Kaisaniemen juoksu - puolimaraton

Toinen testikisa Vantaan maratonille valmistautuessa. Aamu alko hyvin, kun Siiri anto selkähierontaa heti herätettyään minut kävelemällä selän päällä. Katsomaan ja kannustamaan kuusivuotiasta ei kuitenkaan saanut. Hirveesti ei kisaa etukäteen tullut murehdittua ja kisapaikalle tullessa tajusin, että tässä joutuu oikeasti juoksemaan, kun esim. midnight runin kymppi meni kyllä ihan rutiinilla. Tavoitteena oli lähteä pinkomaan samaa vauhtia kuin keväällä HCR:n puolimaratonin ennätysjouksussa eli 4.10 min kilometrejä. Ajattelin että ihan nappijuoksulla ennätys voisi olla mahdollinen, vaikka nyt puolikas tuli vaan maratonharjoittelun osana enkä erikseen tähdännyt siihen. Kymppi ennen puolikasta oli mennyt kuitenkin parikyt sekkaa nopeemmin kuin vastaava keväällä. Alle puolen toista tunnin ajallakin voisi rauhallisin mielin lähteä Vantaalla juoksemaan selkeää ennätysvauhtia ja 4.30-4.35 vauhtia siellä aloitetaan.

Lähtöpaikalle saavuin ajoissa hakemaan lähtönumeron ja ehdin tankata vielä banaanin ja välipalakeksin katsoessa vitosen lähtöä. Tuttuun tapaan myös puol litraa urheilujuomaan siinä viimesen puolentoista tunnin aikana ja viimeset hörpyt puol tuntia ennen lähtöä. Yhtä huikeita fiiliksiä Kaisaniemen kenttä ei tuono verrattuna olympiastadioniin tai midnight runin Senaatintoriin, mutta selvästi juoksukilpailut oli menossa. Jotain musiikkia ehkä ois voinu lähtöalueelle soitella. Ehdin hyvin käydä pari-kolme kilometriä hölkötellä verryttelyks ja siihen sekaan muutama lyhyt kiihdytys.

Lähtö isolta hiekkakentältä toimi hyvin eikä yhtään ruuhkaa ollut. Eka kilometri tuli revittyä aika reippaasti 3.50 vauhtia, mutta sen jälkeen vauhti tasaantui tavoitteen mukaiseksi. Ekan parin kilometrin aikana asetelmat tasoittu ja juoksijat löysivät omat paikkansa. Sen jälkeen ohitin enää kaksi juoksijaa ja kukaan ei mennyt minusta ohi. Itse sain muutaman juoksijan letkan vedettäväksi ja sinne 15 kilometriin asti joku roikku perässä.

Eka seitsemän kilometrin kierros meni hiukan tavoitevauhtia kovempaa ja ihan hyvältä tuntu. Toisella kierroksellakaan ei mitään vaikeuksia ollut, vaikka aika taisi olla vähän hitaampi, mutta vielä tavoitteen hujakoilla oltiin. Kierroksen viimeinen kilometri vaan aina häiritsi kun se oli joka kierroksella 10-15 sekuntia hitaampi kuin muut. Oli siinä muutamia mutkia ja pieni mäen tömpyrä, mutta verrattuna jokaisen kierroksen kahteen nousuun ei ois pitäny olla hitaampi. Ehkä se oli vähän pidempi ja tasoitti vaan kilometrikylttien epätasaisuuksia.

Jokaisella kierroksella oli kaksi isompaa nousua, jotka varmasti vaikuttivat aikaan. Otin nousut rauhassa enkä turhia repinyt. Viimeisen kierroksen eka nousu 16 kilometriin nosti mittarit punaiselle alusta asti ja väliaikaakaan en muistanut nousun päällä katsoa, mutta nousun jälkeen pääs hyvään fiilikseen ja  vauhti Töölönlahden kierroksella palas hyvälle tasolle. Viimeinen Linnunlaulun nousu olikin niin lopussa että se meni maalin kiilto silmissä. Viimeiset kilometrit yritin pinkoa minkä jaloista pääsi, mutta ei se vauhti vaan kiihtynyt, vaikka hyvä selkä oli edessä ja jäi sitten saavuttamatta. Maalissa aika oli 1.28.39 ja keskisyke 167. Sijoitus oli 11.

Juoksussa ei päässyt samaan hurmokseen kuin keväällä HCR:ssä ja vaikka reitillä olleet liikenteenohjaajat jaksovat kannustaa, niin muuten ei juurikaan kannustusta herunut. Lähinnä tuli tunne, että oltiin sunnuntaikävelijöiden tiellä. Väkeähän tuolla oli paljon liikkeellä, mutta juoksijoista eivät välittäneet. Varmasti ois muutama sekuntti ajasta tippunut, jos katsojat ois siivitätnyt juoskemaan kovempaa. Reitti oli sinänsä hieno, vaikka kuusi selkeää mäkeä yhteensä kiivettiin ja joka kierroksella oli useampi neulansilmämutka rikkomassa rytmiä. Vaikea arvioida suhteessa HCR:n reittiin ja vertailla loppuaikoja. Keli oli kyllä hieno, vaikka kyllä siinä letkaa vastatuuleen vetäessä tuli mieleen antaa muiden vetää välillä, mutta luotin kuitenkin omaan vauhtiin enemmän.

Kisan järjestelyt toimivat hyvin ja matkalla osui viisi juomapistettä, joista kahdessa join mukin urheilujuomaa ja muissa vettä sekä heitin mukillisen vettä naamalle viilentämään ja virkistämään. Puolikkaalla nuo riitti hyvin. Maalissa kun sai vielä vettä ja urheilujuomaa sekä palautusjuoman, niin niillä selvis hyvin junalla kotiin ruuanlaittoon. Vähän lisää tunnelmaa ois kaivannut tämän perinteisen 82. kerran juostun tapahtuman ympärille, mutta positiiviset fiilikset kuitenkin iah nhyvin onnistuneen juoksun jälkeen jäi. Nyt vielä pari pitkää lenkkiä ja seikkailukisa ennen Vantaata, joten pari seuraavaa viikkoa vielä pusketaan ja sitten kaks viimestä viikkoa lepposammin.