Jukolan viesti

Otaniemen Jyllääjien leiri

Pitkään pähkäilin Jukolan viestiin lähtemistä jo viime vuoden puolella, mutta joukkue jäi kuitenkin hommaamatta ja meinas jäädä koko viesti väliin. Onnistuin kuitenkin saamaan vielä toukokuun aikana paikan Otaniemen Jyllääjien kolmos joukkueeseen ja tarpeeksi hulluna pääsin vetämään yöosuutta.

Reissuun lähtiessä oikein tiennyt mitä ottaa mukaan ja pakkailin reppuun yöpymisvehkeet, kisa-asun ja vähän vaihtovaatteita. Eväitäkin oli banaanin, muutaman leivän ja suklaapatukan verran mukana. Lisäksi kolaa ja vesipullo. Päätin mennä pelipaikoille auto-metro-bussi-yhdistelmällä ja ihan näppärästi pääsinkin Hakunilaan. Vähän aikaa sai etsiä Paavoa ainoaa tuntemaani joukkuetoveria ja sitten yhdessä suunnistettiin OJY:n telttapaikalle, joka olikin suunnilleen kaukaisimmassa paikassa kisakeskuksesta.

Kokeneemmat jyllääjät ottivat tulokkaat hyvin vastaan ja saatiin paljon vinkkejä ja myös opastettukierros kisakeskuksen alueelle. Käytiin kattomassa vaihtopaikkaa ja miten homma toimii, ruokailupaikat, sauna jne. Melkosilta festareilta tapahtuma näytti ja meininki tuntui olevan hyvä. Mentiin vähän ennen kymmentä syömään ja jonotettuamme broileripastajonossa saatiinkin kuulla, että siitä saa lihapullia, mutta kasvispastajonosta löytyis broileripastaa. Leipä oli jostain syystä loppu, mutta menihän se korvauksena saatu Kismetkin leivästä, kun ei turhan tarkka ole.

Muutama pisara saatiin tässä vaiheessa vettä ja tuli vähän kiirus hakea takkia niskaan ennen viestin starttia, jota oli ehdottomasti päästävä katsomaan. Kävin vielä ostamassa ennakkomainoksesta bongaamani juoksukengät telttapuodista ja sitten sainkin tosissaan kiirehtiä teltoille ja takas että saan muut kiinni ja katsomaan starttia. Hyvin ehdittiin ja hienolta homma näytti. Lähtölaukas ammuttiin kunnon kenttätykillä ja startin jälkeinen musiikkikin oli hyvin valittu. Kisaa pystyi seuraamaan hyvin paikan päällä selostuksen ja isojen screenien ansiosta. Netistä pystyi myös katsomaan oman joukkueen aloittajan väliaikoja ja näin ollen tiesi aika hyvin milloin pitäisi mennä vaihtopaikalle.

Ensin piti kyllä käydä teltalla säätämässä juoksuasu päälle, numerolappu rintaan ja sauna- ja vaihtokamppeet valmiiks, että pääsee juoksun jälkeen reippaasti saunaan. Saunaolutta en ollut tajunnut ottaa mukaan, mutta onneks sain ostettua joukkuetoverilta yhden asevelihintaan. Vaihtopaikalle ehdin ajoissa joukkueen avaajan vaihtokampe kasseja raahaten. Siinä sai rauhassa katsella kärjen toisen vaihdon ja sitten mennä lähtökarsinaan roikkumaan puomille ja odottamaan vaihtoa. Kävin toki siinä vähän pellolla verryttelemässä. Omasta tasosta ei ollut oikein hajua varsinkin, kun pimeässä joutuisi menemään. Laitoin tavoitteeksi parantaa joukkuuen sijoitusta sadalla ja olla jollain rastivälillä 500. parhaan joukossa. Arvelin että jos hyvin menee kahteen ja puolen tuntiin vois osuudesta selvitä.

Alkuun oli kilometrin verran viitoitusta, jonka vedin ihan reipasta vauhtia yrittäen samalla löytää isosta lakanasta ykkösrastin sijaintia. Sen verran paljon oli numeroita kartalla, että kotvan kesti ennen kuin rastin paikka löytyi edes kartasta, mutta onneks oli juostessa aikaa etsiä. Shokki toki oli myös kun huomasin että 29 rastia pitäs metsästä löytää. Ensin ajattelin että kierrän ekalle tosi varman päälle kielletyn alueen rajaa ja sitten polkua ja jyrkänteen reunaa, mutta lähdin seuraamaan kuitenkin uraa, kun  niin hyvä baana löytyi ja ilmeisesti suunnistushoksottimet ei vielä täysin ollu toiminnassa. Suunta oli toki oikea ja ihan rastin lähelle päädyin mutta kun rastia ei näkynyt lähdin korjaamaan vasemmalle. Jonkun ajan päästä siellä näkyikin kielletyn alueen nauha ja eikun takas. Muista suunnistajistakaan ei ollut oikein hyötyä, kun ne vähäisetkin muut oli kolmannen osuuden juoksijoita. Ikuisuudelta tuntui ekan rastin löytäminen ja yli kakskytminuuttia sitä etsittiinkin eli kolme kertaa se aika meni mitä parhailla. Ihan yksin sai metsässä olla ja kolme seuraavaa rastiakin oli melkosta hapuilua. Parhaimmillaan kävin n. viiden metrin päässä rastilla tein muutaman minuutin lenkin ja löysin rastin.

Ihan hukassa en kuitenkaan missään vaiheessa ollut, mutta viimeiset viiskyt-sata metriä rasteille oli vaikeita. Rastit alko löytymään kuitenkin vähän paremmin ja muutamia muitakin saman osuuden taapertajia oli näkyvissä. En kuitenkaan malttanu pysyä letkassa vaan juoksin omille teilleni ja sitten taas toiset tuli vähän paremmin rastille ja sama jumppa toistui. Sijoitus parani kuitenkin koko ajan pikkuhiljaa. Pari kertaakan lähdin matkan aikana seuraamaan jotain toista oli kyseessä hajonta ja matka vei kohti väärää rastia. Maasto oli ihan mielenkiintosta ja kaikenlaista matkalta löyty. Märät paikatkaan ei upottanut juurikaan, joten olikin yhdessä kohdassa yllätys, kun oltiin polvia myöten suossa. Pitää siirtymää lähdin kiertämään reippaasti polkua pitkin etelän kautta, mutta yhdessä kohdassa piti oikasta kielletyn tien ohi metsän kautta ja se meni vähän turhan kaukaa ja siinä kohdassa tunsin olevani eniten hukassa. Polku löytyi kuitenkin juuri ennen siltaa ja matka jatkui reippaasti varmaan neljännen osuuden kärkijuoksijoiden tullessa vastaan. Jollain rastilla joku ruotsalainen suunnilleen repi kartan minun kädestä kun etsi omaa sijaintijaan ja saikin sit vähän aikaa ihmetellä itsekin sen jälkeen että miten päin kartta pitäs olla ja missä sitä oltiinkaan. Muuten ei ihan hirveästi paikan ja rastikoodien huutelua kuulunut, joten aika hyvin sai itse töitä tehdä.

Viimeset rastit haettiin Hakunilan hiihtolatujen ympäristöstä ja siinä vaiheessa keskityin hakemaan hyviä rasti väliaikoja. Kartan katsominen ennen leimausta, täysillä kohti seuraavaa rastia, jota ei sitten heit löytynytkään, rastilla taas reitin suunnittelu ja menoksi. Joku lyhyt väli näytti onnistuneenkin kun olin peräti osuuden 19. nopein. Viimeiselle rastille tullessa ei enää karttaa muistanu kattoa ja juoksin jonkun perässä väärälle rastille. Kävin sitten kaikki kolme viimestä rastia läpi ennen kuin oikea löyty. Sitten viimeset neljäsataa metriä sen minkä kintuista pääsi. Siinäkin aika oli 139. paras vaikka kaikki muutkin varmasti satsasi tohon väliin.

Maaliin selvitty ja teltta löydetty

Maalissa oma kartta pois ja uusi kartta tilalle. Hyvin minut ohjattiin oikeaan kartta rivistöön, mutta siellä opastaja katteli just taululta viestin tilannetta. Ehdin kuitenkin jarruttaa alkupäässä olleen oman kartan kohdalle ja sitten vaan etsimään seuraavaa viestinviejää. Löytämisessä ei ollut ongelmaa ja seuraava juoksija pääsi hyvin matkaan. Juoksu ei sinänsä ollut fyysisesti kovin rasittava, kun vauhtia ei vaan pimeässä kartan kanssa pystynyt pitämään. Toki jaloissa tuntu yön valoisina tunteina juoksun jälkeen.  meni hitusen alle kaksi ja puoli tuntia tähän 12.8 km osuuteen. Ei aavistustakaan paljonko tuli todellisuudessa juostua. Joukkueen sijoitus parani 144 sijaa, sijoitus osuudella oli 1200/1606 ja olin Jyllääjien kakkososuuksien juoksijoista niukasti nopein, joten siinä mielessä homma meni ihan hyvin. Toki maalissa oli sellanen tunne, että yhtään rastia ei löytynyt suoraan vaan kaikkia sai vähän hakea. Aikaa meni pari yli tuplasti enemmän kuin osuuden parhaalla ja 13 rastivälillä 29:stä olin paremman puoliskon joukossa Ihan tyytyväinen kuitenkin juoksuun olin ottaen huomioon vähäisen oman suunnistustason ja vähäisen pimeän suunnistuksen kokemuksen. Ehkä seuraavalla kerralla vedetään sit kevään kaikki suunnistukset sukkahousut päässä pimeän suunnistusta harjoitellen.

Loppuratkaisua seuraamassa

Juoksun jälkeen käppäily teltalle ja sinne saapuikin sopivasti kakkosjoukkueen osuuskaima, jonka olin pystynyt ohittamaan matkalla. Mikon kanssa sitten päästiin heti jälkipeleihin ja käytiinkin sauna reissu yhdessä. Ihan hyvät telttasaunat oli ja oluen verran siellä viihdyttiin. Suihkuissakin riitti lämmintä vettä, joten kurat ja mudat sai pestyä. Lähdettiin takaisin teltoille kiertäen kisakeskuksen kautta ja huomattiin ankkuriosuuden olevan jo puolessa välissä. Niinpä jännitettiin samalla rahalla vielä viestin loppuratkaisu. Yllättävän vähän ääntä lähti niinkin isosta porukasta kun voittajat tuli maaliin, mutta ehkä ääni häviää laajalla pellolla vähän eri tavalla kuin esim. jossain jäähallissa. Ajattelin vielä käydä paistamassa makkaraa nuotiopaikalla, mutta siellä ei ollut kuin pari savuavaa pölkkyä, joten makkarat meni sit iltapalaks kylmänä. Muutaman tunnin sai nukuttua ja sitten tutkittiin vielä omma osuutta kartalta, jotka saatiin kun kaikki oli matkalla. Sadekin siinä alkoi ja märkänä ja väsyneenä raahauduin kotiin. Reissusta jäi kuitenkin hyvä maku ja itse juoksu oli sinänsä pieni juttu koko muun tapahtuman seassa.

Joukkueemme sijoitus oli lopulta 1219, joten pari sataa sijaa numerolapun edellyttäämää sijaa paremmin se meni.