosti kymmenes aikaa tähän seikkailuun kului 6 tuntia 25 minuuttia.

Oli mahtavaa päästää saunaan suoraan kisan jälkeen. Muutenkin järjestelyt toimivat hienosti ja hieno kisa todella hienossa ympäristössä. Uimapatjailu toi mukavaa vaihtelua, soutu Quest oli hyvä ja Coastaleering oli todella hienolla paikalla. Melonta oli ehkä vähän turhan pitkä ja esim joku pieni välipala melonnan välissä kuten No-Limitissä olisi voinut olla paikallaan. Pyöräilyssä toivois ennemän "maastoa", mutta kaikkeahan ei voi saada ja jotenkin oli päästävä upeille paikoille joissa hypättiin pyörän selästä pois.

No-Limit Adventure

Eilen taas mahtava seikkailukisa Tammisaaren lähistöllä. Ensin puolisen tuntia suunnistusta muita peesaillen. Sitten Puolisen tuntia melontaa hienoissa järvimaisemissa ja välillä kanootin kantoa. Sitten pelastusliivit päällä juoksemaan ja uimaan. Melonta takas samoilla spekseillä ja pyörän selkään. Parikyt minuuttia pyörällä juurten ja kivien seassa ja sen jälkeen vauhdikkaita hiekkateitä pitkin suunnistaen pari tuntia. Pari rastia haettiin Mannerheim-linjan bunkkereista. Ensimmäinen bunkkerirasti jäi lopulta saamatta kun leimattiin vaan pihtileimasimella bunkkerin päällä eikä menty sisään hakemaan leimaa emittiin. Rastilla ollut toinen joukkue vihjas asiasta vasta jonkun matkan pyöräilyn jälkeen eikä viittitty lähteä takas. Sitten questilla neljä kierrosta ratajuoksua, jonka jälkeen parikyt minuuttia rullaluistelua. Yks rasti jätettiin väliin että ehdittiin vielä lopun vajaan puolen tunnin suunnistus. Kokonaisuudessaan kisa meni hyvin, tosin kärki meni kaukana edessä, mutta mentiin omaa vauhtia ja tehtiin lähes virheetön suoritus. Ennusteista huolimatta sää suosi ja aurinkokin näyttäytyi välillä viiden ja puolen tunnin reippailun aikana. Kiitoksia Antille loistavasta kisaseurasta ja järjestäjille hienosta kisasta.