maanantai 8. elokuuta 2011

Täydenmatkan triathlon Aulangolla

Huhtikuusta asti oli treenattu tämä kisa mielessä. Treenit sujuivat kokonaisuudessaan ihan hyvin. Suunitellusta jäi puuttumaan toinen piiiitkä pyörälenkki ja toiseksi viimeinen ja sitä edellinen viikko ennen kisaa ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan kesälomalla Suomea kiertäessä ja ehti siinä muutaman päivän kurkkukipuakin sairastaa. Viimeinen viikko ennen kisaa meni kuitenkin hyvin ja mitään kummempia "haamutuntemuksiakaan" ei ollut, joten mistään ei tarvinnut olla huolissaan.
Päätin pitää hiilaritankkauksen kohtuullisena ja keskiviikosta perjantaihin lähinnä vedin aamulla ja illalla mysliä ja ruuan kanssa ehkä pari ylimäärästä palaa leipää. Lisäksi siinä tais muutama banaani mennä välipaloina. Lauantaina sitten normaali ruokailu ja yritin vaan muistaa juoda vähän ekstra vettä ja päivän aikana saikin ravata vessassa ihan kiitettävästi.

Sunnuntaiaamuna kello soi puoli viisi. Nopea suihku, kupillinen mysliä, banaani ja lasi omenamehua naamaan ja nokka kohti Hämeenlinnaa. Autossa söin vielä kolme ruispalaviipaletta ja join pari desiä omenamehua. Lisäksi matkan aikana ja ennen kisaa join puoli litraa urheilujuomaa. Aulangolla olin vähän ennen kuutta. Vielä banaani naamaan tunti ennen starttia. Ilmoittautuminen löytyi kylpylän aulasta. Sitten vaan ilmaa renkaisiin, vaihtokamakassi selkään ja lyhyt pyöräily vaihtopaikalle.

Varusteet ja eväät oli jo valmiiksi mietitty joten vaihtopaikan sai nopeesti kuntoon. On se helppoa kun molemmat vaihdot on samassa paikassa, eikä tarvitse jakaa kamoja kahteen paikkaan. Ennen lähtöä ehti vielä käydä jättämässä vähän ekstra painoa vessaan ja hölkkäsin muutaman minuutin. Vartti ennen lähtöä otin energiageelin ja hörpyn vettä. Sanoinkin vieressä oleville kilpakumppaineille, että näillä eletään sitten seuraavat 12 tuntia. Sitten kiskomaan märkäpukua päälle ja kohti rantaa. Muutaman vedon ehdin ottaa vedessä ennen starttia.

Lähtötööttäys törähti ja sitten vaan matkaan. Katsoin suunnan ensimmäiselle poijulle kaukana vastarannalla olleen pyöreän puun mukaan ja sen mukaan olikin alussa helpompi suunnistaa kun edessä meni sen verran paljon pärskijöitä eikä poijusta ollut kovin paljon havaintoa. Ihan alussa oli vähän ruuhkaista ja tuli pieniä osumia, mutta ei mitään pahempaa ja ensimmäistä poijua lähestyessä porukka oli jo hajonnut ainakin omalta kohdalta ihan hyvin. Ensimmäisellä uintikierroksella ongelmana oli että lasit huurtuivat. Putsasin ne ekan poijun jälkeen, uudelleen toisen poijun jälkeen ja vielä lähdettäessä toiselle kierrokselle. Sen jälkeen näkyvyys olikin hyvä uinnin loppuun asti.

Ensimmäinen kierros uintia (n.950m) meni suunnilleen 18 ja puoleen minuuttiin. Sen jälkeen jokainen kierros aina vajaa puoli minuuttia edellistä hitaammin, vaikka yritin kolmannelle ja neljännellä kierroksella vähän vauhtia kiristää. Toisella kierroksella tuntui että loppuuko tämä koskaan, mutta sanoin vaan itselleni että kyllä se matka tulee täyteen kun kauhoo vaan menemään. Uinti meni ihan hyvin vaikkakin ainoastaan viimeisen kierroksen toiseksi viimeisellä poijuvälillä sain todella hyvän uintirytmin päälle kun vieressä oli sopiva kirittäjä. Tuota rytmiä ei kuitenkaan kestänyt kuin parisataa metriä ja sit taas vaan kauhottiin menemään. Toisesta kierroksesta eteenpäin viimeisellä poijuvälillä oli vähän sivuaallokkoa, mutta se tuli vasemmalta puolelta, joten sen välin sai hyvällä omalla tunnolla hengittää pelkästään paremmalta puolelta. Kierrosten välissä sai aina nousta ottamaan muutaman askeleen rantavedessä, mikä rikkoi uintia piristävästi.

Uinnin loppuaika oli 1.17.54 sisältäen ehkä minuutin kiipeämisen väliaikapisteelle. Ottaen huomioon että uinti oli luultavasti ylimittainen aikaan voi olla tyytyväinen. Kaikista 80 IM-matkalle startanneesta miehestä uintiaika oli 22. nopein ja 44 kuntosarjalaisen joukossa seitsemäs. Uinti ei missään vaiheessa tuntunut vaikealta eikä väsyttänyt, mutta toisaalta lopussa tuntu että paljon koveempaakaan ei olisi voinut vetää. Vedestä nousun jälkeen ylämäkeen hölkätessä sykkeet meinasivat nousta, joten päätin kävellä vaihtopaikalle.

Vaihtopaikalle tullessa nappasin mukillisen urheilujuomaa. Vaihdon päätin ottaa rauhallisesti ja sainkin aikaa tuhraantumaan kolme minuuttia. Vedin pyöräilyhousut triathlon-housujen päälle, kun sen olin todennut toimivan pyöräilyssä hyvin. Yritin pyyhkiä jaloista enimmät roskat pois, mutta ilmeisesti sinne jotain ylimääräistä jäi kun neljään varpaaseen onnistuin saamaan rakot. Onneksi ne ei haitannut kisan aikana ja huomasinkin ne vasta seuraavana päivänä. Ensikerralla sit vesivati/vesipullo mukaan niin voi tarvittaessa huuhdella jalat. Tungin ison kasan geelejä ja energiapatukoita pyöräilypaidan taskuun. Kätevää oli laittaa geelit toiselle ja patukat toiselle puolelle, niin ne oli helppo löytää matkan aikana ja keskitasku jäi sit roskakoriksi.

Pyöräilyyn lähdin hyvällä fiiliksellä, kun uinnin aikana sää oli ollut täysin pilvinen ja ajattelin että kelin suhteen tulee ihan optimipäivä. Montaa minuuttia en ehtiny pyöräillä kun huomasin että aurinko paistaa lähes pilvettömältä taivaalta ja peltoaukeilla tuulikin puhalsi ihan kiitettävästi. Tarkoitus oli ottaa ensimmäinen kierros suht rauhallisesti ja sitten kiristää vähän vauhtia toiselle ja kolmannelle kierrokselle. Ensimmäinen 22,5 km kääntöpaikalle meni alle 45 minuuttiin, joten vauhti oli ihan taktiikan ja tavoitteen mukaista. Jo ensimmäisellä kierroksella huomasi, että paluumatka on helpomi ja ensimmäinen 45 km meni reiluun tuntiin ja 25 minuuttiin. Jo uinnista totuttuun tapaan aina seuraava kierros meni n. 2,5 minuuttia hitaammin kuin edellinen. Joten pyöräilyssäkään ei vauhdinjako sit lopulta mennyt ihan putkeen, vaikka vähän alle kuuden tunnin loppuaika olikin ihan tavoitteen mukainen.

Toiselle kierrokselle vastatuulen lähdettäessä alkoi jo epätoivo valtaamaan, että mitähän juoksusta tulee, kun jalat tuntuivat sen verran raskailta. Reitti oli suht raskas sisältäen paljon mäkiä. 180 km treenilenkki meni kuitenkin samaan vauhtiin suht kivuttomasti. Onneksi puolet kierroksesta oli aina myötätuuleen ja sen sai rullailla aina kevyemmin. Lopulta aika nopeasti tuo kuus tuntia pyörän selässä meni. Toisella kierroksella ohiteltiin vuoroin toisiamme yhden puolimatkalaisen kanssa ja vaihdettiin aina muutama sana, mikä piristi menoa kummasti.

Pyöräilyn aikana tankkaus oli selkeesti suuniteltu ja toteutus meni ihan suunnitelmien mukaan.Tunnin sykleissä mentiin. 15 minuuttia ja urheilujuomaa, puolen tunnin kohdalla geeli ja vettä, 45 minuutin kohdalla urheilujuomaa ja tunnin kohdalla energiapatukka ja vettä kyytipojaksi. Pyöräilyn aikana upposi kuusi geeliä ja viisi energiapatukkaa 1,5 litraa vettä ja saman verran urheilujuomaa. Kerran vaihdoin molemmat pullot ja hienosti sujui vaihdot ilman enempää jarruttelua, kun huoltopaikalla juoksivat muutaman askeleen ja vauhdista pullo kouraan.

Pyöräilyreitillä näkyi, jos jonkinlaista pudonnutta työkalua, vararengasta ym. ihmettelin myös tiellä olleiden perhos- ja sudenkorentoparien määrää. Varmaan noiden hyönteisten inspiroimana huomasin lauleskelevani mielessä Jukka-Pojan "Silkkii" biisiä. Toinen biisi joka päässä soi olikin sitten ihan toiselta planeetalta Munamiehen "Nimeni on muna". Sen on täytynyt tulla aerodynaamisen ajoasennon innoittamana. Muita erikoisia huomiota oli matkan varrella olleet tuoksut. Kisakeskusta lähestyessä sai tuntea ihanan pullantuoksun ja tuulahtipa siinä välillä myös golfkentän tuoksu kutsuvana. Toisessa päässä lenkkiä lähellä kääntöpaikkaa oltiin ihan toisessa päässä skaalaa, kun joutui kärsimään navetan tuoksusta.

Pyöräilyn loppupuolella tuntui kuin oikean jalan pottuvarpaassa olisi ollut rakko tulossa. Sen tarkistin vaihtopaikalla, mutta mitään jalassa ei näkynyt, joten matka jatkui ilman kummempia huoltotoimenpiteitä. Sen sijaan onnistuin saamaan rakot molempiin etusormiin. Sen verran paljon sai mäkiä kivuta seisaaltaan että jarrukahvat hankas kädet puhki. Onneks jalkoihinkin tuli juoksussa muutama rakko ois ollu aika noloa vetää Ironman niin että rakkoja tuli pelkästään käsiin. Vaihtoon oli kannustusjoukotkin eli oma rakas vaimo ehtinyt paikalle ja ihan hyvin etukäteen antamani aikataulun mukaisessa vauhdissa oltiin. Pyöräily-juoksuvaihto sujui sutjakasti ja siitä lähdin laskettelemaan alas kohti rantaa tunkien samalla geelejä housujen takataskuun. Olin laittanut ne muovipussiin, jonka nappasin mukaan. Sen verran paljon evästä oli että pari geeliä piti kantaa alussa kädessä. Olis ehkä kannattanu antaa osa huoltojoukoille ja napata täydennystä matkan aikana.

Suunnitelma juoksuun oli lähteä tuntemusten mukaan reilun 5.30 kilometri vauhtia, mutta ei missään nimessä nopeammin. Juoksun alussa yllätyksenä tuli, että vaikka pyöräilyssä jalat tuntuivat aika raskailta, juoksuun sai lähteä ihan uusin jaloin. Jalat tuntuivat tosi kevyiltä ja niinpä alussa sai jopa jarrutella vauhtia. Vähän vaikea oli saada vauhdista käsitystä kun kilometritolppia ei ollut, mutta ekan kierroksen puolivälissä oli käynyt selväksi että 5.40 min/km vauhtia mentiin ja kun se tuntui ihan hyvältä niin sillä sitten mentiin. Jonkin verran porukkaa ohittelin alkupuoliskolla, mutta eiköhän suurin osa kuitannu minut toisella puolikkaalla.

Ensimmäinen kierros meni enemmän tai vähemmän reittiin tutustuessa ja huoltopaikkoja paikantaessa. Hyvin oli huoltopaikat ripoteltu matkan varrelle ja yhdellä noin 11 km kierroksella sai huoltoa viisi kertaa. Tavaksi vakiintui geelit veden kanssa molemmissa päissä reittiä ja muilla pisteillä muki vettä ja urheilujuomaa. Olin päättänyt jo ennen kisaa että lähemmäs kolmekymppiä pitää jaksaa juosta ennen kuin saan ottaa kolaa. Se motivoikin hyvin juoksemaan ja ai että se maistuikin sitten 28 km kohdalla hyvälle. Heti piti vetää kaks mukillista. Viimesellä kierroksella vedinkin huoltopisteillä mikä hyvältä tuntu välillä jopa muki kaikkia kolmea juomaa ja taisin haukata pari appelsiinin palastakin. Vajaa kymppi ennen maalia vedin ässänä hihasta kofeiinipitoisen geelin, jonka piti maistua vihreälle omenalle, mutta kovin pelkästään kofeiinille se maistui. Ainakaan mitään nopeaa piristävää vaikutusta sillä en huomannut olevan.

Juoksun aikana oli oikeastaan kaksi vaikeampaa hetkeä 14 km kohdalla ensimmäinen ja siitä lähtien päätinkin kävellä huoltopisteellä aina sen verran että saan varmasti juomat alas. Toinen vaikeampi hetki oli kahdenkympin kohdalla. Sinänsä mitään kipuja ei juoksun aikana ollut, mutta noissa kohdissa vaan mieli teki tepposet. Ensimmäinen kakskymppiä juoksusta meni aikaan 1.54 eli 5.42 min/km. Sen jälkeen vauhti romahtikin ja seuraava 20 km aikaan 2.15 eli 6.45 min/km. Koko ajan kuitenkin huoltopisteiden parin kymmenen sekunnin kävelyjä lukuunottamatta hölköttelin eteenpäin ja se vauhti tuntui ihan hyvälle. Viimeiselle kierrokselle lähdettäessä yritin vähän kiristää vauhtia ja juoksinkin pari kilometriä noin kuuden minuutin kilometrivauhtia, mutta se alkoi tuntumaan vaan jotenkin pahalle, joten hiljensin takasin köpöttelyksi. Joten juoksukin meni hiipuvaan tahtiin muiden lajien tapaan.

Ensimmäinen huikea taistelu juoksun aikana tuli jo ensimmäisen kierroksen menomatkalla, kun paikallinen mummo polki kumpparit jalassa "Ainollaan" juuri ja juuri minusta ohi. Mummo hyytyi kuitenkin sillan alituksen jälkeiseen ylämäkeen ja pääsin kuittamaan. Kilometrin päässä mummo kuitenkin sai minut taas kiinni, mutta pääsin vielä kuittaamaan viimeisessä ylämäessä ennen kääntöpaikkaa. Vielä parempi kirittäjä oli kuitenkin muutama kilometri ennen maalia rinnalle juossut kaveri, joka alkoi jutustelemaan ja huomaamatta pysyin hitusen kovemmassa vauhdissa mukana. Viimeiset pari kilometriä meni helposti vähän päälle kuuden minuutin vauhtia yhdessä rupatellen ja maaliin lähenemistä fiilistellen. Molempien toiveena oli jäätelö maalissa ja ainakin omalta osaltani se toteutui. Mitään loppukiritaistelua ei alettu ottamaan, kun eri sarjoissa oltiin, mutta sen verran kiihdytin että rullailin sekunti ennen maaliin. Kiitoksia Tapiolle seurasta!

Juoksun aikana matka tuntui kyllä välillä pitkältä vaikka sinänsä juoksu ei tuntunut pahalta noita kahta kohtaa lukuunottamatta. Parhaani mukaan yritin tsempata myös kanssa kilpailijoita. Osa porukasta veti kyllä niin omissa maailmoissaan että aattelin että ei taida hyödyttää suutaan avata. Itse sain parasta kannustusta naisten kuntosarjan voittajalta, kiitoksia siitä. Eikä pidä väheksyä sitä kun kaksi kertaa kierroksen aikana mentiin kisakeskuksen ohi, jossa yleisöä oli paikalle mukavasti ja kannustusta tuli riittämiin. Erityisen mukavaa oli oman pienen kannatusjoukon mukana olo ja sainpa muutaman salmiakkiaakkosenkin viimeisen kierroksen piristykseksi. Golfkentältäkin kuului ihan kiitettävästi "FORE!" kannustushuutoja, mutta onneksi ei osunut kohdalle. Muuten hirveästi ei hupia juoksun aikana ollut, kun sai miettiä että mitähän kääntöpaikan lähellä ollut aitta sisälsi, kun oven päällä oli kyltti "Palokaluja". Myöskään rannassa olleen "Paineputki"-kyltin arvoitusta en onnistunut ratkaisemaan. Että tuollaisia sitä päässä liikkuu.

Maalissa loppuaika 11.43.38 ja sijoitus 17/44 eli tavoite alle 12 tuntia toteutui. Maaliin tullessa asianmukaiset tuuletukset ja halaukset vaimolta. Sen jälkeen huoltopöydän antimien kimppuun. Muutama lasi kolaa, vähän vettä ja urheilujuomaa sekä paljon suolakurkkuja ja appelsiinia. Taas sen verran hitaampivauhtinen suoritus että syöminen maittoi heti maaliin päästyä. Jäätelön sain sitten vähän myöhemmin. Hämeenlinnassa pysähdyttiin kebabille ja hyvin se rullakebab upposi.

Kisan aikana kurkusta alas meni 15 energiageeliä, viisi energiapatukkaa, muutama appelsiini lohko, n. 2,5 litraa urheilujuomaa ja saman verran vettä sekä ehkä puolisen litraa kolaa. Hyvin kaikki upposi ja sinänsä enerigat tuntuivat riittävän koko kisan ajan. Viimeisellä kierroksella parilla huoltopisteellä pysähtyessä vähän huippasi, mutta se meni ohi kun pääsi takaisin vauhtiin.

Kilpailun järjestelyistä itselläni ei ole moitteen sanaa. Reitit olivat hyvät. Varsinkin juoksureitti oli todella hieno, tarjosi mukavasti varjoa molemmissa päissä ja kisakeskuksen ohitus kahdesti kierroksella toi lisätsemppiä. Pyöräilyreitillä huolto toimi hyvin ja välillä säälitti ajaa huoltopisteen ohi, kun niin hyvin tarjosivat pulloja ja jaksoivat kannustaa. Viimeisellä kierroksella pyörällä ja juosten yritinkin muistaa kiittää kaikilla huoltopisteillä ja liikenteenohjaushommissa olleita. Hienon tapahtuman mahdollistitte meille. Katsojan kantilta oli kuitenkin ollut hankala löytää vaihtopaikkaa ja saada tietoja reitistä, mutta perille oli kannustusjoukotkin kuitenkin päässeet.
 
Kokonaisuudessaan suorituksesta jäi hyvä mieli ja tulokseen olen tyytyväinen. Erityinen yllätys oli hyvä uinti. Ehkä on aika heittää romukoppaan käsitys että kaikki triathlonistit ovat entisiä uimareita. Kyllä vähemmälläkin pärjää. Vauhdinjakoa on kyllä kehitettävä, ettei tarvitsisi masentavasti mennä aina joka kierroksella hitaammin. Ennen kisaa juoksuvauhdin arvionti aiheutti eniten pään vaivaa ja näköjään ihan reippaasti saa normaalia maraton-vauhtia hitaammin lähteä. Tällä kertaa juoksussa meni tunti kauemmin kuin keväällä Roomassa. Jotenkin kuitenkin jäi semmoinen fiilis että kun kerran vielä viimeiset kilometrit pysty vetämään vähän kovemmin juoksussa, niin kyllä kahdesta kympistä eteenpäin ois pitäny pystyä vähän kovempaa vetämään, kun mistään huippuvauhdeista ei kuitenkaan ole kysymys. Taitaa vaan tarvita kovia lyhyempiä kisoja joissa pakottaa itsensä äärirajoille, niin osaas sit piiskata itseään näissäkin koitoksissa.

Kisan jälkeen jalat oli kipeät kolme päivää, mutta tuntemukset ei olleet edes niin pahat kuin maratonin jälkeen. Ihan hyvin pääsi kyykkyyn ja ylös jo seuraavana päivänä. Jalkojen lisäksi ensimmäisenä päivänä myös selkä ja oikea rintalihas oli vähän kipeät. Viikko suorituksen jälkeen meni lähes täysin levossa, kun välttelin työmatkapyöräilyäkin ja ajoin pelkästään perjantaina töihin. Sunnuntaina 15 km hyötypyöräilyä ja tänään maanantaina jo pyörällä edes-takas töihin ja illalla kevyt puolen tunnin köpöttely metsässä koiran kanssa. Kroppa tuntuu ihan hyvältä ja tästä voi alkaa virittelemään treenejä rantamaratonia kohti.

1 kommentti: