sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Kaisaniemen juoksu - puolimaraton

Toinen testikisa Vantaan maratonille valmistautuessa. Aamu alko hyvin, kun Siiri anto selkähierontaa heti herätettyään minut kävelemällä selän päällä. Katsomaan ja kannustamaan kuusivuotiasta ei kuitenkaan saanut. Hirveesti ei kisaa etukäteen tullut murehdittua ja kisapaikalle tullessa tajusin, että tässä joutuu oikeasti juoksemaan, kun esim. midnight runin kymppi meni kyllä ihan rutiinilla. Tavoitteena oli lähteä pinkomaan samaa vauhtia kuin keväällä HCR:n puolimaratonin ennätysjouksussa eli 4.10 min kilometrejä. Ajattelin että ihan nappijuoksulla ennätys voisi olla mahdollinen, vaikka nyt puolikas tuli vaan maratonharjoittelun osana enkä erikseen tähdännyt siihen. Kymppi ennen puolikasta oli mennyt kuitenkin parikyt sekkaa nopeemmin kuin vastaava keväällä. Alle puolen toista tunnin ajallakin voisi rauhallisin mielin lähteä Vantaalla juoksemaan selkeää ennätysvauhtia ja 4.30-4.35 vauhtia siellä aloitetaan.

Lähtöpaikalle saavuin ajoissa hakemaan lähtönumeron ja ehdin tankata vielä banaanin ja välipalakeksin katsoessa vitosen lähtöä. Tuttuun tapaan myös puol litraa urheilujuomaan siinä viimesen puolentoista tunnin aikana ja viimeset hörpyt puol tuntia ennen lähtöä. Yhtä huikeita fiiliksiä Kaisaniemen kenttä ei tuono verrattuna olympiastadioniin tai midnight runin Senaatintoriin, mutta selvästi juoksukilpailut oli menossa. Jotain musiikkia ehkä ois voinu lähtöalueelle soitella. Ehdin hyvin käydä pari-kolme kilometriä hölkötellä verryttelyks ja siihen sekaan muutama lyhyt kiihdytys.

Lähtö isolta hiekkakentältä toimi hyvin eikä yhtään ruuhkaa ollut. Eka kilometri tuli revittyä aika reippaasti 3.50 vauhtia, mutta sen jälkeen vauhti tasaantui tavoitteen mukaiseksi. Ekan parin kilometrin aikana asetelmat tasoittu ja juoksijat löysivät omat paikkansa. Sen jälkeen ohitin enää kaksi juoksijaa ja kukaan ei mennyt minusta ohi. Itse sain muutaman juoksijan letkan vedettäväksi ja sinne 15 kilometriin asti joku roikku perässä.

Eka seitsemän kilometrin kierros meni hiukan tavoitevauhtia kovempaa ja ihan hyvältä tuntu. Toisella kierroksellakaan ei mitään vaikeuksia ollut, vaikka aika taisi olla vähän hitaampi, mutta vielä tavoitteen hujakoilla oltiin. Kierroksen viimeinen kilometri vaan aina häiritsi kun se oli joka kierroksella 10-15 sekuntia hitaampi kuin muut. Oli siinä muutamia mutkia ja pieni mäen tömpyrä, mutta verrattuna jokaisen kierroksen kahteen nousuun ei ois pitäny olla hitaampi. Ehkä se oli vähän pidempi ja tasoitti vaan kilometrikylttien epätasaisuuksia.

Jokaisella kierroksella oli kaksi isompaa nousua, jotka varmasti vaikuttivat aikaan. Otin nousut rauhassa enkä turhia repinyt. Viimeisen kierroksen eka nousu 16 kilometriin nosti mittarit punaiselle alusta asti ja väliaikaakaan en muistanut nousun päällä katsoa, mutta nousun jälkeen pääs hyvään fiilikseen ja  vauhti Töölönlahden kierroksella palas hyvälle tasolle. Viimeinen Linnunlaulun nousu olikin niin lopussa että se meni maalin kiilto silmissä. Viimeiset kilometrit yritin pinkoa minkä jaloista pääsi, mutta ei se vauhti vaan kiihtynyt, vaikka hyvä selkä oli edessä ja jäi sitten saavuttamatta. Maalissa aika oli 1.28.39 ja keskisyke 167. Sijoitus oli 11.

Juoksussa ei päässyt samaan hurmokseen kuin keväällä HCR:ssä ja vaikka reitillä olleet liikenteenohjaajat jaksovat kannustaa, niin muuten ei juurikaan kannustusta herunut. Lähinnä tuli tunne, että oltiin sunnuntaikävelijöiden tiellä. Väkeähän tuolla oli paljon liikkeellä, mutta juoksijoista eivät välittäneet. Varmasti ois muutama sekuntti ajasta tippunut, jos katsojat ois siivitätnyt juoskemaan kovempaa. Reitti oli sinänsä hieno, vaikka kuusi selkeää mäkeä yhteensä kiivettiin ja joka kierroksella oli useampi neulansilmämutka rikkomassa rytmiä. Vaikea arvioida suhteessa HCR:n reittiin ja vertailla loppuaikoja. Keli oli kyllä hieno, vaikka kyllä siinä letkaa vastatuuleen vetäessä tuli mieleen antaa muiden vetää välillä, mutta luotin kuitenkin omaan vauhtiin enemmän.

Kisan järjestelyt toimivat hyvin ja matkalla osui viisi juomapistettä, joista kahdessa join mukin urheilujuomaa ja muissa vettä sekä heitin mukillisen vettä naamalle viilentämään ja virkistämään. Puolikkaalla nuo riitti hyvin. Maalissa kun sai vielä vettä ja urheilujuomaa sekä palautusjuoman, niin niillä selvis hyvin junalla kotiin ruuanlaittoon. Vähän lisää tunnelmaa ois kaivannut tämän perinteisen 82. kerran juostun tapahtuman ympärille, mutta positiiviset fiilikset kuitenkin iah nhyvin onnistuneen juoksun jälkeen jäi. Nyt vielä pari pitkää lenkkiä ja seikkailukisa ennen Vantaata, joten pari seuraavaa viikkoa vielä pusketaan ja sitten kaks viimestä viikkoa lepposammin.

sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Helsinki Midnight Run

Syksyn päätähtäimenä on siis Vantaan maraton, mutta treeniohjelmaan sai mahdutettua hyvin tämän kympin ja kahden viikon päästä olevan puolikkaan Kaisaniemen juoksussa. Kympille lähdin oikeastaan sen takia, kun Rovio sponsoroi halukkaat juoksemaan ja kun kisan tunnelmaa oli kehuttu, niin ilman muuta mukaan. Niinpä sitten tuli juostua vihreä possulippis päässä puolivahingossa, kun just ennen starttia kiireessä heitti sadetakin pois, niin lippis unohtu päähän.

Arvion ennen juokua, että aika tulee olemaan 40.xx ja kevään neljänkympin alitus jäis toistamatta. Pieniä haaveita tietysti oli ennätysjuoksusta, mutta nyt on treenattu maraton tähtäimessä, kun keväällä tähdättiin lyhemmille matkoille. Eikä noiden tonnin ja kahden tonnin vetotreenien vauhdit ihan kevään tasolla ole olleet.

Illaksi oli luvattu vesisadetta ja sitä myös saatiin. Tapahtuma alko Roviolaisten kokoontumisella, jossa saatiin rekvisiittaa juoksuun eli possulippis päähän. Senaatintorilla olin jo hyvissä ajoin puolisen tuntia ennen starttia ja lähdin sateeseen hölkkäilemään verryttelyksi. Verryttelylenkiltä palattua kuulin, että starttia on siirretty kymmenen minuuttia. Laitoin kuitenkin kuivat kisatossut jalkaan ja lähdin sitten vielä uudelleen hölkkäilemään, kun paikallaan ollessa tuli nopeasti kylmä. Arvoin myös pitkään juoksenko lyhyissä vai pitkissä housuissa sen verran kylmä oli ennen starttia. Lyhyet oli kuitenkin lopulta ehdottoman hyvä valinta. Yläpäässä oli pakollinen kisa paita ja irtohihat, jotka oli kyllä hyvät tolle säälle. Kaks paitaa päällekkäin ois ollu liian kuuma.

Odottelin lähtökarsinassa sadetakki päällä ja heitin sen pois vasta ihan hetki ennen starttia ja lippis unohtu tosiaan päähän. Oli kyllä hyvä kun isä sattu olemaan kylässä ja oli huoltajana, niin ei ehtiny jäätyä startissa ja sai myös heti maalissa kuivaa vaatetta päälle. Alussa oli ruuhkaa ja ihmetytti kyllä, kun ekasta ryhmästä lähti (eli alle 40 minuutin vauhtia arvio aika), eka kilometri 4.12 ja silti sai ihan koko ajan ohitella toisia juoksijoita. Alku meni siis liiankin varovasti 40 minuutin tavoitetta ajatellen. Juoksu tuntu kuitenkin rennon hyvälle ja neljän kilometrin kohdalla olin jo tavoiteajassa eli 40 minuutin vauhtia mentiin. Puolen välin kohdalla ei tuntunut vielä mitään väsymystä ja vitosen väliaika oli 20.03.

Alkupuolesta jäi oikeastaan mieleen monet tiukat mutkat ja Kaivopuiston posketon vastatuuli. Siinä peesailinkin rauhassa muita ja jätin ohittelut vähäksi aikaa. Kaivopuiston jälkeen päästiinkin rullailemaan rantaa pitkin myötätuuleen. Harmi että keli rokotti yleisö määrää, vaikka jonkin verran katsojia reitin varrella olikin. Sateen takia tunnelma ei kuitenkaan ollut niin huikea kuin olin odottanut. Reitin varrelle oli rakennettu erilaisia kannustusefektejä, mutta kyllä yleisön kannustus ja musiikki minua kuitenkin tsemppaa eniten.

Juoksu kulki hyvin sinne kahdeksaan kilometriin, jossa olin kahdeksan sekuntia alle neljän kympin vauhtia ja haaveilin jopa ennätyksestä. Siihen asti olin pääasiassa ohitellut muita ja juossut hyvässä peesissä. Kahdeksan kilsan jälkeen alko kyllä ensin happi loppua ja muutamia juoksijoita meni ohi. Ajattelin kyllä että ne on alottanut loppukirin, kun oma vauhti tuntui vielä hyvältä. Yhdeksän kilometrin kohdalla oli lyhyt vähän jyrkempi mäki ja siinä veti kyllä mittari täysin punaselle ja jalatkin alko olla loppu. Kunnon kiriä en saanu loppuun ja loppu aika oli 40.18. Sijoituskin n. 9000 juoksijan joukossa 75., vaikka eihän siellä moni oikeesti kilpaa tainnut juosta.

Kaks viimestä kilometriä siis meni n. 4.13 vauhtia, mikä oli aikamoinen romahdus. Tulin siihen tulokseen että hyvä kympin aika vaatii alle kisajuoksuja niin kuin keväälläkin ennen parasta aikaa ehdin juosta kympin ja puolikkaan. Tämä aika on kuitenkin parempi kuin keväällä ennen puolikkaan ennätystä juostu, joten antaa hyvät lähtökohdat kahden viikon päästä puolikkaalla ja tietysti myös kohti maratonia.

Kisan järjestely toimi sinänsä hyvin eikä vessajonojen lisäksi ole mitään valittamista. Chipin kiinnitystarranauhalla ei kyllä minun kohdalla tunnu toimivan. Hiihdoissa se on ok housujen päällä, mutta paljaalla iholla saan sen hankaamaan jalat verille. Tällä kertaa akillesjänteestä on nahkat poissa. Edellinen kokemus oli triathlonilta, kun jalka turpos sen verran ja sillon aattelin että teippiä ehdottomasti alle seuraavalla kerralla. Ajattelin kuitenkin että kymppi on sen verran lyhempi matka kuin lähes 12 tunnin raasto, mutta nahkat lähti tässäkin.