Kylymää

Roomaan enää kaksi yli kolmen kympin lenkkiä ja reilu neljä viikkoa. Pitänee alkaa jo vähitellen henkisesti valimstautumaan koitokseen, vaikka aika kaukaiselta sullalla tiellä shortseissa ja t-paidassa juostava maraton tällä hetkellä tuntuu. Jonkin verran Rooman reitillä on mukulakivikatuja, mutta niistä ei pitäisi olla mitään haittaa, kun on tottunut täällä lumessa ja jäässä tarpomaan. Lämpötilankin pitäis Roomassa olla hyvä 10-15 astetta lähdössä ja maaliin tultaessa hieman korkeampi, jos nyt ei ihan hiriittävä hellepäivä satu kohdalle. Tuskin tuo 10-15 asteen lämpötila mikään shokki elimistölle on vaikka täältä kylmästä pohjolasta ilman enimpiä totutteluja paikalle pörähtää. Eniten ehkä huolettaa tuo alustan kovuus, kun lumi vaimentaa kivasti iskuja. Yhdellä pitkällä lenkillä sain joitain satoja metrejä aina välillä juosta asfaltilla, mutta nyt on taas tullu lunta lisää ja lumen päällä mennään. Tietty vois käydä hallissa vähän kovemmalla alustalla, mutta kun tähän asti on ulkona menty niin ei viitsi mennä itseään halliin kiduttamaan.

Janne Holmenin 3.15 maratonohjelmalla siis mennään. Pitkään vauhtijuoksut tuntui aika takkuselta ja sai todella taistella, jos meinas talvikeleissä päästä tavoitevauhteihin ja usein niistä 5-10 s/km jäikin, mikä nyt oli ihan ok. Mutta yhtäkkiä yhden kevyemmän viikon (tais olla viikko 14 tossa ohjelmassa) jälkeen vauhti löyty. Sen jälkeen on ollu ilo juosta ja ennemmin saa jarrutella, ettei mene ihan liian kovaa. Juoksussa on kehittynyt selvästi kaksi asiaa. Askel on muuttunut lyhyemmäksi ja jalka tulee maahan vartalon alla. Välillä on joutunut vauhtia kiihdyttäessä keskittymään, että ei ala "loikkimaan" vaan pitää askeleen lyhyenä ja antaa jalkojen vispata kovaa vauhtiaa. Toinen asia on säännölisten pilates-treenien tuntuminen keskivartalon tukemisessa. Parhaimmillaan juoksu onkin sitä että jalat vispaa lyhyellä askeleella sen kun kerkeää, kädet rytmittää juoksua ja muuten kroppa tuntuu olevan ihan stabiili lantiosta päälakeen. Mahtavaa cruisailua! Joten ainakin tällä hetkellä tuntuu että ohjelma on sopinut minulle hyvin, mutta lopultahan se nähdään vasta Roomassa.

Ohjelmassa olevien juoksujen lisäksi en ole muuten juossut. Alussa tehdyt mäkijuoksut on nyt korvattu hiihdolla ja kerran viikossa olen pyrkinyt ladulle, että viikon päästä olevasta Finlandiasta selviäis kunnialla. Pilates treenit on jatkuneet säännöllisesti ja tuntuneet tuovan paljon ryhtiä keskivarataloon. Sen lisäksi kerran viikossa uinnin tekniikkaa ja 50 minuutin työmatka pyörällä muutaman kerran viikossa.

Vaikka haastavissa talvikeleissä on juostu hyvin on isommitta vammoitta ja sairasteluitta onneks menty. Yhden vauhdikkaamman pakkaslenkin jälkeen kurkku tuli vähän kipeeksi, mutta pari lepopäivää riitti. Sen lisäksi oikean jalan säären sisäpuolella lakoi tuntumaan jossain vaiheessa lihaskipua, mutta oma hieronta ja kenkien vaihto riitti selviämään siitä. Kevyttä venyttelyä olen tehnyt ainakin juoksupäivinä ja sen lisäksi kylmää suihkua jaloille juoksun jälkeen. Kylmään veteenkin tottui aika nopeasti ja odotan vaan sitä miltä kylmä suihkuttelu tuntuu kesän hellelenkkien jälkeen, jos se pakkaslenkkienkin jälkeen tuntuu hyvälle. Ton yhden kurkkukivun jälkeen olen alkanut pitää kypärähuppua suun edessä, kun mittari näyttää alle -15. Alussa se tuntu vähän ahdistavalle, mutta äkkiä siihenkin tottui ja apua siitä on, ilma ei tunnu hengittäessä yhtään kylmälle.

Pääosa lenkeistä on tehty aamulla ennen töihin menoa ja pitkät lenkitkin on voinu vetää ihan hyvin. Perussetti ennen lähtöä on kaksi ruisleipää, mysliä maidon kanssa ja lasi omenamehua. Jos alussa voi vetää suht rauhallisesti ei tuo tunnu vielä mahassa yhtään pahalta. Ton lisäksi pitkillä lenkeillä on ollu esim. mysli- tai energiapatukka ja vajaa puol litraa vettä. Noilla on selvinny ihan hyvin ja nälän tunne tulee vasta ja juuri silloin kun lopettaa juoksemisen. Sitten vaan puurot töissä naamaan ja hommiin.

Pari kertaan on ollut tosi lähellä että oisin mennyt matolle juoksemaan. Kerran oli jo vermeetkin repussa ja tarkoitus juosta alku ulkona ja lopun vauhtiosuus sisällä, mutta vaikka keli oli aika heikko ei vaan malttanut mennä sisälle jurnuttamaan. Nyt kun vielä aamut ovat valoisempia on kiva juosta merenrantoja pitkin ihailemassa auringon nousua.

Aamujuoksut ennen töitä on ihan ehdotan aika näin perheelliselle. Muulloin on vaikeampi saada aikaa lenkkiin. Kerran on käynyt niin että kun otin ekoille kilometreille koiran mukaan ja sit oli tarkotus jatkaa loppu yksin, niin sillä aikaa pienempi lapsi oli polttanut sormensa lamppuun ja ei sitä viitsinyt sitten isosiskon hoiviin jättää. Illalla sitten uusiks vaan. Joskus taas lapsi ei vaan nukahda niin nopeesti kuin yleensä ja lenkkiä pitää lyhentää kun ei ihan koko yötä voi juosta. Pakkohan näissä on kuitenkin joustaa että koko paketti pysyisi kasassa ja kaikki suht tyytyväisinä.

Yksi ilmiö on askarruttanut. Noin kerran viikossa juuri kohdalla ollessa katulamppu sammuu. Sammuuko katulamppuja niin paljon että on todennäköistä että se osuu niin usein kohdalle vai lähetänkö jotain sähkömagneettista säteilyä, joka sammuttaa lamput?

Ensi viikon lopussa sitten Finlandiasta raporttia.

Tässä vielä juoksukilometrit ja kaikki urheilut yhteensä viikoilta 51-6:

51  42 km  6,2h
52  76 km  12h
1    38 km  6,9h
2    70 km  13,5h
3    64 km  12,5h
4    86 km  11,5h
5    74 km  11,1h
6    51 km  9,3h