lauantai 19. toukokuuta 2012

Spring Adventure

Kauden seikkailukisa avaus käytiin Karkkilassa Spring Adventuren merkeissä. Edeltävällä viikolla tuli haettua vähän tuntumaa suunnistukseen aluerasteilla ja keskuspuiston kiintorasteilla ja eihän se suunnistus ihan täysin putkeen mennyt, mutta muituipa siinä mieleen ainakin joitain perusasioita eikä kisassa tarvii ihan niin tyhmiä virheitä tehdä, kun suunnistusvastuu oli minulla. Viikon pyöräintervallikin tuli tehtyä metsäpoluilla, joten maastoajoakin tuli vähän treenattua. Parina tällä kertaa seikkailukisadebyytin tehnyt lätkäjoukkuekaveri Pasi ja vaikka ensikertalaista taisi kisa etukäteen mietityttää hyvin se meni. 

 Kisa alkoi tonnin juoksulla radalla ja se otettiin suht iisisti, kuitenkin niin että siinä vähän hengästyy. Taas tuli todettua että alkuverryttely ei ois välttämättä huono asia, jos haluais olla alkurynnistyksessä mukana, mutta eiköhän tuossa 6,5 tunnissa ehtisi kone käyntiin. Ratajuoksun jälkeen haettiin pari rastia metsästä. Kengiksi olin valinnut tavan lenkkarit ja maastojuoksutossut oli repussa odottamassa seuraavia juoksuosuuksia. Ois kyllä ollu maastokengille käyttöä jo tuolla osuudella. Vähän oli polut hukassa tässä suunnistuksessa, mutta ilmeisesti kartta ei ihan pitänyt paikkaansa. Suunta oli kyllä koko ajan oikea, joten ei hätää.


Juoksun jälkeen pyörän selkään ja lyhyt siirtyminen Alhovuorelle, jonka päälle ajettiin pyörällä. Siellä oli vuorossa viuhkasuunnistusta ja yllättäen keskusrasti oli rinteen huipulla. Neljä kertaa saatiin juosta mäki alas ja raahustaa ylös. Pohkeissa ja reisissä kyllä hyvin tuntu tuo kiipeäminen. Sitten pyörällä vauhdikkaasti alas ja pidemmälle pyöräosuudelle, joka sisälsi tietä, polkua ja pyörän talutusta metsässä. Osuipa matkalle keskellä ei mitään ollut uusi asfaltoitu mökkitie, joka vähän kummastutti kun Karkkilan keskustassakaan teitä ei ollut päällystetty. Pyöräosuudella oli mahdollisuus erilaisiin reitinvalintoihin ja taidettiin mennä vähän pidemmän kautta, kun ei oikein saatu selvää pääseekö toista reittiä kiertämään kielletyn tien. Pyörä kulki molemmilla ihan hyvin ja taidettiin jokunen joukkue ohittaakkin.

Pyöräilyn jälkeen kanootin selkään ja vaikka ilolla odotti kajakkimelontaa, niin ei sekään ihan lastenleikkiä ollut, mutta selkeesti mukavampaa kuin inkkarilla vääntäminen. Tuuli oli ihan reipas ja melonnan aikana ehti kastua aika hyvin. Loppupuolella alko olla jo aika kylmä vaikka kaks viimestä rastiväliä yritti meloa niin kovaa kuin vain pääsee. Kajakissa oli se hyvä puoli että kartan sai hyvin näkyviin kannen päälle verrattuna siihen että se pyörii märkänä inkkarin pohjalla. Jännitystä melontaan saatiin kuin huolimattomasti katsoin rastin olevan sillan alla, vaikka se olikin siltaa ennen olevan sähkölinjan kohdalla. Rastilippua siinä ei tietenkään ollu, joten ohi mennessäkään sitä ei huomattu. Melottiin sillan alle ja kateltiin rastia ja huomattiin että virta alko viedä kanoottia. Nopeesti saatiin kuitenkin vauhti pysäytettyä, mutta takasin melominen ei ollut ihan niin helppoa. Kajakki käänty aina vinoon, mutta rannasta tukea hakien saatiin taisteltua kulkupeli sillan oikealle puolelle. Toinen mielenkiintoinen osuus oli joen pätkä, jossa mentiin kaatuneiden puiden ali ja muutakin puskaa siellä oli ihan riittämiin. Ongelmana oli se että meloin reppuselässä eikä taakse päässy taipumaan oikein hyvin. Jotenkin kuitenkin päästiin naama puita raapien niiden ali. Tällä pätkällä aurinkokin pilkisti pari kertaa ja yhdessä kohtaa oli todella maaginen tunnelma, kun auringossa loistavat aivan hennon vaalean vihreät puut heijastuivat vedestä ja oltiin täysin vihreyden ympäröiminä.

Mellonnan jälkeen molemmat oltiin ihan jäässä ja yritettiin vaan jotenkin selvitä viiden minuutin siirtymä pyörillä vaihtopaikalle ja juoksemaan. Jätin märät hanskat pois ja vaihdoin kuivat sukat ennen juoksua, mutta tovi siinä meni ennen kuin lämpeni. Juoksun alussa päästiin ylittämään köydellä valjaista riippuen joki. Hyvin saatiin taktikoitua menemällä parin tiimin ohi lyhyellä juoksupätkällä eikä köysillä tarvinnut odotella ollenkaan. Köysi tehtävä oli helppo ja ihan hauska vaikka vähän käsivoimia se vaatikin. Toisella rastillakin piti olla questi, mutta ilmeisesti olisi ollut liian vaarallista laittaa rasti myllyn rikkonaisen ja liukkaan alatasanteen päähän ja se olikin ihan helposti otettavissa.


Ennen juoksua oli jo selvää että ei ehdetä koko rataa läpi. Kolme rastia jätettiin ottamatta ja suunnattiin maaliin. Pasi alko olla jo kaikkensa antanut viimeisillä kilometreillä. Aavistuksen reippaammin olisin voinut juosta, mutta eipä silläkään vauhdilla ois enempää rasteja haettu kun seuraava ois tuono sen verran lisälenkkiä. Maalissa oltiin noin 15 minuutia yliajalla, mutta tässä uudessa formaatissa oli fiksumpi hakea ekstra rasti ja ottaa yliajasta sakkoja kuin tulla ajoissa maaliin. Sijoitus oli kymmenes joka sivuaa mun parasta miesten kilpasarjassa, joten hyvinhän se meni.


Maalissa päästiin suihkuun ja just viime hetkillä ehdittiin vielä lohikeitolle ennen kuin soppatykki lähti matkoihinsa. Keitto olikin maittavaa ja lämmitti mukavasti. Meidän jälkeenkin porukka kyseli vielä ruuan perään ja varmasti harmitti kun keitot oli jo viety. Pyörän pesupaikkaakin kaipailtiin, kun sen verran kuraan pyörät saatiin märässä metsässä. Minä vielä upotin yhdessä kohdassa pyörän kunnon mutalammikkoon ja sen jälkeen olikin ilo ajella tiellä mudan lentäessä.


Kuus ja puol tuntia meni taas siivillä ja kisa oli kokonaisuutena hieno. Arviolta matkaa taitettiin 19km jalan, 9km meloen ja 48km pyörällä. Kiitoksia joukkuekaverille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti