maanantai 23. elokuuta 2010

Archipelago Adventure

Toinen GameBoysin kisa tällä joukkuekokoonpanolla ja tavoitteena päästä koko rata läpi määräajassa, kun No-Limitissä jouduttiin jättämään yks rasti hakematta. Kisa oli mukavan lähellä Kirkkonummen upeissa merellisissä maisemissa. Viime sunnuntainen puolikas triathlon tuntui jaloissa alku viikon, mutta torstaina alko jo jalat tuntumaan ihan hyvältä. Viikko kevyttä työmatkapyöräilyä auttoi palautumista tai sitten ei.

Reitti näytti ennakkoon suunnistuksellisesti helpolta, pyörällä mentäisiin "isoja" teitä, pari kertaa pitäs puhaltaa uimapatjat ja melonta näytti vähintään riittävän pitkältä. Reput sai pakata täyteen kun mukaan piti mahtua, lenkkarit, uimapatja ja melonta liivit. Liivit kyllä roikku ekan pyöräilyn repun ulkopuolella ja sen jälkeen pysy tiiviisti päällä. Startti oli pyörillä auton perässä ja melkonen läjä pyöräilijöitä yritti päästä parhaille paikoille. Alku meni kuitenkin ihan sopuisissa merkeissä tosin joku taisi käydä testailemassa mutaisia ojanpohjia. Sen verran kurainen pyöräilijä nousi ojasta. Yritettiin roikkua kärkijoukon perässä mutta muutaman kilometrin jälkeen oli pakko luovuttaa sen verran nihkeesti sain jalat käyntiin. Taisi triathloni painaa vielä vähän. Loppu tunnin pätkästä ajeltiin omaa rauhallista vauhtia hillittömään vastatuuleen kohti Porkkalanniemeä. Välillä kyllä tuli maantiepyörää ikävä kun oikeestaan koko matka mentiin hyvää päällystettyä tietä. Pyöräpätkän lopussa oli hauska pätkä vauhdikasta mutkaista alamäkeä. Just ennen pyörien jättöä muutama tiimi sai meidät kiinni ja lähdettiin ensimmäiseen coastaleeringiin pienellä porukalla.

Liivit päälle, lenkkarit jalkaan ja vauhdikkaasti metsään kohti rantaa. Tultiinkin suoraan ensimmäiselle rastille ja muutenkin kaikki rastit löytyivät helposti. Porkkalanniemen kärjessä oli vielä pieni pulahdus, kun rasti oli pienellä saarella parikyt metriä rannasta. Ihan hyvä ettei rastien löytämiseksi tarvinnut harrastaa mitään kalliokiipeilyä liukkailla kallioilla. Seuraavaksi lyhyt siirtymä pyörällä seuraavalle vaihtopaikalle, jossa oli luvassa quest ja ensimmäinen uimapatjailuosuus.

Quest oli mukava muutaman sadan metrin soutu saarella olevalle rastille ja takaisin. Siellä nähtiinkin monta perttikarppista kiskomassa venettä eteenpäin. En tiedä oliko joku kiskonut vähän liiankin kovaa vai oliko ollu veristä taistelua kärkipaikoista, kun vedessä kellui katkennut airo. Itse sain soutuvuoron ja Antti sai sit puhaltaa meidän ilmapatjat soudun aikana, saatoin jopa päästä helpommalla, kun ei tarvinu puhista ja puhkua. Kaikki tiimit ei tainnu huomata ottaa patjoja veneeseen, kun rannalla näky myös patjanpuhaltelijoita. Sitten vaan veteen patjan kanssa ja ristiin rastiin rasteja hakien pienten saarien ja luotojen välillä. Antti veti patjalla kuin Weissmuller ikään ja minä yritin läpsytellä perässä sen minkä pääsin. Ensimmäiseltä rastilta palattaessa kädet oli jo aika puhki, eikä uintitreeneistä tuntunu olevan apua tähän lajiin. Siinä sitä mentiin itsekseen naureskellen ihmettelen mitä sitä ollaan taas tekemässä. Toiselle rastille rantauduttiin ja juostiin muutama kymmenen metriä saaressa. Kädet ehti vähän levätä ja sen jälkeen patjailu olikin hauskaa ja nautinnolista vaikkakaan ei ihan helppoa.

Sitten taas pyörän selkään ja vähän pidempi pyöräpätkä melonnan alkuun. Tässä vaiheessa pyöräily tuntu kummallisen helpolta, mutta sitten tajusin että nythän mennään myötätuuleen. Onnistuin sen verran sähläämään kartan vaihdon kanssa että mentiin risteyksestä ohi ja Antti paino transsissa edellä semmosta vauhtia etten saanu sitä millään pysähtymään vaikka kuinka karjuin. Noin puol toista kilsaa mentiin pitkäks kunnes tajusin että pakollisena varusteena kisaan oli pilli ja kaivion sen esiin. Pari vihellystä ja johan päästiin kääntymään takaisin ja jatkamaan oikeaan suuntaan.

Melonnan vaihdossa oltiin järjestäjien mukaan 35 minuuttia kärkeä perässä ja melottiin noin puol tuntia hitaammin kuin parhaat. Melonta olikin todella pitkä. Onneksi keli oli kuitenkin hyvä ja maisemat hienoja. Ensin reilu tunti vastatuuleen ikuisuudelta tuntuva matka. Helpotus oli suuri kun päästiin kääntymään. Tulttin takaisin samaa reittiä ja pari koukkua rasteille matkalla. Tosin nyt oli myötätuuli apuna ja katottiin että yhteen pätkään meni 24 minuuttia mennessä ja 18 tullessa. Vaikka tuuli ei kovin kova ollut ilmeisesti vaikutus oli suuri. Saattoihan siinä tietysti olla jonkinlaisia virtauksiakin. Yks rasti roikku niin korkealla sillasta että vaivoin yllettiin leimaamaan, mutta suurempaa pään vaivaa se tuotti joukkueelle joka tuli kajakilla meidän perässä, mutta ilmeisesti saivat kuitenkin jotenkin leimattua, kun painoivat sitten loppumatkasta vielä meistä ohikin. Melonnan aikana kateltiin tiukasti kelloa ja laskeskeltiin että tiukalle menee että selvitään koko rata aikarajan puitteissa, mutta mahdollisuuksia olisi.

Kahden ja puolen tunnin melonnan jälkeen pyörien selkään ja lyhyt rypistys kisakeskukseen ja viimeiselle uintirastille. Pyörä kulki molemmilla vielä tosi hyvin. Sitten vaan patjat nopeasti täyteen ilmaa ja veteen. Jotain reilu viistoista minuuttia jäi aikaa hakea kolme rastia vedestä kelluvilta poijuilta ja voitiin jo hieman iloita että koko radasta selvitään. Kun mentiin veteen, kolme joukkuetta taiteili ensimmäisen rastin tienoilla ja näytti että saadaan niitä selvästi kiinni. Sanoinkin että otetaan tästä vielä muutama päänahka ja ennen kolmatta rastia oltiinkin jo kaikista ohi. Sitten vaan takaisin laiturille, leimaus maalissa ja nauttimaan mahtavasta fiiliksestä. Koko rata läpi määräajassa ja jäipä vielä viis minuuttia varaakin. Sitten vielä muutaman tiimin ohitus "loppusuoralla". Lopulta sijoitus oli hienosti kymmenes aikaa tähän seikkailuun kului 6 tuntia 25 minuuttia.

Oli mahtavaa päästää saunaan suoraan kisan jälkeen. Muutenkin järjestelyt toimivat hienosti ja hieno kisa todella hienossa ympäristössä. Uimapatjailu toi mukavaa vaihtelua, soutu Quest oli hyvä ja Coastaleering oli todella hienolla paikalla. Melonta oli ehkä vähän turhan pitkä ja esim joku pieni välipala melonnan välissä kuten No-Limitissä olisi voinut olla paikallaan. Pyöräilyssä toivois ennemän "maastoa", mutta kaikkeahan ei voi saada ja jotenkin oli päästävä upeille paikoille joissa hypättiin pyörän selästä pois.

maanantai 16. elokuuta 2010

Half ironman triathlon Nokialla. 5h 18min 57sec.

Ensimmäinen puolimatkan triathlon oli edessä. Aamulla herätys puol kuus ja aamupala mukaan hotellin aulasta, että voi kietasta naamariin ajaessa Tampereelta Nokialle. Sitten epätoivonen yritys päästä ulos parkkihallista, uus parkkilippu respasta ja matkaan. Heitin ensin pyörän vaihtopaikalle, hyvä että tarkistivat jarrut. Sitten valmistelemaan pyörä-juoksu vaihtopaikka jäähallille. Ystävällisten kilpakumppaneiden kyydillä uintipaikalle. Matkalla sai ihastella kun täyden matkan teräsmiehet jo polskivat. Uinti-pyörä vaihtopaikka kuntoon, vielä vähän vaseliinia yläkroppaan, kun joku sattu siinä sopivasti vieressä rasvailemaan ja sitten vaan kiskomaan märkäpukua päälle. Jännitysmomentti tässä vaiheessa oli kestääkö uimalasien puoliksi poikki oleva hihna, mutta ei viitsiny laittaa uusia laseja kisaan ilman testaamista. Puol kahdeksan aikaan oli jo ihan riittävän lämmin odotella märkäpuku päällä lähtöä, mutta onneks päästiin pian matkaan.

Uinti lähti hyvin liikkeelle eikä suurempaa ruuhkaa ollut. Viimeseltä poijulta takas rantaan oli vähän vaikea suunnistaa kun aamuaurinko paisto suoraan vastaan, mutta kyllä se ranta löyty. Nopea rantautuminen ja juottopöytä ympäri ja takas veteen. Eka kierros (950 m, 17 ja puol minuuttia), joten ihan hyvää vauhtia mentiin. Toisella kierroksella yritin pitää tahtia yllä ja uin mielestäni vähintään yhtä kovaa, mutta aikaa meni melkein kakskyt minuuttia. Uinti aika siis 37.02 (1900 m) jäi pari minuuttia tavoitteesta, mutta kuitenkin hyvillä mielin vaihtopaikkaa kohti rappusia ylös, repien märkäpukua pois päältä. Pyöräilykamat päälle ja energiageelit ja patukat taskuun ja menoks. Vaihtoon meni aikaa noin 3 minuuttia.

Lähdin pyöräilemään ihan reipasta vauhtia ja jonkin verran tuli ohiteltua ja toisaalta taas porukkaa meni minustakin ohi mitä hienomman näköisillä pyörillä. Lähes kaikilla oli aerobarit joten ens kesäks pitää itsekin semmoset laittaa. Varmaan mukavampaa selälle ja ehkä se vauhtikin paranee pienemmän ilmanvastuksen ansiosta. Pyöräilyosuudella oli pari vähän isompaakin mäkeä, joten ihan helpoin reitti ei ollu. Ensimmäiselle kääntöpaikalle vauhti oli hyvää ja siitä oli hyvä jatkaa takas samaa reittiä. Pyöräilyn aikana puolen tunnin välein vuorotellen geeli ja patukka poskeen ja vartin välein hörppy urheilujuomaa. Sillä reseptillä tuntu hyvin jaksavan. Jännitystä pyöräosuudelle toi kun liikenteen ohjaaja päätti pysäyttää auton joka oli menny just mun ohi vähän ennen toista kääntöpaikkaa. Muutama metri kaks pyörä luisua, pari kirosanaa ja nopea väistöliike auton ohi ja selvittiin ilman kolaria. Siihen oiskin ollu kiva päättää hyvin menny kisa. Selkä ei oo vielä ihan tottunu ajoasentoon, mutta ylämäet seisaillaan autto lepuuttamaan selkää ja reilun kahden tunnin ja kolmen vartin pyöräily tuntu yllättävänkin lyhyeltä. 90 km siis himpun verran alle 2 tuntia 47 minuuttia eli keskivauhti 32,3 km/h. Toinen lenkki meni aavistuksen verran hitaammin kuin ensimmäinen, mutta kokonaisuudessaan pyöräily meni hyvin, ehkä vähän turhankin kovaa. Kun tulin vaihtoon kannustusjoukotkin oli tullu paikalle ja anto lisäpuhtia juoksuosuudelle. Pyörä järjestäjille ja köpötellen pyöräilystä kankeilla jaloilla viileään jäähalliin vaihtamaan juoksukamat päälle. Päätin vaihtaa juoksuun toisen paidan, koska pyöräilypaita on turhan hiostava. Sitten vaan lenkkarit jalkaan, loput geelit taskuun, huivi päähän ja menoks.

Ilma oli lämmenny pyöräilyn aikana ja oltiin jo hellelukemissa, mutta onneks juottopaikoilta sai märkiä sieniä joilla sai viilentää oloa. Ensimmäinen viis kilometriä meni tuttuun tapaan tukkosesti juoksuun totutellessa ja alkopa siinä pistämäänkin jossain vaiheessa, mutta onneks se meni ohi. Kääntöpaikan jälkeen alko tuntumaan paremmalta ja juoksu tuntu välillä jo tosi hyvältä. Ohiteltiin vuorotellen toisiamme yhden kaverin kanssa ja se toi mukavaa lisätsemppiä juoksuun ja viimesessä ylämäessä pääsin vielä lopullisesti ohi. Toisella kierroksella alettiin tarjoilla kolaa ja se oli mukavaa piristystä urheilujuoman kyllästämille makuhermoille. Juoksun kierrokset meni aikalailla tasasta vauhtia ja puoli maratonin aika oli noin 1.50. Juoksun aikana sain hyvää kannustusta kotijoukoilta ja viimeset sata metriä juostiin Siirin kanssa käsi kädessä ja Elsa tuli Zeron kanssa perässä.

Sijoitus 83 maaliin päässeen joukossa oli 28. ja voittajalle tuli takkiin vajaa 52 minuuttia. Kokemus oli hieno ja sen verran kivuttomasti puolikas meni että nyt vaan treenaamaan kohti ensi vuoden täyttä matkaa, jospa sitä ois meikäläisestä oikeeksi teräsmieheksi. Kisan järjestelyt suju hienosti ja porukka oli tosi ystävällistä. Jonkin verran jaloissa ja selässä tuntuu että jotain tuli tehtyä, mutta hyvin jo tänään pyörällä selvis töihin.