maanantai 23. elokuuta 2010

Archipelago Adventure

Toinen GameBoysin kisa tällä joukkuekokoonpanolla ja tavoitteena päästä koko rata läpi määräajassa, kun No-Limitissä jouduttiin jättämään yks rasti hakematta. Kisa oli mukavan lähellä Kirkkonummen upeissa merellisissä maisemissa. Viime sunnuntainen puolikas triathlon tuntui jaloissa alku viikon, mutta torstaina alko jo jalat tuntumaan ihan hyvältä. Viikko kevyttä työmatkapyöräilyä auttoi palautumista tai sitten ei.

Reitti näytti ennakkoon suunnistuksellisesti helpolta, pyörällä mentäisiin "isoja" teitä, pari kertaa pitäs puhaltaa uimapatjat ja melonta näytti vähintään riittävän pitkältä. Reput sai pakata täyteen kun mukaan piti mahtua, lenkkarit, uimapatja ja melonta liivit. Liivit kyllä roikku ekan pyöräilyn repun ulkopuolella ja sen jälkeen pysy tiiviisti päällä. Startti oli pyörillä auton perässä ja melkonen läjä pyöräilijöitä yritti päästä parhaille paikoille. Alku meni kuitenkin ihan sopuisissa merkeissä tosin joku taisi käydä testailemassa mutaisia ojanpohjia. Sen verran kurainen pyöräilijä nousi ojasta. Yritettiin roikkua kärkijoukon perässä mutta muutaman kilometrin jälkeen oli pakko luovuttaa sen verran nihkeesti sain jalat käyntiin. Taisi triathloni painaa vielä vähän. Loppu tunnin pätkästä ajeltiin omaa rauhallista vauhtia hillittömään vastatuuleen kohti Porkkalanniemeä. Välillä kyllä tuli maantiepyörää ikävä kun oikeestaan koko matka mentiin hyvää päällystettyä tietä. Pyöräpätkän lopussa oli hauska pätkä vauhdikasta mutkaista alamäkeä. Just ennen pyörien jättöä muutama tiimi sai meidät kiinni ja lähdettiin ensimmäiseen coastaleeringiin pienellä porukalla.

Liivit päälle, lenkkarit jalkaan ja vauhdikkaasti metsään kohti rantaa. Tultiinkin suoraan ensimmäiselle rastille ja muutenkin kaikki rastit löytyivät helposti. Porkkalanniemen kärjessä oli vielä pieni pulahdus, kun rasti oli pienellä saarella parikyt metriä rannasta. Ihan hyvä ettei rastien löytämiseksi tarvinnut harrastaa mitään kalliokiipeilyä liukkailla kallioilla. Seuraavaksi lyhyt siirtymä pyörällä seuraavalle vaihtopaikalle, jossa oli luvassa quest ja ensimmäinen uimapatjailuosuus.

Quest oli mukava muutaman sadan metrin soutu saarella olevalle rastille ja takaisin. Siellä nähtiinkin monta perttikarppista kiskomassa venettä eteenpäin. En tiedä oliko joku kiskonut vähän liiankin kovaa vai oliko ollu veristä taistelua kärkipaikoista, kun vedessä kellui katkennut airo. Itse sain soutuvuoron ja Antti sai sit puhaltaa meidän ilmapatjat soudun aikana, saatoin jopa päästä helpommalla, kun ei tarvinu puhista ja puhkua. Kaikki tiimit ei tainnu huomata ottaa patjoja veneeseen, kun rannalla näky myös patjanpuhaltelijoita. Sitten vaan veteen patjan kanssa ja ristiin rastiin rasteja hakien pienten saarien ja luotojen välillä. Antti veti patjalla kuin Weissmuller ikään ja minä yritin läpsytellä perässä sen minkä pääsin. Ensimmäiseltä rastilta palattaessa kädet oli jo aika puhki, eikä uintitreeneistä tuntunu olevan apua tähän lajiin. Siinä sitä mentiin itsekseen naureskellen ihmettelen mitä sitä ollaan taas tekemässä. Toiselle rastille rantauduttiin ja juostiin muutama kymmenen metriä saaressa. Kädet ehti vähän levätä ja sen jälkeen patjailu olikin hauskaa ja nautinnolista vaikkakaan ei ihan helppoa.

Sitten taas pyörän selkään ja vähän pidempi pyöräpätkä melonnan alkuun. Tässä vaiheessa pyöräily tuntu kummallisen helpolta, mutta sitten tajusin että nythän mennään myötätuuleen. Onnistuin sen verran sähläämään kartan vaihdon kanssa että mentiin risteyksestä ohi ja Antti paino transsissa edellä semmosta vauhtia etten saanu sitä millään pysähtymään vaikka kuinka karjuin. Noin puol toista kilsaa mentiin pitkäks kunnes tajusin että pakollisena varusteena kisaan oli pilli ja kaivion sen esiin. Pari vihellystä ja johan päästiin kääntymään takaisin ja jatkamaan oikeaan suuntaan.

Melonnan vaihdossa oltiin järjestäjien mukaan 35 minuuttia kärkeä perässä ja melottiin noin puol tuntia hitaammin kuin parhaat. Melonta olikin todella pitkä. Onneksi keli oli kuitenkin hyvä ja maisemat hienoja. Ensin reilu tunti vastatuuleen ikuisuudelta tuntuva matka. Helpotus oli suuri kun päästiin kääntymään. Tulttin takaisin samaa reittiä ja pari koukkua rasteille matkalla. Tosin nyt oli myötätuuli apuna ja katottiin että yhteen pätkään meni 24 minuuttia mennessä ja 18 tullessa. Vaikka tuuli ei kovin kova ollut ilmeisesti vaikutus oli suuri. Saattoihan siinä tietysti olla jonkinlaisia virtauksiakin. Yks rasti roikku niin korkealla sillasta että vaivoin yllettiin leimaamaan, mutta suurempaa pään vaivaa se tuotti joukkueelle joka tuli kajakilla meidän perässä, mutta ilmeisesti saivat kuitenkin jotenkin leimattua, kun painoivat sitten loppumatkasta vielä meistä ohikin. Melonnan aikana kateltiin tiukasti kelloa ja laskeskeltiin että tiukalle menee että selvitään koko rata aikarajan puitteissa, mutta mahdollisuuksia olisi.

Kahden ja puolen tunnin melonnan jälkeen pyörien selkään ja lyhyt rypistys kisakeskukseen ja viimeiselle uintirastille. Pyörä kulki molemmilla vielä tosi hyvin. Sitten vaan patjat nopeasti täyteen ilmaa ja veteen. Jotain reilu viistoista minuuttia jäi aikaa hakea kolme rastia vedestä kelluvilta poijuilta ja voitiin jo hieman iloita että koko radasta selvitään. Kun mentiin veteen, kolme joukkuetta taiteili ensimmäisen rastin tienoilla ja näytti että saadaan niitä selvästi kiinni. Sanoinkin että otetaan tästä vielä muutama päänahka ja ennen kolmatta rastia oltiinkin jo kaikista ohi. Sitten vaan takaisin laiturille, leimaus maalissa ja nauttimaan mahtavasta fiiliksestä. Koko rata läpi määräajassa ja jäipä vielä viis minuuttia varaakin. Sitten vielä muutaman tiimin ohitus "loppusuoralla". Lopulta sijoitus oli hienosti kymmenes aikaa tähän seikkailuun kului 6 tuntia 25 minuuttia.

Oli mahtavaa päästää saunaan suoraan kisan jälkeen. Muutenkin järjestelyt toimivat hienosti ja hieno kisa todella hienossa ympäristössä. Uimapatjailu toi mukavaa vaihtelua, soutu Quest oli hyvä ja Coastaleering oli todella hienolla paikalla. Melonta oli ehkä vähän turhan pitkä ja esim joku pieni välipala melonnan välissä kuten No-Limitissä olisi voinut olla paikallaan. Pyöräilyssä toivois ennemän "maastoa", mutta kaikkeahan ei voi saada ja jotenkin oli päästävä upeille paikoille joissa hypättiin pyörän selästä pois.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti