Polvi saatu siihen kuntoon, että juokseminenkin taas onnistuu. Maalsikuussa aloitin kahdeksan viikon puolimaratoninlle tähtäävät treenit ja kympin kisa viimeistelynä viikkoa ennen sopi hyvin kuvioihin. Sen verran hyvin vauhdit on treeneissä kehittynyt, että haavena oli jopa 40 minuutin alitus. Tässä yhteenveto treenivauhdeista ja sykkeistä. Viikolla 7 tonnin vetoja ei enää "täysillä" vaan kympin vauhtia hakien. Viikolle seitsemän laitoin myös tän kympin kisan.
Vedot ka. min/km vk min/km/syke pitkä min/km/syke
Viikko 1: 5x500m __ 4,01 ______ 5km ___ 4,36 ______ 60min _5,37/136
Viikko 2: 6x500m __ 4,00 ______ 7km ___ 4,38/162 ___75min _5,40/131
Viikko 3: 7x500m __ 3,46 ______ 8km ___ 4,24/165 ___90min _5,33/129
Viikko 4: 3x1000m _ 4,05 ______ 7km ___ 4,14/164 ___80min _5,31/129 viim. 3km 4,20/156
Viikko 5: 4x1000m _ 3,51 ______ 8km ___ 4,12/160 ___90min _5,35/129
Viikko 6: 5x1000m _ 3,45 ______ 9km ___ 4,10/165 ___105min 5,33/133 viim. 6km 4,17/159
Viikko 7:
6x1000m _ 4.01 ______10km ___4,04/169 ___115min 5,25/130
Kisaa ennen tuntemukset oli hyvät. Torstaina kävin vain uimassa ja perjantaina juoksemassa 20minuutin verryttelyn. Aamulla herättyäni söin pari sämpylää ja sitten vajaa kaks ja puol tuntia ennen starttia kipollisen puuroa. Tuo tankkaus tuntu toimivan hyvin. Kisapaikalle paloheinään saavuin hyvissä ajoin kolme varttia ennen starttia. Ilmottautumiseen ei ollu jonoja ja vastaanotto oli ystävällinen. Numerolappu rintaan kiinni, kisavarusteet päälle ja verryttelylenkille. Juoksin vajaa kakskyt minuuttia reittiin tutustuen ja väliin muutama 15s kiihdytys. Tolla setillä jalat tuntu saavan hyvin auki.
Kisassa oli reilu sata juoksijaa ja lähtöpaikalla ei ollut ihmeempää tungosta ja hyviin lähtöasemiin oli helppo päästä. Tarkoitus oli juosta mahdollisimman tasaista neljän minuutin kilometri vauhtia. Kisa starttas käyntiin ja ei muuta kuin ryntäämään matkaan hakemaan hyviä asemia. Alussa ei ruuhkaa ollu ja vaikka tarkotus oli ottaa alku rauhassa, mutta juoksu tuntu helpolta ja liian kovaahan se meni. Eka kilometri 3.40 pintaan.
Siitä sitten vähän rauhottamaan vauhtia ja löysinkin sopivan oloisen peesin. Sen verran tuulista oli, vaikka metsän keskellä pääasiassa juostiin, että peesistä oli kyllä apua. Juoksu tuntu helpolta ja kilometrit meni siihen 4.04-4.05 haarukkaan. Jalat tuntu tossa vauhdissa hyvältä ja sen verran vauhtia oli että aavistuksen verran raskaammin piti hengittää.
Ensimmäinen 5km meni aikaan 19.59, joten siinä vaiheessa näytti vielä ihan hyvältä. Vähän vitosen jälkeen kuitenkin totesin, että pakko nostaa vähän vauhtia, jos 40 minuutin alle meinaa ja ohitin peesini ja vetovuoro vaihtui. Vaikka tuntui, että vauhti oli kovempaa, niin silti kilometri ajat tippuivat 4.08-4.09 tasolle. Seitsemän kilometrin jälkeen yritin nostaa entisestään vauhtia, mutta mies hyyty samaan tahtiin ja vaikka juoksu tuntu vaikeemmalta vauhti pysyi samana. Jalat ei tuntunu olevan hapoilla ja keuhkotkin pysy ihan hyvin mukana, mutta kovempaa vaan ei päässyt.
Viimesellä kilometrillä yritin pyristellä parhaani, kun molemmilta puolilta kuulu hirveää puuskutusta, mutta edes se ei auttanu puskemaan eteenpäin ja muutama juoksija peesistä meni ohi. Viimesen kymmenen metrin aikana takaa kuulu vielä kovaa askelten töminää, mutta muutaman viimesen askeleen sain loikittua sen verran kovempaa, että siinä vaiheessa ohi ei enää tultu. Ei mitään huikeaa loppukiriäkään kyllä aikaan saanu. Loppuaika oli 40.42 jäi aika paljon maagisesta 40 minuutista. Maalissa kiiteltiin peesiavusta ja sitten muutama mukillinen
urheilujuomaa naamaan. Hölköttelin lopuksi vielä kolmisen kilometriä
muuttu avuksi Maunulaan ja siinä kisan jälkeen tiukentunu vasen pohje ja
takareisi aukesi hyvin.
Olosuhteet oli kyllä ihan hyvät lämmintä n. 15 astetta ja aurinko paisto. Muutamassa paikassa toi tuuli tuntu, mutta tuskin kovin paljon hidasti. Reitti oli lähes kokonaan hiekka päällysteistä ulkoilureittiä ja juostiin kahtena lenkkinä. Isompia mäkiä ei ollu, mutta pari pientä nousua matkalla oli, joissa aavistuksen verran enemmän hengästy. Itselläni ei ollu ainakaan ongelmia pysyä reitillä, kun se oli merkattu hyvin ja ohjaajiakin oli pahimmissa paikoissa.
Kympin juokseminen ei ehkä tuntu ihan niin pahalle kun etukäteen olin ajatellu. En varmaan saanu ihan kaikkea puristettua irti. Kisasta jäi kuitenkin hyvät fiilikset ja tästä on hyvä jatkaa parilla viimeistely lenkillä ennen Helsinki City Runia. Yleensä kisan jälkeen on vähän tyhjä fiilis, kun seuraavaan kisaan on pitempi aika, mutta nyt on hienoa, kun pääsee heti viikon päästä taas raastamaan. Kymppiäkin pääsee yrittämään uudestaan toukokuun lopulla Kauniaisiin Kurren kierrokselle. Siellä tosin reitti on mäkisempi, joten ajan parannus voi olla tiukassa. Sen verran tuli kuitenkin kipinää kympin juoksuun, että ehkä treenit pitää kuitenkin pitää tossa muutaman viikon aikana HCR:n jälkeen enemmän kymppispesifisinä.
sunnuntai 29. huhtikuuta 2012
lauantai 10. maaliskuuta 2012
Vasaloppet
 |
| Taistelijan oma kuva juuri maaliin saapuneena |
Talvikauden pääkisa ja itse asiassa ainoa kilpailu takana. Lähtökohdat kilpailuun ei ollut niin hyvät kuin olisin toivonut. Myöhäinen hiihtokauden alkaminen ja kaksi viikkoa flunssassa juuri silloin kuin tärkeimmät harjoitukset ois pitänyt tehdä. 345 km hiihtoa oli alla ennen starttia. Kaksi yli neljän tunnin lenkkiä ja muut hiihdot sitten maksimissaan 1,5h. Sen lisäksi työmatkapyöräilyä ja salia 1-2 kertaa viikossa, juoksua ei juurikaan.
Kokkolan matkatoimiston järjestämälle reissulle lähdettiin isän kanssa. Bussilla ois päässyt Kokkolasta turkuun, mutta itse tulin sinne satamaan junalla Espoosta torstai-iltana. Perjantaina ajeltiin bussilla Moraan ja jatkettiin tankkausta ja alettiin virittäytyä kisatunnelmaan. Majoitus oli loistavalla paikalla vain n. 100m maalista.
Perjantaina kierrettiin Vasaloppet-messut ja tutustuttiin viehättävään pikku kylään. Lähtöasetelmiakin sain parannettua, kun tunnin jonotuksen jälkeen onnistuin parantamaan lähtöryhmääni yhdellä. Perjantai iltasella kevyt puolen tunnin lenkki liukkailla laduilla. Treenilenkilläkin sai kannustusta, kun viimeiset Vasaloppet-viestin ankkurit saapuivat maaliin samoja aikoja kuin lopettelin lenkkiä. Sääennusteita seurailtiin tiukasti ja sunnuntaille lupailtiin hyvää keliä ja hienosti ennusteet piti kutinsa. Muutenkin tuntemukset vaan parani kisan lähestyessä.
Lauantaina sit alettiin ihmettelemään suksien voitelua. Kateltiin mitä porukan prot laittaa pohjaan, tutkittiin eri voidevalmistajien voitelusuosituksia ja lopulta sovellettiin niitä sen mukaan mitä voiteita oli mukana. Tosin yks liisteripurkki käytiin ostamassa, kun liistereitä ei ollu mukana. Päädyttiin laittamaan purkista pohjavoide, ohut kerros liisteriä ja sitten vielä muutama kerros purkkia päälle. Luistot oli laitatettu jo ammattilaisella ennen reissua.
Käytiin testaamassa suksia kilometrin verran ja todettiin voitelu onnistuneeksi. Porukan puoliammattilaiset vuokras auton lauantaina ja ajeli jonnekin reitin varrelle testailemaan ja siellä kyllä porukkaa oli ollu ihan kiitettävästi ja parkkipaikan löytäminen vaikeeta. Täyden päivän pojat teki suksien laitossa, kun aamulla kahdeksan jälkeen alottivat ja illalla seitsemän aikaan tais olla kisatällit pohjassa.
Voitelu onnistui kyllä meillä mainiosti ja alamäissä pääs ihan loppua lukuunottamatta hyvin porukasta ohi. Osaksi johtui varmaan suht aggressiivisesta laskutyylistä ja osaksi hyvästä luistosta. Pitoa riitti koko matkan ja vaikka lopussa oli jo aika puhki ei potkua tarvinnut miettiä yhtään. Hiihteli vaan menemään ja suksi piti tosi hyvin. Vaikka joissain mäissä oli 5-10cm sellasta pehmeää rakeista lunta, niin suorilla mentiin.
Ennen kisaa yritin tehdä perus hiilaritankkauksen. Ke, to, pe vähän enemmän hiilareita ja tais siinä kyllä mennä muutakin. Lauantaina sit söin normaalisti ja pidin annokset kohtuullisina. Lauantaina hörpin vettä johon oli lisätty ripaus merisuolaa. Kisa aamuna herätys oli puol neljältä. Siitä sitten heti aamupalalle, leipää, puuroa ja vähän mysliä. Koska starttiin oli aikaa yli neljä tuntia varasin vielä matkaan pari sämpylää ja banaania. Ettei energiat loppus alkumatkasta samalla tavalla kuin viime vuonna Finlandiassa.
Aamulla Bussi kohti lähtöpaikkaa Sälenia starttas puol viisi. Oltiin ihan hyvissä ajoin melkein kaks tuntia ennen lähtöä perillä. Sukset kainaloon ja aatellin että käväsen verryttelyks viemässä sukset lähtöruutuun ja sit ehin vielä bussissa syödä eväät puoltoista tuntia ennen lähtöä. Homma ei hoitunutkaan ihan niin nopeesti. Ilmeisesti just tossa seiska ryhmässä oli kaikkein pisin jono lähtökarsinaan ja tunnin sai taas jonottaa. Onneks oli kohtuullisen paljon vaatetta kun pakkastakin oli 12 astetta. Ois pitäny tajuta ottaa eväät mukaan sinne jonoon. Viimein pääsin sisään ja vaikka siellä oli jo paljon suksia, niin jostain syystä siellä oli yks latu, jossa pääs viitisen riviä edemmäksin kuin muissa.
Sitten takas bussille ja vaikka aikaa starttiin oli vain 40min, niin päätin kuitenkin syödä sämpylää ja banaanin ja hörpin siinä samalla muutaman desin appelsiinimehua. Bussimatkan aikana olin hörppinyt myös puol litraa urheilujuomaa. vähän riskillä tuossa mentiin, mutta laskin sen varaan että mahassa kestää jotain olla, kun alku mennään kuitenkin hitaasti. Mukava oli kun oli oma bussi ja sai siellä käydä tyhjentämässä ylimääräset nesteet pois eikä tarvinu kylmässä jonottaa vessaan.
Kymmenen minsaa ennen starttia lähtöpaikalle etsimään suksia ihmispaljoudesta. Matkalla söin vielä puolikkaan banaanin. Koska sukset oli jonkun ladon kohdalla, niin mukana ollutta ilmapalloa ei tarvinnu laittaa merkiks ja sukset löyty hyvin ilman merkkiä. Kyllä siellä vielä minuutti ennen lähtöä joku edessä olevassa ryhmässä juoksi paniikissa suksia etsimässä. Sitten vaan toppavaatteet muovisäkkiin säkki siihen lähtöpaikalle aidan viereen ja oltiin valmiina lähtöön. Puhelimesta GPS päälle, mutta eipä se sit kuitenkaan koko matkan aikana ollu sateliitteja löytäny, joten data matkalta jäi saamatta.
 |
| Lähtöasemissa |
Mitään lähtölaukausta ei kuulunu vaan porukka vaan nytkähti liikeelle. Todella hienon näköstä oli kun valtava massa ihmisiä aaltoili ladulla kohti ensimmäistä nousua. Lähtörytäkässä kyllä näky irrallaan ollutta suksea ja suksien kanssa solmussa olevaa ihmistä, mutta omalle kohdalle ei sattunu kuin yksi kaatunut hiihtäjä edessä ja senkin ehti väistää hyvin. Hiljalleen edettiin kohti ensimmäistä nousua välillä tosin sauvoilla jarrutellen. Nousun alla sitten vauhti tökkäs. Siinä sitten oltiin. Madeltiin todella hiljaa haarakäyntiä ja välillä yritettiin pitää itseä paikalla jäisessä mäessä. Porukkaa kompuroi ympärillä ja koko ajan joku tallas sauvojen päälle. Kai sitä vois kuitenkin vähän kattoa mihin ne sukset laittaa. Itse ainakin yritin varoa toisten välineitä.
Ei siinä auttanut kuin vaan yrittää pysyä rauhallisena ja aatella että kyllä tästä vielä päästään hiihtämään. Ensimmäiseen kolmeen kilometriin tuhlaantui 45 minuuttia ja sen jälkeen matka alkoi edetä jo jollain tavalla. Hyvä puoli oli että ehti katsella alun hienoja maisemia. Viiden kilometrin kohdilla söin energiapatukan ja sen enempää sitä lajia kisan aikana en sitten ottanutkaan. Tarkotus oli hiihdellä suht rauhassa kuitenkin niin paljon kuin mahdollista ohitellen ensimmäiselle huoltopaikalle 11 km kohdalle ja sitten alkaa vähän aggressiivisempaan ohitteluun. Hermot meni kuitenkin 8,5 km kohdalla ja siinä vaiheessa siirryin latujen välissä olevalle kaistaille ja pääs ainakin periaatteessa etenemään omaa vauhtia.
Matkan varrella oli kyllä paljon kylttejä, että nopeat hiihtää vasemmalla ja hitaat oikealla, mutta harva niistä välitti. Kyllähän siinä hermo meni kun näkee jatkuvasti, että joku hiihtää "nopeinta" latua, edessä on muutama kymmenen metriä tyhjää ja vieressä oleva kaista on vapaa, mutta ei viitsitä siihen siirtyä. Kehittelinkin tuossa kaikenlaisia sloganeita kuten "It doesn't make you fast if you take the fast track". Totesinkin siinä että parhaiten pääsi ohi pujottelemalla siellä "hitaiden" puolella ja jos sattu ajautumaan nopealle ladulle huomas usein olevansa siellä pussissa. Suurin osa porukasta hiihti alussa nopealla puolella. Latuja oli koko matkan 4-8.
Ennakkosuunnitelmissa oli ollu ottaa geeli ennen jokaista huoltopaikkaa ja niiden välissä puolikas patukka. Vauhdin kasvaessa kuitenkin maha alko tuntumaan vähän täydeltä ja noin paljon ei tulis menemään alas, joten ekaks päätin jättää patukat ottamatta ja hörpätä huoltopaikkojen välillä vain omasta pullosta urheilujuomaa. Kolmannella huoltopaikalla jätin geelinkin ottamatta ja hörppäsin vain mukillisen vettä. Sen jälkeen maha alkokin toimimaan normaalisti ja huoltopaikkojen geeli, vesi, urheilujuoma ja välissä urheilujuomaa taktiikka toimi hyvin. Viimesellä huoltopaikalla tosin jätin geelin väliin ja otin jossain niillä kulmilla appelsiinin palan kun sitäkin tarjottiin.
Virallisia huoltopisteitä reitillä oli siis seitsemän eli suht harvassa, mutta varsinkin loppu puolella oli kyllä paljon ylimääräsiä huoltopisteitä, joten kyllä tosta ois selvinny ilman omia juomia. Tosin ihan kätevä oli kun sai vauhdista hörpätä omasta pullosta. Välinerikoiltakin vältyin vaikka kerran loppupuolella joku tallas sauan päälle ihan normaalilla tasatyöntö osuudella. Vaikka sauva oli kunnolla kädessä ja tarrat kiinni se vaan katos yhtäkkiä kädestä. Onneks ei ollut enää ihan älytöntä ruuhkaa ja pystyin turvallisesti pysähtymään ja palaamaan parikyt metriä takasin.
Reitti oli mukava ja kyllä matkan varrella ihan kohtuullisia kuitenkin hyvin hiihdettäviä nousujakin oli. Mitään kovin pahoja alamäkiä ei ollut, vaikka välillä porukka vähän aurailikin. Omalla kohdalla ladutkin oli vielä suunnilleen tallella,mutta lopussa ei kuulemma latuja enää ollut ja joissain mäissä porukkaa lasketettiin yks kerrallaan alas. Laskuissa huomasin että usein hitaalla puolella oli enemmän ja tilaa usein otinkin kaistan siltä puolelta.
30 km kohdilla nousussa alko ekaa kertaa tuntumaan että jonkin verran on jo hiihdetty ja puolessa matkassa oli jo vähän väsymisen merkkejä. Vanha totuus, että jos puolessa välissä alkaa väsyttämään, niin jaksaa ihan hyvin loppuun asti piti kuitenkin paikkaansa. Loppupuolella sai jo tosissaan taistella itsensä kanssa että jaksaako ylämäessä vaihtaa latua että pääsee hitaammista ohi vai tyytyykö hitampaan vauhtiin, mutta periksi en antanut. Lopussa muutenkin ohittelu helpottui. Oli jännä huomatta että loppupuolella nopeilla laduilla olikin enemmän tilaa ja suurin osa hiihti kiltisti oikeassa reunassa. Kun kakskyt kilometriä oli jäljellä päätin pistää loput voimat peliin, otin vasemman kaistan ja aloin huudella porukalle, että "coming through", jos hitaampia oli edessä. Suurin osa porukasta väistikin ihan kiltisti, eikä ne sitä tuntu pahalla ottavan, kun kiitteli ohituksen jälkeen.
Viimesellä kympillä oli kyllä eväät aikalailla syöty eikä tasatyöntöä jaksanu enää työntää millään. Onneks siinä oli jonkin verran loivaa ylämäkeä ja annoin itselleni luvan mennä vuorohiihtoa, jos sillä pääsee samaa vauhtia kuin muut tasatyöntöä. Peeseistä ei matkan aikana ollut apua ja oikeastaan vain viimesen kympin aikana tuli hiihtäjiä takaa ohi, mutta sillon ei ollut enää paukkuja jäädä roikkumaan perään.
Matkan aikana huoltopaikoilla sai hyvää kannustusta. Muuten sai välillä hiihtää pitkäänkin rauhassa, vaikkakin aina siellä täällä kyllä oli kannustajia. Loppusuora oli yhtä juhlaa ja oli hienoa lykkiä maaliin yleisön hurratessa. Kilpailu oli kyllä tunnelmaltaan hieno. Sen todistaa myös sekin, että kannustusta riitti vielä viimeisillekin maaliintulijoille vartin yli kahdeksan illalla.
 |
| Viimeisiä maaliin tulijoita |
Maaliin tulon jälkeen oli kyllä hienoa, kun ei tarvinnu lähteä bussikuljetuksella suihkuun vaan käveli maalista sata metriä omaan majotukseen. Siellä sai sit rauhassa fiilestellä, tankkailla ja käydä suihkussa. Sitten fressinä bussilla hakemaan varustepussit ja syömään. Vähän sain siellä kävelesekellä kun suihku ja ruokailu oli eri paikoissa ja bussilta oli opastus vaan suihkuun. Tosin jos ei ois hypänny bussista pois seuraava pysäkki ois ollu jäähalli jossa oli ruokailu. Onnistuin ottamaan ensin ruokaa vuuasta, jossa ruoka oli vielä lähes jäässä, mutta onneks ei ollu jonoa ja sain haettua höyryävän annoksen helposti.
Hiihdon etukäteisveikkauksessa laitoin ajakseni 6.53 ja sen alle mentiin kyllä kirkkaasti, loppuaika oli 6.07.14 ja sijoitus 4209. Ottaen huomioon, että ekaan kolmeen kilometriin meni 45 minuuttia ja ensimmäisen huoltopaikan ja maalin välissä ohitin yli 3000 hiihtäjää, niin en ois uskonut, että tommoseen aikaan pääsen. Aika kauashan toi jäi kuitenkin mitaliajasta (eli kaikki jotka hiihtää voittajan aika +50% tai alle saa mitalin), joka oli 5.28. Tosin paremmasta lähtöryhmästä ois jo tossa lähdössä voittanu 20-25min, mutta tänä talvena ei ollu realiteetteja lähtöryhmää parantaa, kun olin sairaana. Hienon reissun ois kyllä mitali kruunannu.
Kokonaisuudessaan reissu oli hyvä ja hiihto kulki hyvin. Mukava oli matkustaa ja viettää aikaa samanhenkisen porukan kanssa. Täysin valmis pakettimatka on kyllä hyvä valinta ainakin, kun ekaa kertaa johonkin hiihtotapahtumaan menee. Sen verran paljon noissa matkoissa on kuitenkin liikkuvia osia ja jos lähtö ja maali on eri paikoissa niin oma bussi on kyllä loistava. Myös mukana olevilta konkareilta sai hyviä vinkkejä. Saa nähdä tuleeko tuonne joskus palattua mitalijahtiin. Hiihdossa kyllä tolla lähtöpaikalla on iso merkitys ja se ois kyllä saatava viilattua kohdalleen.
maanantai 8. elokuuta 2011
Täydenmatkan triathlon Aulangolla
Huhtikuusta asti oli treenattu tämä kisa mielessä. Treenit sujuivat kokonaisuudessaan ihan hyvin. Suunitellusta jäi puuttumaan toinen piiiitkä pyörälenkki ja toiseksi viimeinen ja sitä edellinen viikko ennen kisaa ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan kesälomalla Suomea kiertäessä ja ehti siinä muutaman päivän kurkkukipuakin sairastaa. Viimeinen viikko ennen kisaa meni kuitenkin hyvin ja mitään kummempia "haamutuntemuksiakaan" ei ollut, joten mistään ei tarvinnut olla huolissaan.
Päätin pitää hiilaritankkauksen kohtuullisena ja keskiviikosta perjantaihin lähinnä vedin aamulla ja illalla mysliä ja ruuan kanssa ehkä pari ylimäärästä palaa leipää. Lisäksi siinä tais muutama banaani mennä välipaloina. Lauantaina sitten normaali ruokailu ja yritin vaan muistaa juoda vähän ekstra vettä ja päivän aikana saikin ravata vessassa ihan kiitettävästi.
Sunnuntaiaamuna kello soi puoli viisi. Nopea suihku, kupillinen mysliä, banaani ja lasi omenamehua naamaan ja nokka kohti Hämeenlinnaa. Autossa söin vielä kolme ruispalaviipaletta ja join pari desiä omenamehua. Lisäksi matkan aikana ja ennen kisaa join puoli litraa urheilujuomaa. Aulangolla olin vähän ennen kuutta. Vielä banaani naamaan tunti ennen starttia. Ilmoittautuminen löytyi kylpylän aulasta. Sitten vaan ilmaa renkaisiin, vaihtokamakassi selkään ja lyhyt pyöräily vaihtopaikalle.
Varusteet ja eväät oli jo valmiiksi mietitty joten vaihtopaikan sai nopeesti kuntoon. On se helppoa kun molemmat vaihdot on samassa paikassa, eikä tarvitse jakaa kamoja kahteen paikkaan. Ennen lähtöä ehti vielä käydä jättämässä vähän ekstra painoa vessaan ja hölkkäsin muutaman minuutin. Vartti ennen lähtöä otin energiageelin ja hörpyn vettä. Sanoinkin vieressä oleville kilpakumppaineille, että näillä eletään sitten seuraavat 12 tuntia. Sitten kiskomaan märkäpukua päälle ja kohti rantaa. Muutaman vedon ehdin ottaa vedessä ennen starttia.
Lähtötööttäys törähti ja sitten vaan matkaan. Katsoin suunnan ensimmäiselle poijulle kaukana vastarannalla olleen pyöreän puun mukaan ja sen mukaan olikin alussa helpompi suunnistaa kun edessä meni sen verran paljon pärskijöitä eikä poijusta ollut kovin paljon havaintoa. Ihan alussa oli vähän ruuhkaista ja tuli pieniä osumia, mutta ei mitään pahempaa ja ensimmäistä poijua lähestyessä porukka oli jo hajonnut ainakin omalta kohdalta ihan hyvin. Ensimmäisellä uintikierroksella ongelmana oli että lasit huurtuivat. Putsasin ne ekan poijun jälkeen, uudelleen toisen poijun jälkeen ja vielä lähdettäessä toiselle kierrokselle. Sen jälkeen näkyvyys olikin hyvä uinnin loppuun asti.
Ensimmäinen kierros uintia (n.950m) meni suunnilleen 18 ja puoleen minuuttiin. Sen jälkeen jokainen kierros aina vajaa puoli minuuttia edellistä hitaammin, vaikka yritin kolmannelle ja neljännellä kierroksella vähän vauhtia kiristää. Toisella kierroksella tuntui että loppuuko tämä koskaan, mutta sanoin vaan itselleni että kyllä se matka tulee täyteen kun kauhoo vaan menemään. Uinti meni ihan hyvin vaikkakin ainoastaan viimeisen kierroksen toiseksi viimeisellä poijuvälillä sain todella hyvän uintirytmin päälle kun vieressä oli sopiva kirittäjä. Tuota rytmiä ei kuitenkaan kestänyt kuin parisataa metriä ja sit taas vaan kauhottiin menemään. Toisesta kierroksesta eteenpäin viimeisellä poijuvälillä oli vähän sivuaallokkoa, mutta se tuli vasemmalta puolelta, joten sen välin sai hyvällä omalla tunnolla hengittää pelkästään paremmalta puolelta. Kierrosten välissä sai aina nousta ottamaan muutaman askeleen rantavedessä, mikä rikkoi uintia piristävästi.
Uinnin loppuaika oli 1.17.54 sisältäen ehkä minuutin kiipeämisen väliaikapisteelle. Ottaen huomioon että uinti oli luultavasti ylimittainen aikaan voi olla tyytyväinen. Kaikista 80 IM-matkalle startanneesta miehestä uintiaika oli 22. nopein ja 44 kuntosarjalaisen joukossa seitsemäs. Uinti ei missään vaiheessa tuntunut vaikealta eikä väsyttänyt, mutta toisaalta lopussa tuntu että paljon koveempaakaan ei olisi voinut vetää. Vedestä nousun jälkeen ylämäkeen hölkätessä sykkeet meinasivat nousta, joten päätin kävellä vaihtopaikalle.
Vaihtopaikalle tullessa nappasin mukillisen urheilujuomaa. Vaihdon päätin ottaa rauhallisesti ja sainkin aikaa tuhraantumaan kolme minuuttia. Vedin pyöräilyhousut triathlon-housujen päälle, kun sen olin todennut toimivan pyöräilyssä hyvin. Yritin pyyhkiä jaloista enimmät roskat pois, mutta ilmeisesti sinne jotain ylimääräistä jäi kun neljään varpaaseen onnistuin saamaan rakot. Onneksi ne ei haitannut kisan aikana ja huomasinkin ne vasta seuraavana päivänä. Ensikerralla sit vesivati/vesipullo mukaan niin voi tarvittaessa huuhdella jalat. Tungin ison kasan geelejä ja energiapatukoita pyöräilypaidan taskuun. Kätevää oli laittaa geelit toiselle ja patukat toiselle puolelle, niin ne oli helppo löytää matkan aikana ja keskitasku jäi sit roskakoriksi.
Pyöräilyyn lähdin hyvällä fiiliksellä, kun uinnin aikana sää oli ollut täysin pilvinen ja ajattelin että kelin suhteen tulee ihan optimipäivä. Montaa minuuttia en ehtiny pyöräillä kun huomasin että aurinko paistaa lähes pilvettömältä taivaalta ja peltoaukeilla tuulikin puhalsi ihan kiitettävästi. Tarkoitus oli ottaa ensimmäinen kierros suht rauhallisesti ja sitten kiristää vähän vauhtia toiselle ja kolmannelle kierrokselle. Ensimmäinen 22,5 km kääntöpaikalle meni alle 45 minuuttiin, joten vauhti oli ihan taktiikan ja tavoitteen mukaista. Jo ensimmäisellä kierroksella huomasi, että paluumatka on helpomi ja ensimmäinen 45 km meni reiluun tuntiin ja 25 minuuttiin. Jo uinnista totuttuun tapaan aina seuraava kierros meni n. 2,5 minuuttia hitaammin kuin edellinen. Joten pyöräilyssäkään ei vauhdinjako sit lopulta mennyt ihan putkeen, vaikka vähän alle kuuden tunnin loppuaika olikin ihan tavoitteen mukainen.
Toiselle kierrokselle vastatuulen lähdettäessä alkoi jo epätoivo valtaamaan, että mitähän juoksusta tulee, kun jalat tuntuivat sen verran raskailta. Reitti oli suht raskas sisältäen paljon mäkiä. 180 km treenilenkki meni kuitenkin samaan vauhtiin suht kivuttomasti. Onneksi puolet kierroksesta oli aina myötätuuleen ja sen sai rullailla aina kevyemmin. Lopulta aika nopeasti tuo kuus tuntia pyörän selässä meni. Toisella kierroksella ohiteltiin vuoroin toisiamme yhden puolimatkalaisen kanssa ja vaihdettiin aina muutama sana, mikä piristi menoa kummasti.
Pyöräilyn aikana tankkaus oli selkeesti suuniteltu ja toteutus meni ihan suunnitelmien mukaan.Tunnin sykleissä mentiin. 15 minuuttia ja urheilujuomaa, puolen tunnin kohdalla geeli ja vettä, 45 minuutin kohdalla urheilujuomaa ja tunnin kohdalla energiapatukka ja vettä kyytipojaksi. Pyöräilyn aikana upposi kuusi geeliä ja viisi energiapatukkaa 1,5 litraa vettä ja saman verran urheilujuomaa. Kerran vaihdoin molemmat pullot ja hienosti sujui vaihdot ilman enempää jarruttelua, kun huoltopaikalla juoksivat muutaman askeleen ja vauhdista pullo kouraan.
Pyöräilyreitillä näkyi, jos jonkinlaista pudonnutta työkalua, vararengasta ym. ihmettelin myös tiellä olleiden perhos- ja sudenkorentoparien määrää. Varmaan noiden hyönteisten inspiroimana huomasin lauleskelevani mielessä Jukka-Pojan "Silkkii" biisiä. Toinen biisi joka päässä soi olikin sitten ihan toiselta planeetalta Munamiehen "Nimeni on muna". Sen on täytynyt tulla aerodynaamisen ajoasennon innoittamana. Muita erikoisia huomiota oli matkan varrella olleet tuoksut. Kisakeskusta lähestyessä sai tuntea ihanan pullantuoksun ja tuulahtipa siinä välillä myös golfkentän tuoksu kutsuvana. Toisessa päässä lenkkiä lähellä kääntöpaikkaa oltiin ihan toisessa päässä skaalaa, kun joutui kärsimään navetan tuoksusta.
Pyöräilyn loppupuolella tuntui kuin oikean jalan pottuvarpaassa olisi ollut rakko tulossa. Sen tarkistin vaihtopaikalla, mutta mitään jalassa ei näkynyt, joten matka jatkui ilman kummempia huoltotoimenpiteitä. Sen sijaan onnistuin saamaan rakot molempiin etusormiin. Sen verran paljon sai mäkiä kivuta seisaaltaan että jarrukahvat hankas kädet puhki. Onneks jalkoihinkin tuli juoksussa muutama rakko ois ollu aika noloa vetää Ironman niin että rakkoja tuli pelkästään käsiin. Vaihtoon oli kannustusjoukotkin eli oma rakas vaimo ehtinyt paikalle ja ihan hyvin etukäteen antamani aikataulun mukaisessa vauhdissa oltiin. Pyöräily-juoksuvaihto sujui sutjakasti ja siitä lähdin laskettelemaan alas kohti rantaa tunkien samalla geelejä housujen takataskuun. Olin laittanut ne muovipussiin, jonka nappasin mukaan. Sen verran paljon evästä oli että pari geeliä piti kantaa alussa kädessä. Olis ehkä kannattanu antaa osa huoltojoukoille ja napata täydennystä matkan aikana.
Suunnitelma juoksuun oli lähteä tuntemusten mukaan reilun 5.30 kilometri vauhtia, mutta ei missään nimessä nopeammin. Juoksun alussa yllätyksenä tuli, että vaikka pyöräilyssä jalat tuntuivat aika raskailta, juoksuun sai lähteä ihan uusin jaloin. Jalat tuntuivat tosi kevyiltä ja niinpä alussa sai jopa jarrutella vauhtia. Vähän vaikea oli saada vauhdista käsitystä kun kilometritolppia ei ollut, mutta ekan kierroksen puolivälissä oli käynyt selväksi että 5.40 min/km vauhtia mentiin ja kun se tuntui ihan hyvältä niin sillä sitten mentiin. Jonkin verran porukkaa ohittelin alkupuoliskolla, mutta eiköhän suurin osa kuitannu minut toisella puolikkaalla.
Ensimmäinen kierros meni enemmän tai vähemmän reittiin tutustuessa ja huoltopaikkoja paikantaessa. Hyvin oli huoltopaikat ripoteltu matkan varrelle ja yhdellä noin 11 km kierroksella sai huoltoa viisi kertaa. Tavaksi vakiintui geelit veden kanssa molemmissa päissä reittiä ja muilla pisteillä muki vettä ja urheilujuomaa. Olin päättänyt jo ennen kisaa että lähemmäs kolmekymppiä pitää jaksaa juosta ennen kuin saan ottaa kolaa. Se motivoikin hyvin juoksemaan ja ai että se maistuikin sitten 28 km kohdalla hyvälle. Heti piti vetää kaks mukillista. Viimesellä kierroksella vedinkin huoltopisteillä mikä hyvältä tuntu välillä jopa muki kaikkia kolmea juomaa ja taisin haukata pari appelsiinin palastakin. Vajaa kymppi ennen maalia vedin ässänä hihasta kofeiinipitoisen geelin, jonka piti maistua vihreälle omenalle, mutta kovin pelkästään kofeiinille se maistui. Ainakaan mitään nopeaa piristävää vaikutusta sillä en huomannut olevan.
Juoksun aikana oli oikeastaan kaksi vaikeampaa hetkeä 14 km kohdalla ensimmäinen ja siitä lähtien päätinkin kävellä huoltopisteellä aina sen verran että saan varmasti juomat alas. Toinen vaikeampi hetki oli kahdenkympin kohdalla. Sinänsä mitään kipuja ei juoksun aikana ollut, mutta noissa kohdissa vaan mieli teki tepposet. Ensimmäinen kakskymppiä juoksusta meni aikaan 1.54 eli 5.42 min/km. Sen jälkeen vauhti romahtikin ja seuraava 20 km aikaan 2.15 eli 6.45 min/km. Koko ajan kuitenkin huoltopisteiden parin kymmenen sekunnin kävelyjä lukuunottamatta hölköttelin eteenpäin ja se vauhti tuntui ihan hyvälle. Viimeiselle kierrokselle lähdettäessä yritin vähän kiristää vauhtia ja juoksinkin pari kilometriä noin kuuden minuutin kilometrivauhtia, mutta se alkoi tuntumaan vaan jotenkin pahalle, joten hiljensin takasin köpöttelyksi. Joten juoksukin meni hiipuvaan tahtiin muiden lajien tapaan.
Ensimmäinen huikea taistelu juoksun aikana tuli jo ensimmäisen kierroksen menomatkalla, kun paikallinen mummo polki kumpparit jalassa "Ainollaan" juuri ja juuri minusta ohi. Mummo hyytyi kuitenkin sillan alituksen jälkeiseen ylämäkeen ja pääsin kuittamaan. Kilometrin päässä mummo kuitenkin sai minut taas kiinni, mutta pääsin vielä kuittaamaan viimeisessä ylämäessä ennen kääntöpaikkaa. Vielä parempi kirittäjä oli kuitenkin muutama kilometri ennen maalia rinnalle juossut kaveri, joka alkoi jutustelemaan ja huomaamatta pysyin hitusen kovemmassa vauhdissa mukana. Viimeiset pari kilometriä meni helposti vähän päälle kuuden minuutin vauhtia yhdessä rupatellen ja maaliin lähenemistä fiilistellen. Molempien toiveena oli jäätelö maalissa ja ainakin omalta osaltani se toteutui. Mitään loppukiritaistelua ei alettu ottamaan, kun eri sarjoissa oltiin, mutta sen verran kiihdytin että rullailin sekunti ennen maaliin. Kiitoksia Tapiolle seurasta!
Juoksun aikana matka tuntui kyllä välillä pitkältä vaikka sinänsä juoksu ei tuntunut pahalta noita kahta kohtaa lukuunottamatta. Parhaani mukaan yritin tsempata myös kanssa kilpailijoita. Osa porukasta veti kyllä niin omissa maailmoissaan että aattelin että ei taida hyödyttää suutaan avata. Itse sain parasta kannustusta naisten kuntosarjan voittajalta, kiitoksia siitä. Eikä pidä väheksyä sitä kun kaksi kertaa kierroksen aikana mentiin kisakeskuksen ohi, jossa yleisöä oli paikalle mukavasti ja kannustusta tuli riittämiin. Erityisen mukavaa oli oman pienen kannatusjoukon mukana olo ja sainpa muutaman salmiakkiaakkosenkin viimeisen kierroksen piristykseksi. Golfkentältäkin kuului ihan kiitettävästi "FORE!" kannustushuutoja, mutta onneksi ei osunut kohdalle. Muuten hirveästi ei hupia juoksun aikana ollut, kun sai miettiä että mitähän kääntöpaikan lähellä ollut aitta sisälsi, kun oven päällä oli kyltti "Palokaluja". Myöskään rannassa olleen "Paineputki"-kyltin arvoitusta en onnistunut ratkaisemaan. Että tuollaisia sitä päässä liikkuu.
Maalissa loppuaika 11.43.38 ja sijoitus 17/44 eli tavoite alle 12 tuntia toteutui. Maaliin tullessa asianmukaiset tuuletukset ja halaukset vaimolta. Sen jälkeen huoltopöydän antimien kimppuun. Muutama lasi kolaa, vähän vettä ja urheilujuomaa sekä paljon suolakurkkuja ja appelsiinia. Taas sen verran hitaampivauhtinen suoritus että syöminen maittoi heti maaliin päästyä. Jäätelön sain sitten vähän myöhemmin. Hämeenlinnassa pysähdyttiin kebabille ja hyvin se rullakebab upposi.
Kisan aikana kurkusta alas meni 15 energiageeliä, viisi energiapatukkaa, muutama appelsiini lohko, n. 2,5 litraa urheilujuomaa ja saman verran vettä sekä ehkä puolisen litraa kolaa. Hyvin kaikki upposi ja sinänsä enerigat tuntuivat riittävän koko kisan ajan. Viimeisellä kierroksella parilla huoltopisteellä pysähtyessä vähän huippasi, mutta se meni ohi kun pääsi takaisin vauhtiin.
Kilpailun järjestelyistä itselläni ei ole moitteen sanaa. Reitit olivat hyvät. Varsinkin juoksureitti oli todella hieno, tarjosi mukavasti varjoa molemmissa päissä ja kisakeskuksen ohitus kahdesti kierroksella toi lisätsemppiä. Pyöräilyreitillä huolto toimi hyvin ja välillä säälitti ajaa huoltopisteen ohi, kun niin hyvin tarjosivat pulloja ja jaksoivat kannustaa. Viimeisellä kierroksella pyörällä ja juosten yritinkin muistaa kiittää kaikilla huoltopisteillä ja liikenteenohjaushommissa olleita. Hienon tapahtuman mahdollistitte meille. Katsojan kantilta oli kuitenkin ollut hankala löytää vaihtopaikkaa ja saada tietoja reitistä, mutta perille oli kannustusjoukotkin kuitenkin päässeet.
Kokonaisuudessaan suorituksesta jäi hyvä mieli ja tulokseen olen tyytyväinen. Erityinen yllätys oli hyvä uinti. Ehkä on aika heittää romukoppaan käsitys että kaikki triathlonistit ovat entisiä uimareita. Kyllä vähemmälläkin pärjää. Vauhdinjakoa on kyllä kehitettävä, ettei tarvitsisi masentavasti mennä aina joka kierroksella hitaammin. Ennen kisaa juoksuvauhdin arvionti aiheutti eniten pään vaivaa ja näköjään ihan reippaasti saa normaalia maraton-vauhtia hitaammin lähteä. Tällä kertaa juoksussa meni tunti kauemmin kuin keväällä Roomassa. Jotenkin kuitenkin jäi semmoinen fiilis että kun kerran vielä viimeiset kilometrit pysty vetämään vähän kovemmin juoksussa, niin kyllä kahdesta kympistä eteenpäin ois pitäny pystyä vähän kovempaa vetämään, kun mistään huippuvauhdeista ei kuitenkaan ole kysymys. Taitaa vaan tarvita kovia lyhyempiä kisoja joissa pakottaa itsensä äärirajoille, niin osaas sit piiskata itseään näissäkin koitoksissa.
Kisan jälkeen jalat oli kipeät kolme päivää, mutta tuntemukset ei olleet edes niin pahat kuin maratonin jälkeen. Ihan hyvin pääsi kyykkyyn ja ylös jo seuraavana päivänä. Jalkojen lisäksi ensimmäisenä päivänä myös selkä ja oikea rintalihas oli vähän kipeät. Viikko suorituksen jälkeen meni lähes täysin levossa, kun välttelin työmatkapyöräilyäkin ja ajoin pelkästään perjantaina töihin. Sunnuntaina 15 km hyötypyöräilyä ja tänään maanantaina jo pyörällä edes-takas töihin ja illalla kevyt puolen tunnin köpöttely metsässä koiran kanssa. Kroppa tuntuu ihan hyvältä ja tästä voi alkaa virittelemään treenejä rantamaratonia kohti.
Päätin pitää hiilaritankkauksen kohtuullisena ja keskiviikosta perjantaihin lähinnä vedin aamulla ja illalla mysliä ja ruuan kanssa ehkä pari ylimäärästä palaa leipää. Lisäksi siinä tais muutama banaani mennä välipaloina. Lauantaina sitten normaali ruokailu ja yritin vaan muistaa juoda vähän ekstra vettä ja päivän aikana saikin ravata vessassa ihan kiitettävästi.
Sunnuntaiaamuna kello soi puoli viisi. Nopea suihku, kupillinen mysliä, banaani ja lasi omenamehua naamaan ja nokka kohti Hämeenlinnaa. Autossa söin vielä kolme ruispalaviipaletta ja join pari desiä omenamehua. Lisäksi matkan aikana ja ennen kisaa join puoli litraa urheilujuomaa. Aulangolla olin vähän ennen kuutta. Vielä banaani naamaan tunti ennen starttia. Ilmoittautuminen löytyi kylpylän aulasta. Sitten vaan ilmaa renkaisiin, vaihtokamakassi selkään ja lyhyt pyöräily vaihtopaikalle.
Lähtötööttäys törähti ja sitten vaan matkaan. Katsoin suunnan ensimmäiselle poijulle kaukana vastarannalla olleen pyöreän puun mukaan ja sen mukaan olikin alussa helpompi suunnistaa kun edessä meni sen verran paljon pärskijöitä eikä poijusta ollut kovin paljon havaintoa. Ihan alussa oli vähän ruuhkaista ja tuli pieniä osumia, mutta ei mitään pahempaa ja ensimmäistä poijua lähestyessä porukka oli jo hajonnut ainakin omalta kohdalta ihan hyvin. Ensimmäisellä uintikierroksella ongelmana oli että lasit huurtuivat. Putsasin ne ekan poijun jälkeen, uudelleen toisen poijun jälkeen ja vielä lähdettäessä toiselle kierrokselle. Sen jälkeen näkyvyys olikin hyvä uinnin loppuun asti.
Ensimmäinen kierros uintia (n.950m) meni suunnilleen 18 ja puoleen minuuttiin. Sen jälkeen jokainen kierros aina vajaa puoli minuuttia edellistä hitaammin, vaikka yritin kolmannelle ja neljännellä kierroksella vähän vauhtia kiristää. Toisella kierroksella tuntui että loppuuko tämä koskaan, mutta sanoin vaan itselleni että kyllä se matka tulee täyteen kun kauhoo vaan menemään. Uinti meni ihan hyvin vaikkakin ainoastaan viimeisen kierroksen toiseksi viimeisellä poijuvälillä sain todella hyvän uintirytmin päälle kun vieressä oli sopiva kirittäjä. Tuota rytmiä ei kuitenkaan kestänyt kuin parisataa metriä ja sit taas vaan kauhottiin menemään. Toisesta kierroksesta eteenpäin viimeisellä poijuvälillä oli vähän sivuaallokkoa, mutta se tuli vasemmalta puolelta, joten sen välin sai hyvällä omalla tunnolla hengittää pelkästään paremmalta puolelta. Kierrosten välissä sai aina nousta ottamaan muutaman askeleen rantavedessä, mikä rikkoi uintia piristävästi.
Uinnin loppuaika oli 1.17.54 sisältäen ehkä minuutin kiipeämisen väliaikapisteelle. Ottaen huomioon että uinti oli luultavasti ylimittainen aikaan voi olla tyytyväinen. Kaikista 80 IM-matkalle startanneesta miehestä uintiaika oli 22. nopein ja 44 kuntosarjalaisen joukossa seitsemäs. Uinti ei missään vaiheessa tuntunut vaikealta eikä väsyttänyt, mutta toisaalta lopussa tuntu että paljon koveempaakaan ei olisi voinut vetää. Vedestä nousun jälkeen ylämäkeen hölkätessä sykkeet meinasivat nousta, joten päätin kävellä vaihtopaikalle.
Vaihtopaikalle tullessa nappasin mukillisen urheilujuomaa. Vaihdon päätin ottaa rauhallisesti ja sainkin aikaa tuhraantumaan kolme minuuttia. Vedin pyöräilyhousut triathlon-housujen päälle, kun sen olin todennut toimivan pyöräilyssä hyvin. Yritin pyyhkiä jaloista enimmät roskat pois, mutta ilmeisesti sinne jotain ylimääräistä jäi kun neljään varpaaseen onnistuin saamaan rakot. Onneksi ne ei haitannut kisan aikana ja huomasinkin ne vasta seuraavana päivänä. Ensikerralla sit vesivati/vesipullo mukaan niin voi tarvittaessa huuhdella jalat. Tungin ison kasan geelejä ja energiapatukoita pyöräilypaidan taskuun. Kätevää oli laittaa geelit toiselle ja patukat toiselle puolelle, niin ne oli helppo löytää matkan aikana ja keskitasku jäi sit roskakoriksi.
Pyöräilyyn lähdin hyvällä fiiliksellä, kun uinnin aikana sää oli ollut täysin pilvinen ja ajattelin että kelin suhteen tulee ihan optimipäivä. Montaa minuuttia en ehtiny pyöräillä kun huomasin että aurinko paistaa lähes pilvettömältä taivaalta ja peltoaukeilla tuulikin puhalsi ihan kiitettävästi. Tarkoitus oli ottaa ensimmäinen kierros suht rauhallisesti ja sitten kiristää vähän vauhtia toiselle ja kolmannelle kierrokselle. Ensimmäinen 22,5 km kääntöpaikalle meni alle 45 minuuttiin, joten vauhti oli ihan taktiikan ja tavoitteen mukaista. Jo ensimmäisellä kierroksella huomasi, että paluumatka on helpomi ja ensimmäinen 45 km meni reiluun tuntiin ja 25 minuuttiin. Jo uinnista totuttuun tapaan aina seuraava kierros meni n. 2,5 minuuttia hitaammin kuin edellinen. Joten pyöräilyssäkään ei vauhdinjako sit lopulta mennyt ihan putkeen, vaikka vähän alle kuuden tunnin loppuaika olikin ihan tavoitteen mukainen.
Toiselle kierrokselle vastatuulen lähdettäessä alkoi jo epätoivo valtaamaan, että mitähän juoksusta tulee, kun jalat tuntuivat sen verran raskailta. Reitti oli suht raskas sisältäen paljon mäkiä. 180 km treenilenkki meni kuitenkin samaan vauhtiin suht kivuttomasti. Onneksi puolet kierroksesta oli aina myötätuuleen ja sen sai rullailla aina kevyemmin. Lopulta aika nopeasti tuo kuus tuntia pyörän selässä meni. Toisella kierroksella ohiteltiin vuoroin toisiamme yhden puolimatkalaisen kanssa ja vaihdettiin aina muutama sana, mikä piristi menoa kummasti.
Pyöräilyn aikana tankkaus oli selkeesti suuniteltu ja toteutus meni ihan suunnitelmien mukaan.Tunnin sykleissä mentiin. 15 minuuttia ja urheilujuomaa, puolen tunnin kohdalla geeli ja vettä, 45 minuutin kohdalla urheilujuomaa ja tunnin kohdalla energiapatukka ja vettä kyytipojaksi. Pyöräilyn aikana upposi kuusi geeliä ja viisi energiapatukkaa 1,5 litraa vettä ja saman verran urheilujuomaa. Kerran vaihdoin molemmat pullot ja hienosti sujui vaihdot ilman enempää jarruttelua, kun huoltopaikalla juoksivat muutaman askeleen ja vauhdista pullo kouraan.
Pyöräilyreitillä näkyi, jos jonkinlaista pudonnutta työkalua, vararengasta ym. ihmettelin myös tiellä olleiden perhos- ja sudenkorentoparien määrää. Varmaan noiden hyönteisten inspiroimana huomasin lauleskelevani mielessä Jukka-Pojan "Silkkii" biisiä. Toinen biisi joka päässä soi olikin sitten ihan toiselta planeetalta Munamiehen "Nimeni on muna". Sen on täytynyt tulla aerodynaamisen ajoasennon innoittamana. Muita erikoisia huomiota oli matkan varrella olleet tuoksut. Kisakeskusta lähestyessä sai tuntea ihanan pullantuoksun ja tuulahtipa siinä välillä myös golfkentän tuoksu kutsuvana. Toisessa päässä lenkkiä lähellä kääntöpaikkaa oltiin ihan toisessa päässä skaalaa, kun joutui kärsimään navetan tuoksusta.
Pyöräilyn loppupuolella tuntui kuin oikean jalan pottuvarpaassa olisi ollut rakko tulossa. Sen tarkistin vaihtopaikalla, mutta mitään jalassa ei näkynyt, joten matka jatkui ilman kummempia huoltotoimenpiteitä. Sen sijaan onnistuin saamaan rakot molempiin etusormiin. Sen verran paljon sai mäkiä kivuta seisaaltaan että jarrukahvat hankas kädet puhki. Onneks jalkoihinkin tuli juoksussa muutama rakko ois ollu aika noloa vetää Ironman niin että rakkoja tuli pelkästään käsiin. Vaihtoon oli kannustusjoukotkin eli oma rakas vaimo ehtinyt paikalle ja ihan hyvin etukäteen antamani aikataulun mukaisessa vauhdissa oltiin. Pyöräily-juoksuvaihto sujui sutjakasti ja siitä lähdin laskettelemaan alas kohti rantaa tunkien samalla geelejä housujen takataskuun. Olin laittanut ne muovipussiin, jonka nappasin mukaan. Sen verran paljon evästä oli että pari geeliä piti kantaa alussa kädessä. Olis ehkä kannattanu antaa osa huoltojoukoille ja napata täydennystä matkan aikana.
Suunnitelma juoksuun oli lähteä tuntemusten mukaan reilun 5.30 kilometri vauhtia, mutta ei missään nimessä nopeammin. Juoksun alussa yllätyksenä tuli, että vaikka pyöräilyssä jalat tuntuivat aika raskailta, juoksuun sai lähteä ihan uusin jaloin. Jalat tuntuivat tosi kevyiltä ja niinpä alussa sai jopa jarrutella vauhtia. Vähän vaikea oli saada vauhdista käsitystä kun kilometritolppia ei ollut, mutta ekan kierroksen puolivälissä oli käynyt selväksi että 5.40 min/km vauhtia mentiin ja kun se tuntui ihan hyvältä niin sillä sitten mentiin. Jonkin verran porukkaa ohittelin alkupuoliskolla, mutta eiköhän suurin osa kuitannu minut toisella puolikkaalla.
Ensimmäinen kierros meni enemmän tai vähemmän reittiin tutustuessa ja huoltopaikkoja paikantaessa. Hyvin oli huoltopaikat ripoteltu matkan varrelle ja yhdellä noin 11 km kierroksella sai huoltoa viisi kertaa. Tavaksi vakiintui geelit veden kanssa molemmissa päissä reittiä ja muilla pisteillä muki vettä ja urheilujuomaa. Olin päättänyt jo ennen kisaa että lähemmäs kolmekymppiä pitää jaksaa juosta ennen kuin saan ottaa kolaa. Se motivoikin hyvin juoksemaan ja ai että se maistuikin sitten 28 km kohdalla hyvälle. Heti piti vetää kaks mukillista. Viimesellä kierroksella vedinkin huoltopisteillä mikä hyvältä tuntu välillä jopa muki kaikkia kolmea juomaa ja taisin haukata pari appelsiinin palastakin. Vajaa kymppi ennen maalia vedin ässänä hihasta kofeiinipitoisen geelin, jonka piti maistua vihreälle omenalle, mutta kovin pelkästään kofeiinille se maistui. Ainakaan mitään nopeaa piristävää vaikutusta sillä en huomannut olevan.
Juoksun aikana oli oikeastaan kaksi vaikeampaa hetkeä 14 km kohdalla ensimmäinen ja siitä lähtien päätinkin kävellä huoltopisteellä aina sen verran että saan varmasti juomat alas. Toinen vaikeampi hetki oli kahdenkympin kohdalla. Sinänsä mitään kipuja ei juoksun aikana ollut, mutta noissa kohdissa vaan mieli teki tepposet. Ensimmäinen kakskymppiä juoksusta meni aikaan 1.54 eli 5.42 min/km. Sen jälkeen vauhti romahtikin ja seuraava 20 km aikaan 2.15 eli 6.45 min/km. Koko ajan kuitenkin huoltopisteiden parin kymmenen sekunnin kävelyjä lukuunottamatta hölköttelin eteenpäin ja se vauhti tuntui ihan hyvälle. Viimeiselle kierrokselle lähdettäessä yritin vähän kiristää vauhtia ja juoksinkin pari kilometriä noin kuuden minuutin kilometrivauhtia, mutta se alkoi tuntumaan vaan jotenkin pahalle, joten hiljensin takasin köpöttelyksi. Joten juoksukin meni hiipuvaan tahtiin muiden lajien tapaan.
Ensimmäinen huikea taistelu juoksun aikana tuli jo ensimmäisen kierroksen menomatkalla, kun paikallinen mummo polki kumpparit jalassa "Ainollaan" juuri ja juuri minusta ohi. Mummo hyytyi kuitenkin sillan alituksen jälkeiseen ylämäkeen ja pääsin kuittamaan. Kilometrin päässä mummo kuitenkin sai minut taas kiinni, mutta pääsin vielä kuittaamaan viimeisessä ylämäessä ennen kääntöpaikkaa. Vielä parempi kirittäjä oli kuitenkin muutama kilometri ennen maalia rinnalle juossut kaveri, joka alkoi jutustelemaan ja huomaamatta pysyin hitusen kovemmassa vauhdissa mukana. Viimeiset pari kilometriä meni helposti vähän päälle kuuden minuutin vauhtia yhdessä rupatellen ja maaliin lähenemistä fiilistellen. Molempien toiveena oli jäätelö maalissa ja ainakin omalta osaltani se toteutui. Mitään loppukiritaistelua ei alettu ottamaan, kun eri sarjoissa oltiin, mutta sen verran kiihdytin että rullailin sekunti ennen maaliin. Kiitoksia Tapiolle seurasta!
Juoksun aikana matka tuntui kyllä välillä pitkältä vaikka sinänsä juoksu ei tuntunut pahalta noita kahta kohtaa lukuunottamatta. Parhaani mukaan yritin tsempata myös kanssa kilpailijoita. Osa porukasta veti kyllä niin omissa maailmoissaan että aattelin että ei taida hyödyttää suutaan avata. Itse sain parasta kannustusta naisten kuntosarjan voittajalta, kiitoksia siitä. Eikä pidä väheksyä sitä kun kaksi kertaa kierroksen aikana mentiin kisakeskuksen ohi, jossa yleisöä oli paikalle mukavasti ja kannustusta tuli riittämiin. Erityisen mukavaa oli oman pienen kannatusjoukon mukana olo ja sainpa muutaman salmiakkiaakkosenkin viimeisen kierroksen piristykseksi. Golfkentältäkin kuului ihan kiitettävästi "FORE!" kannustushuutoja, mutta onneksi ei osunut kohdalle. Muuten hirveästi ei hupia juoksun aikana ollut, kun sai miettiä että mitähän kääntöpaikan lähellä ollut aitta sisälsi, kun oven päällä oli kyltti "Palokaluja". Myöskään rannassa olleen "Paineputki"-kyltin arvoitusta en onnistunut ratkaisemaan. Että tuollaisia sitä päässä liikkuu.
Maalissa loppuaika 11.43.38 ja sijoitus 17/44 eli tavoite alle 12 tuntia toteutui. Maaliin tullessa asianmukaiset tuuletukset ja halaukset vaimolta. Sen jälkeen huoltopöydän antimien kimppuun. Muutama lasi kolaa, vähän vettä ja urheilujuomaa sekä paljon suolakurkkuja ja appelsiinia. Taas sen verran hitaampivauhtinen suoritus että syöminen maittoi heti maaliin päästyä. Jäätelön sain sitten vähän myöhemmin. Hämeenlinnassa pysähdyttiin kebabille ja hyvin se rullakebab upposi.
Kisan aikana kurkusta alas meni 15 energiageeliä, viisi energiapatukkaa, muutama appelsiini lohko, n. 2,5 litraa urheilujuomaa ja saman verran vettä sekä ehkä puolisen litraa kolaa. Hyvin kaikki upposi ja sinänsä enerigat tuntuivat riittävän koko kisan ajan. Viimeisellä kierroksella parilla huoltopisteellä pysähtyessä vähän huippasi, mutta se meni ohi kun pääsi takaisin vauhtiin.
Kilpailun järjestelyistä itselläni ei ole moitteen sanaa. Reitit olivat hyvät. Varsinkin juoksureitti oli todella hieno, tarjosi mukavasti varjoa molemmissa päissä ja kisakeskuksen ohitus kahdesti kierroksella toi lisätsemppiä. Pyöräilyreitillä huolto toimi hyvin ja välillä säälitti ajaa huoltopisteen ohi, kun niin hyvin tarjosivat pulloja ja jaksoivat kannustaa. Viimeisellä kierroksella pyörällä ja juosten yritinkin muistaa kiittää kaikilla huoltopisteillä ja liikenteenohjaushommissa olleita. Hienon tapahtuman mahdollistitte meille. Katsojan kantilta oli kuitenkin ollut hankala löytää vaihtopaikkaa ja saada tietoja reitistä, mutta perille oli kannustusjoukotkin kuitenkin päässeet.
Kokonaisuudessaan suorituksesta jäi hyvä mieli ja tulokseen olen tyytyväinen. Erityinen yllätys oli hyvä uinti. Ehkä on aika heittää romukoppaan käsitys että kaikki triathlonistit ovat entisiä uimareita. Kyllä vähemmälläkin pärjää. Vauhdinjakoa on kyllä kehitettävä, ettei tarvitsisi masentavasti mennä aina joka kierroksella hitaammin. Ennen kisaa juoksuvauhdin arvionti aiheutti eniten pään vaivaa ja näköjään ihan reippaasti saa normaalia maraton-vauhtia hitaammin lähteä. Tällä kertaa juoksussa meni tunti kauemmin kuin keväällä Roomassa. Jotenkin kuitenkin jäi semmoinen fiilis että kun kerran vielä viimeiset kilometrit pysty vetämään vähän kovemmin juoksussa, niin kyllä kahdesta kympistä eteenpäin ois pitäny pystyä vähän kovempaa vetämään, kun mistään huippuvauhdeista ei kuitenkaan ole kysymys. Taitaa vaan tarvita kovia lyhyempiä kisoja joissa pakottaa itsensä äärirajoille, niin osaas sit piiskata itseään näissäkin koitoksissa.
Kisan jälkeen jalat oli kipeät kolme päivää, mutta tuntemukset ei olleet edes niin pahat kuin maratonin jälkeen. Ihan hyvin pääsi kyykkyyn ja ylös jo seuraavana päivänä. Jalkojen lisäksi ensimmäisenä päivänä myös selkä ja oikea rintalihas oli vähän kipeät. Viikko suorituksen jälkeen meni lähes täysin levossa, kun välttelin työmatkapyöräilyäkin ja ajoin pelkästään perjantaina töihin. Sunnuntaina 15 km hyötypyöräilyä ja tänään maanantaina jo pyörällä edes-takas töihin ja illalla kevyt puolen tunnin köpöttely metsässä koiran kanssa. Kroppa tuntuu ihan hyvältä ja tästä voi alkaa virittelemään treenejä rantamaratonia kohti.
perjantai 15. heinäkuuta 2011
Kisko Triathlon
Viime vuoden hienon kokemuksen jälkeen osallistuminen Kiskon perusmatkalle oli itsestäänselvyys ja toimi myös triathlon-kilpailukauden avauksena. Kisa ajoittui kovimman treeniviikon loppuun ja mitään erityisiä keventelyjä kisaan en tehnyt. Avovesiuinnitkin oli jäänyt yhteen muutaman minuutin märkäpuvun testaukseen, joten vähän epävarma olo oli lähteä uintiin. Kisaan lähdin ilman suurempia tavoitteita kuitenkin mielessä viime vuoden ajan parantaminen.
Kisapäivä oli helteinen kuten viime vuonnakin ja starttikin päivän kuumimpaan aikaan tasan klo 12. Onneksi kuumuus ei juurikaan häiritse uidessa ja pyöräillessä, joten juoksussa vaan sitten saisi siitä kärsiä. Erityistä tankkausta en kisaan tehnyt, mutta perjantaina yritin muistaa juoda vähän tavallista enemmän.
Kiskoon saavuimme perheen kanssa noin tunti ennen starttia. Siinä ehti saada vaihtopaikan kuntoon ja käydä muutaman minuutin juoksemassakin, että saisi kroppaa vähän liikkeelle ja välttäisi edellisen seikkailukisan "sykkeet maksimiin" startin. Vähän ehti uiden totutella myös veteen. Uintiin lähdin vähän epävarmoin mielin johtuen avovesitreenin puutteesta ja edellisen aamun nihkeästä uintitreenistä stadikalla. Siellä tosin sai hyvää treeniä starttia varten, kun tuli nyrkkiä naamaan ja potkua kylkeen.
Lähdin uintiin aikalailla joukon keskeltä ja jonkinlaista kontaktia alussa oli toisiin uimareihin, mutta nopeasti pääsi omaan rytmiin. Uinnin otin vähän liiankin varovaisesti ja uin omaa rauhallista tahtia. Ehdottomasti ois kestänyt uida kovempaakin ja vähän puristaa. Uintiaika oli 28.40 (1500m), mikä oli reilu kolme minuuttia hitaampi kuin viime vuonna, mikä vähän hämmästytti. Ajattelin kuitenkin että rata saatto olla pidempi ja ilmeisesti näin olikin kuin yleisesti uinti ajat oli pari minuuttia viime vuotta hitaampia. Vaihto uinnista pyöräilyyn sujui sutjakkaasti ilman ongelmia.
Pyöräilyyn lähdin alusta alkaen reipasti vauhtia ja koko matkan tuli silloin tällöin selkiä vastaan. Kaksi pyöräilijää taisi mennä minusta ohi, joista toinen kahteen kertaan ja huikkaisi toisen kerran ohittaessaan, että juoksussa sit kisa ratkaistaan. Juoksun aikana en kuitenkaan pystynyt kaveria paikantamaan. Pyöräilyn aikana söin yhden energia patukan ja join vajaan litran urheilujuomaa, joka oli ehkä liian vahvaa, koska ei oikein imeytynyt. Toisella pyöräilykierroksella passailin vähän juomista ja jätin toisen patukan syömättä, jottei hölskyvä vatsa tuottaisi ongelmia juoksussa.
Pyöräily sujui hyvin ja koko ajan jakso hyvin painaa. Toisen kierroksen paluumatkalla, jolloin vastatuulikin tuntui vähän otin hieman rauhallisemmin, jotta juoksuun pääsisi tuoreemmilla jaloilla. Pyöräilyyn aikaa meni 1.17.24 (n. 42km) ja tuohon on ilmeisesti sisällytetty vaihdot uinnista pyöräilyyn ja pyöräilystä juoksuun. Keskinopeus pyöräilyssä siis noin 33-34 km/h. Vähän voi taas ihmetellä tätä suomalaista autoilu vastaan urheilu -kulttuuria, kun pitää ohitella toisia autoja vaikka suht kapealla tiellä molempiin suuntiin menee myös pyöräilijöitä. Vaihto juoksuun meni myös ongelmitta.
Jo totutusti jalat olivat vähän jäykät juoksun alussa ja vaikka yhdistelmätreenejä ei vielä ollut alla, niin nopeasti jalat tottuivat juoksuun. Ei mennyt kuin ehkä kilometrin verran viime vuoden neljän sijaan ja juoksu alkoi rullaamaan. Juostessa oli todella kuuma. Ensimmäisellä kierroksella riitti vielä pesusieniä joilla sai viilennystä, mutta toisella piti vain kaataa mukista vettä niskaan. Juoksun aikana tuli myös pari pientä sade kuuroa. Vaikka luulisi että ne olisivat virkistäneet, tuntui että ne nostivat vaan ilmankosteutta ja tekivät olon tukalammaksi.
Jostain syystä en onnistunut saamaan käsitystä juoksuvauhdista ja kun jonkun kilometrin ajan sain mitattua en uskonut että juoksisin vähän yli neljän ja puolen minuutin kilometrejä. Juoksin reipasta vauhtia kuitenkaan sen enempää repimättä ja ihan hyvää vauhti olikin. Mitään hirvittävää loppukiriäkään en saanut aikaiseksi, kun kuitenkin jonkinlainen parannus viime vuoden aikaan oli tulossa. Juoksuun aikaa meni 47.47 (10 km, 4.47 min/km). Vajaa puoli minuuttia nopeammin meni juoksukin viime vuoteen verrattuna, vaikka semmonen tuntuma jäi että viime vuonna puristin enemmän.
Loppuaika oli 2.34.01 joka oikeutti 23. sijaan 162 atleetin joukossa. Aikaan parannusta viime vuoteen verrattuna tuli vajaa minuutti ja sijoituskin parani, vaikka osallistujia oli lähes tupla määrä. Kisaan voi olla ihan tyytyväinen ottaen huomioon, että se oli kovan treenijakson lopussa ja viikolla jalat tuntuivat olevan aika puhki. Uinnin olisi vinut ottaa rohkeammin, niin suoritus ois menny ihan nappiin. Pyöräilyyn ja juoksuun sen sijaan voi olla tyytyväinen. Pystyin myös kontrolloimaan hienoiset tankkausongelmat kisan aikana eikä sen takia tarvinut vauhtia hidastaa.
Vaikka osallistuja määrä oli kasvanut huimasti järjestelyt pelasivat hyvin. Hieno kisa jälleen tänä vuonna, kiitos järjestäjille. Mahtava tunne mennä pulikoimaan järveen helteessä taistelun jälkeen eikä sieltä halunnut tulla pois, vaikkakin vesi olisi saanut olla vähän viileämpää.
Seuraava koitos onkin sitten Ironman Hämeenlinnassa heinäkuun viimeinen päivä.
Kisapäivä oli helteinen kuten viime vuonnakin ja starttikin päivän kuumimpaan aikaan tasan klo 12. Onneksi kuumuus ei juurikaan häiritse uidessa ja pyöräillessä, joten juoksussa vaan sitten saisi siitä kärsiä. Erityistä tankkausta en kisaan tehnyt, mutta perjantaina yritin muistaa juoda vähän tavallista enemmän.
Kiskoon saavuimme perheen kanssa noin tunti ennen starttia. Siinä ehti saada vaihtopaikan kuntoon ja käydä muutaman minuutin juoksemassakin, että saisi kroppaa vähän liikkeelle ja välttäisi edellisen seikkailukisan "sykkeet maksimiin" startin. Vähän ehti uiden totutella myös veteen. Uintiin lähdin vähän epävarmoin mielin johtuen avovesitreenin puutteesta ja edellisen aamun nihkeästä uintitreenistä stadikalla. Siellä tosin sai hyvää treeniä starttia varten, kun tuli nyrkkiä naamaan ja potkua kylkeen.
Lähdin uintiin aikalailla joukon keskeltä ja jonkinlaista kontaktia alussa oli toisiin uimareihin, mutta nopeasti pääsi omaan rytmiin. Uinnin otin vähän liiankin varovaisesti ja uin omaa rauhallista tahtia. Ehdottomasti ois kestänyt uida kovempaakin ja vähän puristaa. Uintiaika oli 28.40 (1500m), mikä oli reilu kolme minuuttia hitaampi kuin viime vuonna, mikä vähän hämmästytti. Ajattelin kuitenkin että rata saatto olla pidempi ja ilmeisesti näin olikin kuin yleisesti uinti ajat oli pari minuuttia viime vuotta hitaampia. Vaihto uinnista pyöräilyyn sujui sutjakkaasti ilman ongelmia.
Pyöräilyyn lähdin alusta alkaen reipasti vauhtia ja koko matkan tuli silloin tällöin selkiä vastaan. Kaksi pyöräilijää taisi mennä minusta ohi, joista toinen kahteen kertaan ja huikkaisi toisen kerran ohittaessaan, että juoksussa sit kisa ratkaistaan. Juoksun aikana en kuitenkaan pystynyt kaveria paikantamaan. Pyöräilyn aikana söin yhden energia patukan ja join vajaan litran urheilujuomaa, joka oli ehkä liian vahvaa, koska ei oikein imeytynyt. Toisella pyöräilykierroksella passailin vähän juomista ja jätin toisen patukan syömättä, jottei hölskyvä vatsa tuottaisi ongelmia juoksussa.
Pyöräily sujui hyvin ja koko ajan jakso hyvin painaa. Toisen kierroksen paluumatkalla, jolloin vastatuulikin tuntui vähän otin hieman rauhallisemmin, jotta juoksuun pääsisi tuoreemmilla jaloilla. Pyöräilyyn aikaa meni 1.17.24 (n. 42km) ja tuohon on ilmeisesti sisällytetty vaihdot uinnista pyöräilyyn ja pyöräilystä juoksuun. Keskinopeus pyöräilyssä siis noin 33-34 km/h. Vähän voi taas ihmetellä tätä suomalaista autoilu vastaan urheilu -kulttuuria, kun pitää ohitella toisia autoja vaikka suht kapealla tiellä molempiin suuntiin menee myös pyöräilijöitä. Vaihto juoksuun meni myös ongelmitta.
Jo totutusti jalat olivat vähän jäykät juoksun alussa ja vaikka yhdistelmätreenejä ei vielä ollut alla, niin nopeasti jalat tottuivat juoksuun. Ei mennyt kuin ehkä kilometrin verran viime vuoden neljän sijaan ja juoksu alkoi rullaamaan. Juostessa oli todella kuuma. Ensimmäisellä kierroksella riitti vielä pesusieniä joilla sai viilennystä, mutta toisella piti vain kaataa mukista vettä niskaan. Juoksun aikana tuli myös pari pientä sade kuuroa. Vaikka luulisi että ne olisivat virkistäneet, tuntui että ne nostivat vaan ilmankosteutta ja tekivät olon tukalammaksi.
Jostain syystä en onnistunut saamaan käsitystä juoksuvauhdista ja kun jonkun kilometrin ajan sain mitattua en uskonut että juoksisin vähän yli neljän ja puolen minuutin kilometrejä. Juoksin reipasta vauhtia kuitenkaan sen enempää repimättä ja ihan hyvää vauhti olikin. Mitään hirvittävää loppukiriäkään en saanut aikaiseksi, kun kuitenkin jonkinlainen parannus viime vuoden aikaan oli tulossa. Juoksuun aikaa meni 47.47 (10 km, 4.47 min/km). Vajaa puoli minuuttia nopeammin meni juoksukin viime vuoteen verrattuna, vaikka semmonen tuntuma jäi että viime vuonna puristin enemmän.
Loppuaika oli 2.34.01 joka oikeutti 23. sijaan 162 atleetin joukossa. Aikaan parannusta viime vuoteen verrattuna tuli vajaa minuutti ja sijoituskin parani, vaikka osallistujia oli lähes tupla määrä. Kisaan voi olla ihan tyytyväinen ottaen huomioon, että se oli kovan treenijakson lopussa ja viikolla jalat tuntuivat olevan aika puhki. Uinnin olisi vinut ottaa rohkeammin, niin suoritus ois menny ihan nappiin. Pyöräilyyn ja juoksuun sen sijaan voi olla tyytyväinen. Pystyin myös kontrolloimaan hienoiset tankkausongelmat kisan aikana eikä sen takia tarvinut vauhtia hidastaa.
Vaikka osallistuja määrä oli kasvanut huimasti järjestelyt pelasivat hyvin. Hieno kisa jälleen tänä vuonna, kiitos järjestäjille. Mahtava tunne mennä pulikoimaan järveen helteessä taistelun jälkeen eikä sieltä halunnut tulla pois, vaikkakin vesi olisi saanut olla vähän viileämpää.
Seuraava koitos onkin sitten Ironman Hämeenlinnassa heinäkuun viimeinen päivä.
sunnuntai 12. kesäkuuta 2011
No Limit Adventure
Kesän toinen seikkailukisa helteisessä säässä Nuuksion upeissa maastoissa takana. Tällä kertaa parina oli ranskalainen seikkailija Paul. Ihan kylmiltään ei tarvinnu kuitenkaan parin kanssa kisaan lähteä oltiin sentään kerran käyty suunistamassa ja hölköttelemässä Paloheinässä. Sen verran vakuuttavalti kaverin suunnistustaidot näyttivät, että annoin suosiolla suunnistusvastuun hänelle.
Kisa sattui triahlon-treeneistä kevyemmälle testiviikolle, joten siinä mielessä kisaan sai lähteä suht tuoreena. Paljon kisaspesifistä valmistautumista en tehnyt. Pari kilometriä tuntuman hakua rullaluistimilla ja saman verran polkuja maastopyörällä, mutta itseluottamus pyöräilyyn oli kova, kun koko talvi oli kuitenkin lumessa ja jäässä hinkattu. Itseluottamuksestahan tuo maastossa ajaminen on lähinnä kiinni. Niin kauan kun jalat vaan pyörittää niin pyörä kyllä menee kivien ja juurien yli helposti.
Ennakkotietojen mukaan kisassa oli siis "erikoisuutena" rullaluistelua ja pitkä kisa oli luvassa, koska maksimi aika seitsemän tuntia. Lisäksi keli toisi varmasti oman haasteensa, kun lämpöä oli todella paljon luvassa. Perjantaina yritti parhaansa mukaan tsempata juomisen kanssa, jotta saisi vähän nestettä varastoitua kehoon, muuten mitään ihmeempää tankkausta ei tullut tehtyä. Edellisenä viikonloppuna sairastetusta vatsataudistakin oli ehtinyt toipua hyvin.
Kisa starttasi lyhyellä puolen toista kilometrin melonnalla. Ihan reippassti päästiin veteen ja melontakin sujui ihan ok alusta asti, mutta aika perä päässä tultiin melonnasta. Melonnan jälkeen piti ottaa pelastusliivit mukaan sillä myöhemmin oli luvassa uintia. Ihan hyvä ratkasu oli pitää liivit päällä pyöräilyssä, niin ei tarvinnut niiden kanssa sen kummemmin vekslata.
Melonnan jälkene piti juosta muutama sata metriä Swinghillin laskettelurinteen alle ja kiikkua sit rinne jalkasin ylös. Jo parinkymmenen metrin juoksun jälkeen sykkeet oli katossa ja happi ei kulkenut yhtään. Rinteen kiipeäminen oli yhtä tuskaa, joten aika heikosti kisa lähti ja mielessä oli kyllä, että mitähän tästä tulee. Rinteen päällä pyöräilykengät jalkaan vaihtoalueella ja sitten matkaan pyörällä.
Pyöräily lähtikin näyttävästi liikkeelle. Tehtävänä oli laskea rinne alas merkittyä reittiä ja alaspäin lähdettiin pujottelun lähtönyppylältä, joten aika jyrkkä alku oli edessä. Vähän huolimattomasti matkaan ja kymmenen metrin jälkeen tangon yli pensaaseen lähes nolla vauhdissa. No siitä se sitten lähti ja loppumatka alas meni paremmin. Vielä tällä pyöräilyosuudella ylämäet oli ihan tuskaa, kun syke nousi heti tappiin, mutta tasaisella kuitenkin pyörä kulki ihan hyvin. Hienoja metsäpolkuja saatiin vetää jo tälläkin 15 km pyöräilyosuudella. Tässä tuli myös kisan ainoa suunnistuksellinen virhe, kun ennalta katsottu reitti päättyikin hakkuuaukealle ja sitten vaihtoehtoista reittiäkin haettiin hetki ja valittiin niistäkin hitaampi. Ehkä 15 min meni hukkaan.
Pyöräilyn jälkeen vuorossa n. 5km osuus coastaleeringia eli käytännössä juoksua ja uintia. 9 kertaa saatiin uida kapean mutaisen järven yli rasteja hakiessa. Vesi oli kyllä ehdottamasti virkistävää tuossa kelissä. Jonkun verran puutavaraa ja kiviä järvessä oli, joten vähän varovainen sai veteen mennessä olla. Välillä oli vähän vaikea päästä vedestä ylös, kun jalat ei aina yltäny pohjaan ja turpeesta kiinnipitäen yritti itseään repiä ylös. Vedestä sai kerätä kelluvia energiapatukoita ja eipä ois myöskään uskonu että keskellä Nuuksion metsiä tulee vastaan mies pelkissä alushousuissa iloisesti tervehtien. Viimeisen rastin jälkeen oli pari kilometriä juoksua pyörille metsässä ja tässä vaiheessa tuntu, että kone alkaa lämmetä ja homma kulkemaan normaalisti.
Tämän jälkeen 6 km pyöräilyä vaihtopaikalle, laskettelurinne alas juosten ja päivän toiseen melontaan, jolla pituutta 8 km. Alku matka mentiin vasta tuuleen ja vaikka töitä sai tehdä meno tuntu ihan hyvältä. Kun viimein päästiin toiselle melontarastille ja käännyttin takasin, niin vaikka myötätuuleen kanotti kulki paremmin kuumuus oli sietämätön, kun kanootti kulki aika tarkalleen tuulen nopeudella. Onneksi kuitenkin melontakaveri roiski aina välillä vettä takaa päälle ja vaikka anteeksi aina pyytelikin, niin se oli kyllä pelkästään virkistävää.
Melonnan jälkeen ranskalaiskaveri valitteli mahakipua ja vähän aikaa huilattiin siinä kanoottirannassa. Päästiin kuitenkin jatkamaan. Taas laskettelurinne ylös huoltoon siellä vähän banaania poskeen ja vettä reppuun. Kisan aikana nestettä taisi mennä yhteensä n. 4,5-5 litraa, josta reilu puolitoista urheilujuomaa. Suojärvestä uinnin aikana hörpittyä vettä ei tuohon lasketa. Nesteen lisäksi meni kolme energiageeliä ja neljä patukkaa. Nämä olivat suht sopiva määrä ainakaan kisan jälkeen palautumisessa ei ole ollut sen kummempia ongelmia.
Pyöräilyn alkuun taas rinne alas ja tällä kertaa pääsin kunnialla alas menosta nauttien. Luvassa oli 8 km pyöräilyä. Meidän mukaan optimireitti olisi mennyt kiellettyä tietä pitkin, mutta sata metriä eteenpäin olevaa tietä olisi pitänyt päästä samalla baanalle. Se meni kuitenkin ihan jonkun pihan vierestä ja aitakin oli tielle rakennettu ja kun edessä mennyt tiimi sai jotain kommenttia pihalla patsastelleelta ukkelilta päätettiin suosiolla etsiä toinen reitti. Mentiin tietä pitkin vähän eteenpäin ja sieltä löytyi karttaan merkkaamaton hevospolku, jota pitkin päästiin oikealle reitille. Osuuden viimeinen rasti oli huikealla paikalla korkean Hyppykallion huipulla ja nopeasti ehti ihastella hienoja näkymiä. Paul oli valitellu vatsakipuja koko pyöräilyn ja tässä kohtaa píti tehdä ensimmäinen tyhjennys.
Matkalla rullaluistelun alkuun ohitettiin pari pyöräilijää ja kuulin "Hyvä Bobo!" huudon ja yks kaverihan se oli pyörälenkillä. Kiitoksia vaan Jannelle tsemppauksesta. Tässä vaiheessa oli jo selvää että ei lähellekään koko rataa ehditä määräajassa ja päätettiin jättää 10 km luistelu kokonaan väliin, vaikka luistelurasteista vielä -2 pistettä per rasti tulisi ja sen jälkeisistä vaan -1. Molemmat meistä ajoi mielummin pyörällä kuin luisteli ja se oli kyllä hyvä päätös. 17 km pyöräily sisälsi vauhdikkaita ulkoiluteitä ja aivan mahtavan monen kilometrin mittaisen vauhdikkaan polkuosuuden, jossa ajamine oli aivan huikeaa.
Vähän hämmentävää oli rastilla ollut tehtävä, jossa käskettiin leikkimään rengasrikkoa ja irrottamaan eturengas pyörästä ja raahaamaan se ja pyörä seuraavalle rastille noin kilometrin päähän. Tarkoitus kuitenkin selvisi, kun huomasi että reitti kulki "vilkkaan" Haukkalammen reittejä piktin ja vaaratilanteilta ei olisi varmasti vältytty, jos oltas ajettu siitä läpi. Haukkalammella sai vielä kylmää raikasta vettä pulloon.
Vielä kerran pyörällä teitä pitkin kiertäen laskettelurinteen päälle ja lopun 8km suunistukseen ja 11 rastin hakemiseen jäi huikeat 20 min aikaa. Arvioitiin että kaksi rastia ehditään hakemaan ja oltas ehdittykkin, mutta Paul joutui pitämään pitkän tyhjennystauon metsässä ja maaliin saavuttiin kai viis minuuttia määräajan jälkeen, joten jälkeenpäin katsoen ei ois kannattanu edes rasteja lähteä hakemaan.
Loppusijoituksesta ei tällä hetkellä ole mitään hajua, mutta eipä sen niin väliä. Aivan upea päivä tuli vietettyä. Kisan rata sisälsi aivan mahtavia pyöräilypätkiä. Sen verran haastava reitti ja keli lopulta oli että vain voittaja joukkue ehti radan läpi määräajassa ja heilläkin jäi vain 6 minuuttia marginaalia. Me oltas päivän vauhdilla tarvittu puoltoista tuntia lisää, jotta oltas saatu rata kierrettyä. Kiitoksia ratamestarille ja järjestäjille hienosta kisasta. Sen verran hienot rusketusrajatkin sai, että vähään aikaan ei tarvii käyttää pyöräilyhousuja lyhyempiä shortseja eikä hihatonta t-paitaa.
Joukkueen osalta kisa oli kaksijakoinen alussa mulla oli vaikeeta ennen kuin kone lämpeni ja loppussa omalta osalta meno tuntui todella hyvältä ja loppuun asti jakso painaa. Paul taas oli alussa iskussa mutta puolen välin jälkeen vatsa alkoi vaivaamaan. Nesteet ei imeytyneet ja kovalla sisulla kaveri kyllä taisteli eikä ehdottanut edes keskeyttämistä vaikka varmasti tosi tuskasta oli. Aika monta kertaa saatiin kotimatkalla pysähtyä tien poskeen, mutta vaikka useita kiloja painoa oli menettänyt, niin onneksi pikkuhiljaa on kuitenkin koitoksesta alkanut toipumaan. Kiitoksia hyvästä suunnistuksesta, hyvästä seurasta ja äärettömästä taistelusta Paulille.
Seuraava koitos taitaakin olla sitten Kisko-triathlon heinäkuun alussa.
Kisa sattui triahlon-treeneistä kevyemmälle testiviikolle, joten siinä mielessä kisaan sai lähteä suht tuoreena. Paljon kisaspesifistä valmistautumista en tehnyt. Pari kilometriä tuntuman hakua rullaluistimilla ja saman verran polkuja maastopyörällä, mutta itseluottamus pyöräilyyn oli kova, kun koko talvi oli kuitenkin lumessa ja jäässä hinkattu. Itseluottamuksestahan tuo maastossa ajaminen on lähinnä kiinni. Niin kauan kun jalat vaan pyörittää niin pyörä kyllä menee kivien ja juurien yli helposti.
Ennakkotietojen mukaan kisassa oli siis "erikoisuutena" rullaluistelua ja pitkä kisa oli luvassa, koska maksimi aika seitsemän tuntia. Lisäksi keli toisi varmasti oman haasteensa, kun lämpöä oli todella paljon luvassa. Perjantaina yritti parhaansa mukaan tsempata juomisen kanssa, jotta saisi vähän nestettä varastoitua kehoon, muuten mitään ihmeempää tankkausta ei tullut tehtyä. Edellisenä viikonloppuna sairastetusta vatsataudistakin oli ehtinyt toipua hyvin.
Kisa starttasi lyhyellä puolen toista kilometrin melonnalla. Ihan reippassti päästiin veteen ja melontakin sujui ihan ok alusta asti, mutta aika perä päässä tultiin melonnasta. Melonnan jälkeen piti ottaa pelastusliivit mukaan sillä myöhemmin oli luvassa uintia. Ihan hyvä ratkasu oli pitää liivit päällä pyöräilyssä, niin ei tarvinnut niiden kanssa sen kummemmin vekslata.
Melonnan jälkene piti juosta muutama sata metriä Swinghillin laskettelurinteen alle ja kiikkua sit rinne jalkasin ylös. Jo parinkymmenen metrin juoksun jälkeen sykkeet oli katossa ja happi ei kulkenut yhtään. Rinteen kiipeäminen oli yhtä tuskaa, joten aika heikosti kisa lähti ja mielessä oli kyllä, että mitähän tästä tulee. Rinteen päällä pyöräilykengät jalkaan vaihtoalueella ja sitten matkaan pyörällä.
Pyöräily lähtikin näyttävästi liikkeelle. Tehtävänä oli laskea rinne alas merkittyä reittiä ja alaspäin lähdettiin pujottelun lähtönyppylältä, joten aika jyrkkä alku oli edessä. Vähän huolimattomasti matkaan ja kymmenen metrin jälkeen tangon yli pensaaseen lähes nolla vauhdissa. No siitä se sitten lähti ja loppumatka alas meni paremmin. Vielä tällä pyöräilyosuudella ylämäet oli ihan tuskaa, kun syke nousi heti tappiin, mutta tasaisella kuitenkin pyörä kulki ihan hyvin. Hienoja metsäpolkuja saatiin vetää jo tälläkin 15 km pyöräilyosuudella. Tässä tuli myös kisan ainoa suunnistuksellinen virhe, kun ennalta katsottu reitti päättyikin hakkuuaukealle ja sitten vaihtoehtoista reittiäkin haettiin hetki ja valittiin niistäkin hitaampi. Ehkä 15 min meni hukkaan.
Pyöräilyn jälkeen vuorossa n. 5km osuus coastaleeringia eli käytännössä juoksua ja uintia. 9 kertaa saatiin uida kapean mutaisen järven yli rasteja hakiessa. Vesi oli kyllä ehdottamasti virkistävää tuossa kelissä. Jonkun verran puutavaraa ja kiviä järvessä oli, joten vähän varovainen sai veteen mennessä olla. Välillä oli vähän vaikea päästä vedestä ylös, kun jalat ei aina yltäny pohjaan ja turpeesta kiinnipitäen yritti itseään repiä ylös. Vedestä sai kerätä kelluvia energiapatukoita ja eipä ois myöskään uskonu että keskellä Nuuksion metsiä tulee vastaan mies pelkissä alushousuissa iloisesti tervehtien. Viimeisen rastin jälkeen oli pari kilometriä juoksua pyörille metsässä ja tässä vaiheessa tuntu, että kone alkaa lämmetä ja homma kulkemaan normaalisti.
Tämän jälkeen 6 km pyöräilyä vaihtopaikalle, laskettelurinne alas juosten ja päivän toiseen melontaan, jolla pituutta 8 km. Alku matka mentiin vasta tuuleen ja vaikka töitä sai tehdä meno tuntu ihan hyvältä. Kun viimein päästiin toiselle melontarastille ja käännyttin takasin, niin vaikka myötätuuleen kanotti kulki paremmin kuumuus oli sietämätön, kun kanootti kulki aika tarkalleen tuulen nopeudella. Onneksi kuitenkin melontakaveri roiski aina välillä vettä takaa päälle ja vaikka anteeksi aina pyytelikin, niin se oli kyllä pelkästään virkistävää.
Melonnan jälkeen ranskalaiskaveri valitteli mahakipua ja vähän aikaa huilattiin siinä kanoottirannassa. Päästiin kuitenkin jatkamaan. Taas laskettelurinne ylös huoltoon siellä vähän banaania poskeen ja vettä reppuun. Kisan aikana nestettä taisi mennä yhteensä n. 4,5-5 litraa, josta reilu puolitoista urheilujuomaa. Suojärvestä uinnin aikana hörpittyä vettä ei tuohon lasketa. Nesteen lisäksi meni kolme energiageeliä ja neljä patukkaa. Nämä olivat suht sopiva määrä ainakaan kisan jälkeen palautumisessa ei ole ollut sen kummempia ongelmia.
Pyöräilyn alkuun taas rinne alas ja tällä kertaa pääsin kunnialla alas menosta nauttien. Luvassa oli 8 km pyöräilyä. Meidän mukaan optimireitti olisi mennyt kiellettyä tietä pitkin, mutta sata metriä eteenpäin olevaa tietä olisi pitänyt päästä samalla baanalle. Se meni kuitenkin ihan jonkun pihan vierestä ja aitakin oli tielle rakennettu ja kun edessä mennyt tiimi sai jotain kommenttia pihalla patsastelleelta ukkelilta päätettiin suosiolla etsiä toinen reitti. Mentiin tietä pitkin vähän eteenpäin ja sieltä löytyi karttaan merkkaamaton hevospolku, jota pitkin päästiin oikealle reitille. Osuuden viimeinen rasti oli huikealla paikalla korkean Hyppykallion huipulla ja nopeasti ehti ihastella hienoja näkymiä. Paul oli valitellu vatsakipuja koko pyöräilyn ja tässä kohtaa píti tehdä ensimmäinen tyhjennys.
Matkalla rullaluistelun alkuun ohitettiin pari pyöräilijää ja kuulin "Hyvä Bobo!" huudon ja yks kaverihan se oli pyörälenkillä. Kiitoksia vaan Jannelle tsemppauksesta. Tässä vaiheessa oli jo selvää että ei lähellekään koko rataa ehditä määräajassa ja päätettiin jättää 10 km luistelu kokonaan väliin, vaikka luistelurasteista vielä -2 pistettä per rasti tulisi ja sen jälkeisistä vaan -1. Molemmat meistä ajoi mielummin pyörällä kuin luisteli ja se oli kyllä hyvä päätös. 17 km pyöräily sisälsi vauhdikkaita ulkoiluteitä ja aivan mahtavan monen kilometrin mittaisen vauhdikkaan polkuosuuden, jossa ajamine oli aivan huikeaa.
Vähän hämmentävää oli rastilla ollut tehtävä, jossa käskettiin leikkimään rengasrikkoa ja irrottamaan eturengas pyörästä ja raahaamaan se ja pyörä seuraavalle rastille noin kilometrin päähän. Tarkoitus kuitenkin selvisi, kun huomasi että reitti kulki "vilkkaan" Haukkalammen reittejä piktin ja vaaratilanteilta ei olisi varmasti vältytty, jos oltas ajettu siitä läpi. Haukkalammella sai vielä kylmää raikasta vettä pulloon.
Vielä kerran pyörällä teitä pitkin kiertäen laskettelurinteen päälle ja lopun 8km suunistukseen ja 11 rastin hakemiseen jäi huikeat 20 min aikaa. Arvioitiin että kaksi rastia ehditään hakemaan ja oltas ehdittykkin, mutta Paul joutui pitämään pitkän tyhjennystauon metsässä ja maaliin saavuttiin kai viis minuuttia määräajan jälkeen, joten jälkeenpäin katsoen ei ois kannattanu edes rasteja lähteä hakemaan.
Loppusijoituksesta ei tällä hetkellä ole mitään hajua, mutta eipä sen niin väliä. Aivan upea päivä tuli vietettyä. Kisan rata sisälsi aivan mahtavia pyöräilypätkiä. Sen verran haastava reitti ja keli lopulta oli että vain voittaja joukkue ehti radan läpi määräajassa ja heilläkin jäi vain 6 minuuttia marginaalia. Me oltas päivän vauhdilla tarvittu puoltoista tuntia lisää, jotta oltas saatu rata kierrettyä. Kiitoksia ratamestarille ja järjestäjille hienosta kisasta. Sen verran hienot rusketusrajatkin sai, että vähään aikaan ei tarvii käyttää pyöräilyhousuja lyhyempiä shortseja eikä hihatonta t-paitaa.
Joukkueen osalta kisa oli kaksijakoinen alussa mulla oli vaikeeta ennen kuin kone lämpeni ja loppussa omalta osalta meno tuntui todella hyvältä ja loppuun asti jakso painaa. Paul taas oli alussa iskussa mutta puolen välin jälkeen vatsa alkoi vaivaamaan. Nesteet ei imeytyneet ja kovalla sisulla kaveri kyllä taisteli eikä ehdottanut edes keskeyttämistä vaikka varmasti tosi tuskasta oli. Aika monta kertaa saatiin kotimatkalla pysähtyä tien poskeen, mutta vaikka useita kiloja painoa oli menettänyt, niin onneksi pikkuhiljaa on kuitenkin koitoksesta alkanut toipumaan. Kiitoksia hyvästä suunnistuksesta, hyvästä seurasta ja äärettömästä taistelusta Paulille.
Seuraava koitos taitaakin olla sitten Kisko-triathlon heinäkuun alussa.
lauantai 7. toukokuuta 2011
Spring Adventure
Kesän ensimmäinen seikkailukisa takana. Spring Adventure käytiin Karjaan ympäristössä mahtavassa kesäisessä säässä. Kisa meinasi osaltani jäädä jo väliin, kun paria kisaan ei meinannut löytyä. Viime hetkellä sain kuitenkin parin ja osallistuimme sekasarjaan. Vähän jännitti kyllä lähteä täysin tuntemattoman kanssa kisaamaan, mutta luotettavat tahot arviovat että menisimme suht samaa vauhtia muutenin kuin vaan melonnassa. Olimmekin tasainen pari ja vielä kun suunnistusvastuu oli hyvä rauhoittaa omaa vauhtia, että pysytään varmasti kartalla.
Kisa alkoi muistisuunnistuksella eli lähtöpaikassa oli neljä eri karttaa puutauluissa muutaman kymmenen metrin välein. Kuhunkin tauluun oli merkitty yksi rasti ja jokaisen rastin jälkeen piti käydä leimaamassa lähtöpaikassa. Rastit piti hakea tietyssä järjestyksessä, joten ensin piti löytää oikea taulu ja se aiheuttikin kovaa ruuhkaa taulun luona. Päätin että en jaksa alkaa odottaan kartankatseluvuoroa vaan lähdettiin peesailemaan toisia tiimejä. Muut rastit käytiin kurkkaamassa tauluista, mutta aikalailla peesaillen eka osuus meni. Toiselle rastille lähtiessä meinas jäädä lähtöpaikan rasti leimaamatta mutta muistin sen muutaman kymmenen metrin juoksun jälkeen, joten virheeltä vältyttiin.
Lyhyen alkujuoksun jälkeen pyöräilykengät jalkaan ja lyhyt siirtymä rantaan ja melontaan. Ensimmäiset sata metriä mellonasta oli melkosta siksakkia, mutta sitten kun rytmiin päästiin kanotti alko kulkea suoraan ja matka eteni. Melonta mentiin hitaasti virtaavaa jokea pitkin ja haettiin vaan yksi rasti ja takaisin. Ihan mukava oli vaihteeksi meloa joessa järven sijaan, vaikkei virtaa ihmeemmin ollutkaan.
Melonnan jälkeen pyörän selkään ja rullailemaan pääasiassa Karjaan ympäristön asfaltti- ja hiekkateitä. Reitin valinnatkin kyllä olivat sellasia että kierrettiin aika hyvin kaikki mahdolliset metsäpätkät. Suunnistus pyörällä sujui hyvin, vaikka ekaa kertaa menin kartan kanssa pyörän selässä tälle kesälle. Pyöräilyn sekaan oli laitettu virkistäviä erikoisuuksia. Ekaks kiivettiin pyörällä laskettelurinteen päälle. Pyörät sai jäädä hetkeks lepäämään sinne ja jalan kolme kertaa ylös ja alas rinnettä. Alas pääsi kyllä ihan vauhdikkaasti, mutta ylös sai tyytyä kävelemään sen verran jyrkkä mäki oli. Lopuksi lasketeltiin mäki alas vähän loivemmasta kohdasta pyörällä.
Kiipeämisen jälkeen seuraava rasti oli vanhan joen yli menevän rautatiesillan metallirakenteissa. Heidi halus mennä kiipeilemään metallipalkkeja pitkin veden päälle, joten enpä sit laittanut hanttiinkaan. Tyydyin jännittämään sillan päältä, miten käy ja hienostihan se rasti tuli leimattua. Seuraavaksi mentiin taas hakemaan rasti sata metriä vanhan rautatietunnelin sisältä. Sen jälkeen loppu fillarointi oli ihan perus rastienhakua ja sieltähän ne paikoiltaan löytyivät.
Pyöräilyn jälkeen jatkettiin juosten hakemaan rasteja. Suunistus sujui hyvin juostenkin ja ainoastaan yhdellä rastilla tuhraantui minuutin verran ylimäärästä. Muut löytyivät hyvin. Suunnistukseen voi olla kyllä tyytyväinen.
Juoksun jälkeen oli toinen melontaosuus ja siinä tapahtuikin kisan ainoa virhe. Melottiin tyytyväisinä ohi rannalla olleen rastin, joka haettiin aiemmin jo juosten ja jatkettiin eteenpäin viitisen minuuttia melontarastille, joka oli vain miesten kilpasarjalaisille. Oikea rasti jäi siis leimaamatta, siitä miinus piste ja melottiin vielä vähän ylimäärästä. Toinen melonta osuus suju muuten kyllä hyvin, vaikka vähän käsissä alko jo tuntumaan.
Seuraavaksi oli vuorossa Wetrun. Osuus alko sillä että sain laskeutua sillalta köyttä pitkin viileähköön veteen, leimata rastin vedessä ja uida rantaan. Tässä meinas käydä vahinko kun emitin tarranauha aukes vedessä ja irtos jojosta, mutta onneks pidin emittiä kädessä uidessa. Osuudella piti tai ainakin kannatti uida vielä toisen kerran joen yli, joten kaikki saivat heittää talviturkin virkistävässä vedessä. Onneksi ilma oli niin lämmin ja lähes heti vedestä noustua keho lämpeni eikä vilu ehtinyt tulla. Osuuden lopuksi saatiin vielä kantaa kanootti muutama sata metriä kisakeskukseen, jotta varmasti saatas tarpeeks monipuolista rasitusta.
Viimeisenä oli vielä kaupunkisuunnistusta ja eipä siinä kannattanut alkaa kuivia vehkeitä vaihtelemaan vaan ei muuta kuin viihdyttämään paikallisia asukkaita. Joku kysyikin terassilta miksi teillä on kypärät päässä. Osuuden hauskuutuksena noustiin hissillä rautatiesillalle, kun semmonen sattu siinä asemalla sopivasti olemaan. Tällä osuudella sain toimia vähän vetojuhtana, kun pari roikku repussa kiinni, mutta sen hyöty tais olla enemmän henkinen.
Aikaa tähän kaikkeen meni aika tarkkaan kuusi tuntia, mutta ihan huomaamatta se aika kyllä menee näissä touhuissa. Koko setti meni läpi parilla energiapatukalla, litralla urheilujuomaa, puolellatoista vetää ja muutamalla suklaapalalla. Aavistuksen harmitti tuo melonnan virhe, mutta ilmeisesti ei oltu ainuita. Ens kerralla sit luetaan reittikirjaa tarkemmin. Kisan aikana sijoituksesta ei ollut mitään hajua, kun sekasarjan tiimejä ei juurikaan näkynyt ja osa kilpaili myös miesten sarjassa.
Palkintojen jaossa oli iloinen yllätys kun oltiin lopputuloksissa toisena! Kiitoksia Heidille hienosta kisasta! Nyt onkin mukava kirjoitella tätä ja nauttia samalla palkinto-olutta. Myös järjestäjät ansaitsevat suuret kiitokset, hienoja kisoja!
Kisa alkoi muistisuunnistuksella eli lähtöpaikassa oli neljä eri karttaa puutauluissa muutaman kymmenen metrin välein. Kuhunkin tauluun oli merkitty yksi rasti ja jokaisen rastin jälkeen piti käydä leimaamassa lähtöpaikassa. Rastit piti hakea tietyssä järjestyksessä, joten ensin piti löytää oikea taulu ja se aiheuttikin kovaa ruuhkaa taulun luona. Päätin että en jaksa alkaa odottaan kartankatseluvuoroa vaan lähdettiin peesailemaan toisia tiimejä. Muut rastit käytiin kurkkaamassa tauluista, mutta aikalailla peesaillen eka osuus meni. Toiselle rastille lähtiessä meinas jäädä lähtöpaikan rasti leimaamatta mutta muistin sen muutaman kymmenen metrin juoksun jälkeen, joten virheeltä vältyttiin.
Lyhyen alkujuoksun jälkeen pyöräilykengät jalkaan ja lyhyt siirtymä rantaan ja melontaan. Ensimmäiset sata metriä mellonasta oli melkosta siksakkia, mutta sitten kun rytmiin päästiin kanotti alko kulkea suoraan ja matka eteni. Melonta mentiin hitaasti virtaavaa jokea pitkin ja haettiin vaan yksi rasti ja takaisin. Ihan mukava oli vaihteeksi meloa joessa järven sijaan, vaikkei virtaa ihmeemmin ollutkaan.
Melonnan jälkeen pyörän selkään ja rullailemaan pääasiassa Karjaan ympäristön asfaltti- ja hiekkateitä. Reitin valinnatkin kyllä olivat sellasia että kierrettiin aika hyvin kaikki mahdolliset metsäpätkät. Suunnistus pyörällä sujui hyvin, vaikka ekaa kertaa menin kartan kanssa pyörän selässä tälle kesälle. Pyöräilyn sekaan oli laitettu virkistäviä erikoisuuksia. Ekaks kiivettiin pyörällä laskettelurinteen päälle. Pyörät sai jäädä hetkeks lepäämään sinne ja jalan kolme kertaa ylös ja alas rinnettä. Alas pääsi kyllä ihan vauhdikkaasti, mutta ylös sai tyytyä kävelemään sen verran jyrkkä mäki oli. Lopuksi lasketeltiin mäki alas vähän loivemmasta kohdasta pyörällä.
Kiipeämisen jälkeen seuraava rasti oli vanhan joen yli menevän rautatiesillan metallirakenteissa. Heidi halus mennä kiipeilemään metallipalkkeja pitkin veden päälle, joten enpä sit laittanut hanttiinkaan. Tyydyin jännittämään sillan päältä, miten käy ja hienostihan se rasti tuli leimattua. Seuraavaksi mentiin taas hakemaan rasti sata metriä vanhan rautatietunnelin sisältä. Sen jälkeen loppu fillarointi oli ihan perus rastienhakua ja sieltähän ne paikoiltaan löytyivät.
Pyöräilyn jälkeen jatkettiin juosten hakemaan rasteja. Suunistus sujui hyvin juostenkin ja ainoastaan yhdellä rastilla tuhraantui minuutin verran ylimäärästä. Muut löytyivät hyvin. Suunnistukseen voi olla kyllä tyytyväinen.
Juoksun jälkeen oli toinen melontaosuus ja siinä tapahtuikin kisan ainoa virhe. Melottiin tyytyväisinä ohi rannalla olleen rastin, joka haettiin aiemmin jo juosten ja jatkettiin eteenpäin viitisen minuuttia melontarastille, joka oli vain miesten kilpasarjalaisille. Oikea rasti jäi siis leimaamatta, siitä miinus piste ja melottiin vielä vähän ylimäärästä. Toinen melonta osuus suju muuten kyllä hyvin, vaikka vähän käsissä alko jo tuntumaan.
Seuraavaksi oli vuorossa Wetrun. Osuus alko sillä että sain laskeutua sillalta köyttä pitkin viileähköön veteen, leimata rastin vedessä ja uida rantaan. Tässä meinas käydä vahinko kun emitin tarranauha aukes vedessä ja irtos jojosta, mutta onneks pidin emittiä kädessä uidessa. Osuudella piti tai ainakin kannatti uida vielä toisen kerran joen yli, joten kaikki saivat heittää talviturkin virkistävässä vedessä. Onneksi ilma oli niin lämmin ja lähes heti vedestä noustua keho lämpeni eikä vilu ehtinyt tulla. Osuuden lopuksi saatiin vielä kantaa kanootti muutama sata metriä kisakeskukseen, jotta varmasti saatas tarpeeks monipuolista rasitusta.
Viimeisenä oli vielä kaupunkisuunnistusta ja eipä siinä kannattanut alkaa kuivia vehkeitä vaihtelemaan vaan ei muuta kuin viihdyttämään paikallisia asukkaita. Joku kysyikin terassilta miksi teillä on kypärät päässä. Osuuden hauskuutuksena noustiin hissillä rautatiesillalle, kun semmonen sattu siinä asemalla sopivasti olemaan. Tällä osuudella sain toimia vähän vetojuhtana, kun pari roikku repussa kiinni, mutta sen hyöty tais olla enemmän henkinen.
Aikaa tähän kaikkeen meni aika tarkkaan kuusi tuntia, mutta ihan huomaamatta se aika kyllä menee näissä touhuissa. Koko setti meni läpi parilla energiapatukalla, litralla urheilujuomaa, puolellatoista vetää ja muutamalla suklaapalalla. Aavistuksen harmitti tuo melonnan virhe, mutta ilmeisesti ei oltu ainuita. Ens kerralla sit luetaan reittikirjaa tarkemmin. Kisan aikana sijoituksesta ei ollut mitään hajua, kun sekasarjan tiimejä ei juurikaan näkynyt ja osa kilpaili myös miesten sarjassa.
Palkintojen jaossa oli iloinen yllätys kun oltiin lopputuloksissa toisena! Kiitoksia Heidille hienosta kisasta! Nyt onkin mukava kirjoitella tätä ja nauttia samalla palkinto-olutta. Myös järjestäjät ansaitsevat suuret kiitokset, hienoja kisoja!
perjantai 6. toukokuuta 2011
Kesän treenit ja kisat
Pari viikkoa pidin treenitaukoa maratonin jälkeen ja se riitti hyvin kropan ja mielen palautumiseen ja treenit kohti kesän koitoksia pysty alottaan. Olen lueskellu tässä kevättalven aikana Joe Frielin Triathlete's Training Bible sekä paria muuta tri-kirjaa. Sen lisäksi tutustuin Endurance Nationin treenimetodeihin. Oman treeniohjelman suunnittelin pitkälti Training Bibleen pohjautuen. Pyrin tekemään suurimman osan treeneistä arkiaamuisin ennen työpäivän alkua, jotta illat ja viikonloput jäisi sitten vapaiksi. Jotain kisoja tulee kuitenkin viikonloppuihin ja lisäksi tarkotus ois ajaa kaks pidempää 5-6 tunnin pyörälenkkiä jossain välissä.
Perusviikkolla jaksotus on neljä päivää kovempaa treeniä ja kolme päivää kevyempää. Aikaa kisaan oli 17 viikkoa ja viikot on jaksotettu kaksi kovempaa viikkoa ja yksi kevyempi testiviikko. Viimeisen setin vedän sit kolmella kovemmalla treeniviikolla ennen keventelyä. Keventelyviikkoihin sisällytän myös pyörä-juoksu yhdistelmätreenejä.
Viikon tärkeimmät harjotukset menee suunnilleen näin:
MA Pyörällä intervalli
TI Pitkä uinti
KE Pitkä juoksu
TO Pitkä pyörä, sisältäen 30-50min tempo pätkän
PE Uinti intervalli
LA Juoksu intervalli
SU
Tuohon kun lisätään vielä työmatka pyöräilyn aikana tehtävät pyöritys drillit yhden jalan pyöritys sekä maksimi kadenssilla pyöritys molemmat kerran viikossa ja voimatreeni isolla vaihteella ylämäkeen. Onpa työmatkapyöräilykin sit vähän mielekkäämpää. Lisäksi yks kevyempi juoksu jonka aikana 20s kiihdytyksiä viiden minuutin välein ja yks mäkivetotreeni. Ja sitten vielä pilatesta 1-2 kertaa viikko. Aattelin kuitenkin olla stressaamatta ja rittää jos saa noi viikon tärkeimmät treenit tehtyä.
"Täydellinen" viikko vois näyttää tältä:
MA Pyörällä intervalli, pilates
TI Pitkä uinti + pyörällä pyöritys drilli, illalla juoksu mäkivedot
KE Pitkä juoksu, iltapäivällä pyörällä pyöritys drilli
TO Pitkä pyörä, sisältäen 30-50min tempo pätkän, pilates
PE Uinti intervalli, iltapäivällä pyörällä voima
LA Juoksu intervalli
SU kevyt juoksu kiihdytyksin
Kevyempi testi viikko taas näin:
MA Uinti 1km testi, 90min
TI Pyörällä pyöritys drilli, Kevyt juoksu kiihdytyksin
KE Pyörä testi 30min/10km
TO Uintitekniikkaa, Pyörällä pyöritys drilli
PE Juoksu testi 30min/10km
LA Juoksu 75min
SU
Testiviikkoja tulee aika usein, mutta ajattelin että niistä saa ainakin vertailukohtaa tuleville vuosille ja hyviä treenejähän nuo testitkin ovat. Uintitestinä on koko ajan 1km testi, josta mittaan ajan. Juoksussa ja pyöräilyssä 3 ekaa testikertaa on 30min testi, josta pyörällä otan 20 viimeisen minuutin keskisykkeen ja juoksussa mittaan myös sykkeen, mutta pääasia on 30min keskimääräinen kilometrivauhti. Noiden avulla sit osaa treenit vetää sopivilla tehoilla. Kisojen lähestyessä vaihdan juoksu ja pyörätestit 10km aika-ajoon/juoksuun ja tärkeintä niissä on aika. Niiden perusteella voi sit tulevina vuosina arvioida kuntoa.
Hyvältä on tuntunut rytmitys ja ihan hyvin on pystynyt treenit tekemään. Toki tuo tarkoittaa aikasia aamuherätyksiä, mutta se on helpoin paikka löytää aikaa joka ei ole muusta pois. Olen uinut koko talven kerran viikossa kevyitä tekniikkatreenejä ja jo muutamassa viikossa huomaa selvän kehityksen, kun siihen on lisännyt toisen pitemmän uinnin. Pyöräilyssä uutuutena on sykemittarin kanssa treenaus ja ainakin tähän asti on hauskaa taistella sykemittaria vastaan, kun vielä liikutaan kuitenkin suht matalissa sykkeissä. En tiedä onko hauskaa enää kun pitää päästä korkeempiin sykkeisiin ja pysyä niissä.
KISAT
Sitten kesän kisoihin. Pitkään pohdin myös kesän pääkisaa, että oisko se triathlonin pitkän matkan EM-kisa Tampereella vai Ironman-matka Hämeenlinnassa. Vaikka Tampereella ois varmasti ainutlaatuinen tapahtuma ja pitkän matkan kisaa ei kovin usein pääse vetämään, lopulta kuitenkin tuntui että motivaatio pitkän matkan kisaan treenaamiseen (joka on siis lyhempi kuin Ironman-matka) näin pelkällä harrastuspohjalla ei oo niin hyvä kuin Ironmaniin.
Pääkisa on siis Ironman-triathlon Hämeenlinnassa Heinäkuun viimeisenä viikonloppuna. Sitä ennen kaksi seikkaílukisaa Spring Adventure huomenna ja No-Limit Adventure kesäkuun alussa. Parin löytyminen kisoihin oli vähän hankalaa, kun viime vuoden pari toipuu loukkaantumisesta ja toisella työkaverilla sattu just polttarit ja häät noille päiville. Ekaan kisaan pääsen kuitenkin mukaan sekasarjaan ja toiseen kisaan löyty ranskalainen kaveri. Noissa saa melkein huomaamatta tehtyä pitkäkestoisen ja monipuolisen treenin luonnosta nauttien.
Triathlon puolella ois tarkotus käydä Kiskossa perusmatkan triathloni heinäkuun alussa. Paljon ois muitakin kiinostavia tapahtumia, mutta taitaa nyt maastopyörämaratonit ja extreme-juoksut jäädä. Syksyllä ois sit vielä elokuussa Archipelago Adventure, syyskuun lopussa Espoon rantamaraton ja lokakuun lopussa kesän kruunaa mammuttimarssi.
Perusviikkolla jaksotus on neljä päivää kovempaa treeniä ja kolme päivää kevyempää. Aikaa kisaan oli 17 viikkoa ja viikot on jaksotettu kaksi kovempaa viikkoa ja yksi kevyempi testiviikko. Viimeisen setin vedän sit kolmella kovemmalla treeniviikolla ennen keventelyä. Keventelyviikkoihin sisällytän myös pyörä-juoksu yhdistelmätreenejä.
Viikon tärkeimmät harjotukset menee suunnilleen näin:
MA Pyörällä intervalli
TI Pitkä uinti
KE Pitkä juoksu
TO Pitkä pyörä, sisältäen 30-50min tempo pätkän
PE Uinti intervalli
LA Juoksu intervalli
SU
Tuohon kun lisätään vielä työmatka pyöräilyn aikana tehtävät pyöritys drillit yhden jalan pyöritys sekä maksimi kadenssilla pyöritys molemmat kerran viikossa ja voimatreeni isolla vaihteella ylämäkeen. Onpa työmatkapyöräilykin sit vähän mielekkäämpää. Lisäksi yks kevyempi juoksu jonka aikana 20s kiihdytyksiä viiden minuutin välein ja yks mäkivetotreeni. Ja sitten vielä pilatesta 1-2 kertaa viikko. Aattelin kuitenkin olla stressaamatta ja rittää jos saa noi viikon tärkeimmät treenit tehtyä.
"Täydellinen" viikko vois näyttää tältä:
MA Pyörällä intervalli, pilates
TI Pitkä uinti + pyörällä pyöritys drilli, illalla juoksu mäkivedot
KE Pitkä juoksu, iltapäivällä pyörällä pyöritys drilli
TO Pitkä pyörä, sisältäen 30-50min tempo pätkän, pilates
PE Uinti intervalli, iltapäivällä pyörällä voima
LA Juoksu intervalli
SU kevyt juoksu kiihdytyksin
Kevyempi testi viikko taas näin:
MA Uinti 1km testi, 90min
TI Pyörällä pyöritys drilli, Kevyt juoksu kiihdytyksin
KE Pyörä testi 30min/10km
TO Uintitekniikkaa, Pyörällä pyöritys drilli
PE Juoksu testi 30min/10km
LA Juoksu 75min
SU
Testiviikkoja tulee aika usein, mutta ajattelin että niistä saa ainakin vertailukohtaa tuleville vuosille ja hyviä treenejähän nuo testitkin ovat. Uintitestinä on koko ajan 1km testi, josta mittaan ajan. Juoksussa ja pyöräilyssä 3 ekaa testikertaa on 30min testi, josta pyörällä otan 20 viimeisen minuutin keskisykkeen ja juoksussa mittaan myös sykkeen, mutta pääasia on 30min keskimääräinen kilometrivauhti. Noiden avulla sit osaa treenit vetää sopivilla tehoilla. Kisojen lähestyessä vaihdan juoksu ja pyörätestit 10km aika-ajoon/juoksuun ja tärkeintä niissä on aika. Niiden perusteella voi sit tulevina vuosina arvioida kuntoa.
Hyvältä on tuntunut rytmitys ja ihan hyvin on pystynyt treenit tekemään. Toki tuo tarkoittaa aikasia aamuherätyksiä, mutta se on helpoin paikka löytää aikaa joka ei ole muusta pois. Olen uinut koko talven kerran viikossa kevyitä tekniikkatreenejä ja jo muutamassa viikossa huomaa selvän kehityksen, kun siihen on lisännyt toisen pitemmän uinnin. Pyöräilyssä uutuutena on sykemittarin kanssa treenaus ja ainakin tähän asti on hauskaa taistella sykemittaria vastaan, kun vielä liikutaan kuitenkin suht matalissa sykkeissä. En tiedä onko hauskaa enää kun pitää päästä korkeempiin sykkeisiin ja pysyä niissä.
KISAT
Sitten kesän kisoihin. Pitkään pohdin myös kesän pääkisaa, että oisko se triathlonin pitkän matkan EM-kisa Tampereella vai Ironman-matka Hämeenlinnassa. Vaikka Tampereella ois varmasti ainutlaatuinen tapahtuma ja pitkän matkan kisaa ei kovin usein pääse vetämään, lopulta kuitenkin tuntui että motivaatio pitkän matkan kisaan treenaamiseen (joka on siis lyhempi kuin Ironman-matka) näin pelkällä harrastuspohjalla ei oo niin hyvä kuin Ironmaniin.
Pääkisa on siis Ironman-triathlon Hämeenlinnassa Heinäkuun viimeisenä viikonloppuna. Sitä ennen kaksi seikkaílukisaa Spring Adventure huomenna ja No-Limit Adventure kesäkuun alussa. Parin löytyminen kisoihin oli vähän hankalaa, kun viime vuoden pari toipuu loukkaantumisesta ja toisella työkaverilla sattu just polttarit ja häät noille päiville. Ekaan kisaan pääsen kuitenkin mukaan sekasarjaan ja toiseen kisaan löyty ranskalainen kaveri. Noissa saa melkein huomaamatta tehtyä pitkäkestoisen ja monipuolisen treenin luonnosta nauttien.
Triathlon puolella ois tarkotus käydä Kiskossa perusmatkan triathloni heinäkuun alussa. Paljon ois muitakin kiinostavia tapahtumia, mutta taitaa nyt maastopyörämaratonit ja extreme-juoksut jäädä. Syksyllä ois sit vielä elokuussa Archipelago Adventure, syyskuun lopussa Espoon rantamaraton ja lokakuun lopussa kesän kruunaa mammuttimarssi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)