maanantai 1. lokakuuta 2012

XGlow-kaato

Kauden viimeinen Multisport cupin kisa käytiin Vihdissä. Kisa kruunasi viimeisen kovan maratontreeniviikon ja sen jälkeen alkaa keventely kauden kohokohtaa varten. Kisa starttasi lauantaiaamuna viideltä ja mahdollisuus olisi ollut mennä koulumajoitukseen jo illalla ja päästä suunnittelemaan reittiä rauhassa, mutta vaikka joukkuekaveri sinne jo meni itse päätin mennä kotona ajoissa nukkumaan ja saada pari tuntia enemmän unta ja tutustua reittiin sitten aamulla.

Kisapaikalle saavuinkin hyvissä ajoin ja ehdin tutustua rauhassa reittiin ja sitten vielä laittaa kisakamat kuntoon. Nyt on vissiin kaksi kesää menty Multisport cuppia niin että joka kisassa on uusi pari. Tällä kertaa sain b00tista Janin parikseni ja hyvin meillä yhteistyö sujuikin. Jani oli illalla muovittanut kartat ja piirrellyt reititkin valmiiksi, joten mulla oli helppo työ tulla valmiiseen pöytään. Suunnistusvastuuta päätettiin jakaa niin, että minä suunnistan pyörällä ja juosten mennään fiiliksen mukaan.

Kisa starttasi lyhyehköllä pyöräosuudella ja kuin vahingossa otettiin stattipaikka ihan eturivistä. Päästiinkin kärkijoukon matkaan aluksi, mutta tuttuun tapaan meikäläisen kone ei suostunut ottamaan alkuun tarpeeksi kierroksia, pitäisköhän oikeesti alkaa vähän verryttelemään näihin kisoihin. Lopulta puolen tunnin pyöräilyssä kärjelle tuli takkiin nelisen minuuttia.

Seuraavaksi vuorossa oli suunnistusta jalan pimeässä ja minä otin kartan käteen. Ensimmäinen rasti löytyi ongelmitta, mutta kun porukassa lähdettiin kohti toista rastia muut lähti liikaa oikealle ja vaikka oli tunne että mekin mennään vielä liikaa sinne, vaikka eri polku otettiinkin, niin silti ei vaan pystynyt korjaamaan kurssia heti aluksi. Virhe huomattiin pian lammen rantaan tultaessa ja lähdettiin korjaamaan kurssia oikeaan suuntaan. Tässä kohdassa olisi pitänyt vaan ottaa rauhallisemmin ja juosta kartan kanssa edellä, sillä korjausta ei tehty tarpeeksi ja päädyttiin pykälää liian etelässä olevan järven rantaan. Jälleen kuitenkin nopeasti huomattiin, että paikka on väärä ja kohti oikeaa suuntaa. Pari muuta joukkuetta tuntui kuitenkin lähtevän jonnekin ihan ihme suuntaan, mutta tällä kertaa olin täysin varma suunnasta. Rastille tultaessa arvottiin hetki, mutta päätin jatkaa pimeässä jääräpäisesti eteenpäin ja rasti löytyikin nätisti. Takaisin jo tuttua reittiä ja loput juoksurastit löytyivätkin ongelmitta. Tässä vaiheessa juoksu kulki ihan ok minullakin. Juoksuun meni koukkujen kanssa vajaa puolitoista tuntia ja kärkeä oltiin jo perässä puolisen tuntia.

Pari tuntia oltiin tässä vaiheessa edetty ja lamputkin sai sammuttaa, kun valoa oli jo riittävästi. Pyörän selässä vieläkin kaikki ylämäet teki tiukkaa ja jalat ei vaan tykänny pyöriä nopeesti, jotta mäet ei ois hidastanut niin paljon vauhtia. Pyöräetapin aluksi saatiin ajella hienoa polkuosuutta, joka olikin yksi kisan parhaista pätkistä. Loppu pyöräosuus olikin pääosin erilaisia teitä tai ainakin olisi kannattanut mennä. Ei oltu etukäteen piirretty karttaan 9-10 rastiväliä ja tehtiinkin todella huono ratkasu lähteä "oikomaan" polkua ja ehkä olemassa olevaa kartassa näkymätöntä polkua pitkin. Ensin ei löydetty pari-kolme metreä leveän ojan ylityspaikkaa ja rymyttiin pyörien kanssa ees taas lammen rantaa. Sitten vielä puolisen kilometriä polkua väärään suuntaan, kunnes viimein löydettiin rastille. Lopulta tuossa hukattiin puolisen tuntia verrattuna tietä pitkin kiertoon ja ajan lisäksi pyörien tunkkaaminen vei kyllä reilusti voimia. Kaksi tuntia pyöriä ulkoilutettiin ja sitten oli vuorossa lyhyt sprinttisuunnistus.

Sen verran aloin olla puhki, että annoin kartan suosiolla Janille. Parinkymmenen minuutin sprinttisuunnistus meni suunnistuksellisesti hyvin, mut mun jalat ei kyllä kovin kovaan vauhtiin enää suostuneet, vaikka joku kuntosarjan joukkue kommentoikin, että te ootte varmaan vauhdista päätellen kilpasarjassa. Emitinkin annoin takaisin Janille vaikka suunnistuksen aluksi lupauduin leimaamaan edes rastit.

Pyörän kanssa suunnistaminenkin alkoi olla vähän tuskallista, kun toinen painoi hyvävoimaisen oloisena edellä. Tasaisella tosin pyörä kulki vielä ihan ok, mutta pienekin ylämäki oli aina ihan tappoa. Pientä haparointia suunnistuksessa oli, kun ei ihan tarpeeksi tarkka ollut, mutta ei kuitenkaan suuria virheitä. Yhdessä kohtaa meitä kasaantui muutaman joukkueen porukka ja sain kuin sainkin porukan oikeaan suuntaan, vaikka kaikki muut olivat jo lähteneet kantamaan pyöriä metsään n. 45 astetta väärään suuntaan. Melontapaikalle asti pyöräiltiin sitten porukassa. Tosin ennen melontaa oli erikoinen tilanne Turun motarin alittavassa tunnelissa, jossa kahdeksasta pyörästä kahdesta meni rengas. Onneksi meidän joukkue säästyi kuitenkin tältä. Tähän pyöräilyyn meni n. 45 minuuttia.

Olin iloinen, että päästiin kajakin kyytiin ja jalat saisivat levätä, vaikka melonta ei aina ihan suosikki laji olekaan. Vähän saatiin taiteilla kajakin kanssa, kun tuuli painoi sitä väkisin vinoon, mutta ihan hyvin eka kerta samassa paatissa tällä miehityksellä mentiin. 40 minuutin melonnan jälkeen päästiin rantautumaan ja vuorossa oli kosken yli kahlaus köydestä kiinni pitäen. Sen verran voimakas virta oli, että oli pienoisia vaikeuksia päästä vasta rannalla takas kuiville. Jalkasin käytiin kiipeämässä vielä hienosti rakenettuja portaita ison mäen päälle katselemaan maisemia ja toinenkin rasti haettiin toisen nyppylän päältä. Takas tullessa vielä uudestaan kahlaten kosken yli ja reilun vartin virkistävän jaloittelun jälkeen taas vesille.

Tässä vaiheessa aikaa oli mennyt kuutisen tuntia ja näytti todella tiukalle ehditäänkö koko rata läpi, mutta pienet mahdollisuudet meillä vielä oli. Paluumatkalla käytiin hakemassa yksi rasti joen varrelta ja hienosti joen suu olikin onnistuttu piilottamaan kaislikkoon. Onneksi saatiin jokea lähestyessä rauhassa tarkkailla toisen joukkueen etsimisoperaatiota ja pujahdettiin kaislikkoon suunnilleen samasta kohdasta, johon ne hävisi. Kolmisen varttia melottiin ja rannassa oli vajaa vartti aikaa selvitytä maaliin. Vielä piti kantaa kanootti vaihtopaikalle ja nopeesti pyöräilyvarusteet päälle. Lyhyt reilun kymmenen minuutin pyöräily mentiin sen minkä minun jaloista pääsi eikä matkalle osunut ylämäki tilannetta helpottanut. Viimeinen rasti ja aikaa maaliin reilu puoli minuuttia. Onneksi loppusuora oli lyhyt ja vaikka perässä emitin kanssa tullut Jani poimi minun tiputtaman kartan kymmenen metriä ennen maalia ehti hän leimata seitsemän sekuntia ennen maalin sulkeutumista ajassa 6.59.53. Kartan poimimisesta huolimatta oltiin viimeisen rastivälin nopeimpia huimalla 27 sekunnin ajalla!

Maalissa päästiin nauttimaan jälleen kerran niin mahtavasta höyryäväst lohikeitosta ja pienistä ylimääräsistä mutkista huolimatta kisasta jäi kuitenkin hyvä fiilis. Kyllä silloin on onnistunut, jos koko radasta selviää määrä ajassa ja se on jo osaltaan voitto. Omalta osin tosin vähän jäi kaivelemaan toi jalkojen voimattomuus, mutta eipä sillä maraton on nyt kuitenkin selkeä syksyn päätavoite. Lopputuloksissa oltiin kahdeksansia, joka taitaa olla henkilökohtaisesti paras sijoitus Multisport cupin miesten kilpasarjassa. Kiitoksia parille ja järjestäjille jälleen loistavasti järjestetystä kisasta.

Tästä kisasta voi laittaa itselleen muistiin, että luota vaan suunnistuksessa itseesi äläkä peesaa liikaa muita ja suosi pyöräilyssä tiekiertoja!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti