sunnuntai 24. kesäkuuta 2012

Rykäsy nro 2 - 1/8 triathlon

Kaksi viikkoa edellisestä Rykäsystä ja taas mentiin Kuusijärvellä. Takana oli rankka Jukola-viikonloppu vähistä unista johtuen, mutta silti ihan luottavaisin mielin lähdettiin 1.10 alitusta hakemaan. Hölkkäilin hakemaan kellon autolta ja muutaman vedon kävin taas uintia verryttelemässä ennen lähtöä.

Tällä kertaa uskalsin ottaa lähtöpaikan paremmista asemista. Uinti tuntui heti alusta asti hirveälle ja tuntui ettei happea saa ja mietin jo että näinköhän tämä homma täytyy vielä keskeyttää. Pari kertaa onnistuin ennen ekaa käännöstä vetämään vettäkin henkeen eikä se menoa helpottanu. Eka käännöksessä oli ruuhkaa, mutta sen jälkeen sai uida rauhassa. Pyrin uimaan rauhallista tahtia hosumatta ja pikku hiljaa uinti alko kulkea paremmin. Eikä lopulta uinti ollut kuin 4 sekuntia hitaampi kuin kaksi viikkoa aiemmin, vaikka tuntui ettei mennyt yhtään putkeen. Muistelin kyllä että uin edellisellä kerralla ainakin pariky sekkaa nopeemmin ja se vähän latisti fiilistä.

Vaihdossakin tuntui menevän ikuisuus kun toinen jalka ei suostunut märkäpuvusta irti ja paitaakin revin ainakin neljä sekuntia päälle. Alotin pyöräosuuden rauhallisemmin kuin viimeksi, mutta pyrin pitämään kuitenkin hyvää vauhtia. Alun ajelinkin peesirajan puitteissa jonkun perässä, mutta ennen ekan kierroksen puoliväliä oli jo pakko mennä ohi omaa vauhtia. Pyöräilyssä tuntui olevan vastatuuli lähes koko ajan, joten en oikein saanu selvää mihinkä tuuli. Mäet tuntuivat yhtä inhottavilta kuin viimeksi. Toisen kierroksen "oikoreitin" käännöksissä sain eturenkaaseeni jotain kiinni joka hankasi ja ihmettelin yhden ylämäen mitä tapahtui ja löysäilin jarrujakin. Menipä ainakin se ylämäki huomaamatta ja ylämäen päällä roska irtosi ja homma jatkui normaalisti eteenpäin.

Vaihto juoksuun meni hyvin ja juoksu tuntui aluksi yhtä kankealta kuin ennenkin. Vaihdossa katselin vielä kelloa että huippujuoksulla alle 1.20 vois mennä, kun en tarkkaan viime kerran juoksuaikaa muistanut. Onnistuin taas jonkin verran porukkaa ohittelemaan matkan aikana ja sain taas jonkun roikkumaan peesiini. Kärki tuli vastaan samassa kohdassa kuin viimeksi, mutta aikaa oli mennyt lähes minuutti enemmän, joten siinä vaiheessa oli selvää, että heikompi aika tulee. Lisäksi vastaan tuli porukkaa joka viime kerralla ohitti minut myöhemmin juoksussa. Yritin kuitenkin juosta sata lasissa loppuun asti. Ennen Kuusijärveä peesi meni hetkeksi ohi mutta Kuusijärven kierron mäessä kuittasin takas ja sainkin jätettyä jonkin verran. Lopussa taisin juosta vielä yhden kohdan ylimääräsen mäen kautta kun katoin että joku sunnutaijuoksijaksi osottautunut meni sieltä. Matka sinänsä oli sama, mutta vähän joutu kiipeämään. Loppukiri ei yltänyt ihan niihin mittoihin kuin viimeksi ja vähän pettynyt olin maalissa loppuaikaa 1.11.32 katsoessa. Loppusijoitus oli omassa sarjassa 12.

Edelliseen kisaan verrattuna jäin uinnissa 4 sekuntia, pyörällä 44 sekuntia ja juoksussa 32 sekuntia eli 1.20 hitaammin meni nyt. Jukola-viikonlopun väsymys varmaan paino ja ehkä ei sattunut myöskään paras päivä kohdalle. Muihin nähden kisa meni tasaisemmin kuin viimeksi, kun uinnissa olin 11. ja jäin nopeimmalle 17%, pyöräilyssäkin 12. jääden 20% ja juoksussa 9. jääden 18%.

Tästä joutaakin nyt kesälomalle sopivasti lepäilemään ja treenaamaan. Seuraava kisa saattaakin olla Rykäsy nro 3 elokuun alussa ja sitten elokuun puolivälissä olisikin jo täyden matkan triathlon Pajulahdessa. Toivotaan että kesän aikana ehtii muutaman pitkän pyörälenkin vetämään ja juoksuakin saa tarpeeksi mittariin. Uinti jää varmaan vähemmälle niin kuin muutenkin tänä vuonna, mutta kerran viikossa pitäs järveen yrittää ehtiä.

tiistai 19. kesäkuuta 2012

Jukolan viesti

Otaniemen Jyllääjien leiri
Pitkään pähkäilin Jukolan viestiin lähtemistä jo viime vuoden puolella, mutta joukkue jäi kuitenkin hommaamatta ja meinas jäädä koko viesti väliin. Onnistuin kuitenkin saamaan vielä toukokuun aikana paikan Otaniemen Jyllääjien kolmos joukkueeseen ja tarpeeksi hulluna pääsin vetämään yöosuutta.

Reissuun lähtiessä oikein tiennyt mitä ottaa mukaan ja pakkailin reppuun yöpymisvehkeet, kisa-asun ja vähän vaihtovaatteita. Eväitäkin oli banaanin, muutaman leivän ja suklaapatukan verran mukana. Lisäksi kolaa ja vesipullo. Päätin mennä pelipaikoille auto-metro-bussi-yhdistelmällä ja ihan näppärästi pääsinkin Hakunilaan. Vähän aikaa sai etsiä Paavoa ainoaa tuntemaani joukkuetoveria ja sitten yhdessä suunnistettiin OJY:n telttapaikalle, joka olikin suunnilleen kaukaisimmassa paikassa kisakeskuksesta.

Kokeneemmat jyllääjät ottivat tulokkaat hyvin vastaan ja saatiin paljon vinkkejä ja myös opastettukierros kisakeskuksen alueelle. Käytiin kattomassa vaihtopaikkaa ja miten homma toimii, ruokailupaikat, sauna jne. Melkosilta festareilta tapahtuma näytti ja meininki tuntui olevan hyvä. Mentiin vähän ennen kymmentä syömään ja jonotettuamme broileripastajonossa saatiinkin kuulla, että siitä saa lihapullia, mutta kasvispastajonosta löytyis broileripastaa. Leipä oli jostain syystä loppu, mutta menihän se korvauksena saatu Kismetkin leivästä, kun ei turhan tarkka ole.

Muutama pisara saatiin tässä vaiheessa vettä ja tuli vähän kiirus hakea takkia niskaan ennen viestin starttia, jota oli ehdottomasti päästävä katsomaan. Kävin vielä ostamassa ennakkomainoksesta bongaamani juoksukengät telttapuodista ja sitten sainkin tosissaan kiirehtiä teltoille ja takas että saan muut kiinni ja katsomaan starttia. Hyvin ehdittiin ja hienolta homma näytti. Lähtölaukas ammuttiin kunnon kenttätykillä ja startin jälkeinen musiikkikin oli hyvin valittu. Kisaa pystyi seuraamaan hyvin paikan päällä selostuksen ja isojen screenien ansiosta. Netistä pystyi myös katsomaan oman joukkueen aloittajan väliaikoja ja näin ollen tiesi aika hyvin milloin pitäisi mennä vaihtopaikalle.

Ensin piti kyllä käydä teltalla säätämässä juoksuasu päälle, numerolappu rintaan ja sauna- ja vaihtokamppeet valmiiks, että pääsee juoksun jälkeen reippaasti saunaan. Saunaolutta en ollut tajunnut ottaa mukaan, mutta onneks sain ostettua joukkuetoverilta yhden asevelihintaan. Vaihtopaikalle ehdin ajoissa joukkueen avaajan vaihtokampe kasseja raahaten. Siinä sai rauhassa katsella kärjen toisen vaihdon ja sitten mennä lähtökarsinaan roikkumaan puomille ja odottamaan vaihtoa. Kävin toki siinä vähän pellolla verryttelemässä. Omasta tasosta ei ollut oikein hajua varsinkin, kun pimeässä joutuisi menemään. Laitoin tavoitteeksi parantaa joukkuuen sijoitusta sadalla ja olla jollain rastivälillä 500. parhaan joukossa. Arvelin että jos hyvin menee kahteen ja puolen tuntiin vois osuudesta selvitä.

Alkuun oli kilometrin verran viitoitusta, jonka vedin ihan reipasta vauhtia yrittäen samalla löytää isosta lakanasta ykkösrastin sijaintia. Sen verran paljon oli numeroita kartalla, että kotvan kesti ennen kuin rastin paikka löytyi edes kartasta, mutta onneks oli juostessa aikaa etsiä. Shokki toki oli myös kun huomasin että 29 rastia pitäs metsästä löytää. Ensin ajattelin että kierrän ekalle tosi varman päälle kielletyn alueen rajaa ja sitten polkua ja jyrkänteen reunaa, mutta lähdin seuraamaan kuitenkin uraa, kun  niin hyvä baana löytyi ja ilmeisesti suunnistushoksottimet ei vielä täysin ollu toiminnassa. Suunta oli toki oikea ja ihan rastin lähelle päädyin mutta kun rastia ei näkynyt lähdin korjaamaan vasemmalle. Jonkun ajan päästä siellä näkyikin kielletyn alueen nauha ja eikun takas. Muista suunnistajistakaan ei ollut oikein hyötyä, kun ne vähäisetkin muut oli kolmannen osuuden juoksijoita. Ikuisuudelta tuntui ekan rastin löytäminen ja yli kakskytminuuttia sitä etsittiinkin eli kolme kertaa se aika meni mitä parhailla. Ihan yksin sai metsässä olla ja kolme seuraavaa rastiakin oli melkosta hapuilua. Parhaimmillaan kävin n. viiden metrin päässä rastilla tein muutaman minuutin lenkin ja löysin rastin.

Ihan hukassa en kuitenkaan missään vaiheessa ollut, mutta viimeiset viiskyt-sata metriä rasteille oli vaikeita. Rastit alko löytymään kuitenkin vähän paremmin ja muutamia muitakin saman osuuden taapertajia oli näkyvissä. En kuitenkaan malttanu pysyä letkassa vaan juoksin omille teilleni ja sitten taas toiset tuli vähän paremmin rastille ja sama jumppa toistui. Sijoitus parani kuitenkin koko ajan pikkuhiljaa. Pari kertaakan lähdin matkan aikana seuraamaan jotain toista oli kyseessä hajonta ja matka vei kohti väärää rastia. Maasto oli ihan mielenkiintosta ja kaikenlaista matkalta löyty. Märät paikatkaan ei upottanut juurikaan, joten olikin yhdessä kohdassa yllätys, kun oltiin polvia myöten suossa. Pitää siirtymää lähdin kiertämään reippaasti polkua pitkin etelän kautta, mutta yhdessä kohdassa piti oikasta kielletyn tien ohi metsän kautta ja se meni vähän turhan kaukaa ja siinä kohdassa tunsin olevani eniten hukassa. Polku löytyi kuitenkin juuri ennen siltaa ja matka jatkui reippaasti varmaan neljännen osuuden kärkijuoksijoiden tullessa vastaan. Jollain rastilla joku ruotsalainen suunnilleen repi kartan minun kädestä kun etsi omaa sijaintijaan ja saikin sit vähän aikaa ihmetellä itsekin sen jälkeen että miten päin kartta pitäs olla ja missä sitä oltiinkaan. Muuten ei ihan hirveästi paikan ja rastikoodien huutelua kuulunut, joten aika hyvin sai itse töitä tehdä.

Viimeset rastit haettiin Hakunilan hiihtolatujen ympäristöstä ja siinä vaiheessa keskityin hakemaan hyviä rasti väliaikoja. Kartan katsominen ennen leimausta, täysillä kohti seuraavaa rastia, jota ei sitten heit löytynytkään, rastilla taas reitin suunnittelu ja menoksi. Joku lyhyt väli näytti onnistuneenkin kun olin peräti osuuden 19. nopein. Viimeiselle rastille tullessa ei enää karttaa muistanu kattoa ja juoksin jonkun perässä väärälle rastille. Kävin sitten kaikki kolme viimestä rastia läpi ennen kuin oikea löyty. Sitten viimeset neljäsataa metriä sen minkä kintuista pääsi. Siinäkin aika oli 139. paras vaikka kaikki muutkin varmasti satsasi tohon väliin.

Maaliin selvitty ja teltta löydetty
Maalissa oma kartta pois ja uusi kartta tilalle. Hyvin minut ohjattiin oikeaan kartta rivistöön, mutta siellä opastaja katteli just taululta viestin tilannetta. Ehdin kuitenkin jarruttaa alkupäässä olleen oman kartan kohdalle ja sitten vaan etsimään seuraavaa viestinviejää. Löytämisessä ei ollut ongelmaa ja seuraava juoksija pääsi hyvin matkaan. Juoksu ei sinänsä ollut fyysisesti kovin rasittava, kun vauhtia ei vaan pimeässä kartan kanssa pystynyt pitämään. Toki jaloissa tuntu yön valoisina tunteina juoksun jälkeen.  meni hitusen alle kaksi ja puoli tuntia tähän 12.8 km osuuteen. Ei aavistustakaan paljonko tuli todellisuudessa juostua. Joukkueen sijoitus parani 144 sijaa, sijoitus osuudella oli 1200/1606 ja olin Jyllääjien kakkososuuksien juoksijoista niukasti nopein, joten siinä mielessä homma meni ihan hyvin. Toki maalissa oli sellanen tunne, että yhtään rastia ei löytynyt suoraan vaan kaikkia sai vähän hakea. Aikaa meni pari yli tuplasti enemmän kuin osuuden parhaalla ja 13 rastivälillä 29:stä olin paremman puoliskon joukossa Ihan tyytyväinen kuitenkin juoksuun olin ottaen huomioon vähäisen oman suunnistustason ja vähäisen pimeän suunnistuksen kokemuksen. Ehkä seuraavalla kerralla vedetään sit kevään kaikki suunnistukset sukkahousut päässä pimeän suunnistusta harjoitellen.

Loppuratkaisua seuraamassa
Juoksun jälkeen käppäily teltalle ja sinne saapuikin sopivasti kakkosjoukkueen osuuskaima, jonka olin pystynyt ohittamaan matkalla. Mikon kanssa sitten päästiin heti jälkipeleihin ja käytiinkin sauna reissu yhdessä. Ihan hyvät telttasaunat oli ja oluen verran siellä viihdyttiin. Suihkuissakin riitti lämmintä vettä, joten kurat ja mudat sai pestyä. Lähdettiin takaisin teltoille kiertäen kisakeskuksen kautta ja huomattiin ankkuriosuuden olevan jo puolessa välissä. Niinpä jännitettiin samalla rahalla vielä viestin loppuratkaisu. Yllättävän vähän ääntä lähti niinkin isosta porukasta kun voittajat tuli maaliin, mutta ehkä ääni häviää laajalla pellolla vähän eri tavalla kuin esim. jossain jäähallissa. Ajattelin vielä käydä paistamassa makkaraa nuotiopaikalla, mutta siellä ei ollut kuin pari savuavaa pölkkyä, joten makkarat meni sit iltapalaks kylmänä. Muutaman tunnin sai nukuttua ja sitten tutkittiin vielä omma osuutta kartalta, jotka saatiin kun kaikki oli matkalla. Sadekin siinä alkoi ja märkänä ja väsyneenä raahauduin kotiin. Reissusta jäi kuitenkin hyvä maku ja itse juoksu oli sinänsä pieni juttu koko muun tapahtuman seassa.

Joukkueemme sijoitus oli lopulta 1219, joten pari sataa sijaa numerolapun edellyttäämää sijaa paremmin se meni.

lauantai 16. kesäkuuta 2012

No Limit Adventure

Viikonloppuna oli vuorossa kauden toinen seikkailukisa Nummelassa. Parina oli tällä kertaa taas uusi tuttavuus Kaarinan suunnalta. Odoteltiin että tähänkin kisaan ois saanu tuplakartat ja suunnistettu yhtäaikaa, kun ei oikein saatu selvyyttä kumpaan luotetaan. Karttoja tuli kuitenkin vain yhdet kappaleet, joten päätettiin jakaa kartat siten että kesken pyörän vaihdetaan suuunnistajaa, jotta karttaa ei tarvis vaihtaa lennosta.

Kisa starttas lyhyellä muistisuunnistuksella. Haettiin ensimmäiset rastit erikseen ja sitten tajuttiin kattoo loput rastit kerralla ja haettiin ne. Ihan nappiin tuo ei mennyt, mutta ihan kohtuullisesti kuitenkin. Seuraavaksi oli vuorossa lyhyt pyöräily tavallisuudesta poiketen suunnistuskartalla. Lyhyen pyöräilyn jälkeen päästiin juoksemaan merkittyä polkua pitkin. Vähän sai välillä merkkejä etsiskellä ja kerran juostiin toisen joukkueen perässä suoraan pusikkoon, mutta nopeasti löydettiin takas reitille. Ihan hyvää vauhtia edettiin ja saatiin pari tiimiä kiinni.

Juoksun jälkeen taas pyöräilykengät jalkaan ja vähän pidemmälle pyöräilylle. Petterillä oli nyt suunnistusvastuu ja hyvä niin kun tuntu olevan kevyempi pyöräilyjalka kuin minulla. Tosissaan sain painaa kyydissä pysyäkseni. Pyöräilyn välissä oli kolmen rastin muistisuunnistus, joka meni sujuvasti. Pyöräily saatto tuntua rankalta myös sen takia kun viime aikoina on tottunu kattomaan karttaa pyöräilyn aikana ja tietää tarkalleen missä menee. Loppuun kuitenkin selvittiin.

Vaihdossa rullaluistimet kantoon ja jokunen kilometri suunnistusta jalan. Sain toisen luistimen repuun ja toisen repun ulkopuolelle tiukasti kiinni, joten juoksua ne ei häirinny, vaikka alussa reppu vähän painokin. Rastit löyty hyvin ja päästiin rullien päälle. Alkuosuus oli ihan kamalaa tietä ja hampaat meinas tippua suusta. Isommalle tielle päästyämme alusta parani ja luistelu oli kivaa. Petteri meni taas vähän edellä ja minä roikuin perässä. Yks pahannäkönen tilanne kävi kun tiimikaverin luistin petti potkussa alta ja mies kyljelleen tielle. Vastaan tuleva auto ehti kuitenkin väistää hyvin ja ilman vammoja selvittiin. Ton episodin jälkeen mentiin sitten tasatahtiin loppumatka.

Luistenlun jälkeen oli taas kiva päästä juoksemaan ja hyvin juoksu kulki kevyellä repulla. Sitten liivit päälle ja kauhulla odotettu lyhyehkö uintiosuus. Ilma oli sen verran viileä, että uinnin jälkeen itsensä lämpimäksi saaminen voisi olla hankalaa varsinkin, kun tiedossa oli vielä melontaosuus. Uinnin jälkeen kiivettiin rannasta jyrkkä mäki ylös ja Petterin reidet alko kramppailemaan. Muutaman rastin metsäinen juoksuosuus mentiinkin sitten Petterin vauhdin mukaan ja vaikka paljon käveltiin ei se älyttömästi hidastanut, koska oiottiin metsän läpi ja suunnistus osui nappiin.

Varoitin että varmaan melonta alkaa siten että toinen meloo ensimmäisen rastivälin ja toinen juoksee ja laskeutuu veteen ja näin se menikin. Minä meloskelin kanootilla odottelemaan laskeutujaa ja Petterin molskahdettua veteen vedin perässä sopivaan rantatutumispaikkaan. Märkä mies kyytiin ja melomaan. Melonta sujui ihan hyvin vaikka yhteistä treeniä ei ollut alla. Ongelmana oli Petterin kramppaavat jalat, mutta urheasti mies taisteli melonnan. Meloessa ei tullut kylmä, mutta kun päästiin rantaan vilu tuli äkkiä, vaikka pysähdyttiin vain ottamaan liivit pois. Sitten lyhyt juoksu maaliin ja oli selvää että ehditään aikarajan puitteissa. Onnistuttiin kuitenkin kämmäämään viimenen rasti kun oletin sen tarkoittavan maalitelinettä eikä rastia ollut edes merkattu pienen mittakaavan suunnistuskarttaan jolla tultiin maaliin. Käytännössä siis ehdittiin rata läpi ja vain 50m ennen maalia ollut rasti jäi leimaamatta. Lopputulokset näytti 10. sijaa, vaikka 9. olisi ollut mielestäni oikea, koska yli puoli tuntia myöhässä ollut joukkua oli nostettu meidän edelle, vaikka olisi pitänyt sääntöjen mukaan hylätä. No sijalla ei sinänsä väliä, kun oli taas hieno päivä takana. Maalissa maistui lämmin lohikeitto ja lämpimässä suihkussakin tuli hyvä tovi lämmiteltyä. Syksyllä toivottavasti vielä jatketaan seikkailuja.

perjantai 15. kesäkuuta 2012

Rykäsy nro 1 - 1/8 triathlon

Triathlonkauden avaus oli vuorossa Vantaan Kuusijärvellä. Kilpailuun en erityisesti valmistautunut ja harjoituskisana mentiin. Mukavasti oli taas porukkaa saapunut Kuusijärvelle. Paikalle tulo meinas mennä vähän viime tinkaan, mutta hyvin ehti ennen starttia jopa käydä järven vastarannalla verryttelyuinnilla.

Uintiin starttiin en menny ihan porukan kärkeen, vaikka paremman paikankin olisi voinut ottaa. Jonkun verran oli ruuhkaa alussa ja sadan metrin jälkeen vähän enemmän, kun porukka pysähteli ilmeisesti tähystämään tai putsaamaan laseja. Uinti tuntu oikeestaan koko matkan melkoselta hosumiselta eikä oikein rytmiin päässy. Uinnin lopussa kuulin omilta kannustusjoukoilta että olisin suunnilleen kymmenen paikkeilla, mutta en oikein sitä uskonut.

Vedestä ylös, märkäpuku pois ja pyöräilyvehkeet päälle. Paidan vedin päälle ja kengät jalkaan, kun päätin vauhdissa olla laittamatta sukkia. Vaihto meni ihan sutjakasti. Pyöräilyn alussa taisin ohittaa pari pyöräilijää, mutta takaa tuli ohi vähintään tuplasti enemmän. Vähän aikaa jaksoin roikkua perässä, mutta sitten tyydyin omaan vauhtiin. Pyöräily tuntu vähän raskaalta, mutta kun mittari näyttiä reilusti yli neljääkymppiä niin aattelin, että hyvin tää menee. "Takasuoralla" sain ajaa ihan ylhäisessä yksinäisyydessä ja mietin jo että oonko eksyny reitiltä. Ekan kierroksen lopussa taas mäessä taisteltiin vähän asemista. Toinen kierros oli lyhempi ja tuntukin menevän paljon nopeempaa. Lopun mäet oli taas tuskasia ja lopussa vielä muutama pyörä meni ohi, kun aloin jo löysäillä ja keskittyä juoksuun.

Vaihto meni taas sutjakasti, vaikkakin tuplasolmujen laittaminen kenkiin tuntu kestävän ikuisuuden. Aika alussa sain heti peesiin toisen juoksijan ja siinä pikku hiljaa ohiteltiin muutamia juoksijoita matkan aikana. Juoksussa oli mukava laskea vastaan tulevia juoksijoita ja arvioida omaa sijoitusta ja ennen kääntymistä näki ketä voisi saada vielä kiinni ja toisaalta kääntymisen jälkeen kuka tulee takaa kovaa. Paluumatkalla yks mies meni meistä heittämällä ohi ja paria askelta enempää en viitsinyt roikkua. Ennen järven kiertoa vielä yks nainen meni ohi ja tällä kertaa jaksoin jopa muutaman kymmenen metriä roikkua perässä. Järven takana yritin tiputtaa peesaajaa kyydistä, mutta siellä sitä vaan roikuttiin. Loppusuoralla käytiin vielä huikea taistelu ja nippa nappa selvisin pystyssä maaliin. Hävisin kuitenkin ehkä kymmenen senttiä, vaikka tarkat ajanottajat sai meille sekunnin eron. Juoksu kulki kyllä ihan hyvin ja koko matkan pysty painamaan hyvin. Lopussa tietysti kättelyt taistelukaverin kanssa.

Loppu aika oli 1.10.12, joten seuraavalla kerralla pitäs parantaa alle 1.10:n. Uinnin jälkeen olin omassa sarjassa 10. häviten parhaalle ajalle 30%, pyöräilyssä olin "vasta" 16. nopein häviten parhaalle 18% ja juoksussa olin jopa 6. nopein häviten parhaalle 8%. Pyöräreitti oli vähän eri kuin kaksi vuotta sitten kisatessani, mutta eiköhän tuloksia voi kuitenkin verrata. Kokonaisaika parani lähes 10 minuuttia, josta uinti minuutin, pyörä 4,5 minuuttia ja juoksu 4 minuuttia. Jotain kehitystä on siis kahdessa vuodessa tapahtunut.