tiistai 29. toukokuuta 2012

Giro d´Espoo

Tällä kertaa vuorossa oli henkilökohtaisesti ensimmäinen massapyöräilytapahtuma. Vähän pelon sekaisin tuntein mukaan lähdettiin eikä numero 313 antanut lisää luottamusta siihen, että hommasta ehjänä selvittäisiin. Päätavoitteena oli siis selvitä ehjänä maaliin ja 35 km/h keskivauhtia ajavaan ryhmään hyppäsin mukaan.

Ajoin kotoa parin kymmenen minuutin lämmittelyajon Tapiolaan ja paikalla olin reilu viis minuuttia ennen starttia. Hyvin kuitenkin pääsin tunkemaan itseni oikean ryhmän mukaan ja vauhtiin päästiin. Alussa piti mennä kai vähän hiljempaa saattoajoa auton perässä, mutta kyllä ihan reippailla sykkeillä sai alusta asti vetää. Alkuosalla reitistä aika paljon mutkia ja risteyksiä, joten jarrutuksia ja kiihdytyksiä riitti.

Kovin pitkälle ei päästy kun näkyi ensimmäinen parin pyöräilijän kolari. Itse ajelin alussa triathlonkisoista vanhaan muistiin jääneeseen tyyliin ja pidin reilua väliä edessä ajavaan. Tarkkana ja keskittyneenä sai kuitenkin koko ajan olla ja valmiina jarruttelemaan minä hetkenä hyvänsä. Ajan ja matkan etenemistä oli vähän vaikea hahmottaa, kun kelloa ja mittaria en juuri viitsinyt vilkuilla eikä reitillä ollut kilometrikylttejä. Söin sitten energiapatukkaa ja hörpin vettä ja urheilujuomaa fiiliksen mukaan.

Ajon aikana ootteli että milloinka alkaa se tasanen mukava vauhti ja jojoilu loppuu. Puolen välin kieppeillä alko jo reisissä tuntumaan alituinen kiihdyttely. Siinä oli sitten vähän isompi kolari, mutta siitäkin ilmeisesti kaikki selvisi säikähdyksellä, vaikka joku kurkki ojanpohjaltakin. Sen jälkeen oli aika tiukka kiihdytys porukan kiinni saamiseksi ja kun vielä hetken päästä taas sai vetää puolisen minuuttia ihan täysillä kunnes törmäsi lähes pysähtyneeseen ryhmään, niin uskohan siinä loppu.

Jossain kiihdytyksessä annoinkin periksi ja jäin jo sata-kakssataa metriä jälkeen. Tuntu tosi takkuselta polkea yksin ja tyydyin rauhassa mussuttamaan vähän patukkaa ja hörppimään vettä. Onneks takaa tuli kaks pyöräilijää, joiden peesiin pääsin ja edessä olevalla tosi mäkisellä ja mutkaisella osuudella saatiin ryhmä kiinni lopulta melko helposti. Fiilis oli kyllä tässä vaiheessa tosi hieno kun epätoivo vaihtu voitoksi.

Päätin soluttautua vähän edemmäksi ryhmään, jotta jojo-efekti ois vähän pienempi. Lisäksi aloin ajamaan ihan rohkeasti edessä olevan persuuksissa kiinni ja ajo helpottu huomattavasti. Ylämäissä ei sinänsä ollut ongelmaa vaan kevyellä vaihteella pyörittäen pysy helposti vauhdissa mukana. Jossain vaiheessa alko reisissä tuntua kramppien oireita, joten seisaalteen ei viitsinyt edes vetää.

Pätkä Veikkolasta Bembööleen oli ehdottomasti retken parasta antia. Näin isoilla ryhmillä mutkaiset ja mäkiset tiet aiheuttaa liikaa nykimistä, mutta isoa suht tasasta baanaa oli ilo ajaa. Ehkä sekin autto että tie oli tuttu ja oltiin kotiinpäin menossa. Sitten vielä Bodomin kierros ja Järvenperässä ryhmän vetäjät hyppäs hetkeks sivuun ja loppuun mentiin sitten omaa vauhtia. Siinäkin tuli joku kolari, kun osa vissiin pysähty ja osa jatko matkaa. Stubbi, joka oli vetämässä ryhmää, pahoitteli maalissa, että ei ois pitäny pysähtyä vaikka käskettiin.

Loppukirin alettua sai vähän taas hakea vauhtia, kun porukka meni sen verran eri tahtiin. Peesiä vaihdellen sitten Kauniaisten läpi Tapiolaan. Loppu oli mukavaa ajelua eikä edes Jorvin mäki tuntunut pahalta. Siinä sai maistaa todellista pyöräilytunnelmaa, kun kannustusta riitti ja tiehenkin oli kirjoitettu ison maailman tyyliin kannustuslauseita. Kauniaisissa vilkasin nopeusmittarin näyttävän reilua viittäkymppiä kun kaarrettiin radan ali. Viimesillä kilometreillä laitoin vielä reisistä loput voimat peliin ja menin ehkä reilun kymmenen pyöräilijän ohi, mutta äkkiä ne sieltä tuli mun voimien ehtyessä peesien turvin ohi.

Maalissa oli hyvät tarjoilut. Onnistuin saamaan jopa kokistölkin ja hernesoppakin maistui. Parasta kuitenkin oli ruisleipä voilla ja juustolla. Jonkun aikaa maalissa patsastelin ja sitten oli aika lähteä pyörittelemään hissukseen kotia kohti. Hyvin oli voimat jääneet reitille, mutta kotiin päästiin.

Tapahtumasta jäi kyllä hyvä maku ja kokemus oli hieno. Joka viikonloppu ei tommoseen leikkiin uskaltas lähteä mukaan. Sen verran suurelta riski joutua kolariin vaikuttaa. Pienemmissä parin kymmenen hengen porukoissa ajo ois varmasti miellyttävämpää, tasaisempaa ja turvallisempaa. Kova vauhti ja paljon pyöriä tuntuu paljon vaarallisemmalta kuin esim. suksilla massahiihdoissa, vaikka kyllä kaikella järjellä pyörän saa helpommin pysähtymään.

Paljon kovempi setti tuo oli kuin etukäteen osasin odottaa. Keskisykekin oli 147, kun etukäteen ajattelin sen olevan ehkä reilu 130. Matka oli 110km, aikaa meni 3h9min ja keskivauhti oli se n. 35km/h. Rohkeutta tarvis enemmän mutkiin ja uskallusta ajaa peesissä, jotta ei tarvis tehdä niin paljon töitä porukassa pysymisen eteen. Kovaa leikkiä se oli, mutta ehdottoman hieno kokemus. Sää suosi ja järjestelyt pelas.

perjantai 25. toukokuuta 2012

Kurren Kierros

Kevään toinen kympin kisa, jossa oli tarkotus parantaa edellisen kisan ennätystä ja haaveena oli myös "maagisen" 40 minuutin alitus. Reitti tosin oli haastava ja mäkinen, joten tiukkaa homma tulisi tekemään.

Kisaa edeltävällä viikolla yritin tehdä pari tehokasta juoksutreeniä, mutta palautuminen HCR:stä ja sitä seuraavan viikon seikkailukisasta oli selkeesti kesken. Tarkotus oli juosta 8km 4.15 vauhtia eli hitaampaa kuin HCR:ssä, mutta pakko oli jakaa neljän ja kolmen kilometrin pätkiin ja huilia kilsa välissä. Toinen treeni oli 5x1000m 2 minuutin palautuksilla tarkotuksena juosta 3.50-3.40 vauhtia joka vedolla aikaa parantaen. Eka veto meni vielä tavotteen mukaan, mutta sitten vauhti laski joka vedolla ja viimenen niukasti alle 4 minuuttia. Kaks päivää ennen kisaa kuitenkin 3km 4.00 vauhtia meni ihan kohtuullisesti, joten palautuminen oli kuitenkin selkeesti edenny ja kisapäivänä tuntui hyvältä.

Kisa päivä alko vähän heikosti kun töissä tuli huonoja uutisia, mutta eipä nuo juoksua onnistunu pilaamaan. Sen verran kuitenkin ehkä häiritsi keskittymistä, että unohdin sykemittarin kellon housujen taskuun töihin. Söin päivällisen kolmisen tuntia ennen kisaa ja sen jälkeen puoli litraa urheilujuomaa. Ajelin bussilla ajoissa kisapaikalle ja tungosta siellä ei ollut. Vartin verran kävin verryttelemässä ja tutustumassa reitin alkuun.

Kelloa ei tosiaan ollut mukana ja jouduin virittämään puhelimen ja nappikuulokkeet huutelemaan väliaikoja kilometrin välein, että olisi jotain hajua vauhdista. Träkkäyksen starttasin minuutti ennen starttia ja olin varma että jossain kohdassa menen aikojen kanssa sekaisin. Lähtöpaikalla ei ollut tungosta ja sai lähteä hyvistä asemista. Kymmenisen juoksijaa karkasi heti alussa ja ekan kilometrin aikana vielä jokunen meni ohi. Ekan kilometrin kohdalla menin jo halpaan kun puhelin huuteli ajaksi 4.53 ei voinut niin hitaasti mennä, mutta sitten muistin vähentää minuutin. Alku vauhti ei tällä kertaa ollut ihan liian kova.

Nopeasti löysin hyvän peesin ja hetken mietin jäänkö siihen vaikka vauhti on vähän liian kova. Päätin kuitenkin että tähän junaan pitää lähteä jos neljänkympin alle aikoo. Siinä olikin hyvä vetää. Jossain kohdassa jäinkin muutaman metrin "mustapaidasta" kun jäin "oranssipaidan" peesiin, mutta onneksi sain alamäessä kiinni. Kolmisen kilometrin kohdalla oli myös omat kannustusjoukot tsemppaamassa ja kummasti ne toi virtaa kun meinasin vilkutellessa juosta peesattavan päälle, mutta onnistuin välttämään törmäyksen. Sen jälkeen oli hyvä peesailla radanvarren vastatuuliosuudella ja vauhti tuntu just sopivalta. Jossain vaiheessa harmitti kengän pohjassa olevaan rakoon jääneet pari kiveä, jotka rahisi inhottavasti asfaltilla, mutta parista potkimisyrityksestä huolimatta ne ei sieltä lähteneet.

Eka vitonen meni vähän reiluun 19 ja puoleen minuuttiin, joten hyvin oli aloitettu. Toisella puolikkaalla tulisi kuitenkin olemaan enemmän ylämäkiä ja väsykin varmaan ehtis tulla. Kuuden kilometrin kohdalla risteyksessä peesini juoksi vähän epäoptimaalisesti risteyksessä ja itsekin oletin reitin jatkuvan suoraan, mutta käännyttiinkin oikealle ja niin tuli mun vuoro vetää. Vauhti oli aavistuksen hidastunu ylämäistä johtuen, mutta seitsemään kilometriin asti meni ihan hyvin. Sitten alko painamaan kukaan ei kuitenkaan tullut ohi, joten yritin vain painaa parhaani mukaan.

Yhdeksäs kilometri tuntui kestävän ikuisuuden ja kellokin huuteli sellaisia aikoja että tiukkaa neljän kympin alitus tulisi tekemään. Lopussa oli vielä pari ikävää pientä nousua joissa jälkimmäisessä tais kolme juoksijaa kirmata ohi. Loppukirikään ei oikein irronu ja tulin "mustapaidan" vanavedessä maaliin, mutta ilmeisesti vauhti ei kuitenkaan täysin hyytyny vaikka kovile otti ja maaliin saavuin ajassa 39.55. Maalisuoralla ilme oli kuulemma pahin mitä minulta on juoksukisoissa nähty. Alitus onnistui ja loisto fiilis maalissa. Kiittelin vielä "mustapaitaa" hyvästä vetoavusta.

Tuloksista en omaa nimeäni löytänyt, mutta sekin korjattaneen. Oli ilmeisesti menny numero sekasin jonkun kuntosarjalaisen kanssa. Tapahtuma oli oikein mukava eikä järjestelyissä ollut moittimista. Hyvin oli porukkaa saatu reitin varrelle ohjaamaan juoksijoita. Vielä kun saatas Granipäivien yleisö kannustamaan juoksijoita. Mukava oli juosta tutussa ympäristössä ihan kotikonnuilla.

Nyt on kevään vauhtirypistykset tehty juoksussa ja katse kohdistuu triathlon puolelle. Tosin ennen triathlonkauden avausta luvassa on vielä Giro d'Espoo pyöräily.

lauantai 19. toukokuuta 2012

Spring Adventure

Kauden seikkailukisa avaus käytiin Karkkilassa Spring Adventuren merkeissä. Edeltävällä viikolla tuli haettua vähän tuntumaa suunnistukseen aluerasteilla ja keskuspuiston kiintorasteilla ja eihän se suunnistus ihan täysin putkeen mennyt, mutta muituipa siinä mieleen ainakin joitain perusasioita eikä kisassa tarvii ihan niin tyhmiä virheitä tehdä, kun suunnistusvastuu oli minulla. Viikon pyöräintervallikin tuli tehtyä metsäpoluilla, joten maastoajoakin tuli vähän treenattua. Parina tällä kertaa seikkailukisadebyytin tehnyt lätkäjoukkuekaveri Pasi ja vaikka ensikertalaista taisi kisa etukäteen mietityttää hyvin se meni. 

 Kisa alkoi tonnin juoksulla radalla ja se otettiin suht iisisti, kuitenkin niin että siinä vähän hengästyy. Taas tuli todettua että alkuverryttely ei ois välttämättä huono asia, jos haluais olla alkurynnistyksessä mukana, mutta eiköhän tuossa 6,5 tunnissa ehtisi kone käyntiin. Ratajuoksun jälkeen haettiin pari rastia metsästä. Kengiksi olin valinnut tavan lenkkarit ja maastojuoksutossut oli repussa odottamassa seuraavia juoksuosuuksia. Ois kyllä ollu maastokengille käyttöä jo tuolla osuudella. Vähän oli polut hukassa tässä suunnistuksessa, mutta ilmeisesti kartta ei ihan pitänyt paikkaansa. Suunta oli kyllä koko ajan oikea, joten ei hätää.


Juoksun jälkeen pyörän selkään ja lyhyt siirtyminen Alhovuorelle, jonka päälle ajettiin pyörällä. Siellä oli vuorossa viuhkasuunnistusta ja yllättäen keskusrasti oli rinteen huipulla. Neljä kertaa saatiin juosta mäki alas ja raahustaa ylös. Pohkeissa ja reisissä kyllä hyvin tuntu tuo kiipeäminen. Sitten pyörällä vauhdikkaasti alas ja pidemmälle pyöräosuudelle, joka sisälsi tietä, polkua ja pyörän talutusta metsässä. Osuipa matkalle keskellä ei mitään ollut uusi asfaltoitu mökkitie, joka vähän kummastutti kun Karkkilan keskustassakaan teitä ei ollut päällystetty. Pyöräosuudella oli mahdollisuus erilaisiin reitinvalintoihin ja taidettiin mennä vähän pidemmän kautta, kun ei oikein saatu selvää pääseekö toista reittiä kiertämään kielletyn tien. Pyörä kulki molemmilla ihan hyvin ja taidettiin jokunen joukkue ohittaakkin.

Pyöräilyn jälkeen kanootin selkään ja vaikka ilolla odotti kajakkimelontaa, niin ei sekään ihan lastenleikkiä ollut, mutta selkeesti mukavampaa kuin inkkarilla vääntäminen. Tuuli oli ihan reipas ja melonnan aikana ehti kastua aika hyvin. Loppupuolella alko olla jo aika kylmä vaikka kaks viimestä rastiväliä yritti meloa niin kovaa kuin vain pääsee. Kajakissa oli se hyvä puoli että kartan sai hyvin näkyviin kannen päälle verrattuna siihen että se pyörii märkänä inkkarin pohjalla. Jännitystä melontaan saatiin kuin huolimattomasti katsoin rastin olevan sillan alla, vaikka se olikin siltaa ennen olevan sähkölinjan kohdalla. Rastilippua siinä ei tietenkään ollu, joten ohi mennessäkään sitä ei huomattu. Melottiin sillan alle ja kateltiin rastia ja huomattiin että virta alko viedä kanoottia. Nopeesti saatiin kuitenkin vauhti pysäytettyä, mutta takasin melominen ei ollut ihan niin helppoa. Kajakki käänty aina vinoon, mutta rannasta tukea hakien saatiin taisteltua kulkupeli sillan oikealle puolelle. Toinen mielenkiintoinen osuus oli joen pätkä, jossa mentiin kaatuneiden puiden ali ja muutakin puskaa siellä oli ihan riittämiin. Ongelmana oli se että meloin reppuselässä eikä taakse päässy taipumaan oikein hyvin. Jotenkin kuitenkin päästiin naama puita raapien niiden ali. Tällä pätkällä aurinkokin pilkisti pari kertaa ja yhdessä kohtaa oli todella maaginen tunnelma, kun auringossa loistavat aivan hennon vaalean vihreät puut heijastuivat vedestä ja oltiin täysin vihreyden ympäröiminä.

Mellonnan jälkeen molemmat oltiin ihan jäässä ja yritettiin vaan jotenkin selvitä viiden minuutin siirtymä pyörillä vaihtopaikalle ja juoksemaan. Jätin märät hanskat pois ja vaihdoin kuivat sukat ennen juoksua, mutta tovi siinä meni ennen kuin lämpeni. Juoksun alussa päästiin ylittämään köydellä valjaista riippuen joki. Hyvin saatiin taktikoitua menemällä parin tiimin ohi lyhyellä juoksupätkällä eikä köysillä tarvinnut odotella ollenkaan. Köysi tehtävä oli helppo ja ihan hauska vaikka vähän käsivoimia se vaatikin. Toisella rastillakin piti olla questi, mutta ilmeisesti olisi ollut liian vaarallista laittaa rasti myllyn rikkonaisen ja liukkaan alatasanteen päähän ja se olikin ihan helposti otettavissa.


Ennen juoksua oli jo selvää että ei ehdetä koko rataa läpi. Kolme rastia jätettiin ottamatta ja suunnattiin maaliin. Pasi alko olla jo kaikkensa antanut viimeisillä kilometreillä. Aavistuksen reippaammin olisin voinut juosta, mutta eipä silläkään vauhdilla ois enempää rasteja haettu kun seuraava ois tuono sen verran lisälenkkiä. Maalissa oltiin noin 15 minuutia yliajalla, mutta tässä uudessa formaatissa oli fiksumpi hakea ekstra rasti ja ottaa yliajasta sakkoja kuin tulla ajoissa maaliin. Sijoitus oli kymmenes joka sivuaa mun parasta miesten kilpasarjassa, joten hyvinhän se meni.


Maalissa päästiin suihkuun ja just viime hetkillä ehdittiin vielä lohikeitolle ennen kuin soppatykki lähti matkoihinsa. Keitto olikin maittavaa ja lämmitti mukavasti. Meidän jälkeenkin porukka kyseli vielä ruuan perään ja varmasti harmitti kun keitot oli jo viety. Pyörän pesupaikkaakin kaipailtiin, kun sen verran kuraan pyörät saatiin märässä metsässä. Minä vielä upotin yhdessä kohdassa pyörän kunnon mutalammikkoon ja sen jälkeen olikin ilo ajella tiellä mudan lentäessä.


Kuus ja puol tuntia meni taas siivillä ja kisa oli kokonaisuutena hieno. Arviolta matkaa taitettiin 19km jalan, 9km meloen ja 48km pyörällä. Kiitoksia joukkuekaverille!

maanantai 7. toukokuuta 2012

Helsinki City Run

Puolimaratonia en ollu juossutkaan sitten vuoden 2006 HCR:n ja silloinkin vedin ekat 15km tulevan maratonin tavotevauhtia ja vasta lopun kovempaa, joten todellista kokemusta puolikkaan vetämisestä täysillä ei ollut. Tavoitteeksi kuitenkin 1.30, joka tuntui aika kovalta viikko sitten juostun kympin jälkeen. Aikaa kympille tuhlaantui 40.42, joten vaan 11s/kilometri hitaampa ois lupa juosta yli tuplamatka.

Treenit sinänsä oli mennyt hyvin tosin juoksua takana tauon jälkeen vain 8 viikkoa. Viikko kilometritkään ei mitään kummosia olleet 27, 35, 37, 29, 37, 43, 51 ja 14+puolimaraton. Juoksukertoja tuli 3-4 viikossa. Näin mentiin:
           
Vk Vedot Tasav. Pitkä Spurtit Pyörä Uinti Sali
1 5x500m@4,01(500m) 5km@4,36 60min@5,37/136 6x20s(jog) 2h + työmatkaa 6x45min 45min tekniikkaa 2xmaksimiin valmistavaa
2 6x500m @4,00(500m) 7km@4,38/162  75min@5,40/131 6x20s(jog) 2,5h + työmatkaa 2x45min 45min tekniikkaa 2xmaksimi
3 7x500m@3,46(500m)  8km@4,24/165  90min@5,33/129 6x20s(jog) 3h + työmatkaa 5x45min 45min tekniikkaa 2xmaksimi
3x1000m@4,05(500m)  7km@4,14/164  80min@5,31/129 viim. 3km@4,20/156
Hiihto 2h + työmatkaa 2x45min 40min sis. 1km testi 2xmaksimi
4x1000m@3,51(500m)   8km@4,12/160  90min@5,35/129 6x20s(jog) 2,5h + 4x10min intervalli + työmatkaa 1x45min 60min 2xmaksimi
5x1000m@3,45(2min) 9km@4,10/165  105min@5,33/133 viim. 6km@4,17/159 3x12steps(walk) uphill 2,5h + 4x10min intervalli + työmatkaa 1x45min 70min + 45min tekniikkaa 1xylläpitävää
6x1000m@4.01(500m)  10km race@4,04/169 115min@5,25/130 3x12steps(walk) uphill 2,15h 45min tekniikkaa 1xylläpitävää, ei jalkoja
8 5x500m@3,57(500m) 4km@4,19 Half marathon 1.27.59@4.10/165
2h + työmatkaa 1x45min 45min tekniikkaa 1xylläpitävää, ei jalkoja

Juoksua edeltävällä viikolla hermokipu vasemmassa pakarassa äityi kovemmaksi ja seisoskelin töissä suurimman osan päivistä to ja pe, vaikka jalkoja ois tehny mieli säästää. Muuten tunnelmat ennen juoksua oli ihan hyvät, vaikka edellisen viikonlopun kympin kisa ei mennyt ihan huikeimpien odotuksien mukaisesti. Uskoin että mahdollisuudet alle 1.30 olisi olemassa, vaikkakin tiukkaa se tulisi tekemään. Tuntu kuitenkin että mulle helpompi on juosta puolikas alle 1.30 kuin kymppi alle 40min.

Mitään kovin ihmeellisiä tankkauksia en kisaan tehnyt. Tais olla ke, to ja pe töissä eväänä yks ekstra banaani, jonka popsin ja perjantai-iltana havahduin, että vois ehkä aavistuksen normaalia enemmän yrittää juoda ja Suomen pelistä huolimatta vettä. Lauantaina ehdin keitellä mannapuurot ja näköjään juoksu kulkee ilman hillosilmääkin. Reilu kaks ja puol tuntia ennen starttia söin vielä kohtuullisen annoksen makaronilaatikkoa ja salaattia. Sen jälkeen enää puol litraa urheilujuomaa eli hunaja, suola, sitruunamehu, vesi sekotusta ennen starttia.

Kisafiilikset nousi ajellessa kohti stadionia tai kyydissä istuessa kun sain privaattikuljetuksen ja tuntu oikealle valinnalle tulla massiiviseen HCR:ään seuraavan päivän sympaattisen pienen "kotikisan" sijaan. Ennen vaatteiden vaihtoa kävin kurkkaamassa katsomon puolelta stadionia ja kohottaa tunnelmaa. Sitten vaatteidein vaihtoon ja siellä olikin aika ryysis. Ainakin viitisen minuuttia sai jonottaa, että pääs jättämään varusteet, mutta aikaa jäi kuitenkin just sopivasti pieneen lämmittelyyn. Kävin radan toisella puolella hölkkäilemässä kymmenisen minuuttia ja tein pari lyhyttä kiihdytystä.

Sitten vaan hakemaan hyvää lähtöpaikkaa. Seuraavan lähtöryhmän juoksijoitakin oli jo ryhmittynyt lähtösuoralle aika paljon, mutta aika sopusasti siellä pysty puikkelehtimaan oman lähtöryhmän etujoukkoihin. Viimeset kymmenet metrit menin kyllä pientareen puolelta ja sitten päätin jäädä paikoilleen kun näin jonkun kädessä 1.30 vauhtiin tähtäävän väliaikarannekkeen. Vielä useita satoja juoksijoita oli varmaan edessä, mutta enempää en viitsinyt mennä eteenpäin.

Tarkotus oli taas yrittää lähtee suht rauhallisesti liikkeelle, mutta vaikka muka varovaisesti lähdin ja katselin jopa sykettä niin eka kilometri 3.50 eli ihan liian kovaa. Ensimmäiset kaks-kolme kilometriä oli ruuhkaisaa, mutta sen jälkeen tilaa alko olla. Muutaman ekan kilometrin aikana vauhtia ei saanut millään kohdalleen ja kilometri ajat heitteli ton ekan ja 4.30 välillä. Ajattelin että kilometri tolpat ei voi olla oikeilla kohdilla. Tosin oli siinä alkupuolella muutamia mäkiäkin, jotka vaikutti. Sitäkin ihmettelin kun ekojen kilometrien aikana oli paljon juoksijoita, jotka puuskutti jo ihan henkihieverissä. Omat kannututs joukot bongasin siinä 7 kilometrin kohdalla ja siihen asti oltiin menty ihan cruisailuvaihteella hyvissä fiiliksissä.


Kahdeksan kilometrin kohdalla muistan jonkun takaa ohi tulleen kysyneen väliaikaa ja suunnilleen 4.10 vauhtia oltiin siinä kohdassa menty. Totesin vaan että liian kovaa oon kyllä alottanu ja päätin olla lähtemättä peesiin. Vauhti lukkiutu mukavasti 4.10 kieppeille ja sitä sitten mentiin. Puolen välin kohdalla juoksu tuntu tosi hyvälle ja jalat vaan vei vain väkisin eteenpäin tuota vauhtia, joten mitäpä sitä sitten hiljentämään. Selkiä tuli tasaiseen tahtiin vastaan, mikä toi lisätsemppiä. Puolivälissä aika 44.01 eli minuutti edellä tavoitevauhtia.

Pikku-Huopalahdessa oli ehkä fiilis korkeimmillaan, kun lasketteli sinne rantaan ja ämyreistä kuului Fintelligenssin... ööö olikohan se "Mikä boogie". Aika pian sen jälkeen siinä 14-15km kohdalla alko tulla ekat väsymisen tunteet ja pari kilometriä meni 4.20 vauhtia. Selkiä tuli hiljalleen kuitenkin vastaan ja vaikka teki mieli en tyytyny jäämään peesailemaan vaan ohituskaistalle vaan. Sitten taas yks nopeempi kilometri ja olin varma, että tästä jaksetaan maaliin hyvissä ajoin. Vaikemmilla kohdilla piti kuitenkin yrittää laskea mitä vauhtia vaaditaan 1.30 alitukseen ja usko siihen säily.

Pikku-Huopalahdesta nousu ylös ja viimeset muutamat kilometrit jäljellä. Niin kovaa painoin kuin vaan kintuista pääsi ja onnistuin pitämään vauhdin hyvänä. Lopussa oli vielä muutama tiukka nousu. Inhottava paikka oli nousu siihen stadioniin kupeeseen jalkapallostadionin puolella, kun mäen päällä tuulikin hyökkäsi vastaan. Onneksi siitä sai lasketella alas viimeselle sakkolenkille. Kidutusta pistää juoksemaan stadionin vierestä ja sitten vielä kilometrin lenkille. Sitten vielä nousu kohti maratonporttia ja mäen päällä pysty tosissaan alottamaan loppukirin. Portilla vilkasin kelloa ja katsoin että pienet mahdollisuudet on alle 1.28:aan ja lisäsin vauhtia omasta mielestäni huimasti. Stadionilla kaarteen puolivälissä vielä pari pykälää isommalle ja vauhti tuntu huimalta, vaikka ei videolta siltä näyttäny.



Stadionillakin pääsin vielä parista juoksijasta ohi ja ei muuta kuin kädet kohti kattoa hienosti menneen juoksun merkiksi. Tuuletuskin alko kuvista päätelleen jo hyvissä ajoin ennen maalia. Kellot pysähty aikaan 1.27.59, joka oli kyllä parempi mitä uskalsin toivoa. Aivan huikeeta!



Maalissa bongasin katsomosta yhden hengen kannustusjoukkoni ja saatiin otettua kuva ja vaihtamaan ensi tunnelmat juoksun jälkeen. Sitten keräilemään evästä maalissa. Juomista ehdin jo etsiä kunnes viimein huomasin, että sitä on ihan viimesissä pisteissä stadionin toisessa päässä. Ois ollu kyllä kiva saada heti jotain juotavaa. Matkan aikana taisin juoda juomapisteillä pari hörppyä urheilujuomaa lukuunottamatta toista juomapistettä, jossa otin vain vettä. Geeliä kannoin turhaan hätävarana takataskussa.

Varovaisesti kiipesin portaita katsomoon hakemaan kamoja, mutta kramppeja ei tullut. Takareidet ja pohkeet kyllä vähän jumahti juoksun jälkeen. Ulos mennessä päätin käydä vielä ravisteluhieronnassa, kun semmosta tarjottiin eikä jonojakaan ollu. Hyvälle se kyllä tuntukin.

Nyt sitten vähän palauttelua, ens viikonloppuna seikkailua Karkkilassa. Sitten ehtii tekemään pari kunnon juoksutreeniä ennen toukokuun lopussa olevaa Kurren kierroksen kymppiä, vaikka reitti ei nopea olekaan, jotenkin alko tän jälkeen 40min alitus kutkuttelemaan, mutta saa nähdä. Muutoin treenit alkaa keskittymään enemmän triathlonin suuntaan.