Täydenmatkan triathlon Aulangolla

Huhtikuusta asti oli treenattu tämä kisa mielessä. Treenit sujuivat kokonaisuudessaan ihan hyvin. Suunitellusta jäi puuttumaan toinen piiiitkä pyörälenkki ja toiseksi viimeinen ja sitä edellinen viikko ennen kisaa ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan kesälomalla Suomea kiertäessä ja ehti siinä muutaman päivän kurkkukipuakin sairastaa. Viimeinen viikko ennen kisaa meni kuitenkin hyvin ja mitään kummempia "haamutuntemuksiakaan" ei ollut, joten mistään ei tarvinnut olla huolissaan.
Päätin pitää hiilaritankkauksen kohtuullisena ja keskiviikosta perjantaihin lähinnä vedin aamulla ja illalla mysliä ja ruuan kanssa ehkä pari ylimäärästä palaa leipää. Lisäksi siinä tais muutama banaani mennä välipaloina. Lauantaina sitten normaali ruokailu ja yritin vaan muistaa juoda vähän ekstra vettä ja päivän aikana saikin ravata vessassa ihan kiitettävästi.

Sunnuntaiaamuna kello soi puoli viisi. Nopea suihku, kupillinen mysliä, banaani ja lasi omenamehua naamaan ja nokka kohti Hämeenlinnaa. Autossa söin vielä kolme ruispalaviipaletta ja join pari desiä omenamehua. Lisäksi matkan aikana ja ennen kisaa join puoli litraa urheilujuomaa. Aulangolla olin vähän ennen kuutta. Vielä banaani naamaan tunti ennen starttia. Ilmoittautuminen löytyi kylpylän aulasta. Sitten vaan ilmaa renkaisiin, vaihtokamakassi selkään ja lyhyt pyöräily vaihtopaikalle.

Varusteet ja eväät oli jo valmiiksi mietitty joten vaihtopaikan sai nopeesti kuntoon. On se helppoa kun molemmat vaihdot on samassa paikassa, eikä tarvitse jakaa kamoja kahteen paikkaan. Ennen lähtöä ehti vielä käydä jättämässä vähän ekstra painoa vessaan ja hölkkäsin muutaman minuutin. Vartti ennen lähtöä otin energiageelin ja hörpyn vettä. Sanoinkin vieressä oleville kilpakumppaineille, että näillä eletään sitten seuraavat 12 tuntia. Sitten kiskomaan märkäpukua päälle ja kohti rantaa. Muutaman vedon ehdin ottaa vedessä ennen starttia.

Lähtötööttäys törähti ja sitten vaan matkaan. Katsoin suunnan ensimmäiselle poijulle kaukana vastarannalla olleen pyöreän puun mukaan ja sen mukaan olikin alussa helpompi suunnistaa kun edessä meni sen verran paljon pärskijöitä eikä poijusta ollut kovin paljon havaintoa. Ihan alussa oli vähän ruuhkaista ja tuli pieniä osumia, mutta ei mitään pahempaa ja ensimmäistä poijua lähestyessä porukka oli jo hajonnut ainakin omalta kohdalta ihan hyvin. Ensimmäisellä uintikierroksella ongelmana oli että lasit huurtuivat. Putsasin ne ekan poijun jälkeen, uudelleen toisen poijun jälkeen ja vielä lähdettäessä toiselle kierrokselle. Sen jälkeen näkyvyys olikin hyvä uinnin loppuun asti.

Ensimmäinen kierros uintia (n.950m) meni suunnilleen 18 ja puoleen minuuttiin. Sen jälkeen jokainen kierros aina vajaa puoli minuuttia edellistä hitaammin, vaikka yritin kolmannelle ja neljännellä kierroksella vähän vauhtia kiristää. Toisella kierroksella tuntui että loppuuko tämä koskaan, mutta sanoin vaan itselleni että kyllä se matka tulee täyteen kun kauhoo vaan menemään. Uinti meni ihan hyvin vaikkakin ainoastaan viimeisen kierroksen toiseksi viimeisellä poijuvälillä sain todella hyvän uintirytmin päälle kun vieressä oli sopiva kirittäjä. Tuota rytmiä ei kuitenkaan kestänyt kuin parisataa metriä ja sit taas vaan kauhottiin menemään. Toisesta kierroksesta eteenpäin viimeisellä poijuvälillä oli vähän sivuaallokkoa, mutta se tuli vasemmalta puolelta, joten sen välin sai hyvällä omalla tunnolla hengittää pelkästään paremmalta puolelta. Kierrosten välissä sai aina nousta ottamaan muutaman askeleen rantavedessä, mikä rikkoi uintia piristävästi.

Uinnin loppuaika oli 1.17.54 sisältäen ehkä minuutin kiipeämisen väliaikapisteelle. Ottaen huomioon että uinti oli luultavasti ylimittainen aikaan voi olla tyytyväinen. Kaikista 80 IM-matkalle startanneesta miehestä uintiaika oli 22. nopein ja 44 kuntosarjalaisen joukossa seitsemäs. Uinti ei missään vaiheessa tuntunut vaikealta eikä väsyttänyt, mutta toisaalta lopussa tuntu että paljon koveempaakaan ei olisi voinut vetää. Vedestä nousun jälkeen ylämäkeen hölkätessä sykkeet meinasivat nousta, joten päätin kävellä vaihtopaikalle.

Vaihtopaikalle tullessa nappasin mukillisen urheilujuomaa. Vaihdon päätin ottaa rauhallisesti ja sainkin aikaa tuhraantumaan kolme minuuttia. Vedin pyöräilyhousut triathlon-housujen päälle, kun sen olin todennut toimivan pyöräilyssä hyvin. Yritin pyyhkiä jaloista enimmät roskat pois, mutta ilmeisesti sinne jotain ylimääräistä jäi kun neljään varpaaseen onnistuin saamaan rakot. Onneksi ne ei haitannut kisan aikana ja huomasinkin ne vasta seuraavana päivänä. Ensikerralla sit vesivati/vesipullo mukaan niin voi tarvittaessa huuhdella jalat. Tungin ison kasan geelejä ja energiapatukoita pyöräilypaidan taskuun. Kätevää oli laittaa geelit toiselle ja patukat toiselle puolelle, niin ne oli helppo löytää matkan aikana ja keskitasku jäi sit roskakoriksi.

Pyöräilyyn lähdin hyvällä fiiliksellä, kun uinnin aikana sää oli ollut täysin pilvinen ja ajattelin että kelin suhteen tulee ihan optimipäivä. Montaa minuuttia en ehtiny pyöräillä kun huomasin että aurinko paistaa lähes pilvettömältä taivaalta ja peltoaukeilla tuulikin puhalsi ihan kiitettävästi. Tarkoitus oli ottaa ensimmäinen kierros suht rauhallisesti ja sitten kiristää vähän vauhtia toiselle ja kolmannelle kierrokselle. Ensimmäinen 22,5 km kääntöpaikalle meni alle 45 minuuttiin, joten vauhti oli ihan taktiikan ja tavoitteen mukaista. Jo ensimmäisellä kierroksella huomasi, että paluumatka on helpomi ja ensimmäinen 45 km meni reiluun tuntiin ja 25 minuuttiin. Jo uinnista totuttuun tapaan aina seuraava kierros meni n. 2,5 minuuttia hitaammin kuin edellinen. Joten pyöräilyssäkään ei vauhdinjako sit lopulta mennyt ihan putkeen, vaikka vähän alle kuuden tunnin loppuaika olikin ihan tavoitteen mukainen.

Toiselle kierrokselle vastatuulen lähdettäessä alkoi jo epätoivo valtaamaan, että mitähän juoksusta tulee, kun jalat tuntuivat sen verran raskailta. Reitti oli suht raskas sisältäen paljon mäkiä. 180 km treenilenkki meni kuitenkin samaan vauhtiin suht kivuttomasti. Onneksi puolet kierroksesta oli aina myötätuuleen ja sen sai rullailla aina kevyemmin. Lopulta aika nopeasti tuo kuus tuntia pyörän selässä meni. Toisella kierroksella ohiteltiin vuoroin toisiamme yhden puolimatkalaisen kanssa ja vaihdettiin aina muutama sana, mikä piristi menoa kummasti.

Pyöräilyn aikana tankkaus oli selkeesti suuniteltu ja toteutus meni ihan suunnitelmien mukaan.Tunnin sykleissä mentiin. 15 minuuttia ja urheilujuomaa, puolen tunnin kohdalla geeli ja vettä, 45 minuutin kohdalla urheilujuomaa ja tunnin kohdalla energiapatukka ja vettä kyytipojaksi. Pyöräilyn aikana upposi kuusi geeliä ja viisi energiapatukkaa 1,5 litraa vettä ja saman verran urheilujuomaa. Kerran vaihdoin molemmat pullot ja hienosti sujui vaihdot ilman enempää jarruttelua, kun huoltopaikalla juoksivat muutaman askeleen ja vauhdista pullo kouraan.

Pyöräilyreitillä näkyi, jos jonkinlaista pudonnutta työkalua, vararengasta ym. ihmettelin myös tiellä olleiden perhos- ja sudenkorentoparien määrää. Varmaan noiden hyönteisten inspiroimana huomasin lauleskelevani mielessä Jukka-Pojan "Silkkii" biisiä. Toinen biisi joka päässä soi olikin sitten ihan toiselta planeetalta Munamiehen "Nimeni on muna". Sen on täytynyt tulla aerodynaamisen ajoasennon innoittamana. Muita erikoisia huomiota oli matkan varrella olleet tuoksut. Kisakeskusta lähestyessä sai tuntea ihanan pullantuoksun ja tuulahtipa siinä välillä myös golfkentän tuoksu kutsuvana. Toisessa päässä lenkkiä lähellä kääntöpaikkaa oltiin ihan toisessa päässä skaalaa, kun joutui kärsimään navetan tuoksusta.

Pyöräilyn loppupuolella tuntui kuin oikean jalan pottuvarpaassa olisi ollut rakko tulossa. Sen tarkistin vaihtopaikalla, mutta mitään jalassa ei näkynyt, joten matka jatkui ilman kummempia huoltotoimenpiteitä. Sen sijaan onnistuin saamaan rakot molempiin etusormiin. Sen verran paljon sai mäkiä kivuta seisaaltaan että jarrukahvat hankas kädet puhki. Onneks jalkoihinkin tuli juoksussa muutama rakko ois ollu aika noloa vetää Ironman niin että rakkoja tuli pelkästään käsiin. Vaihtoon oli kannustusjoukotkin eli oma rakas vaimo ehtinyt paikalle ja ihan hyvin etukäteen antamani aikataulun mukaisessa vauhdissa oltiin. Pyöräily-juoksuvaihto sujui sutjakasti ja siitä lähdin laskettelemaan alas kohti rantaa tunkien samalla geelejä housujen takataskuun. Olin laittanut ne muovipussiin, jonka nappasin mukaan. Sen verran paljon evästä oli että pari geeliä piti kantaa alussa kädessä. Olis ehkä kannattanu antaa osa huoltojoukoille ja napata täydennystä matkan aikana.

Suunnitelma juoksuun oli lähteä tuntemusten mukaan reilun 5.30 kilometri vauhtia, mutta ei missään nimessä nopeammin. Juoksun alussa yllätyksenä tuli, että vaikka pyöräilyssä jalat tuntuivat aika raskailta, juoksuun sai lähteä ihan uusin jaloin. Jalat tuntuivat tosi kevyiltä ja niinpä alussa sai jopa jarrutella vauhtia. Vähän vaikea oli saada vauhdista käsitystä kun kilometritolppia ei ollut, mutta ekan kierroksen puolivälissä oli käynyt selväksi että 5.40 min/km vauhtia mentiin ja kun se tuntui ihan hyvältä niin sillä sitten mentiin. Jonkin verran porukkaa ohittelin alkupuoliskolla, mutta eiköhän suurin osa kuitannu minut toisella puolikkaalla.

Ensimmäinen kierros meni enemmän tai vähemmän reittiin tutustuessa ja huoltopaikkoja paikantaessa. Hyvin oli huoltopaikat ripoteltu matkan varrelle ja yhdellä noin 11 km kierroksella sai huoltoa viisi kertaa. Tavaksi vakiintui geelit veden kanssa molemmissa päissä reittiä ja muilla pisteillä muki vettä ja urheilujuomaa. Olin päättänyt jo ennen kisaa että lähemmäs kolmekymppiä pitää jaksaa juosta ennen kuin saan ottaa kolaa. Se motivoikin hyvin juoksemaan ja ai että se maistuikin sitten 28 km kohdalla hyvälle. Heti piti vetää kaks mukillista. Viimesellä kierroksella vedinkin huoltopisteillä mikä hyvältä tuntu välillä jopa muki kaikkia kolmea juomaa ja taisin haukata pari appelsiinin palastakin. Vajaa kymppi ennen maalia vedin ässänä hihasta kofeiinipitoisen geelin, jonka piti maistua vihreälle omenalle, mutta kovin pelkästään kofeiinille se maistui. Ainakaan mitään nopeaa piristävää vaikutusta sillä en huomannut olevan.

Juoksun aikana oli oikeastaan kaksi vaikeampaa hetkeä 14 km kohdalla ensimmäinen ja siitä lähtien päätinkin kävellä huoltopisteellä aina sen verran että saan varmasti juomat alas. Toinen vaikeampi hetki oli kahdenkympin kohdalla. Sinänsä mitään kipuja ei juoksun aikana ollut, mutta noissa kohdissa vaan mieli teki tepposet. Ensimmäinen kakskymppiä juoksusta meni aikaan 1.54 eli 5.42 min/km. Sen jälkeen vauhti romahtikin ja seuraava 20 km aikaan 2.15 eli 6.45 min/km. Koko ajan kuitenkin huoltopisteiden parin kymmenen sekunnin kävelyjä lukuunottamatta hölköttelin eteenpäin ja se vauhti tuntui ihan hyvälle. Viimeiselle kierrokselle lähdettäessä yritin vähän kiristää vauhtia ja juoksinkin pari kilometriä noin kuuden minuutin kilometrivauhtia, mutta se alkoi tuntumaan vaan jotenkin pahalle, joten hiljensin takasin köpöttelyksi. Joten juoksukin meni hiipuvaan tahtiin muiden lajien tapaan.

Ensimmäinen huikea taistelu juoksun aikana tuli jo ensimmäisen kierroksen menomatkalla, kun paikallinen mummo polki kumpparit jalassa "Ainollaan" juuri ja juuri minusta ohi. Mummo hyytyi kuitenkin sillan alituksen jälkeiseen ylämäkeen ja pääsin kuittamaan. Kilometrin päässä mummo kuitenkin sai minut taas kiinni, mutta pääsin vielä kuittaamaan viimeisessä ylämäessä ennen kääntöpaikkaa. Vielä parempi kirittäjä oli kuitenkin muutama kilometri ennen maalia rinnalle juossut kaveri, joka alkoi jutustelemaan ja huomaamatta pysyin hitusen kovemmassa vauhdissa mukana. Viimeiset pari kilometriä meni helposti vähän päälle kuuden minuutin vauhtia yhdessä rupatellen ja maaliin lähenemistä fiilistellen. Molempien toiveena oli jäätelö maalissa ja ainakin omalta osaltani se toteutui. Mitään loppukiritaistelua ei alettu ottamaan, kun eri sarjoissa oltiin, mutta sen verran kiihdytin että rullailin sekunti ennen maaliin. Kiitoksia Tapiolle seurasta!

Juoksun aikana matka tuntui kyllä välillä pitkältä vaikka sinänsä juoksu ei tuntunut pahalta noita kahta kohtaa lukuunottamatta. Parhaani mukaan yritin tsempata myös kanssa kilpailijoita. Osa porukasta veti kyllä niin omissa maailmoissaan että aattelin että ei taida hyödyttää suutaan avata. Itse sain parasta kannustusta naisten kuntosarjan voittajalta, kiitoksia siitä. Eikä pidä väheksyä sitä kun kaksi kertaa kierroksen aikana mentiin kisakeskuksen ohi, jossa yleisöä oli paikalle mukavasti ja kannustusta tuli riittämiin. Erityisen mukavaa oli oman pienen kannatusjoukon mukana olo ja sainpa muutaman salmiakkiaakkosenkin viimeisen kierroksen piristykseksi. Golfkentältäkin kuului ihan kiitettävästi "FORE!" kannustushuutoja, mutta onneksi ei osunut kohdalle. Muuten hirveästi ei hupia juoksun aikana ollut, kun sai miettiä että mitähän kääntöpaikan lähellä ollut aitta sisälsi, kun oven päällä oli kyltti "Palokaluja". Myöskään rannassa olleen "Paineputki"-kyltin arvoitusta en onnistunut ratkaisemaan. Että tuollaisia sitä päässä liikkuu.

Maalissa loppuaika 11.43.38 ja sijoitus 17/44 eli tavoite alle 12 tuntia toteutui. Maaliin tullessa asianmukaiset tuuletukset ja halaukset vaimolta. Sen jälkeen huoltopöydän antimien kimppuun. Muutama lasi kolaa, vähän vettä ja urheilujuomaa sekä paljon suolakurkkuja ja appelsiinia. Taas sen verran hitaampivauhtinen suoritus että syöminen maittoi heti maaliin päästyä. Jäätelön sain sitten vähän myöhemmin. Hämeenlinnassa pysähdyttiin kebabille ja hyvin se rullakebab upposi.

Kisan aikana kurkusta alas meni 15 energiageeliä, viisi energiapatukkaa, muutama appelsiini lohko, n. 2,5 litraa urheilujuomaa ja saman verran vettä sekä ehkä puolisen litraa kolaa. Hyvin kaikki upposi ja sinänsä enerigat tuntuivat riittävän koko kisan ajan. Viimeisellä kierroksella parilla huoltopisteellä pysähtyessä vähän huippasi, mutta se meni ohi kun pääsi takaisin vauhtiin.

Kilpailun järjestelyistä itselläni ei ole moitteen sanaa. Reitit olivat hyvät. Varsinkin juoksureitti oli todella hieno, tarjosi mukavasti varjoa molemmissa päissä ja kisakeskuksen ohitus kahdesti kierroksella toi lisätsemppiä. Pyöräilyreitillä huolto toimi hyvin ja välillä säälitti ajaa huoltopisteen ohi, kun niin hyvin tarjosivat pulloja ja jaksoivat kannustaa. Viimeisellä kierroksella pyörällä ja juosten yritinkin muistaa kiittää kaikilla huoltopisteillä ja liikenteenohjaushommissa olleita. Hienon tapahtuman mahdollistitte meille. Katsojan kantilta oli kuitenkin ollut hankala löytää vaihtopaikkaa ja saada tietoja reitistä, mutta perille oli kannustusjoukotkin kuitenkin päässeet.
 
Kokonaisuudessaan suorituksesta jäi hyvä mieli ja tulokseen olen tyytyväinen. Erityinen yllätys oli hyvä uinti. Ehkä on aika heittää romukoppaan käsitys että kaikki triathlonistit ovat entisiä uimareita. Kyllä vähemmälläkin pärjää. Vauhdinjakoa on kyllä kehitettävä, ettei tarvitsisi masentavasti mennä aina joka kierroksella hitaammin. Ennen kisaa juoksuvauhdin arvionti aiheutti eniten pään vaivaa ja näköjään ihan reippaasti saa normaalia maraton-vauhtia hitaammin lähteä. Tällä kertaa juoksussa meni tunti kauemmin kuin keväällä Roomassa. Jotenkin kuitenkin jäi semmoinen fiilis että kun kerran vielä viimeiset kilometrit pysty vetämään vähän kovemmin juoksussa, niin kyllä kahdesta kympistä eteenpäin ois pitäny pystyä vähän kovempaa vetämään, kun mistään huippuvauhdeista ei kuitenkaan ole kysymys. Taitaa vaan tarvita kovia lyhyempiä kisoja joissa pakottaa itsensä äärirajoille, niin osaas sit piiskata itseään näissäkin koitoksissa.

Kisan jälkeen jalat oli kipeät kolme päivää, mutta tuntemukset ei olleet edes niin pahat kuin maratonin jälkeen. Ihan hyvin pääsi kyykkyyn ja ylös jo seuraavana päivänä. Jalkojen lisäksi ensimmäisenä päivänä myös selkä ja oikea rintalihas oli vähän kipeät. Viikko suorituksen jälkeen meni lähes täysin levossa, kun välttelin työmatkapyöräilyäkin ja ajoin pelkästään perjantaina töihin. Sunnuntaina 15 km hyötypyöräilyä ja tänään maanantaina jo pyörällä edes-takas töihin ja illalla kevyt puolen tunnin köpöttely metsässä koiran kanssa. Kroppa tuntuu ihan hyvältä ja tästä voi alkaa virittelemään treenejä rantamaratonia kohti.

Kisko Triathlon

Viime vuoden hienon kokemuksen jälkeen osallistuminen Kiskon perusmatkalle oli itsestäänselvyys ja toimi myös triathlon-kilpailukauden avauksena. Kisa ajoittui kovimman treeniviikon loppuun ja mitään erityisiä keventelyjä kisaan en tehnyt. Avovesiuinnitkin oli jäänyt yhteen muutaman minuutin märkäpuvun testaukseen, joten vähän epävarma olo oli lähteä uintiin. Kisaan lähdin ilman suurempia tavoitteita kuitenkin mielessä viime vuoden ajan parantaminen.

Kisapäivä oli helteinen kuten viime vuonnakin ja starttikin päivän kuumimpaan aikaan tasan klo 12. Onneksi kuumuus ei juurikaan häiritse uidessa ja pyöräillessä, joten juoksussa vaan sitten saisi siitä kärsiä. Erityistä tankkausta en kisaan tehnyt, mutta perjantaina yritin muistaa juoda vähän tavallista enemmän.

Kiskoon saavuimme perheen kanssa noin tunti ennen starttia. Siinä ehti saada vaihtopaikan kuntoon ja käydä muutaman minuutin juoksemassakin, että saisi kroppaa vähän liikkeelle ja välttäisi edellisen seikkailukisan "sykkeet maksimiin" startin. Vähän ehti uiden totutella myös veteen. Uintiin lähdin vähän epävarmoin mielin johtuen avovesitreenin puutteesta ja edellisen aamun nihkeästä uintitreenistä stadikalla. Siellä tosin sai hyvää treeniä starttia varten, kun tuli nyrkkiä naamaan ja potkua kylkeen.

Lähdin uintiin aikalailla joukon keskeltä ja jonkinlaista kontaktia alussa oli toisiin uimareihin, mutta nopeasti pääsi omaan rytmiin. Uinnin otin vähän liiankin varovaisesti ja uin omaa rauhallista tahtia. Ehdottomasti ois kestänyt uida kovempaakin ja vähän puristaa. Uintiaika oli 28.40 (1500m), mikä oli reilu kolme minuuttia hitaampi kuin viime vuonna, mikä vähän hämmästytti. Ajattelin kuitenkin että rata saatto olla pidempi ja ilmeisesti näin olikin kuin yleisesti uinti ajat oli pari minuuttia viime vuotta hitaampia. Vaihto uinnista pyöräilyyn sujui sutjakkaasti ilman ongelmia.

Pyöräilyyn lähdin alusta alkaen reipasti vauhtia ja koko matkan tuli silloin tällöin selkiä vastaan. Kaksi pyöräilijää taisi mennä minusta ohi, joista toinen kahteen kertaan ja huikkaisi toisen kerran ohittaessaan, että juoksussa sit kisa ratkaistaan. Juoksun aikana en kuitenkaan pystynyt kaveria paikantamaan. Pyöräilyn aikana söin yhden energia patukan ja join vajaan litran urheilujuomaa, joka oli ehkä liian vahvaa, koska ei oikein imeytynyt. Toisella pyöräilykierroksella passailin vähän juomista ja jätin toisen patukan syömättä, jottei hölskyvä vatsa tuottaisi ongelmia juoksussa.

Pyöräily sujui hyvin ja koko ajan jakso hyvin painaa. Toisen kierroksen paluumatkalla, jolloin vastatuulikin tuntui vähän otin hieman rauhallisemmin, jotta juoksuun pääsisi tuoreemmilla jaloilla. Pyöräilyyn aikaa meni 1.17.24 (n. 42km) ja tuohon on ilmeisesti sisällytetty vaihdot uinnista pyöräilyyn ja pyöräilystä juoksuun. Keskinopeus pyöräilyssä siis noin 33-34 km/h. Vähän voi taas ihmetellä tätä suomalaista autoilu vastaan urheilu -kulttuuria, kun pitää ohitella toisia autoja vaikka suht kapealla tiellä molempiin suuntiin menee myös pyöräilijöitä. Vaihto juoksuun meni myös ongelmitta.

Jo totutusti jalat olivat vähän jäykät juoksun alussa ja vaikka yhdistelmätreenejä ei vielä ollut alla, niin nopeasti jalat tottuivat juoksuun. Ei mennyt kuin ehkä kilometrin verran viime vuoden neljän sijaan ja juoksu alkoi rullaamaan. Juostessa oli todella kuuma. Ensimmäisellä kierroksella riitti vielä pesusieniä joilla sai viilennystä, mutta toisella piti vain kaataa mukista vettä niskaan. Juoksun aikana tuli myös pari pientä sade kuuroa. Vaikka luulisi että ne olisivat virkistäneet, tuntui että ne nostivat vaan ilmankosteutta ja tekivät olon tukalammaksi.

Jostain syystä en onnistunut saamaan käsitystä juoksuvauhdista ja kun jonkun kilometrin ajan sain mitattua en uskonut että juoksisin vähän yli neljän ja puolen minuutin kilometrejä. Juoksin reipasta vauhtia kuitenkaan sen enempää repimättä ja ihan hyvää vauhti olikin. Mitään hirvittävää loppukiriäkään en saanut aikaiseksi, kun kuitenkin jonkinlainen parannus viime vuoden aikaan oli tulossa. Juoksuun aikaa meni 47.47 (10 km, 4.47 min/km). Vajaa puoli minuuttia nopeammin meni juoksukin viime vuoteen verrattuna, vaikka semmonen tuntuma jäi että viime vuonna puristin enemmän.

Loppuaika oli 2.34.01 joka oikeutti 23. sijaan 162 atleetin joukossa. Aikaan parannusta viime vuoteen verrattuna tuli vajaa minuutti ja sijoituskin parani, vaikka osallistujia oli lähes tupla määrä. Kisaan voi olla ihan tyytyväinen ottaen huomioon, että se oli kovan treenijakson lopussa ja viikolla jalat tuntuivat olevan aika puhki. Uinnin olisi vinut ottaa rohkeammin, niin  suoritus ois menny ihan nappiin. Pyöräilyyn ja juoksuun sen sijaan voi olla tyytyväinen. Pystyin myös kontrolloimaan hienoiset tankkausongelmat kisan aikana eikä sen takia tarvinut vauhtia hidastaa.

Vaikka osallistuja määrä oli kasvanut huimasti järjestelyt pelasivat hyvin. Hieno kisa jälleen tänä vuonna, kiitos järjestäjille. Mahtava tunne mennä pulikoimaan järveen helteessä taistelun jälkeen eikä sieltä halunnut tulla pois, vaikkakin vesi olisi saanut olla vähän viileämpää.

Seuraava koitos onkin sitten Ironman Hämeenlinnassa heinäkuun viimeinen päivä.

No Limit Adventure

Kesän toinen seikkailukisa helteisessä säässä Nuuksion upeissa maastoissa takana. Tällä kertaa parina oli ranskalainen seikkailija Paul. Ihan kylmiltään ei tarvinnu kuitenkaan parin kanssa kisaan lähteä oltiin sentään kerran käyty suunistamassa ja hölköttelemässä Paloheinässä. Sen verran vakuuttavalti kaverin suunnistustaidot näyttivät, että annoin suosiolla suunnistusvastuun hänelle.

Kisa sattui triahlon-treeneistä kevyemmälle testiviikolle, joten siinä mielessä kisaan sai lähteä suht tuoreena. Paljon kisaspesifistä valmistautumista en tehnyt. Pari kilometriä tuntuman hakua rullaluistimilla ja saman verran polkuja maastopyörällä, mutta itseluottamus pyöräilyyn oli kova, kun koko talvi oli kuitenkin lumessa ja jäässä hinkattu. Itseluottamuksestahan tuo maastossa ajaminen on lähinnä kiinni. Niin kauan kun jalat vaan pyörittää niin pyörä kyllä menee kivien ja juurien yli helposti.

Ennakkotietojen mukaan kisassa oli siis "erikoisuutena" rullaluistelua ja pitkä kisa oli luvassa, koska maksimi aika seitsemän tuntia. Lisäksi keli toisi varmasti oman haasteensa, kun lämpöä oli todella paljon luvassa. Perjantaina yritti parhaansa mukaan tsempata juomisen kanssa, jotta saisi vähän nestettä varastoitua kehoon, muuten mitään ihmeempää tankkausta ei tullut tehtyä. Edellisenä viikonloppuna sairastetusta vatsataudistakin oli ehtinyt toipua hyvin.

Kisa starttasi lyhyellä puolen toista kilometrin melonnalla. Ihan reippassti päästiin veteen ja melontakin sujui ihan ok alusta asti, mutta aika perä päässä tultiin melonnasta. Melonnan jälkeen piti ottaa pelastusliivit mukaan sillä myöhemmin oli luvassa uintia. Ihan hyvä ratkasu oli pitää liivit päällä pyöräilyssä, niin ei tarvinnut niiden kanssa sen kummemmin vekslata.

Melonnan jälkene piti juosta muutama sata metriä Swinghillin laskettelurinteen alle ja kiikkua sit rinne jalkasin ylös. Jo parinkymmenen metrin juoksun jälkeen sykkeet oli katossa ja happi ei kulkenut yhtään. Rinteen kiipeäminen oli yhtä tuskaa, joten aika heikosti kisa lähti ja mielessä oli kyllä, että mitähän tästä tulee. Rinteen päällä pyöräilykengät jalkaan vaihtoalueella ja sitten matkaan pyörällä.

Pyöräily lähtikin näyttävästi liikkeelle. Tehtävänä oli laskea rinne alas merkittyä reittiä ja alaspäin lähdettiin pujottelun lähtönyppylältä, joten aika jyrkkä alku oli edessä. Vähän huolimattomasti matkaan ja kymmenen metrin jälkeen tangon yli pensaaseen lähes nolla vauhdissa. No siitä se sitten lähti ja loppumatka alas meni paremmin. Vielä tällä pyöräilyosuudella ylämäet oli ihan tuskaa, kun syke nousi heti tappiin, mutta tasaisella kuitenkin pyörä kulki ihan hyvin. Hienoja metsäpolkuja saatiin vetää jo tälläkin 15 km pyöräilyosuudella. Tässä tuli myös kisan ainoa suunnistuksellinen virhe, kun ennalta katsottu reitti päättyikin hakkuuaukealle ja sitten vaihtoehtoista reittiäkin haettiin hetki ja valittiin niistäkin hitaampi. Ehkä 15 min meni hukkaan.

Pyöräilyn jälkeen vuorossa n. 5km osuus coastaleeringia eli käytännössä juoksua ja uintia. 9 kertaa saatiin uida kapean mutaisen järven yli rasteja hakiessa. Vesi oli kyllä ehdottamasti virkistävää tuossa kelissä. Jonkun verran puutavaraa ja kiviä järvessä oli, joten vähän varovainen sai veteen mennessä olla. Välillä oli vähän vaikea päästä vedestä ylös, kun jalat ei aina yltäny pohjaan ja turpeesta kiinnipitäen yritti itseään repiä ylös. Vedestä sai kerätä kelluvia energiapatukoita ja eipä ois myöskään uskonu että keskellä Nuuksion metsiä tulee vastaan mies pelkissä alushousuissa iloisesti tervehtien. Viimeisen rastin jälkeen oli pari kilometriä juoksua pyörille metsässä ja tässä vaiheessa tuntu, että kone alkaa lämmetä ja homma kulkemaan normaalisti.

Tämän jälkeen 6 km pyöräilyä vaihtopaikalle, laskettelurinne alas juosten ja päivän toiseen melontaan, jolla pituutta 8 km. Alku matka mentiin vasta tuuleen ja vaikka töitä sai tehdä meno tuntu ihan hyvältä. Kun viimein päästiin toiselle melontarastille ja käännyttin takasin, niin vaikka myötätuuleen kanotti kulki paremmin kuumuus oli sietämätön, kun kanootti kulki aika tarkalleen tuulen nopeudella. Onneksi kuitenkin melontakaveri roiski aina välillä vettä takaa päälle ja vaikka anteeksi aina pyytelikin, niin se oli kyllä pelkästään virkistävää.

Melonnan jälkeen ranskalaiskaveri valitteli mahakipua ja vähän aikaa huilattiin siinä kanoottirannassa. Päästiin kuitenkin jatkamaan. Taas laskettelurinne ylös huoltoon siellä vähän banaania poskeen ja vettä reppuun. Kisan aikana nestettä taisi mennä yhteensä n. 4,5-5 litraa, josta reilu puolitoista urheilujuomaa. Suojärvestä uinnin aikana hörpittyä vettä ei tuohon lasketa. Nesteen lisäksi meni kolme energiageeliä ja neljä patukkaa. Nämä olivat suht sopiva määrä ainakaan kisan jälkeen palautumisessa ei ole ollut sen kummempia ongelmia.

Pyöräilyn alkuun taas rinne alas ja tällä kertaa pääsin kunnialla alas menosta nauttien. Luvassa oli 8 km pyöräilyä. Meidän mukaan optimireitti olisi mennyt kiellettyä tietä pitkin, mutta sata metriä eteenpäin olevaa tietä olisi pitänyt päästä samalla baanalle. Se meni kuitenkin ihan jonkun pihan vierestä ja aitakin oli tielle rakennettu ja kun edessä mennyt tiimi sai jotain kommenttia pihalla patsastelleelta ukkelilta päätettiin suosiolla etsiä toinen reitti. Mentiin tietä pitkin vähän eteenpäin ja sieltä löytyi karttaan merkkaamaton hevospolku, jota pitkin päästiin oikealle reitille. Osuuden viimeinen rasti oli huikealla paikalla korkean Hyppykallion huipulla ja nopeasti ehti ihastella hienoja näkymiä. Paul oli valitellu vatsakipuja koko pyöräilyn ja tässä kohtaa píti tehdä ensimmäinen tyhjennys.

Matkalla rullaluistelun alkuun ohitettiin pari pyöräilijää ja kuulin "Hyvä Bobo!" huudon ja yks kaverihan se oli pyörälenkillä. Kiitoksia vaan Jannelle tsemppauksesta. Tässä vaiheessa oli jo selvää että ei lähellekään koko rataa ehditä määräajassa ja päätettiin jättää 10 km luistelu kokonaan väliin, vaikka luistelurasteista vielä -2 pistettä per rasti tulisi ja sen jälkeisistä vaan -1. Molemmat meistä ajoi mielummin pyörällä kuin luisteli ja se oli kyllä hyvä päätös. 17 km pyöräily sisälsi vauhdikkaita ulkoiluteitä ja aivan mahtavan monen kilometrin mittaisen vauhdikkaan polkuosuuden, jossa ajamine oli aivan huikeaa.

Vähän hämmentävää oli rastilla ollut tehtävä, jossa käskettiin leikkimään rengasrikkoa ja irrottamaan eturengas pyörästä ja raahaamaan se ja pyörä seuraavalle rastille noin kilometrin päähän. Tarkoitus kuitenkin selvisi, kun huomasi että reitti kulki "vilkkaan" Haukkalammen reittejä piktin ja vaaratilanteilta ei olisi varmasti vältytty, jos oltas ajettu siitä läpi. Haukkalammella sai vielä kylmää raikasta vettä pulloon.

Vielä kerran pyörällä teitä pitkin kiertäen laskettelurinteen päälle ja lopun 8km suunistukseen ja 11 rastin hakemiseen jäi huikeat 20 min aikaa. Arvioitiin että kaksi rastia ehditään hakemaan ja oltas ehdittykkin, mutta Paul joutui pitämään pitkän tyhjennystauon metsässä ja maaliin saavuttiin kai viis minuuttia määräajan jälkeen, joten jälkeenpäin katsoen ei ois kannattanu edes rasteja lähteä hakemaan.

Loppusijoituksesta ei tällä hetkellä ole mitään hajua, mutta eipä sen niin väliä. Aivan upea päivä tuli vietettyä. Kisan rata sisälsi aivan mahtavia pyöräilypätkiä. Sen verran haastava reitti ja keli lopulta oli että vain voittaja joukkue ehti radan läpi määräajassa ja heilläkin jäi vain 6 minuuttia marginaalia. Me oltas päivän vauhdilla tarvittu puoltoista tuntia lisää, jotta oltas saatu rata kierrettyä. Kiitoksia ratamestarille ja järjestäjille hienosta kisasta. Sen verran hienot rusketusrajatkin sai, että vähään aikaan ei tarvii käyttää pyöräilyhousuja lyhyempiä shortseja eikä hihatonta t-paitaa.

Joukkueen osalta kisa oli kaksijakoinen alussa mulla oli vaikeeta ennen kuin kone lämpeni ja loppussa omalta osalta meno tuntui todella hyvältä ja loppuun asti jakso painaa. Paul taas oli alussa iskussa mutta puolen välin jälkeen vatsa alkoi vaivaamaan. Nesteet ei imeytyneet ja kovalla sisulla kaveri kyllä taisteli eikä ehdottanut edes keskeyttämistä vaikka varmasti tosi tuskasta oli. Aika monta kertaa saatiin kotimatkalla pysähtyä tien poskeen, mutta vaikka useita kiloja painoa oli menettänyt, niin onneksi pikkuhiljaa on kuitenkin koitoksesta alkanut toipumaan. Kiitoksia hyvästä suunnistuksesta, hyvästä seurasta ja äärettömästä taistelusta Paulille.

Seuraava koitos taitaakin olla sitten Kisko-triathlon heinäkuun alussa.

Spring Adventure

Kesän ensimmäinen seikkailukisa takana. Spring Adventure käytiin Karjaan ympäristössä mahtavassa kesäisessä säässä. Kisa meinasi osaltani jäädä jo väliin, kun paria kisaan ei meinannut löytyä. Viime hetkellä sain kuitenkin parin ja osallistuimme sekasarjaan. Vähän jännitti kyllä lähteä täysin tuntemattoman kanssa kisaamaan, mutta luotettavat tahot arviovat että menisimme suht samaa vauhtia muutenin kuin vaan melonnassa. Olimmekin tasainen pari ja vielä kun suunnistusvastuu oli hyvä rauhoittaa omaa vauhtia, että pysytään varmasti kartalla.

Kisa alkoi muistisuunnistuksella eli lähtöpaikassa oli neljä eri karttaa puutauluissa muutaman kymmenen metrin välein. Kuhunkin tauluun oli merkitty yksi rasti ja jokaisen rastin jälkeen piti käydä leimaamassa lähtöpaikassa. Rastit piti hakea tietyssä järjestyksessä, joten ensin piti löytää oikea taulu ja se aiheuttikin kovaa ruuhkaa taulun luona. Päätin että en jaksa alkaa odottaan kartankatseluvuoroa vaan lähdettiin peesailemaan toisia tiimejä. Muut rastit käytiin kurkkaamassa tauluista, mutta aikalailla peesaillen eka osuus meni. Toiselle rastille lähtiessä meinas jäädä lähtöpaikan rasti leimaamatta mutta muistin sen muutaman kymmenen metrin juoksun jälkeen, joten virheeltä vältyttiin.

Lyhyen alkujuoksun jälkeen pyöräilykengät jalkaan ja lyhyt siirtymä rantaan ja melontaan. Ensimmäiset sata metriä mellonasta oli melkosta siksakkia, mutta sitten kun rytmiin päästiin kanotti alko kulkea suoraan ja matka eteni. Melonta mentiin hitaasti virtaavaa jokea pitkin ja haettiin vaan yksi rasti ja takaisin. Ihan mukava oli vaihteeksi meloa joessa järven sijaan, vaikkei virtaa ihmeemmin ollutkaan.

Melonnan jälkeen pyörän selkään ja rullailemaan pääasiassa Karjaan ympäristön asfaltti- ja hiekkateitä. Reitin valinnatkin kyllä olivat sellasia että kierrettiin aika hyvin kaikki mahdolliset metsäpätkät. Suunnistus pyörällä sujui hyvin, vaikka ekaa kertaa menin kartan kanssa pyörän selässä tälle kesälle. Pyöräilyn sekaan oli laitettu virkistäviä erikoisuuksia. Ekaks kiivettiin pyörällä laskettelurinteen päälle. Pyörät sai jäädä hetkeks lepäämään sinne ja jalan kolme kertaa ylös ja alas rinnettä. Alas pääsi kyllä ihan vauhdikkaasti, mutta ylös sai tyytyä kävelemään sen verran jyrkkä mäki oli. Lopuksi lasketeltiin mäki alas vähän loivemmasta kohdasta pyörällä.

Kiipeämisen jälkeen seuraava rasti oli vanhan joen yli menevän rautatiesillan metallirakenteissa. Heidi halus mennä kiipeilemään metallipalkkeja pitkin veden päälle, joten enpä sit laittanut hanttiinkaan. Tyydyin jännittämään sillan päältä, miten käy ja hienostihan se rasti tuli leimattua. Seuraavaksi mentiin taas hakemaan rasti sata metriä vanhan rautatietunnelin sisältä. Sen jälkeen loppu fillarointi oli ihan perus rastienhakua ja sieltähän ne paikoiltaan löytyivät.

Pyöräilyn jälkeen jatkettiin juosten hakemaan rasteja. Suunistus sujui hyvin juostenkin ja ainoastaan yhdellä rastilla tuhraantui minuutin verran ylimäärästä. Muut löytyivät hyvin. Suunnistukseen voi olla kyllä tyytyväinen.

Juoksun jälkeen oli toinen melontaosuus ja siinä tapahtuikin kisan ainoa virhe. Melottiin tyytyväisinä ohi rannalla olleen rastin, joka haettiin aiemmin jo juosten ja jatkettiin eteenpäin viitisen minuuttia melontarastille, joka oli vain miesten kilpasarjalaisille. Oikea rasti jäi siis leimaamatta, siitä miinus piste ja melottiin vielä vähän ylimäärästä. Toinen melonta osuus suju muuten kyllä hyvin, vaikka vähän käsissä alko jo tuntumaan.

Seuraavaksi oli vuorossa Wetrun. Osuus alko sillä että sain laskeutua sillalta köyttä pitkin viileähköön veteen, leimata rastin vedessä ja uida rantaan. Tässä meinas käydä vahinko kun emitin tarranauha aukes vedessä ja irtos jojosta, mutta onneks pidin emittiä kädessä uidessa. Osuudella piti tai ainakin kannatti uida vielä toisen kerran joen yli, joten kaikki saivat heittää talviturkin virkistävässä vedessä. Onneksi ilma oli niin lämmin ja lähes heti vedestä noustua keho lämpeni eikä vilu ehtinyt tulla. Osuuden lopuksi saatiin vielä kantaa kanootti muutama sata metriä kisakeskukseen, jotta varmasti saatas tarpeeks monipuolista rasitusta.

Viimeisenä oli vielä kaupunkisuunnistusta ja eipä siinä kannattanut alkaa kuivia vehkeitä vaihtelemaan vaan ei muuta kuin viihdyttämään paikallisia asukkaita. Joku kysyikin terassilta miksi teillä on kypärät päässä. Osuuden hauskuutuksena noustiin hissillä rautatiesillalle, kun semmonen sattu siinä asemalla sopivasti olemaan. Tällä osuudella sain toimia vähän vetojuhtana, kun pari roikku repussa kiinni, mutta sen hyöty tais olla enemmän henkinen.

Aikaa tähän kaikkeen meni aika tarkkaan kuusi tuntia, mutta ihan huomaamatta se aika kyllä menee näissä touhuissa. Koko setti meni läpi parilla energiapatukalla, litralla urheilujuomaa, puolellatoista vetää ja muutamalla suklaapalalla. Aavistuksen harmitti tuo melonnan virhe, mutta ilmeisesti ei oltu ainuita. Ens kerralla sit luetaan reittikirjaa tarkemmin. Kisan aikana sijoituksesta ei ollut mitään hajua, kun sekasarjan tiimejä ei juurikaan näkynyt ja osa kilpaili myös miesten sarjassa.

Palkintojen jaossa oli iloinen yllätys kun oltiin lopputuloksissa toisena! Kiitoksia Heidille hienosta kisasta! Nyt onkin mukava kirjoitella tätä ja nauttia samalla palkinto-olutta. Myös järjestäjät ansaitsevat suuret kiitokset, hienoja kisoja!

Kesän treenit ja kisat

Pari viikkoa pidin treenitaukoa maratonin jälkeen ja se riitti hyvin kropan ja mielen palautumiseen ja treenit kohti kesän koitoksia pysty alottaan. Olen lueskellu tässä kevättalven aikana Joe Frielin Triathlete's Training Bible sekä paria muuta tri-kirjaa. Sen lisäksi tutustuin Endurance Nationin treenimetodeihin. Oman treeniohjelman suunnittelin pitkälti Training Bibleen pohjautuen. Pyrin tekemään suurimman osan treeneistä arkiaamuisin ennen työpäivän alkua, jotta illat ja viikonloput jäisi sitten vapaiksi. Jotain kisoja tulee kuitenkin viikonloppuihin ja lisäksi tarkotus ois ajaa kaks pidempää 5-6 tunnin pyörälenkkiä jossain välissä.

Perusviikkolla jaksotus on neljä päivää kovempaa treeniä ja kolme päivää kevyempää. Aikaa kisaan oli 17 viikkoa ja viikot on jaksotettu kaksi kovempaa viikkoa ja yksi kevyempi testiviikko. Viimeisen setin vedän sit kolmella kovemmalla treeniviikolla ennen keventelyä. Keventelyviikkoihin sisällytän myös pyörä-juoksu yhdistelmätreenejä.

Viikon tärkeimmät harjotukset menee suunnilleen näin:

MA Pyörällä intervalli
TI Pitkä uinti
KE Pitkä juoksu
TO Pitkä pyörä, sisältäen 30-50min tempo pätkän
PE Uinti intervalli
LA Juoksu intervalli
SU

Tuohon kun lisätään vielä työmatka pyöräilyn aikana tehtävät pyöritys drillit yhden jalan pyöritys sekä maksimi kadenssilla pyöritys molemmat kerran viikossa ja voimatreeni isolla vaihteella ylämäkeen. Onpa työmatkapyöräilykin sit vähän mielekkäämpää. Lisäksi yks kevyempi juoksu jonka aikana 20s kiihdytyksiä viiden minuutin välein ja yks mäkivetotreeni. Ja sitten vielä pilatesta 1-2 kertaa viikko. Aattelin kuitenkin olla stressaamatta ja rittää jos saa noi viikon tärkeimmät treenit tehtyä.
"Täydellinen" viikko vois näyttää tältä:

MA Pyörällä intervalli, pilates
TI Pitkä uinti + pyörällä pyöritys drilli, illalla juoksu mäkivedot
KE Pitkä juoksu, iltapäivällä pyörällä pyöritys drilli
TO Pitkä pyörä, sisältäen 30-50min tempo pätkän, pilates
PE Uinti intervalli, iltapäivällä pyörällä voima
LA Juoksu intervalli
SU kevyt juoksu kiihdytyksin

Kevyempi testi viikko taas näin:

MA Uinti 1km testi, 90min
TI Pyörällä pyöritys drilli, Kevyt juoksu kiihdytyksin
KE Pyörä testi 30min/10km
TO Uintitekniikkaa, Pyörällä pyöritys drilli
PE Juoksu testi 30min/10km
LA Juoksu 75min
SU

Testiviikkoja tulee aika usein, mutta ajattelin että niistä saa ainakin vertailukohtaa tuleville vuosille ja hyviä treenejähän nuo testitkin ovat. Uintitestinä on koko ajan 1km testi, josta mittaan ajan. Juoksussa ja pyöräilyssä 3 ekaa testikertaa on 30min testi, josta pyörällä otan 20 viimeisen minuutin keskisykkeen ja juoksussa mittaan myös sykkeen, mutta pääasia on 30min keskimääräinen kilometrivauhti. Noiden avulla sit osaa treenit vetää sopivilla tehoilla. Kisojen lähestyessä vaihdan juoksu ja pyörätestit 10km aika-ajoon/juoksuun ja tärkeintä niissä on aika. Niiden perusteella voi sit tulevina vuosina arvioida kuntoa.

Hyvältä on tuntunut rytmitys ja ihan hyvin on pystynyt treenit tekemään. Toki tuo tarkoittaa aikasia aamuherätyksiä, mutta se on helpoin paikka löytää aikaa joka ei ole muusta pois. Olen uinut koko talven kerran viikossa kevyitä tekniikkatreenejä ja jo muutamassa viikossa huomaa selvän kehityksen, kun siihen on lisännyt toisen pitemmän uinnin. Pyöräilyssä uutuutena on sykemittarin kanssa treenaus ja ainakin tähän asti on hauskaa taistella sykemittaria vastaan, kun vielä liikutaan kuitenkin suht matalissa sykkeissä. En tiedä onko hauskaa enää kun pitää päästä korkeempiin sykkeisiin ja pysyä niissä.

KISAT

Sitten kesän kisoihin.  Pitkään pohdin myös kesän pääkisaa, että oisko se triathlonin pitkän matkan EM-kisa Tampereella vai Ironman-matka Hämeenlinnassa. Vaikka Tampereella ois varmasti ainutlaatuinen tapahtuma ja pitkän matkan kisaa ei kovin usein pääse vetämään, lopulta kuitenkin tuntui että motivaatio pitkän matkan kisaan treenaamiseen (joka on siis lyhempi kuin Ironman-matka) näin pelkällä harrastuspohjalla ei oo niin hyvä kuin Ironmaniin.

Pääkisa on siis Ironman-triathlon Hämeenlinnassa Heinäkuun viimeisenä viikonloppuna. Sitä ennen kaksi seikkaílukisaa Spring Adventure huomenna ja No-Limit Adventure kesäkuun alussa. Parin löytyminen kisoihin oli vähän hankalaa, kun viime vuoden pari toipuu loukkaantumisesta ja toisella työkaverilla sattu just polttarit ja häät noille päiville. Ekaan kisaan pääsen kuitenkin mukaan sekasarjaan ja toiseen kisaan löyty ranskalainen kaveri. Noissa saa melkein huomaamatta tehtyä pitkäkestoisen ja monipuolisen treenin luonnosta nauttien.

Triathlon puolella ois tarkotus käydä Kiskossa perusmatkan triathloni heinäkuun alussa. Paljon ois muitakin kiinostavia tapahtumia, mutta taitaa nyt maastopyörämaratonit ja extreme-juoksut jäädä. Syksyllä ois sit vielä elokuussa Archipelago Adventure, syyskuun lopussa Espoon rantamaraton ja lokakuun lopussa kesän kruunaa mammuttimarssi.

Rooman maraton

Hieno Rooman reissu tehty ja palattu takaisin loskaiseen Suomeen.

Valmistautuminen juoksuun meni ihan hyvin. Kaksi viimeistä viikkoa meni kevyemmin treenatessa. Toiseksi viimeisellä viikolla juoksua tuli 35 km ja viimeisellä 23 km + maratoni. Keventelyn aikana tuntemukset oli hyvät ja jalat tuntui kyllä valmiilta maratonille viimeisellä viikolla. Viikko ennen maratonia vasen nivunen oli vähän kipeä, mutta juostessa sitä ei tuntenut, ja muutenkin oireet menivät ohi ennen kisaa. Tuota tuntemusta ei ollut koko harjoituskauden aikana. Liekkö johtunut maratonvauhtisesta lenkistä liukkaalla kelillä.

En tehnyt mitään erityistä hiilaritankkausta ennen juoksua. Pari ylimääräistä mysliannosta taisin vain ottaa välipalaksi to ja pe. Sen lisäksi rasvasin jalat joka ilta alkaen muutama viikko ennen maratonia, vaikka viimeisimmillä maratoneilla ei rakkoja juuri ole tullutkaan, mutta eipä tullut nytkään. Niin ja pitihän talven aikana kasvanut tukka leikata lyhyeksi. Varmaan puoli kiloa siinäkin lähti painoa pois.

Roomaan lähdettiin lauantaiaamuna ja perillä oltiin alkuiltapäivästä. Lentokentältä suoraan johonkin suht kaukana keskustasta olevaan mestaan hakemaan kilpailunumero, vaikka metrolla pääs suht lähelle sai sinne vielä kilometrin verran tallustaa. Matkalla törmättiin mukavaan ruotsalaisheppuun, jonka kanssa sitten mentiin ilmottaumisruljanssin läpi ja maisteltiin pasta partyn antimia. Tarjolla oli kaksi aika keskiverto pastaa, mutta kolmen euron hinnalla ei suuria odotuksia ollukaan. Pasta kuitenkin maistui, kun aamupalan jälkeen oltiin menty kolmiovoileipien ja sämpylöiden voimalla.

Roomalaiset oli kyllä rakentaneet melkosen labyrintin sinne maraton expoon ja vahtivat tarkasti ettei vaan pääse oikaisemaan mistään välistä. Sitten hotellille ja illalla käytiin vielä vähän kävelemässä Rooman katuja ja syömässä. Ehkä vähän vähemälläkin kävelyllä ois toi lauantai voinut mennä, mutta tuskin sillä suurta vaikutusta oli suoritukseen. Ennen nukkumaan menoa vielä kamat aamua varten valmiiksi ja ompelipa Sirpa vielä suomenlipun niskaan, onneksi kuitenkin vain paitaan kiinni. Juoksun aikana jostain parvekkeelta kuuluikin "Hyvä Suomi!" huuto joten joku sen lipun sit bongasikin.

Aamulla aloin heräilemään jo hyvissä ajoin ennen kellonsoittoa, joten siinä sait sit rauhassa vähän aikaa makoilla sängyssä ennen kuin hyppäsi ylös. Aamupalaksi illalla ostettua tuoretta leipää, pillimehu ja banaani sekä sitten vielä urheilujuomaa, jota join yhteensä noin 4 dl ennen starttia lopettaen litkimisen puol tuntia ennen lähtölaukausta. Vaseliinia varpaisiin, nivusiin, nänneihin ja kainaloihin estämään hiertymiä ja hyvin jälleen toimi. Sitten vaan juoksuvehkeet päälle, reppu selkään ja hölkötellen muutama sata metriä metroasemalle. Metrossa oli porukkaa kuin Elon pelissä ja alkoi päästä juoksun tunnelmaan. Jostain syystä ennen juoksua ei jännittänyt juuri ollenkaan vaikka yleensä on edes vähän perhosia vatsassa.

Olin ihan hyvissä ajoin liikenteessä ja nautin maratonin lähtötunnelmista ja ihmettelin samalla Rooman antiikin ihmeitä. Ehdin siinä vaihtaa muutaman sanan venyttelemässä olleen suomalais herrasmiehenkin kanssa. Pitkät housut ja takki ilmoittautumisen yhteydessä saatuun varustereppuun ja reppu kuorma-auton kyytiin. Vähän mietin että tuleeko kylmä lähtöä odotellessa triathlon-shortseissa ja t-paidassa, mutta lähtöpaikalle siirtyessä pysyi liikeessä ja sitten lähdön ihmispaljoudessa lämpöä riitti. Oma karsina löytyi helposti ja lähtöpaikalle käveltiin aivan Colosseumin vierestä. Jonkin verran luovin ihmispaljoudessa eteenpäin paremman lähtöpaikan toivossa ja ihan kiltisti porukka anto tilaa.

Itse lähtö jäi vähän epäselväksi, koska kaikki kuulutukset olivat italiaksi. En ole varma lähetettiinkö juoksijoita aalloissa vai oliko ne vaan pyörätuolikelaajat, jotka lähetettiin aikaisemmin. Pariin otteeseen päästiin liikkumaan eteenpäin ennen varsinaista lähtöä ja lopulta olinkin melko lähellä lähtöviivaa. Liikkeelle päästiin kahdeksan minuuttia myöhässä, mikä sinänsä puhuisi tuon aaltolähtö teorian puolesta, mutta toisaalta kaikki väliaikakellot ja aika maalissakin näytti tota aikaa jolloin pääsin liikkeelle.

Ottaen huomioon että edellä oli vähintään 4000 tuhatta juoksijaa matkaan pääsi ihan hyvin ja ruuhkaa ei ollut ensimmäistä kilometriä lukuunottamatta. Sen vedinkin ihan rauhalliseen tahtiin vähän alle viiteen minuuttiin. Juoksu lähti kulkemaan hyvin ja pystyin pitämään tasaista vauhtia seuraillen vihreillä ilmapalloilla merkittyjä 3.15 jäniksiä kuitenkin omaan tasaiseen vauhtiin luottaen.

Kannoin ensimmäiset viisi kilometriä pulloa jossa oli noin desi urheilujuomaa, että voin skipata ekan juomapisteen ruuhkaan. Huolto oli järjestetty hyvin ja alussa juomaa tarjoiltiin molemmilta puolilta ja loppu puolellakin vettä ja suoloja (urheilujuomaa) usealta eri pöydältä. Tosin jollain juomapisteellä joku edessä juossut Luigi Liimanäppi tiputti kolme mukia mun kengille, kun mukit ei millään tarttuneet käteen. Onnistuin kuitenkin itsekin saamaan juomaa. Juomapisteitä oli viiden kilometrin välein alusta alkaen ja taktiikkana oli ottaa aina urheilujuoma ja vesi. Sen lisäksi otin geelin 5, 15, 25 ja 35 km:n kohdalla. Näillä täydennyksillä energiat tuntuivat riittävän hyvin. Juomapisteiden välillä oli lisäksi aina märkiä pesusieniä tarjolla viilennystä varten ja tulihan niitäkin käytettyä.

Lämpötila oli aikalailla optimaalinen. Alussa tuntui hieman viileältä, mutta auringon paisteessa taas sen verran lämpimältä, että ihan mielellään juoksi kuitenkin varjon puolella. Tuulta oli jonkin verran ja tuulisilla paikoilla sai kyllä hakea tuulensuojaa muiden selän takaa. Myöskään reitissä ei ole valittamista. Isoin nousu oli jonkun "moottoritien" ramppi ja sitten muutama pienempi nousu ja viimeisellä kilometrillä vielä ylös Colosseumin taakse. Alussa mukulakivet tuntuivat ehkä vähän oudoilta ja sai hakea tasaiseksi kuluneita kohtia kadusta, mutta kun matka eteni niin mukulakiviosuudet menivät siinä missä muukin.

Reitin varrella tunnelmaa riitti ja huikeimpina kokemuksina jäi mieleen Vatikaanin hartaaseen, virren veisuun säestämään tunnelmaan saapuminen sekä loppupuolella olleet aukiot ja kapeat kujat, joissa kannustusta riitti. Oma yhden naisen kannustusjoukkokin ehti pariin paikkaan tsemppaamaan. Ilmeisesti Rooman väki on tottunut aika hyvin liikenteen kaaokseen, vaikkakin ainakin yksi mummo jakso huudella liikenteen ohjaajalle vielä pitkään karattuaan maraton reitin yli.

Kun katsoo juoksun väliaikoja niin pystyin kyllä pitämään erittäin tasaista vauhtia. Viiden kilometrin ajat olivat 22.58, 23.04, 22.51, 23.07, 23.03, 23.31 ja 23.34 35 km:iin asti. Puolikkaan aika oli 1.37.05 ja 3.15 vauhdissa oltiin lähes 35 kilometriin asti. Ottane huomioon että 35. kilometri meni viiteen minuuttiin.

Alkumatkasta tuntui vähän takareisissä, mutta siitä en ollut yhtään huolissaan, koska niiden kanssa ei oo ollut mitään ongelmia aiemmin. 23 kilometrin kohdalla etureidet ilmoitti ensimmäisiä merkkejä ja se vähän huolestutti, koska matkaa oli niin paljon jäljellä. Viimeisellä kahdella maratonilla etureidet on lakannu toimimasta kokonaan siinä kolmenkympin jälkeen. Pystyin kuitenkin juoksemaan rennosti ja siinähän ne etureidetkin kulki mukana. Alamäissä kuitenkin alkoi tuntua selvästi enemmän, joten laskettelin alaspäin varovaisesti. Reidet kesti kuitenkin loppuun asti, mutta ehkäpä jatkossa pitää ottaa treeneihin mukaan vähän alamäkivetoja josko niistä olis apua.

Juoksu kulki oikein hyvin 34 kilometriin asti. 34-36 km väli meni 5 min/km vauhtia, jonka jälkeen vauhti taas parani ja seuraava kilometri oli alle 4.50. En tiedä auttoko toi 35:n kohdalla otettu geeli ja oisko pitäny ottaa yks jo 30:n kohdalla. Sen jälkeen en enää kilometriaikoja sen kummemmin vahdannut vaan yritin mennä sen minkä pääsin. Välillä piti ihmetellä että juoksenko tosiaan näin raskaasti, kun askelista kuului hirveä läpsytys. Syy oli kuitenkin ihan takana samalla askelrytmillä löntystellyt juoksija joka pysyi peesissä pari kilometriä. Loppu kilometreillä sai väistellä maraton reitin yli vierivää jalkapalloa, johon onneksi kukaan ei kompastunut sekä edessä mukulakiviin kompastunutta juoksijaa. Joten ehkä ne mukulakivet kuitenkin haittaa menoa ainakin, jos jalka ei oikein nouse.

Arvelin että 3.15 aikaan en pysty mutta ehkä jotain 3.17 pintaan vois olla tulossa. Reilu kolme kilometriä ennen maalia alkoi kuitenkin pistämään oikealle puolelle palleaan. Yritin juosta välillä kädet ylhäällä ja painaa pistoskohtaa mutta mikään ei tuntunut auttavan. Olo oli sen verran tuskanen ja niin linkussa joutu raahustamaan eteenpäin että välillä oli pakko kävellä. Kävely ja pistoskohtaan painaminen helpottikin aina vähän eikä juoksemaan lähteminenkään tuntunut yhtään pahalta, mutta pistos palasi aina vaan. Reilu kaks kilometriä sit taistelin ennen kuin pistäminen loppui reilu kilometri ennen maalia. Hävisin tossa varmaan kolmisen minuuttia ja sekös söi miestä.

Viimeiselle kilsalle lähdettäessä katsoin kellosta että vähän alle 4.30 pitäs juosta päästäksen alle 3:20:n. Lopussa oli vielä ihan hyvä nousu Colosseumin taakse ja vaikka kaikkeni yritin repiä niin kilometriin meni se 4.40 ja loppu aika oli 3.20.15. Minimitavoite ja oma ennätys kuitenkin mutta kyllä jäi harmittamaan toi pistos ja sen takia hävityt minuutit. Tulos oli sinänsä ihan ok, mutta potentiaalia olisi kyllä ollut parempaankin. Tavoite oli kuitenkin juosta alle 3.20 ja nappi juoksulla 3.15, joten näistä jäitiin.

Maalissa tarjoilut koostui lähinnä juomapuolesta ja hedelmistä. En ainakaan muuta nähnyt vaikka kuinka yritin bongailla. Urheilujuomaa siis ja muutama haukku omenaa. Varustereppu löytyi helposti sen enempää jonottamatta, mutta vaatteet sai kyllä vaihtaa ihan paikallisen pensaan suojissa. Kannustusjoukoilta löytyi onneksi kolaa kassista ja sehän maistui.

Maratonin jälkeen kiivetiin läheisen massiivisen monumentin kattoterassille katselemaan maisemia ja kipeistä reisistä huolimatta se kannatti, sillä terassin kahvilasta sai todella hyvää broscutto-mozzarella salaattia. Portaiden alastulo oli kyllä astetta haastavampaa, mutta onneksi Roomalaiset tykkäsivät sileistä kivistä ja portaiden vierestä pystyi laskettelemaan alas. Iltapäivä menikin Rooman herkuista nauttiessa ja nähtävyyksiä ja kauppoja kiertäessä. Erityismaininnan saa kyllä jäätelo ja rapeapohjaiset pizzat.

Jos talvella harjoitteleminen ei pelota, niin kyllä Rooma on erinoimainen paikka avata kausi. Todella nautittavaa juosta loistavassa kelissä pitävällä alustalla talven pakkasten ja liukkauden jälkeen.

















Jannen ohjelman yhteenveto

Maratonilla siis tavoitteesta jäätiin ja se jää kyllä kismittämään. Treenijakso meni kuitenkin eriomaisesti erittäin haastavista olosuhteista huolimatta. Jos treenaa ulkona pakkasessa useamman kuukauden ja ainoastaan pari päivää pitää levätä kurkkukivun takia, niin parempaa ei voi kyllä toivoa.

3.15 aikaan tähtäävällä ohjelmalla mentiin ja vaikka kaikissa treeneissä ei alussa ja testijuoksussa tavoitteaikaan päässytkään (Tosin olosuhteetkin olivat välillä aika talviset.), niin ohjelman pystyi kyllä vetämään läpi ilman ongelmia ja kunnon parantumisen huomasi muutama viikko testijuoksun jälkeen. Eikä lopussa tarvinut enää hampaat irvessä tavoitevauhteihin repiä. Treeniolosuhteet huomioon ottaen olis kyllä luullut että 3.15 aika olisi ollut ihan saavutettavissa ja 3.20.15 on alakanttiin ottaen huomioon että entinen ennätys oli 3.21.08 ja juostu haastavalla reitillä. Tosin voi spekuloida pitäsikö aikaa verrata kaksi ja puoli vuotta vanhaan ennätykseen vai viime syksyn 3.37.54:ään, johon kyllä tuli aika paljon plussaa reisien pettämisen takia. Toisaalta jos lopun pistosta ei olisi tullut niin aika 3.17 pintaan olisi kyllä ollut hyvä parannus myös ennätykseen verrattuna. Juoksua treenijakson aikana ennen maratonia tuli 1048 km, mikä on aikalailla sama kuin ennen edellistä ennätysjuoksua.

Kokonaisuudessaan Janne Holmenin treeniohjelma sopi talveen erittäin hyvin. Juoksuja ei ollut kuitenkaan kuin kolme ja parina viikkona neljä, joten mukaan sai mahtumaan kivutta uintia, hiihtoa ja pyöräilyä. Ohjelmassa ei ollut myöskään erityisen kova vauhtisia vetoharjoituksia, joten liukkaus ja pakkanen ei kuitenkaan haitannut niin paljon ja ulkona pystyi kaiken tekemään ihan ok. Kesällä kuitenkin mielummin juoksisin myös välillä vähän kovempaa, mutta kovempien harjoituksien lisääminen tähän ohjelmaan voi olla vähän haastavaa, koska kaikki treenit on kuitenkin vähintään kohtalaisen kovia kevyempiä viikkoja lukuunottamatta.

Jos tykkää juosta vaan enempiä ajattelematta, niin ohjelma voi tuntua vähän stressaavalta kuin lähes joka lenkillä on tavoitevauhdit ja viimeisinä viikkoina tuntuikin oudolta juosta, kun sai vaan mennä sen kummempia ajattelematta. Lopputulemana voisin sanoa että varmasti samaan tulokseen olisi päässyt jollain muullakin ohjelmalla, mutta toisaalta itselleni juoksukertojen "vähyys" sopi erinomaisesti ja siinä mielessä varmaan ohjelmalla sai hyvin vastetta juoksutreeniin käyttämälle ajalle. Lisäksi ohjelma oli kuitenkin suht helppo sovittaa omaan aikatauluun. Aiemmat ohjelmat ovat kuitenkin sisältäneet kuusi lenkkiä viikossa, mikä tuo aikataulutukseen huomattavasti enemmän haastetta.

Pitkät lenkit, joissa loppu vedettiin maratonvauhtia tai kovempaa, jäivät ainakin fiileksen pohjalta mieleen kaikkein parhaina treeneinä ja niitä teen varmasti jatkossakin. Pidempiä maraton vauhtisia lenkkejä kuitenkin jäin ehkä kaipaamaan. Ohjelmassa pisimmät ovat 12 km ja pidemmät juostaan sit 4-6 km vetoina. Ainakin aiemmissa ohjelmissa juostiin 16 km maratonvauhtisia eikä ne tuntuneet kyllä mitenkään liian raskailta. Näihin kun lisätään mäkivetoja ylös ja alas sekä 800-1000 m vetoja, niin siinä taitaakin olla sitten peruspalikat seuraavaan maraton ohjelmaan million se sitten onkaan. Nyt alkaa kuitenkin pohtiminen mennäkkö heinäkuun lopussa ironman-triathloniin vai elokuussa triahlonin pitkän matkan EM-kisoihin ja sitten suunnittelemaan harjoittelua koitosta kohti. Syyskuussahan sitten on joka tapauksessa tarkoitus juosta taas Espoon Rantamaraton ja jos kesä menee hyvin niin kaipa sielläkin ainakin 3.20 vauhtia lähdetään tavoittelemaan.

Finlandia-hiihto

Aamulla puurot naamaan ja lähdettiin heti kuuden jälkeen ajelemaan kohti Lahtea. Perillä oltiin hyvissä ajoin ennen kahdeksaa. Saatiin auto ihan hiihtostadionin viereen, joten tavaroiden kanssa ei tarvinnut stressata. Ilmoittautuminen sujui ilman jonotusta. Sitten vaan pitoja pohjiin ja ehdin käydä vähän testailemassa suksia sillä aikaa kun isä oli aamiaisella jutustelemassa mukavia hiihtäjä-legendojen kanssa.

Meidän lähtö oli vasta neljännessä ryhmässä, joten liikkeellä ennen meitä oli jo 1750 hiihtäjää. Olin hyvissä ajoin jonottamassa lähtökarsinaan pääsyä että saisi hyvän lähtöpaikan. Sitten vaan kilpajuoksua satakunta metriä lähtöpaikalle ja sain hyvän starttipaikan heti toisesta rivistä. Kuuluttaja kuulutti, "Minuutti lähtöön" ja aloin laittamaan puhelimen GPS:ää päälle, mutta jo viidentoista sekunnin päästä kuului pamaus ja ei muuta kuin ekaan mäkeen puhelin kädessä ja sauva ilman renksua. Ei oikein voinut jäädä paikalleen säätämään, kun 750 hiihtäjää puski päälle takaa. Ihan hyvin se sujui kunnes mäen päällä laitoin puhelimen taskuun ja tiputin sauvan. Onneksi takana tuleviin oli sen verran eroa että ehdin hyvin poimia sauvan ja kilometrin jälkeen sain sen kunnolla käteenkiin. Puhelin tosin otti osumaa tuossa menossa.

Ensimmäiset neljä kilometriä oli mukavaa hiihtelyä hyvällä fiiliksellä. Sen jälkeen alkoi edellisen lähtöryhmän hitaammat tulla selkä edellä vastaan ja 20 kilometriin asti leikittiinkin sitten Palanderia hiljaa itsekseen kiroten. Reitillä oli pääosin kaksi latua rinnakkain ja ohi pääsi vain pientareen kautta. Välillä oli vain pakko tyytyä hissuttelemaan kiltisti perässä, kun ei kaikki voimia halunnut tähän tuhlata. Ensimmäisen juomapaikan jälkeen oli kuitenkin ehkä hiihdon kohokohta, kun ohitin itse Mietaan Jussin.

Tossa alkumatkassa alkoi jo olla vähän tuskasta, kun ohitettavia riitti ja oman vauhdin pitäminen oli mahdotonta. Lisäksi energiat alko loppua. Aamulla tosiaan söin puuron kotona ja autossa matkalla pari ruisleipää ja banaanin. Sen lisäksi banaani vielä ennen lähtöä, mutta huoletta olisi voinut ennen hiihtoa tankata enemmän. Alussa huoltopaikkojakin oli harvassa n. 9 km ja 18 km kohdilla. Ensimmäisen pisteen ruuhakassa vielä maltoin ottaa vain yhden lasin urheilujuomaa. Toisella paikalla otin oman geelin ja pari lasia juomaa ja taisi siinä suolakurkkukin mennä kurkusta alas. Tämän jälkeen huoltopaikkoja oli hieman tiheämmin ja otin huoletta kolme mukia juomaa, energia geeliä/tablettia, banaania ja leipää.

Vaikka kahdenkympin jälkeen ladulla alko olla paremmin tilaa vauhtia ei oikein jaksanut pitää. Siinä oli myös yks aika tiukka peltopätkä pehmeää latua ja reipasta vastatuulta. Keli ei tuntunut kovin liukkaalta ja metriääkään ei kyllä saanut ilmaiseksi. Pari hyvää peesiä siinä oli, mutta parin kilometrin jälkeen päätin aina luovuttaa, kun vauhti oli siihen paikkaan aavistuksen verran liian kova. Kolmen kympin kohdalla tankkaus alko tehdä tehtävänsä ja meno alko taas maistumaan. Hiihto kulki hyvin ja ladullakin oli ihan kivasti tilaa, vaikkakin kyllä vieläkin sai jonkin verran puikkelehtia. On se kumma kun ei voi käyttää vasenta latua vain ohitukseen ja palata sitten oikealle ladulle, että ohitukset ois helpompia. No tämä tietysti kuuluu massahiihtoihin ja se on hyväksyttävä, niin kauan kuin ei oo tuolla kuuman ryhmän tasolla. Matkan aikana kuitenkin tuli ohitettua palttiarallaa tuhat hiihtäjää.

Viimesellä kympillä pysty jo painelemaan omaa vauhtia lukuunottamatta jyrkimpiä ylämäkiä, joissa mentiin kiltisti kuin ankat jonossa. Tässä vaiheessa ladulla näkyi lähinnä toisessa lähtöryhmässä kaksikymmentä minuuttia minua aikaisemmin lähteneitä hiihtäjiä sekä myös lyhemmän matkan hiihtäjiä keltaisine numerolappuineen. Ois noissa viidenkympin hiihtäjissäkin ollut tarpeeksi. Muutama kilometri ennen maalia ohitin toisen "peeseistäni" ja vielä viimeisellä kilometrillä kilpailuhenkeä nosti kaksi oman lähtöryhmän hiihtäjää, joiden kanssa siis oikeasti kilpaili sijoituksista. Toisen sainkin ohitettua ennen huikeaa loppulaskua Salpausselän stadionille, mutta toinen pääsi massansa ja liukkaiden suksien turvin mäessä niin kauas, ettei edes armoton viimeisen 200 metrin tasatyöntötykitys auttanut. 

Hiukan jäin tavoitteesta eli 3,5 tunnin alituksesta loppuajan ollessa 3.34.45 häviten tunti 23 minuuttia voittajalle. Loppusijoitus oli 713. Hiihdosta jäi kuitenkin ihan hyvä maku, kun tiesi että eka kaks kymppiä oli kaukana optimaalisesta. Lisäksi hiihto oli keskellä tiukimpia maratontreeniviikkoja ilman mitään keventelyjä ja edellisenä päivänäkin juoksin tiukan 16 km lenkin. Ensimmäiset 18 km meni 4.30 min/km, siitä 37 km:iin 4.31 min/km ja viimeiset 13 km 3.41 min/km, joten hyvin lopussa sain puristettua. Toinen asia on oliko se optimaalinen vauhdinjako. Ensimmäisen 18 km aikaa paransi varmasti toi eka neljä kilometriä, jonka sai hiihtää reippaasti. Oishan se kiva lähteä ensi vuonna kokeilemaan paremmasta lähtöryhmästä, mutta jospa Vasaloppet-reissu onnistuis ja riittäs ens talven taisteluksi.

Hiihdon jälkeen sai lämmintä keittoa ja vähän muuta purtavaa sekä pääsi saunaan, joka teki kyllä gutaa. Saunajuomaks sai ykkösoluen. Vaikkakin se ajoi asiansa autoilevalle hiihtäjälle kyllä se jäi aika kauaksi viime talven Tarto-maratonin hunajalla maustetusta kuumasta oluesta. Kaikin puolin järjestelyt pelasivat hyvin, ladut oli ihan ok kunnossa ja huoltopaikoilla oli hyvät monipuoliset tarjoilut. Isoimpana miinuksena oli toi onneton lähtöryhmä. Viime vuoden Tarton hiihto ei vissiin hirveästi vaikuttanut vaikka samaan sarjaan kuuluukin. Tapahtuma oli hieno, ladun varrellakin riitti kivasti kannustusta ja positiiviset fiilikset tästä ehdottomasti jäi.

Vielä viikko juoksutreeniä, pari viikkoa keventelyä ja kolmen viikon päästä juostaan Rooman kaduilla. Jepa!

Kylymää

Roomaan enää kaksi yli kolmen kympin lenkkiä ja reilu neljä viikkoa. Pitänee alkaa jo vähitellen henkisesti valimstautumaan koitokseen, vaikka aika kaukaiselta sullalla tiellä shortseissa ja t-paidassa juostava maraton tällä hetkellä tuntuu. Jonkin verran Rooman reitillä on mukulakivikatuja, mutta niistä ei pitäisi olla mitään haittaa, kun on tottunut täällä lumessa ja jäässä tarpomaan. Lämpötilankin pitäis Roomassa olla hyvä 10-15 astetta lähdössä ja maaliin tultaessa hieman korkeampi, jos nyt ei ihan hiriittävä hellepäivä satu kohdalle. Tuskin tuo 10-15 asteen lämpötila mikään shokki elimistölle on vaikka täältä kylmästä pohjolasta ilman enimpiä totutteluja paikalle pörähtää. Eniten ehkä huolettaa tuo alustan kovuus, kun lumi vaimentaa kivasti iskuja. Yhdellä pitkällä lenkillä sain joitain satoja metrejä aina välillä juosta asfaltilla, mutta nyt on taas tullu lunta lisää ja lumen päällä mennään. Tietty vois käydä hallissa vähän kovemmalla alustalla, mutta kun tähän asti on ulkona menty niin ei viitsi mennä itseään halliin kiduttamaan.

Janne Holmenin 3.15 maratonohjelmalla siis mennään. Pitkään vauhtijuoksut tuntui aika takkuselta ja sai todella taistella, jos meinas talvikeleissä päästä tavoitevauhteihin ja usein niistä 5-10 s/km jäikin, mikä nyt oli ihan ok. Mutta yhtäkkiä yhden kevyemmän viikon (tais olla viikko 14 tossa ohjelmassa) jälkeen vauhti löyty. Sen jälkeen on ollu ilo juosta ja ennemmin saa jarrutella, ettei mene ihan liian kovaa. Juoksussa on kehittynyt selvästi kaksi asiaa. Askel on muuttunut lyhyemmäksi ja jalka tulee maahan vartalon alla. Välillä on joutunut vauhtia kiihdyttäessä keskittymään, että ei ala "loikkimaan" vaan pitää askeleen lyhyenä ja antaa jalkojen vispata kovaa vauhtiaa. Toinen asia on säännölisten pilates-treenien tuntuminen keskivartalon tukemisessa. Parhaimmillaan juoksu onkin sitä että jalat vispaa lyhyellä askeleella sen kun kerkeää, kädet rytmittää juoksua ja muuten kroppa tuntuu olevan ihan stabiili lantiosta päälakeen. Mahtavaa cruisailua! Joten ainakin tällä hetkellä tuntuu että ohjelma on sopinut minulle hyvin, mutta lopultahan se nähdään vasta Roomassa.

Ohjelmassa olevien juoksujen lisäksi en ole muuten juossut. Alussa tehdyt mäkijuoksut on nyt korvattu hiihdolla ja kerran viikossa olen pyrkinyt ladulle, että viikon päästä olevasta Finlandiasta selviäis kunnialla. Pilates treenit on jatkuneet säännöllisesti ja tuntuneet tuovan paljon ryhtiä keskivarataloon. Sen lisäksi kerran viikossa uinnin tekniikkaa ja 50 minuutin työmatka pyörällä muutaman kerran viikossa.

Vaikka haastavissa talvikeleissä on juostu hyvin on isommitta vammoitta ja sairasteluitta onneks menty. Yhden vauhdikkaamman pakkaslenkin jälkeen kurkku tuli vähän kipeeksi, mutta pari lepopäivää riitti. Sen lisäksi oikean jalan säären sisäpuolella lakoi tuntumaan jossain vaiheessa lihaskipua, mutta oma hieronta ja kenkien vaihto riitti selviämään siitä. Kevyttä venyttelyä olen tehnyt ainakin juoksupäivinä ja sen lisäksi kylmää suihkua jaloille juoksun jälkeen. Kylmään veteenkin tottui aika nopeasti ja odotan vaan sitä miltä kylmä suihkuttelu tuntuu kesän hellelenkkien jälkeen, jos se pakkaslenkkienkin jälkeen tuntuu hyvälle. Ton yhden kurkkukivun jälkeen olen alkanut pitää kypärähuppua suun edessä, kun mittari näyttää alle -15. Alussa se tuntu vähän ahdistavalle, mutta äkkiä siihenkin tottui ja apua siitä on, ilma ei tunnu hengittäessä yhtään kylmälle.

Pääosa lenkeistä on tehty aamulla ennen töihin menoa ja pitkät lenkitkin on voinu vetää ihan hyvin. Perussetti ennen lähtöä on kaksi ruisleipää, mysliä maidon kanssa ja lasi omenamehua. Jos alussa voi vetää suht rauhallisesti ei tuo tunnu vielä mahassa yhtään pahalta. Ton lisäksi pitkillä lenkeillä on ollu esim. mysli- tai energiapatukka ja vajaa puol litraa vettä. Noilla on selvinny ihan hyvin ja nälän tunne tulee vasta ja juuri silloin kun lopettaa juoksemisen. Sitten vaan puurot töissä naamaan ja hommiin.

Pari kertaan on ollut tosi lähellä että oisin mennyt matolle juoksemaan. Kerran oli jo vermeetkin repussa ja tarkoitus juosta alku ulkona ja lopun vauhtiosuus sisällä, mutta vaikka keli oli aika heikko ei vaan malttanut mennä sisälle jurnuttamaan. Nyt kun vielä aamut ovat valoisempia on kiva juosta merenrantoja pitkin ihailemassa auringon nousua.

Aamujuoksut ennen töitä on ihan ehdotan aika näin perheelliselle. Muulloin on vaikeampi saada aikaa lenkkiin. Kerran on käynyt niin että kun otin ekoille kilometreille koiran mukaan ja sit oli tarkotus jatkaa loppu yksin, niin sillä aikaa pienempi lapsi oli polttanut sormensa lamppuun ja ei sitä viitsinyt sitten isosiskon hoiviin jättää. Illalla sitten uusiks vaan. Joskus taas lapsi ei vaan nukahda niin nopeesti kuin yleensä ja lenkkiä pitää lyhentää kun ei ihan koko yötä voi juosta. Pakkohan näissä on kuitenkin joustaa että koko paketti pysyisi kasassa ja kaikki suht tyytyväisinä.

Yksi ilmiö on askarruttanut. Noin kerran viikossa juuri kohdalla ollessa katulamppu sammuu. Sammuuko katulamppuja niin paljon että on todennäköistä että se osuu niin usein kohdalle vai lähetänkö jotain sähkömagneettista säteilyä, joka sammuttaa lamput?

Ensi viikon lopussa sitten Finlandiasta raporttia.

Tässä vielä juoksukilometrit ja kaikki urheilut yhteensä viikoilta 51-6:

51  42 km  6,2h
52  76 km  12h
1    38 km  6,9h
2    70 km  13,5h
3    64 km  12,5h
4    86 km  11,5h
5    74 km  11,1h
6    51 km  9,3h