Kevään toinen kympin kisa, jossa oli tarkotus parantaa edellisen kisan ennätystä ja haaveena oli myös "maagisen" 40 minuutin alitus. Reitti tosin oli haastava ja mäkinen, joten tiukkaa homma tulisi tekemään.
Kisaa edeltävällä viikolla yritin tehdä pari tehokasta juoksutreeniä, mutta palautuminen HCR:stä ja sitä seuraavan viikon seikkailukisasta oli selkeesti kesken. Tarkotus oli juosta 8km 4.15 vauhtia eli hitaampaa kuin HCR:ssä, mutta pakko oli jakaa neljän ja kolmen kilometrin pätkiin ja huilia kilsa välissä. Toinen treeni oli 5x1000m 2 minuutin palautuksilla tarkotuksena juosta 3.50-3.40 vauhtia joka vedolla aikaa parantaen. Eka veto meni vielä tavotteen mukaan, mutta sitten vauhti laski joka vedolla ja viimenen niukasti alle 4 minuuttia. Kaks päivää ennen kisaa kuitenkin 3km 4.00 vauhtia meni ihan kohtuullisesti, joten palautuminen oli kuitenkin selkeesti edenny ja kisapäivänä tuntui hyvältä.
Kisa päivä alko vähän heikosti kun töissä tuli huonoja uutisia, mutta eipä nuo juoksua onnistunu pilaamaan. Sen verran kuitenkin ehkä häiritsi keskittymistä, että unohdin sykemittarin kellon housujen taskuun töihin. Söin päivällisen kolmisen tuntia ennen kisaa ja sen jälkeen puoli litraa urheilujuomaa. Ajelin bussilla ajoissa kisapaikalle ja tungosta siellä ei ollut. Vartin verran kävin verryttelemässä ja tutustumassa reitin alkuun.
Kelloa ei tosiaan ollut mukana ja jouduin virittämään puhelimen ja nappikuulokkeet huutelemaan väliaikoja kilometrin välein, että olisi jotain hajua vauhdista. Träkkäyksen starttasin minuutti ennen starttia ja olin varma että jossain kohdassa menen aikojen kanssa sekaisin. Lähtöpaikalla ei ollut tungosta ja sai lähteä hyvistä asemista. Kymmenisen juoksijaa karkasi heti alussa ja ekan kilometrin aikana vielä jokunen meni ohi. Ekan kilometrin kohdalla menin jo halpaan kun puhelin huuteli ajaksi 4.53 ei voinut niin hitaasti mennä, mutta sitten muistin vähentää minuutin. Alku vauhti ei tällä kertaa ollut ihan liian kova.
Nopeasti löysin hyvän peesin ja hetken mietin jäänkö siihen vaikka vauhti on vähän liian kova. Päätin kuitenkin että tähän junaan pitää lähteä jos neljänkympin alle aikoo. Siinä olikin hyvä vetää. Jossain kohdassa jäinkin muutaman metrin "mustapaidasta" kun jäin "oranssipaidan" peesiin, mutta onneksi sain alamäessä kiinni. Kolmisen kilometrin kohdalla oli myös omat kannustusjoukot tsemppaamassa ja kummasti ne toi virtaa kun meinasin vilkutellessa juosta peesattavan päälle, mutta onnistuin välttämään törmäyksen. Sen jälkeen oli hyvä peesailla radanvarren vastatuuliosuudella ja vauhti tuntu just sopivalta. Jossain vaiheessa harmitti kengän pohjassa olevaan rakoon jääneet
pari kiveä, jotka rahisi inhottavasti asfaltilla, mutta parista potkimisyrityksestä huolimatta ne ei sieltä lähteneet.
Eka vitonen meni vähän reiluun 19 ja puoleen minuuttiin, joten hyvin oli aloitettu. Toisella puolikkaalla tulisi kuitenkin olemaan enemmän ylämäkiä ja väsykin varmaan ehtis tulla. Kuuden kilometrin kohdalla risteyksessä peesini juoksi vähän epäoptimaalisesti risteyksessä ja itsekin oletin reitin jatkuvan suoraan, mutta käännyttiinkin oikealle ja niin tuli mun vuoro vetää. Vauhti oli aavistuksen hidastunu ylämäistä johtuen, mutta seitsemään kilometriin asti meni ihan hyvin. Sitten alko painamaan kukaan ei kuitenkaan tullut ohi, joten yritin vain painaa parhaani mukaan.
Yhdeksäs kilometri tuntui kestävän ikuisuuden ja kellokin huuteli sellaisia aikoja että tiukkaa neljän kympin alitus tulisi tekemään. Lopussa oli vielä pari ikävää pientä nousua joissa jälkimmäisessä tais kolme juoksijaa kirmata ohi. Loppukirikään ei oikein irronu ja tulin "mustapaidan" vanavedessä maaliin, mutta ilmeisesti vauhti ei kuitenkaan täysin hyytyny vaikka kovile otti ja maaliin saavuin ajassa 39.55. Maalisuoralla ilme oli kuulemma pahin mitä minulta on juoksukisoissa nähty. Alitus onnistui ja loisto fiilis maalissa. Kiittelin vielä "mustapaitaa" hyvästä vetoavusta.
Tuloksista en omaa nimeäni löytänyt, mutta sekin korjattaneen. Oli ilmeisesti menny numero sekasin jonkun kuntosarjalaisen kanssa. Tapahtuma oli oikein mukava eikä järjestelyissä ollut moittimista. Hyvin oli porukkaa saatu reitin varrelle ohjaamaan juoksijoita. Vielä kun saatas Granipäivien yleisö kannustamaan juoksijoita. Mukava oli juosta tutussa ympäristössä ihan kotikonnuilla.
Nyt on kevään vauhtirypistykset tehty juoksussa ja katse kohdistuu triathlon puolelle. Tosin ennen triathlonkauden avausta luvassa on vielä Giro d'Espoo pyöräily.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti