Triathlonkauden avaus oli vuorossa Vantaan Kuusijärvellä. Kilpailuun en erityisesti valmistautunut ja harjoituskisana mentiin. Mukavasti oli taas porukkaa saapunut Kuusijärvelle. Paikalle tulo meinas mennä vähän viime tinkaan, mutta hyvin ehti ennen starttia jopa käydä järven vastarannalla verryttelyuinnilla.
Uintiin starttiin en menny ihan porukan kärkeen, vaikka paremman paikankin olisi voinut ottaa. Jonkun verran oli ruuhkaa alussa ja sadan metrin jälkeen vähän enemmän, kun porukka pysähteli ilmeisesti tähystämään tai putsaamaan laseja. Uinti tuntu oikeestaan koko matkan melkoselta hosumiselta eikä oikein rytmiin päässy. Uinnin lopussa kuulin omilta kannustusjoukoilta että olisin suunnilleen kymmenen paikkeilla, mutta en oikein sitä uskonut.
Vedestä ylös, märkäpuku pois ja pyöräilyvehkeet päälle. Paidan vedin päälle ja kengät jalkaan, kun päätin vauhdissa olla laittamatta sukkia. Vaihto meni ihan sutjakasti. Pyöräilyn alussa taisin ohittaa pari pyöräilijää, mutta takaa tuli ohi vähintään tuplasti enemmän. Vähän aikaa jaksoin roikkua perässä, mutta sitten tyydyin omaan vauhtiin. Pyöräily tuntu vähän raskaalta, mutta kun mittari näyttiä reilusti yli neljääkymppiä niin aattelin, että hyvin tää menee. "Takasuoralla" sain ajaa ihan ylhäisessä yksinäisyydessä ja mietin jo että oonko eksyny reitiltä. Ekan kierroksen lopussa taas mäessä taisteltiin vähän asemista. Toinen kierros oli lyhempi ja tuntukin menevän paljon nopeempaa. Lopun mäet oli taas tuskasia ja lopussa vielä muutama pyörä meni ohi, kun aloin jo löysäillä ja keskittyä juoksuun.
Vaihto meni taas sutjakasti, vaikkakin tuplasolmujen laittaminen kenkiin tuntu kestävän ikuisuuden. Aika alussa sain heti peesiin toisen juoksijan ja siinä pikku hiljaa ohiteltiin muutamia juoksijoita matkan aikana. Juoksussa oli mukava laskea vastaan tulevia juoksijoita ja arvioida omaa sijoitusta ja ennen kääntymistä näki ketä voisi saada vielä kiinni ja toisaalta kääntymisen jälkeen kuka tulee takaa kovaa. Paluumatkalla yks mies meni meistä heittämällä ohi ja paria askelta enempää en viitsinyt roikkua. Ennen järven kiertoa vielä yks nainen meni ohi ja tällä kertaa jaksoin jopa muutaman kymmenen metriä roikkua perässä. Järven takana yritin tiputtaa peesaajaa kyydistä, mutta siellä sitä vaan roikuttiin. Loppusuoralla käytiin vielä huikea taistelu ja nippa nappa selvisin pystyssä maaliin. Hävisin kuitenkin ehkä kymmenen senttiä, vaikka tarkat ajanottajat sai meille sekunnin eron. Juoksu kulki kyllä ihan hyvin ja koko matkan pysty painamaan hyvin. Lopussa tietysti kättelyt taistelukaverin kanssa.
Loppu aika oli 1.10.12, joten seuraavalla kerralla pitäs parantaa alle 1.10:n. Uinnin jälkeen olin omassa sarjassa 10. häviten parhaalle ajalle 30%, pyöräilyssä olin "vasta" 16. nopein häviten parhaalle 18% ja juoksussa olin jopa 6. nopein häviten parhaalle 8%. Pyöräreitti oli vähän eri kuin kaksi vuotta sitten kisatessani, mutta eiköhän tuloksia voi kuitenkin verrata. Kokonaisaika parani lähes 10 minuuttia, josta uinti minuutin, pyörä 4,5 minuuttia ja juoksu 4 minuuttia. Jotain kehitystä on siis kahdessa vuodessa tapahtunut.
perjantai 15. kesäkuuta 2012
tiistai 29. toukokuuta 2012
Giro d´Espoo
Tällä kertaa vuorossa oli henkilökohtaisesti ensimmäinen massapyöräilytapahtuma. Vähän pelon sekaisin tuntein mukaan lähdettiin eikä numero 313 antanut lisää luottamusta siihen, että hommasta ehjänä selvittäisiin. Päätavoitteena oli siis selvitä ehjänä maaliin ja 35 km/h keskivauhtia ajavaan ryhmään hyppäsin mukaan.
Ajoin kotoa parin kymmenen minuutin lämmittelyajon Tapiolaan ja paikalla olin reilu viis minuuttia ennen starttia. Hyvin kuitenkin pääsin tunkemaan itseni oikean ryhmän mukaan ja vauhtiin päästiin. Alussa piti mennä kai vähän hiljempaa saattoajoa auton perässä, mutta kyllä ihan reippailla sykkeillä sai alusta asti vetää. Alkuosalla reitistä aika paljon mutkia ja risteyksiä, joten jarrutuksia ja kiihdytyksiä riitti.
Kovin pitkälle ei päästy kun näkyi ensimmäinen parin pyöräilijän kolari. Itse ajelin alussa triathlonkisoista vanhaan muistiin jääneeseen tyyliin ja pidin reilua väliä edessä ajavaan. Tarkkana ja keskittyneenä sai kuitenkin koko ajan olla ja valmiina jarruttelemaan minä hetkenä hyvänsä. Ajan ja matkan etenemistä oli vähän vaikea hahmottaa, kun kelloa ja mittaria en juuri viitsinyt vilkuilla eikä reitillä ollut kilometrikylttejä. Söin sitten energiapatukkaa ja hörpin vettä ja urheilujuomaa fiiliksen mukaan.
Ajon aikana ootteli että milloinka alkaa se tasanen mukava vauhti ja jojoilu loppuu. Puolen välin kieppeillä alko jo reisissä tuntumaan alituinen kiihdyttely. Siinä oli sitten vähän isompi kolari, mutta siitäkin ilmeisesti kaikki selvisi säikähdyksellä, vaikka joku kurkki ojanpohjaltakin. Sen jälkeen oli aika tiukka kiihdytys porukan kiinni saamiseksi ja kun vielä hetken päästä taas sai vetää puolisen minuuttia ihan täysillä kunnes törmäsi lähes pysähtyneeseen ryhmään, niin uskohan siinä loppu.
Jossain kiihdytyksessä annoinkin periksi ja jäin jo sata-kakssataa metriä jälkeen. Tuntu tosi takkuselta polkea yksin ja tyydyin rauhassa mussuttamaan vähän patukkaa ja hörppimään vettä. Onneks takaa tuli kaks pyöräilijää, joiden peesiin pääsin ja edessä olevalla tosi mäkisellä ja mutkaisella osuudella saatiin ryhmä kiinni lopulta melko helposti. Fiilis oli kyllä tässä vaiheessa tosi hieno kun epätoivo vaihtu voitoksi.
Päätin soluttautua vähän edemmäksi ryhmään, jotta jojo-efekti ois vähän pienempi. Lisäksi aloin ajamaan ihan rohkeasti edessä olevan persuuksissa kiinni ja ajo helpottu huomattavasti. Ylämäissä ei sinänsä ollut ongelmaa vaan kevyellä vaihteella pyörittäen pysy helposti vauhdissa mukana. Jossain vaiheessa alko reisissä tuntua kramppien oireita, joten seisaalteen ei viitsinyt edes vetää.
Pätkä Veikkolasta Bembööleen oli ehdottomasti retken parasta antia. Näin isoilla ryhmillä mutkaiset ja mäkiset tiet aiheuttaa liikaa nykimistä, mutta isoa suht tasasta baanaa oli ilo ajaa. Ehkä sekin autto että tie oli tuttu ja oltiin kotiinpäin menossa. Sitten vielä Bodomin kierros ja Järvenperässä ryhmän vetäjät hyppäs hetkeks sivuun ja loppuun mentiin sitten omaa vauhtia. Siinäkin tuli joku kolari, kun osa vissiin pysähty ja osa jatko matkaa. Stubbi, joka oli vetämässä ryhmää, pahoitteli maalissa, että ei ois pitäny pysähtyä vaikka käskettiin.
Loppukirin alettua sai vähän taas hakea vauhtia, kun porukka meni sen verran eri tahtiin. Peesiä vaihdellen sitten Kauniaisten läpi Tapiolaan. Loppu oli mukavaa ajelua eikä edes Jorvin mäki tuntunut pahalta. Siinä sai maistaa todellista pyöräilytunnelmaa, kun kannustusta riitti ja tiehenkin oli kirjoitettu ison maailman tyyliin kannustuslauseita. Kauniaisissa vilkasin nopeusmittarin näyttävän reilua viittäkymppiä kun kaarrettiin radan ali. Viimesillä kilometreillä laitoin vielä reisistä loput voimat peliin ja menin ehkä reilun kymmenen pyöräilijän ohi, mutta äkkiä ne sieltä tuli mun voimien ehtyessä peesien turvin ohi.
Maalissa oli hyvät tarjoilut. Onnistuin saamaan jopa kokistölkin ja hernesoppakin maistui. Parasta kuitenkin oli ruisleipä voilla ja juustolla. Jonkun aikaa maalissa patsastelin ja sitten oli aika lähteä pyörittelemään hissukseen kotia kohti. Hyvin oli voimat jääneet reitille, mutta kotiin päästiin.
Tapahtumasta jäi kyllä hyvä maku ja kokemus oli hieno. Joka viikonloppu ei tommoseen leikkiin uskaltas lähteä mukaan. Sen verran suurelta riski joutua kolariin vaikuttaa. Pienemmissä parin kymmenen hengen porukoissa ajo ois varmasti miellyttävämpää, tasaisempaa ja turvallisempaa. Kova vauhti ja paljon pyöriä tuntuu paljon vaarallisemmalta kuin esim. suksilla massahiihdoissa, vaikka kyllä kaikella järjellä pyörän saa helpommin pysähtymään.
Paljon kovempi setti tuo oli kuin etukäteen osasin odottaa. Keskisykekin oli 147, kun etukäteen ajattelin sen olevan ehkä reilu 130. Matka oli 110km, aikaa meni 3h9min ja keskivauhti oli se n. 35km/h. Rohkeutta tarvis enemmän mutkiin ja uskallusta ajaa peesissä, jotta ei tarvis tehdä niin paljon töitä porukassa pysymisen eteen. Kovaa leikkiä se oli, mutta ehdottoman hieno kokemus. Sää suosi ja järjestelyt pelas.
Ajoin kotoa parin kymmenen minuutin lämmittelyajon Tapiolaan ja paikalla olin reilu viis minuuttia ennen starttia. Hyvin kuitenkin pääsin tunkemaan itseni oikean ryhmän mukaan ja vauhtiin päästiin. Alussa piti mennä kai vähän hiljempaa saattoajoa auton perässä, mutta kyllä ihan reippailla sykkeillä sai alusta asti vetää. Alkuosalla reitistä aika paljon mutkia ja risteyksiä, joten jarrutuksia ja kiihdytyksiä riitti.
Kovin pitkälle ei päästy kun näkyi ensimmäinen parin pyöräilijän kolari. Itse ajelin alussa triathlonkisoista vanhaan muistiin jääneeseen tyyliin ja pidin reilua väliä edessä ajavaan. Tarkkana ja keskittyneenä sai kuitenkin koko ajan olla ja valmiina jarruttelemaan minä hetkenä hyvänsä. Ajan ja matkan etenemistä oli vähän vaikea hahmottaa, kun kelloa ja mittaria en juuri viitsinyt vilkuilla eikä reitillä ollut kilometrikylttejä. Söin sitten energiapatukkaa ja hörpin vettä ja urheilujuomaa fiiliksen mukaan.
Ajon aikana ootteli että milloinka alkaa se tasanen mukava vauhti ja jojoilu loppuu. Puolen välin kieppeillä alko jo reisissä tuntumaan alituinen kiihdyttely. Siinä oli sitten vähän isompi kolari, mutta siitäkin ilmeisesti kaikki selvisi säikähdyksellä, vaikka joku kurkki ojanpohjaltakin. Sen jälkeen oli aika tiukka kiihdytys porukan kiinni saamiseksi ja kun vielä hetken päästä taas sai vetää puolisen minuuttia ihan täysillä kunnes törmäsi lähes pysähtyneeseen ryhmään, niin uskohan siinä loppu.
Jossain kiihdytyksessä annoinkin periksi ja jäin jo sata-kakssataa metriä jälkeen. Tuntu tosi takkuselta polkea yksin ja tyydyin rauhassa mussuttamaan vähän patukkaa ja hörppimään vettä. Onneks takaa tuli kaks pyöräilijää, joiden peesiin pääsin ja edessä olevalla tosi mäkisellä ja mutkaisella osuudella saatiin ryhmä kiinni lopulta melko helposti. Fiilis oli kyllä tässä vaiheessa tosi hieno kun epätoivo vaihtu voitoksi.
Päätin soluttautua vähän edemmäksi ryhmään, jotta jojo-efekti ois vähän pienempi. Lisäksi aloin ajamaan ihan rohkeasti edessä olevan persuuksissa kiinni ja ajo helpottu huomattavasti. Ylämäissä ei sinänsä ollut ongelmaa vaan kevyellä vaihteella pyörittäen pysy helposti vauhdissa mukana. Jossain vaiheessa alko reisissä tuntua kramppien oireita, joten seisaalteen ei viitsinyt edes vetää.
Pätkä Veikkolasta Bembööleen oli ehdottomasti retken parasta antia. Näin isoilla ryhmillä mutkaiset ja mäkiset tiet aiheuttaa liikaa nykimistä, mutta isoa suht tasasta baanaa oli ilo ajaa. Ehkä sekin autto että tie oli tuttu ja oltiin kotiinpäin menossa. Sitten vielä Bodomin kierros ja Järvenperässä ryhmän vetäjät hyppäs hetkeks sivuun ja loppuun mentiin sitten omaa vauhtia. Siinäkin tuli joku kolari, kun osa vissiin pysähty ja osa jatko matkaa. Stubbi, joka oli vetämässä ryhmää, pahoitteli maalissa, että ei ois pitäny pysähtyä vaikka käskettiin.
Loppukirin alettua sai vähän taas hakea vauhtia, kun porukka meni sen verran eri tahtiin. Peesiä vaihdellen sitten Kauniaisten läpi Tapiolaan. Loppu oli mukavaa ajelua eikä edes Jorvin mäki tuntunut pahalta. Siinä sai maistaa todellista pyöräilytunnelmaa, kun kannustusta riitti ja tiehenkin oli kirjoitettu ison maailman tyyliin kannustuslauseita. Kauniaisissa vilkasin nopeusmittarin näyttävän reilua viittäkymppiä kun kaarrettiin radan ali. Viimesillä kilometreillä laitoin vielä reisistä loput voimat peliin ja menin ehkä reilun kymmenen pyöräilijän ohi, mutta äkkiä ne sieltä tuli mun voimien ehtyessä peesien turvin ohi.
Maalissa oli hyvät tarjoilut. Onnistuin saamaan jopa kokistölkin ja hernesoppakin maistui. Parasta kuitenkin oli ruisleipä voilla ja juustolla. Jonkun aikaa maalissa patsastelin ja sitten oli aika lähteä pyörittelemään hissukseen kotia kohti. Hyvin oli voimat jääneet reitille, mutta kotiin päästiin.
Tapahtumasta jäi kyllä hyvä maku ja kokemus oli hieno. Joka viikonloppu ei tommoseen leikkiin uskaltas lähteä mukaan. Sen verran suurelta riski joutua kolariin vaikuttaa. Pienemmissä parin kymmenen hengen porukoissa ajo ois varmasti miellyttävämpää, tasaisempaa ja turvallisempaa. Kova vauhti ja paljon pyöriä tuntuu paljon vaarallisemmalta kuin esim. suksilla massahiihdoissa, vaikka kyllä kaikella järjellä pyörän saa helpommin pysähtymään.
Paljon kovempi setti tuo oli kuin etukäteen osasin odottaa. Keskisykekin oli 147, kun etukäteen ajattelin sen olevan ehkä reilu 130. Matka oli 110km, aikaa meni 3h9min ja keskivauhti oli se n. 35km/h. Rohkeutta tarvis enemmän mutkiin ja uskallusta ajaa peesissä, jotta ei tarvis tehdä niin paljon töitä porukassa pysymisen eteen. Kovaa leikkiä se oli, mutta ehdottoman hieno kokemus. Sää suosi ja järjestelyt pelas.
perjantai 25. toukokuuta 2012
Kurren Kierros
Kevään toinen kympin kisa, jossa oli tarkotus parantaa edellisen kisan ennätystä ja haaveena oli myös "maagisen" 40 minuutin alitus. Reitti tosin oli haastava ja mäkinen, joten tiukkaa homma tulisi tekemään.
Kisaa edeltävällä viikolla yritin tehdä pari tehokasta juoksutreeniä, mutta palautuminen HCR:stä ja sitä seuraavan viikon seikkailukisasta oli selkeesti kesken. Tarkotus oli juosta 8km 4.15 vauhtia eli hitaampaa kuin HCR:ssä, mutta pakko oli jakaa neljän ja kolmen kilometrin pätkiin ja huilia kilsa välissä. Toinen treeni oli 5x1000m 2 minuutin palautuksilla tarkotuksena juosta 3.50-3.40 vauhtia joka vedolla aikaa parantaen. Eka veto meni vielä tavotteen mukaan, mutta sitten vauhti laski joka vedolla ja viimenen niukasti alle 4 minuuttia. Kaks päivää ennen kisaa kuitenkin 3km 4.00 vauhtia meni ihan kohtuullisesti, joten palautuminen oli kuitenkin selkeesti edenny ja kisapäivänä tuntui hyvältä.
Kisa päivä alko vähän heikosti kun töissä tuli huonoja uutisia, mutta eipä nuo juoksua onnistunu pilaamaan. Sen verran kuitenkin ehkä häiritsi keskittymistä, että unohdin sykemittarin kellon housujen taskuun töihin. Söin päivällisen kolmisen tuntia ennen kisaa ja sen jälkeen puoli litraa urheilujuomaa. Ajelin bussilla ajoissa kisapaikalle ja tungosta siellä ei ollut. Vartin verran kävin verryttelemässä ja tutustumassa reitin alkuun.
Kelloa ei tosiaan ollut mukana ja jouduin virittämään puhelimen ja nappikuulokkeet huutelemaan väliaikoja kilometrin välein, että olisi jotain hajua vauhdista. Träkkäyksen starttasin minuutti ennen starttia ja olin varma että jossain kohdassa menen aikojen kanssa sekaisin. Lähtöpaikalla ei ollut tungosta ja sai lähteä hyvistä asemista. Kymmenisen juoksijaa karkasi heti alussa ja ekan kilometrin aikana vielä jokunen meni ohi. Ekan kilometrin kohdalla menin jo halpaan kun puhelin huuteli ajaksi 4.53 ei voinut niin hitaasti mennä, mutta sitten muistin vähentää minuutin. Alku vauhti ei tällä kertaa ollut ihan liian kova.
Nopeasti löysin hyvän peesin ja hetken mietin jäänkö siihen vaikka vauhti on vähän liian kova. Päätin kuitenkin että tähän junaan pitää lähteä jos neljänkympin alle aikoo. Siinä olikin hyvä vetää. Jossain kohdassa jäinkin muutaman metrin "mustapaidasta" kun jäin "oranssipaidan" peesiin, mutta onneksi sain alamäessä kiinni. Kolmisen kilometrin kohdalla oli myös omat kannustusjoukot tsemppaamassa ja kummasti ne toi virtaa kun meinasin vilkutellessa juosta peesattavan päälle, mutta onnistuin välttämään törmäyksen. Sen jälkeen oli hyvä peesailla radanvarren vastatuuliosuudella ja vauhti tuntu just sopivalta. Jossain vaiheessa harmitti kengän pohjassa olevaan rakoon jääneet pari kiveä, jotka rahisi inhottavasti asfaltilla, mutta parista potkimisyrityksestä huolimatta ne ei sieltä lähteneet.
Eka vitonen meni vähän reiluun 19 ja puoleen minuuttiin, joten hyvin oli aloitettu. Toisella puolikkaalla tulisi kuitenkin olemaan enemmän ylämäkiä ja väsykin varmaan ehtis tulla. Kuuden kilometrin kohdalla risteyksessä peesini juoksi vähän epäoptimaalisesti risteyksessä ja itsekin oletin reitin jatkuvan suoraan, mutta käännyttiinkin oikealle ja niin tuli mun vuoro vetää. Vauhti oli aavistuksen hidastunu ylämäistä johtuen, mutta seitsemään kilometriin asti meni ihan hyvin. Sitten alko painamaan kukaan ei kuitenkaan tullut ohi, joten yritin vain painaa parhaani mukaan.
Yhdeksäs kilometri tuntui kestävän ikuisuuden ja kellokin huuteli sellaisia aikoja että tiukkaa neljän kympin alitus tulisi tekemään. Lopussa oli vielä pari ikävää pientä nousua joissa jälkimmäisessä tais kolme juoksijaa kirmata ohi. Loppukirikään ei oikein irronu ja tulin "mustapaidan" vanavedessä maaliin, mutta ilmeisesti vauhti ei kuitenkaan täysin hyytyny vaikka kovile otti ja maaliin saavuin ajassa 39.55. Maalisuoralla ilme oli kuulemma pahin mitä minulta on juoksukisoissa nähty. Alitus onnistui ja loisto fiilis maalissa. Kiittelin vielä "mustapaitaa" hyvästä vetoavusta.
Tuloksista en omaa nimeäni löytänyt, mutta sekin korjattaneen. Oli ilmeisesti menny numero sekasin jonkun kuntosarjalaisen kanssa. Tapahtuma oli oikein mukava eikä järjestelyissä ollut moittimista. Hyvin oli porukkaa saatu reitin varrelle ohjaamaan juoksijoita. Vielä kun saatas Granipäivien yleisö kannustamaan juoksijoita. Mukava oli juosta tutussa ympäristössä ihan kotikonnuilla.
Nyt on kevään vauhtirypistykset tehty juoksussa ja katse kohdistuu triathlon puolelle. Tosin ennen triathlonkauden avausta luvassa on vielä Giro d'Espoo pyöräily.
Kisaa edeltävällä viikolla yritin tehdä pari tehokasta juoksutreeniä, mutta palautuminen HCR:stä ja sitä seuraavan viikon seikkailukisasta oli selkeesti kesken. Tarkotus oli juosta 8km 4.15 vauhtia eli hitaampaa kuin HCR:ssä, mutta pakko oli jakaa neljän ja kolmen kilometrin pätkiin ja huilia kilsa välissä. Toinen treeni oli 5x1000m 2 minuutin palautuksilla tarkotuksena juosta 3.50-3.40 vauhtia joka vedolla aikaa parantaen. Eka veto meni vielä tavotteen mukaan, mutta sitten vauhti laski joka vedolla ja viimenen niukasti alle 4 minuuttia. Kaks päivää ennen kisaa kuitenkin 3km 4.00 vauhtia meni ihan kohtuullisesti, joten palautuminen oli kuitenkin selkeesti edenny ja kisapäivänä tuntui hyvältä.
Kisa päivä alko vähän heikosti kun töissä tuli huonoja uutisia, mutta eipä nuo juoksua onnistunu pilaamaan. Sen verran kuitenkin ehkä häiritsi keskittymistä, että unohdin sykemittarin kellon housujen taskuun töihin. Söin päivällisen kolmisen tuntia ennen kisaa ja sen jälkeen puoli litraa urheilujuomaa. Ajelin bussilla ajoissa kisapaikalle ja tungosta siellä ei ollut. Vartin verran kävin verryttelemässä ja tutustumassa reitin alkuun.
Kelloa ei tosiaan ollut mukana ja jouduin virittämään puhelimen ja nappikuulokkeet huutelemaan väliaikoja kilometrin välein, että olisi jotain hajua vauhdista. Träkkäyksen starttasin minuutti ennen starttia ja olin varma että jossain kohdassa menen aikojen kanssa sekaisin. Lähtöpaikalla ei ollut tungosta ja sai lähteä hyvistä asemista. Kymmenisen juoksijaa karkasi heti alussa ja ekan kilometrin aikana vielä jokunen meni ohi. Ekan kilometrin kohdalla menin jo halpaan kun puhelin huuteli ajaksi 4.53 ei voinut niin hitaasti mennä, mutta sitten muistin vähentää minuutin. Alku vauhti ei tällä kertaa ollut ihan liian kova.
Nopeasti löysin hyvän peesin ja hetken mietin jäänkö siihen vaikka vauhti on vähän liian kova. Päätin kuitenkin että tähän junaan pitää lähteä jos neljänkympin alle aikoo. Siinä olikin hyvä vetää. Jossain kohdassa jäinkin muutaman metrin "mustapaidasta" kun jäin "oranssipaidan" peesiin, mutta onneksi sain alamäessä kiinni. Kolmisen kilometrin kohdalla oli myös omat kannustusjoukot tsemppaamassa ja kummasti ne toi virtaa kun meinasin vilkutellessa juosta peesattavan päälle, mutta onnistuin välttämään törmäyksen. Sen jälkeen oli hyvä peesailla radanvarren vastatuuliosuudella ja vauhti tuntu just sopivalta. Jossain vaiheessa harmitti kengän pohjassa olevaan rakoon jääneet pari kiveä, jotka rahisi inhottavasti asfaltilla, mutta parista potkimisyrityksestä huolimatta ne ei sieltä lähteneet.
Eka vitonen meni vähän reiluun 19 ja puoleen minuuttiin, joten hyvin oli aloitettu. Toisella puolikkaalla tulisi kuitenkin olemaan enemmän ylämäkiä ja väsykin varmaan ehtis tulla. Kuuden kilometrin kohdalla risteyksessä peesini juoksi vähän epäoptimaalisesti risteyksessä ja itsekin oletin reitin jatkuvan suoraan, mutta käännyttiinkin oikealle ja niin tuli mun vuoro vetää. Vauhti oli aavistuksen hidastunu ylämäistä johtuen, mutta seitsemään kilometriin asti meni ihan hyvin. Sitten alko painamaan kukaan ei kuitenkaan tullut ohi, joten yritin vain painaa parhaani mukaan.
Yhdeksäs kilometri tuntui kestävän ikuisuuden ja kellokin huuteli sellaisia aikoja että tiukkaa neljän kympin alitus tulisi tekemään. Lopussa oli vielä pari ikävää pientä nousua joissa jälkimmäisessä tais kolme juoksijaa kirmata ohi. Loppukirikään ei oikein irronu ja tulin "mustapaidan" vanavedessä maaliin, mutta ilmeisesti vauhti ei kuitenkaan täysin hyytyny vaikka kovile otti ja maaliin saavuin ajassa 39.55. Maalisuoralla ilme oli kuulemma pahin mitä minulta on juoksukisoissa nähty. Alitus onnistui ja loisto fiilis maalissa. Kiittelin vielä "mustapaitaa" hyvästä vetoavusta.
Tuloksista en omaa nimeäni löytänyt, mutta sekin korjattaneen. Oli ilmeisesti menny numero sekasin jonkun kuntosarjalaisen kanssa. Tapahtuma oli oikein mukava eikä järjestelyissä ollut moittimista. Hyvin oli porukkaa saatu reitin varrelle ohjaamaan juoksijoita. Vielä kun saatas Granipäivien yleisö kannustamaan juoksijoita. Mukava oli juosta tutussa ympäristössä ihan kotikonnuilla.
Nyt on kevään vauhtirypistykset tehty juoksussa ja katse kohdistuu triathlon puolelle. Tosin ennen triathlonkauden avausta luvassa on vielä Giro d'Espoo pyöräily.
lauantai 19. toukokuuta 2012
Spring Adventure
Kauden seikkailukisa avaus käytiin Karkkilassa Spring Adventuren merkeissä. Edeltävällä viikolla tuli haettua vähän tuntumaa suunnistukseen aluerasteilla ja keskuspuiston kiintorasteilla ja eihän se suunnistus ihan täysin putkeen mennyt, mutta muituipa siinä mieleen ainakin joitain perusasioita eikä kisassa tarvii ihan niin tyhmiä virheitä tehdä, kun suunnistusvastuu oli minulla. Viikon pyöräintervallikin tuli tehtyä metsäpoluilla, joten maastoajoakin tuli vähän treenattua. Parina tällä kertaa seikkailukisadebyytin tehnyt lätkäjoukkuekaveri Pasi ja vaikka ensikertalaista taisi kisa etukäteen mietityttää hyvin se meni.
Kisa alkoi tonnin juoksulla radalla ja se otettiin suht iisisti, kuitenkin niin että siinä vähän hengästyy. Taas tuli todettua että alkuverryttely ei ois välttämättä huono asia, jos haluais olla alkurynnistyksessä mukana, mutta eiköhän tuossa 6,5 tunnissa ehtisi kone käyntiin. Ratajuoksun jälkeen haettiin pari rastia metsästä. Kengiksi olin valinnut tavan lenkkarit ja maastojuoksutossut oli repussa odottamassa seuraavia juoksuosuuksia. Ois kyllä ollu maastokengille käyttöä jo tuolla osuudella. Vähän oli polut hukassa tässä suunnistuksessa, mutta ilmeisesti kartta ei ihan pitänyt paikkaansa. Suunta oli kyllä koko ajan oikea, joten ei hätää.
Juoksun jälkeen pyörän selkään ja lyhyt siirtyminen Alhovuorelle, jonka päälle ajettiin pyörällä. Siellä oli vuorossa viuhkasuunnistusta ja yllättäen keskusrasti oli rinteen huipulla. Neljä kertaa saatiin juosta mäki alas ja raahustaa ylös. Pohkeissa ja reisissä kyllä hyvin tuntu tuo kiipeäminen. Sitten pyörällä vauhdikkaasti alas ja pidemmälle pyöräosuudelle, joka sisälsi tietä, polkua ja pyörän talutusta metsässä. Osuipa matkalle keskellä ei mitään ollut uusi asfaltoitu mökkitie, joka vähän kummastutti kun Karkkilan keskustassakaan teitä ei ollut päällystetty. Pyöräosuudella oli mahdollisuus erilaisiin reitinvalintoihin ja taidettiin mennä vähän pidemmän kautta, kun ei oikein saatu selvää pääseekö toista reittiä kiertämään kielletyn tien. Pyörä kulki molemmilla ihan hyvin ja taidettiin jokunen joukkue ohittaakkin.
Pyöräilyn jälkeen kanootin selkään ja vaikka ilolla odotti kajakkimelontaa, niin ei sekään ihan lastenleikkiä ollut, mutta selkeesti mukavampaa kuin inkkarilla vääntäminen. Tuuli oli ihan reipas ja melonnan aikana ehti kastua aika hyvin. Loppupuolella alko olla jo aika kylmä vaikka kaks viimestä rastiväliä yritti meloa niin kovaa kuin vain pääsee. Kajakissa oli se hyvä puoli että kartan sai hyvin näkyviin kannen päälle verrattuna siihen että se pyörii märkänä inkkarin pohjalla. Jännitystä melontaan saatiin kuin huolimattomasti katsoin rastin olevan sillan alla, vaikka se olikin siltaa ennen olevan sähkölinjan kohdalla. Rastilippua siinä ei tietenkään ollu, joten ohi mennessäkään sitä ei huomattu. Melottiin sillan alle ja kateltiin rastia ja huomattiin että virta alko viedä kanoottia. Nopeesti saatiin kuitenkin vauhti pysäytettyä, mutta takasin melominen ei ollut ihan niin helppoa. Kajakki käänty aina vinoon, mutta rannasta tukea hakien saatiin taisteltua kulkupeli sillan oikealle puolelle. Toinen mielenkiintoinen osuus oli joen pätkä, jossa mentiin kaatuneiden puiden ali ja muutakin puskaa siellä oli ihan riittämiin. Ongelmana oli se että meloin reppuselässä eikä taakse päässy taipumaan oikein hyvin. Jotenkin kuitenkin päästiin naama puita raapien niiden ali. Tällä pätkällä aurinkokin pilkisti pari kertaa ja yhdessä kohtaa oli todella maaginen tunnelma, kun auringossa loistavat aivan hennon vaalean vihreät puut heijastuivat vedestä ja oltiin täysin vihreyden ympäröiminä.
Mellonnan jälkeen molemmat oltiin ihan jäässä ja yritettiin vaan jotenkin selvitä viiden minuutin siirtymä pyörillä vaihtopaikalle ja juoksemaan. Jätin märät hanskat pois ja vaihdoin kuivat sukat ennen juoksua, mutta tovi siinä meni ennen kuin lämpeni. Juoksun alussa päästiin ylittämään köydellä valjaista riippuen joki. Hyvin saatiin taktikoitua menemällä parin tiimin ohi lyhyellä juoksupätkällä eikä köysillä tarvinnut odotella ollenkaan. Köysi tehtävä oli helppo ja ihan hauska vaikka vähän käsivoimia se vaatikin. Toisella rastillakin piti olla questi, mutta ilmeisesti olisi ollut liian vaarallista laittaa rasti myllyn rikkonaisen ja liukkaan alatasanteen päähän ja se olikin ihan helposti otettavissa.
Ennen juoksua oli jo selvää että ei ehdetä koko rataa läpi. Kolme rastia jätettiin ottamatta ja suunnattiin maaliin. Pasi alko olla jo kaikkensa antanut viimeisillä kilometreillä. Aavistuksen reippaammin olisin voinut juosta, mutta eipä silläkään vauhdilla ois enempää rasteja haettu kun seuraava ois tuono sen verran lisälenkkiä. Maalissa oltiin noin 15 minuutia yliajalla, mutta tässä uudessa formaatissa oli fiksumpi hakea ekstra rasti ja ottaa yliajasta sakkoja kuin tulla ajoissa maaliin. Sijoitus oli kymmenes joka sivuaa mun parasta miesten kilpasarjassa, joten hyvinhän se meni.
Maalissa päästiin suihkuun ja just viime hetkillä ehdittiin vielä lohikeitolle ennen kuin soppatykki lähti matkoihinsa. Keitto olikin maittavaa ja lämmitti mukavasti. Meidän jälkeenkin porukka kyseli vielä ruuan perään ja varmasti harmitti kun keitot oli jo viety. Pyörän pesupaikkaakin kaipailtiin, kun sen verran kuraan pyörät saatiin märässä metsässä. Minä vielä upotin yhdessä kohdassa pyörän kunnon mutalammikkoon ja sen jälkeen olikin ilo ajella tiellä mudan lentäessä.
Kuus ja puol tuntia meni taas siivillä ja kisa oli kokonaisuutena hieno. Arviolta matkaa taitettiin 19km jalan, 9km meloen ja 48km pyörällä. Kiitoksia joukkuekaverille!
Kisa alkoi tonnin juoksulla radalla ja se otettiin suht iisisti, kuitenkin niin että siinä vähän hengästyy. Taas tuli todettua että alkuverryttely ei ois välttämättä huono asia, jos haluais olla alkurynnistyksessä mukana, mutta eiköhän tuossa 6,5 tunnissa ehtisi kone käyntiin. Ratajuoksun jälkeen haettiin pari rastia metsästä. Kengiksi olin valinnut tavan lenkkarit ja maastojuoksutossut oli repussa odottamassa seuraavia juoksuosuuksia. Ois kyllä ollu maastokengille käyttöä jo tuolla osuudella. Vähän oli polut hukassa tässä suunnistuksessa, mutta ilmeisesti kartta ei ihan pitänyt paikkaansa. Suunta oli kyllä koko ajan oikea, joten ei hätää.
Juoksun jälkeen pyörän selkään ja lyhyt siirtyminen Alhovuorelle, jonka päälle ajettiin pyörällä. Siellä oli vuorossa viuhkasuunnistusta ja yllättäen keskusrasti oli rinteen huipulla. Neljä kertaa saatiin juosta mäki alas ja raahustaa ylös. Pohkeissa ja reisissä kyllä hyvin tuntu tuo kiipeäminen. Sitten pyörällä vauhdikkaasti alas ja pidemmälle pyöräosuudelle, joka sisälsi tietä, polkua ja pyörän talutusta metsässä. Osuipa matkalle keskellä ei mitään ollut uusi asfaltoitu mökkitie, joka vähän kummastutti kun Karkkilan keskustassakaan teitä ei ollut päällystetty. Pyöräosuudella oli mahdollisuus erilaisiin reitinvalintoihin ja taidettiin mennä vähän pidemmän kautta, kun ei oikein saatu selvää pääseekö toista reittiä kiertämään kielletyn tien. Pyörä kulki molemmilla ihan hyvin ja taidettiin jokunen joukkue ohittaakkin.
Pyöräilyn jälkeen kanootin selkään ja vaikka ilolla odotti kajakkimelontaa, niin ei sekään ihan lastenleikkiä ollut, mutta selkeesti mukavampaa kuin inkkarilla vääntäminen. Tuuli oli ihan reipas ja melonnan aikana ehti kastua aika hyvin. Loppupuolella alko olla jo aika kylmä vaikka kaks viimestä rastiväliä yritti meloa niin kovaa kuin vain pääsee. Kajakissa oli se hyvä puoli että kartan sai hyvin näkyviin kannen päälle verrattuna siihen että se pyörii märkänä inkkarin pohjalla. Jännitystä melontaan saatiin kuin huolimattomasti katsoin rastin olevan sillan alla, vaikka se olikin siltaa ennen olevan sähkölinjan kohdalla. Rastilippua siinä ei tietenkään ollu, joten ohi mennessäkään sitä ei huomattu. Melottiin sillan alle ja kateltiin rastia ja huomattiin että virta alko viedä kanoottia. Nopeesti saatiin kuitenkin vauhti pysäytettyä, mutta takasin melominen ei ollut ihan niin helppoa. Kajakki käänty aina vinoon, mutta rannasta tukea hakien saatiin taisteltua kulkupeli sillan oikealle puolelle. Toinen mielenkiintoinen osuus oli joen pätkä, jossa mentiin kaatuneiden puiden ali ja muutakin puskaa siellä oli ihan riittämiin. Ongelmana oli se että meloin reppuselässä eikä taakse päässy taipumaan oikein hyvin. Jotenkin kuitenkin päästiin naama puita raapien niiden ali. Tällä pätkällä aurinkokin pilkisti pari kertaa ja yhdessä kohtaa oli todella maaginen tunnelma, kun auringossa loistavat aivan hennon vaalean vihreät puut heijastuivat vedestä ja oltiin täysin vihreyden ympäröiminä.
Mellonnan jälkeen molemmat oltiin ihan jäässä ja yritettiin vaan jotenkin selvitä viiden minuutin siirtymä pyörillä vaihtopaikalle ja juoksemaan. Jätin märät hanskat pois ja vaihdoin kuivat sukat ennen juoksua, mutta tovi siinä meni ennen kuin lämpeni. Juoksun alussa päästiin ylittämään köydellä valjaista riippuen joki. Hyvin saatiin taktikoitua menemällä parin tiimin ohi lyhyellä juoksupätkällä eikä köysillä tarvinnut odotella ollenkaan. Köysi tehtävä oli helppo ja ihan hauska vaikka vähän käsivoimia se vaatikin. Toisella rastillakin piti olla questi, mutta ilmeisesti olisi ollut liian vaarallista laittaa rasti myllyn rikkonaisen ja liukkaan alatasanteen päähän ja se olikin ihan helposti otettavissa.
Ennen juoksua oli jo selvää että ei ehdetä koko rataa läpi. Kolme rastia jätettiin ottamatta ja suunnattiin maaliin. Pasi alko olla jo kaikkensa antanut viimeisillä kilometreillä. Aavistuksen reippaammin olisin voinut juosta, mutta eipä silläkään vauhdilla ois enempää rasteja haettu kun seuraava ois tuono sen verran lisälenkkiä. Maalissa oltiin noin 15 minuutia yliajalla, mutta tässä uudessa formaatissa oli fiksumpi hakea ekstra rasti ja ottaa yliajasta sakkoja kuin tulla ajoissa maaliin. Sijoitus oli kymmenes joka sivuaa mun parasta miesten kilpasarjassa, joten hyvinhän se meni.
Maalissa päästiin suihkuun ja just viime hetkillä ehdittiin vielä lohikeitolle ennen kuin soppatykki lähti matkoihinsa. Keitto olikin maittavaa ja lämmitti mukavasti. Meidän jälkeenkin porukka kyseli vielä ruuan perään ja varmasti harmitti kun keitot oli jo viety. Pyörän pesupaikkaakin kaipailtiin, kun sen verran kuraan pyörät saatiin märässä metsässä. Minä vielä upotin yhdessä kohdassa pyörän kunnon mutalammikkoon ja sen jälkeen olikin ilo ajella tiellä mudan lentäessä.
Kuus ja puol tuntia meni taas siivillä ja kisa oli kokonaisuutena hieno. Arviolta matkaa taitettiin 19km jalan, 9km meloen ja 48km pyörällä. Kiitoksia joukkuekaverille!
maanantai 7. toukokuuta 2012
Helsinki City Run
Puolimaratonia en ollu juossutkaan sitten vuoden 2006 HCR:n ja silloinkin vedin ekat 15km tulevan maratonin tavotevauhtia ja vasta lopun kovempaa, joten todellista kokemusta puolikkaan vetämisestä täysillä ei ollut. Tavoitteeksi kuitenkin 1.30, joka tuntui aika kovalta viikko sitten juostun kympin jälkeen. Aikaa kympille tuhlaantui 40.42, joten vaan 11s/kilometri hitaampa ois lupa juosta yli tuplamatka.
Treenit sinänsä oli mennyt hyvin tosin juoksua takana tauon jälkeen vain 8 viikkoa. Viikko kilometritkään ei mitään kummosia olleet 27, 35, 37, 29, 37, 43, 51 ja 14+puolimaraton. Juoksukertoja tuli 3-4 viikossa. Näin mentiin:
Juoksua edeltävällä viikolla hermokipu vasemmassa pakarassa äityi kovemmaksi ja seisoskelin töissä suurimman osan päivistä to ja pe, vaikka jalkoja ois tehny mieli säästää. Muuten tunnelmat ennen juoksua oli ihan hyvät, vaikka edellisen viikonlopun kympin kisa ei mennyt ihan huikeimpien odotuksien mukaisesti. Uskoin että mahdollisuudet alle 1.30 olisi olemassa, vaikkakin tiukkaa se tulisi tekemään. Tuntu kuitenkin että mulle helpompi on juosta puolikas alle 1.30 kuin kymppi alle 40min.
Mitään kovin ihmeellisiä tankkauksia en kisaan tehnyt. Tais olla ke, to ja pe töissä eväänä yks ekstra banaani, jonka popsin ja perjantai-iltana havahduin, että vois ehkä aavistuksen normaalia enemmän yrittää juoda ja Suomen pelistä huolimatta vettä. Lauantaina ehdin keitellä mannapuurot ja näköjään juoksu kulkee ilman hillosilmääkin. Reilu kaks ja puol tuntia ennen starttia söin vielä kohtuullisen annoksen makaronilaatikkoa ja salaattia. Sen jälkeen enää puol litraa urheilujuomaa eli hunaja, suola, sitruunamehu, vesi sekotusta ennen starttia.
Kisafiilikset nousi ajellessa kohti stadionia tai kyydissä istuessa kun sain privaattikuljetuksen ja tuntu oikealle valinnalle tulla massiiviseen HCR:ään seuraavan päivän sympaattisen pienen "kotikisan" sijaan. Ennen vaatteiden vaihtoa kävin kurkkaamassa katsomon puolelta stadionia ja kohottaa tunnelmaa. Sitten vaatteidein vaihtoon ja siellä olikin aika ryysis. Ainakin viitisen minuuttia sai jonottaa, että pääs jättämään varusteet, mutta aikaa jäi kuitenkin just sopivasti pieneen lämmittelyyn. Kävin radan toisella puolella hölkkäilemässä kymmenisen minuuttia ja tein pari lyhyttä kiihdytystä.
Sitten vaan hakemaan hyvää lähtöpaikkaa. Seuraavan lähtöryhmän juoksijoitakin oli jo ryhmittynyt lähtösuoralle aika paljon, mutta aika sopusasti siellä pysty puikkelehtimaan oman lähtöryhmän etujoukkoihin. Viimeset kymmenet metrit menin kyllä pientareen puolelta ja sitten päätin jäädä paikoilleen kun näin jonkun kädessä 1.30 vauhtiin tähtäävän väliaikarannekkeen. Vielä useita satoja juoksijoita oli varmaan edessä, mutta enempää en viitsinyt mennä eteenpäin.
Tarkotus oli taas yrittää lähtee suht rauhallisesti liikkeelle, mutta vaikka muka varovaisesti lähdin ja katselin jopa sykettä niin eka kilometri 3.50 eli ihan liian kovaa. Ensimmäiset kaks-kolme kilometriä oli ruuhkaisaa, mutta sen jälkeen tilaa alko olla. Muutaman ekan kilometrin aikana vauhtia ei saanut millään kohdalleen ja kilometri ajat heitteli ton ekan ja 4.30 välillä. Ajattelin että kilometri tolpat ei voi olla oikeilla kohdilla. Tosin oli siinä alkupuolella muutamia mäkiäkin, jotka vaikutti. Sitäkin ihmettelin kun ekojen kilometrien aikana oli paljon juoksijoita, jotka puuskutti jo ihan henkihieverissä. Omat kannututs joukot bongasin siinä 7 kilometrin kohdalla ja siihen asti oltiin menty ihan cruisailuvaihteella hyvissä fiiliksissä.
Kahdeksan kilometrin kohdalla muistan jonkun takaa ohi tulleen kysyneen väliaikaa ja suunnilleen 4.10 vauhtia oltiin siinä kohdassa menty. Totesin vaan että liian kovaa oon kyllä alottanu ja päätin olla lähtemättä peesiin. Vauhti lukkiutu mukavasti 4.10 kieppeille ja sitä sitten mentiin. Puolen välin kohdalla juoksu tuntu tosi hyvälle ja jalat vaan vei vain väkisin eteenpäin tuota vauhtia, joten mitäpä sitä sitten hiljentämään. Selkiä tuli tasaiseen tahtiin vastaan, mikä toi lisätsemppiä. Puolivälissä aika 44.01 eli minuutti edellä tavoitevauhtia.
Pikku-Huopalahdessa oli ehkä fiilis korkeimmillaan, kun lasketteli sinne rantaan ja ämyreistä kuului Fintelligenssin... ööö olikohan se "Mikä boogie". Aika pian sen jälkeen siinä 14-15km kohdalla alko tulla ekat väsymisen tunteet ja pari kilometriä meni 4.20 vauhtia. Selkiä tuli hiljalleen kuitenkin vastaan ja vaikka teki mieli en tyytyny jäämään peesailemaan vaan ohituskaistalle vaan. Sitten taas yks nopeempi kilometri ja olin varma, että tästä jaksetaan maaliin hyvissä ajoin. Vaikemmilla kohdilla piti kuitenkin yrittää laskea mitä vauhtia vaaditaan 1.30 alitukseen ja usko siihen säily.
Pikku-Huopalahdesta nousu ylös ja viimeset muutamat kilometrit jäljellä. Niin kovaa painoin kuin vaan kintuista pääsi ja onnistuin pitämään vauhdin hyvänä. Lopussa oli vielä muutama tiukka nousu. Inhottava paikka oli nousu siihen stadioniin kupeeseen jalkapallostadionin puolella, kun mäen päällä tuulikin hyökkäsi vastaan. Onneksi siitä sai lasketella alas viimeselle sakkolenkille. Kidutusta pistää juoksemaan stadionin vierestä ja sitten vielä kilometrin lenkille. Sitten vielä nousu kohti maratonporttia ja mäen päällä pysty tosissaan alottamaan loppukirin. Portilla vilkasin kelloa ja katsoin että pienet mahdollisuudet on alle 1.28:aan ja lisäsin vauhtia omasta mielestäni huimasti. Stadionilla kaarteen puolivälissä vielä pari pykälää isommalle ja vauhti tuntu huimalta, vaikka ei videolta siltä näyttäny.
Stadionillakin pääsin vielä parista juoksijasta ohi ja ei muuta kuin kädet kohti kattoa hienosti menneen juoksun merkiksi. Tuuletuskin alko kuvista päätelleen jo hyvissä ajoin ennen maalia. Kellot pysähty aikaan 1.27.59, joka oli kyllä parempi mitä uskalsin toivoa. Aivan huikeeta!
Maalissa bongasin katsomosta yhden hengen kannustusjoukkoni ja saatiin otettua kuva ja vaihtamaan ensi tunnelmat juoksun jälkeen. Sitten keräilemään evästä maalissa. Juomista ehdin jo etsiä kunnes viimein huomasin, että sitä on ihan viimesissä pisteissä stadionin toisessa päässä. Ois ollu kyllä kiva saada heti jotain juotavaa. Matkan aikana taisin juoda juomapisteillä pari hörppyä urheilujuomaa lukuunottamatta toista juomapistettä, jossa otin vain vettä. Geeliä kannoin turhaan hätävarana takataskussa.
Varovaisesti kiipesin portaita katsomoon hakemaan kamoja, mutta kramppeja ei tullut. Takareidet ja pohkeet kyllä vähän jumahti juoksun jälkeen. Ulos mennessä päätin käydä vielä ravisteluhieronnassa, kun semmosta tarjottiin eikä jonojakaan ollu. Hyvälle se kyllä tuntukin.
Nyt sitten vähän palauttelua, ens viikonloppuna seikkailua Karkkilassa. Sitten ehtii tekemään pari kunnon juoksutreeniä ennen toukokuun lopussa olevaa Kurren kierroksen kymppiä, vaikka reitti ei nopea olekaan, jotenkin alko tän jälkeen 40min alitus kutkuttelemaan, mutta saa nähdä. Muutoin treenit alkaa keskittymään enemmän triathlonin suuntaan.
Treenit sinänsä oli mennyt hyvin tosin juoksua takana tauon jälkeen vain 8 viikkoa. Viikko kilometritkään ei mitään kummosia olleet 27, 35, 37, 29, 37, 43, 51 ja 14+puolimaraton. Juoksukertoja tuli 3-4 viikossa. Näin mentiin:
| Vk | Vedot | Tasav. | Pitkä | Spurtit | Pyörä | Uinti | Sali |
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 1 | 5x500m@4,01(500m) | 5km@4,36 | 60min@5,37/136 | 6x20s(jog) | 2h + työmatkaa 6x45min | 45min tekniikkaa | 2xmaksimiin valmistavaa |
| 2 | 6x500m @4,00(500m) | 7km@4,38/162 | 75min@5,40/131 | 6x20s(jog) | 2,5h + työmatkaa 2x45min | 45min tekniikkaa | 2xmaksimi |
| 3 | 7x500m@3,46(500m) | 8km@4,24/165 | 90min@5,33/129 | 6x20s(jog) | 3h + työmatkaa 5x45min | 45min tekniikkaa | 2xmaksimi |
| 4 | 3x1000m@4,05(500m) | 7km@4,14/164 | 80min@5,31/129 viim. 3km@4,20/156 | Hiihto 2h + työmatkaa 2x45min | 40min sis. 1km testi | 2xmaksimi | |
| 5 | 4x1000m@3,51(500m) | 8km@4,12/160 | 90min@5,35/129 | 6x20s(jog) | 2,5h + 4x10min intervalli + työmatkaa 1x45min | 60min | 2xmaksimi |
| 6 | 5x1000m@3,45(2min) | 9km@4,10/165 | 105min@5,33/133 viim. 6km@4,17/159 | 3x12steps(walk) uphill | 2,5h + 4x10min intervalli + työmatkaa 1x45min | 70min + 45min tekniikkaa | 1xylläpitävää |
| 7 | 6x1000m@4.01(500m) | 10km race@4,04/169 | 115min@5,25/130 | 3x12steps(walk) uphill | 2,15h | 45min tekniikkaa | 1xylläpitävää, ei jalkoja |
| 8 | 5x500m@3,57(500m) | 4km@4,19 | Half marathon 1.27.59@4.10/165 | 2h + työmatkaa 1x45min | 45min tekniikkaa | 1xylläpitävää, ei jalkoja |
Juoksua edeltävällä viikolla hermokipu vasemmassa pakarassa äityi kovemmaksi ja seisoskelin töissä suurimman osan päivistä to ja pe, vaikka jalkoja ois tehny mieli säästää. Muuten tunnelmat ennen juoksua oli ihan hyvät, vaikka edellisen viikonlopun kympin kisa ei mennyt ihan huikeimpien odotuksien mukaisesti. Uskoin että mahdollisuudet alle 1.30 olisi olemassa, vaikkakin tiukkaa se tulisi tekemään. Tuntu kuitenkin että mulle helpompi on juosta puolikas alle 1.30 kuin kymppi alle 40min.
Mitään kovin ihmeellisiä tankkauksia en kisaan tehnyt. Tais olla ke, to ja pe töissä eväänä yks ekstra banaani, jonka popsin ja perjantai-iltana havahduin, että vois ehkä aavistuksen normaalia enemmän yrittää juoda ja Suomen pelistä huolimatta vettä. Lauantaina ehdin keitellä mannapuurot ja näköjään juoksu kulkee ilman hillosilmääkin. Reilu kaks ja puol tuntia ennen starttia söin vielä kohtuullisen annoksen makaronilaatikkoa ja salaattia. Sen jälkeen enää puol litraa urheilujuomaa eli hunaja, suola, sitruunamehu, vesi sekotusta ennen starttia.
Kisafiilikset nousi ajellessa kohti stadionia tai kyydissä istuessa kun sain privaattikuljetuksen ja tuntu oikealle valinnalle tulla massiiviseen HCR:ään seuraavan päivän sympaattisen pienen "kotikisan" sijaan. Ennen vaatteiden vaihtoa kävin kurkkaamassa katsomon puolelta stadionia ja kohottaa tunnelmaa. Sitten vaatteidein vaihtoon ja siellä olikin aika ryysis. Ainakin viitisen minuuttia sai jonottaa, että pääs jättämään varusteet, mutta aikaa jäi kuitenkin just sopivasti pieneen lämmittelyyn. Kävin radan toisella puolella hölkkäilemässä kymmenisen minuuttia ja tein pari lyhyttä kiihdytystä.
Sitten vaan hakemaan hyvää lähtöpaikkaa. Seuraavan lähtöryhmän juoksijoitakin oli jo ryhmittynyt lähtösuoralle aika paljon, mutta aika sopusasti siellä pysty puikkelehtimaan oman lähtöryhmän etujoukkoihin. Viimeset kymmenet metrit menin kyllä pientareen puolelta ja sitten päätin jäädä paikoilleen kun näin jonkun kädessä 1.30 vauhtiin tähtäävän väliaikarannekkeen. Vielä useita satoja juoksijoita oli varmaan edessä, mutta enempää en viitsinyt mennä eteenpäin.
Tarkotus oli taas yrittää lähtee suht rauhallisesti liikkeelle, mutta vaikka muka varovaisesti lähdin ja katselin jopa sykettä niin eka kilometri 3.50 eli ihan liian kovaa. Ensimmäiset kaks-kolme kilometriä oli ruuhkaisaa, mutta sen jälkeen tilaa alko olla. Muutaman ekan kilometrin aikana vauhtia ei saanut millään kohdalleen ja kilometri ajat heitteli ton ekan ja 4.30 välillä. Ajattelin että kilometri tolpat ei voi olla oikeilla kohdilla. Tosin oli siinä alkupuolella muutamia mäkiäkin, jotka vaikutti. Sitäkin ihmettelin kun ekojen kilometrien aikana oli paljon juoksijoita, jotka puuskutti jo ihan henkihieverissä. Omat kannututs joukot bongasin siinä 7 kilometrin kohdalla ja siihen asti oltiin menty ihan cruisailuvaihteella hyvissä fiiliksissä.
Kahdeksan kilometrin kohdalla muistan jonkun takaa ohi tulleen kysyneen väliaikaa ja suunnilleen 4.10 vauhtia oltiin siinä kohdassa menty. Totesin vaan että liian kovaa oon kyllä alottanu ja päätin olla lähtemättä peesiin. Vauhti lukkiutu mukavasti 4.10 kieppeille ja sitä sitten mentiin. Puolen välin kohdalla juoksu tuntu tosi hyvälle ja jalat vaan vei vain väkisin eteenpäin tuota vauhtia, joten mitäpä sitä sitten hiljentämään. Selkiä tuli tasaiseen tahtiin vastaan, mikä toi lisätsemppiä. Puolivälissä aika 44.01 eli minuutti edellä tavoitevauhtia.
Pikku-Huopalahdessa oli ehkä fiilis korkeimmillaan, kun lasketteli sinne rantaan ja ämyreistä kuului Fintelligenssin... ööö olikohan se "Mikä boogie". Aika pian sen jälkeen siinä 14-15km kohdalla alko tulla ekat väsymisen tunteet ja pari kilometriä meni 4.20 vauhtia. Selkiä tuli hiljalleen kuitenkin vastaan ja vaikka teki mieli en tyytyny jäämään peesailemaan vaan ohituskaistalle vaan. Sitten taas yks nopeempi kilometri ja olin varma, että tästä jaksetaan maaliin hyvissä ajoin. Vaikemmilla kohdilla piti kuitenkin yrittää laskea mitä vauhtia vaaditaan 1.30 alitukseen ja usko siihen säily.
Pikku-Huopalahdesta nousu ylös ja viimeset muutamat kilometrit jäljellä. Niin kovaa painoin kuin vaan kintuista pääsi ja onnistuin pitämään vauhdin hyvänä. Lopussa oli vielä muutama tiukka nousu. Inhottava paikka oli nousu siihen stadioniin kupeeseen jalkapallostadionin puolella, kun mäen päällä tuulikin hyökkäsi vastaan. Onneksi siitä sai lasketella alas viimeselle sakkolenkille. Kidutusta pistää juoksemaan stadionin vierestä ja sitten vielä kilometrin lenkille. Sitten vielä nousu kohti maratonporttia ja mäen päällä pysty tosissaan alottamaan loppukirin. Portilla vilkasin kelloa ja katsoin että pienet mahdollisuudet on alle 1.28:aan ja lisäsin vauhtia omasta mielestäni huimasti. Stadionilla kaarteen puolivälissä vielä pari pykälää isommalle ja vauhti tuntu huimalta, vaikka ei videolta siltä näyttäny.
 |
 |
Stadionillakin pääsin vielä parista juoksijasta ohi ja ei muuta kuin kädet kohti kattoa hienosti menneen juoksun merkiksi. Tuuletuskin alko kuvista päätelleen jo hyvissä ajoin ennen maalia. Kellot pysähty aikaan 1.27.59, joka oli kyllä parempi mitä uskalsin toivoa. Aivan huikeeta!
Maalissa bongasin katsomosta yhden hengen kannustusjoukkoni ja saatiin otettua kuva ja vaihtamaan ensi tunnelmat juoksun jälkeen. Sitten keräilemään evästä maalissa. Juomista ehdin jo etsiä kunnes viimein huomasin, että sitä on ihan viimesissä pisteissä stadionin toisessa päässä. Ois ollu kyllä kiva saada heti jotain juotavaa. Matkan aikana taisin juoda juomapisteillä pari hörppyä urheilujuomaa lukuunottamatta toista juomapistettä, jossa otin vain vettä. Geeliä kannoin turhaan hätävarana takataskussa.
Varovaisesti kiipesin portaita katsomoon hakemaan kamoja, mutta kramppeja ei tullut. Takareidet ja pohkeet kyllä vähän jumahti juoksun jälkeen. Ulos mennessä päätin käydä vielä ravisteluhieronnassa, kun semmosta tarjottiin eikä jonojakaan ollu. Hyvälle se kyllä tuntukin.
Nyt sitten vähän palauttelua, ens viikonloppuna seikkailua Karkkilassa. Sitten ehtii tekemään pari kunnon juoksutreeniä ennen toukokuun lopussa olevaa Kurren kierroksen kymppiä, vaikka reitti ei nopea olekaan, jotenkin alko tän jälkeen 40min alitus kutkuttelemaan, mutta saa nähdä. Muutoin treenit alkaa keskittymään enemmän triathlonin suuntaan.
sunnuntai 29. huhtikuuta 2012
Helsinki Central Park 10k
Polvi saatu siihen kuntoon, että juokseminenkin taas onnistuu. Maalsikuussa aloitin kahdeksan viikon puolimaratoninlle tähtäävät treenit ja kympin kisa viimeistelynä viikkoa ennen sopi hyvin kuvioihin. Sen verran hyvin vauhdit on treeneissä kehittynyt, että haavena oli jopa 40 minuutin alitus. Tässä yhteenveto treenivauhdeista ja sykkeistä. Viikolla 7 tonnin vetoja ei enää "täysillä" vaan kympin vauhtia hakien. Viikolle seitsemän laitoin myös tän kympin kisan.
Vedot ka. min/km vk min/km/syke pitkä min/km/syke
Viikko 1: 5x500m __ 4,01 ______ 5km ___ 4,36 ______ 60min _5,37/136
Viikko 2: 6x500m __ 4,00 ______ 7km ___ 4,38/162 ___75min _5,40/131
Viikko 3: 7x500m __ 3,46 ______ 8km ___ 4,24/165 ___90min _5,33/129
Viikko 4: 3x1000m _ 4,05 ______ 7km ___ 4,14/164 ___80min _5,31/129 viim. 3km 4,20/156
Viikko 5: 4x1000m _ 3,51 ______ 8km ___ 4,12/160 ___90min _5,35/129
Viikko 6: 5x1000m _ 3,45 ______ 9km ___ 4,10/165 ___105min 5,33/133 viim. 6km 4,17/159
Viikko 7: 6x1000m _ 4.01 ______10km ___4,04/169 ___115min 5,25/130
Kisaa ennen tuntemukset oli hyvät. Torstaina kävin vain uimassa ja perjantaina juoksemassa 20minuutin verryttelyn. Aamulla herättyäni söin pari sämpylää ja sitten vajaa kaks ja puol tuntia ennen starttia kipollisen puuroa. Tuo tankkaus tuntu toimivan hyvin. Kisapaikalle paloheinään saavuin hyvissä ajoin kolme varttia ennen starttia. Ilmottautumiseen ei ollu jonoja ja vastaanotto oli ystävällinen. Numerolappu rintaan kiinni, kisavarusteet päälle ja verryttelylenkille. Juoksin vajaa kakskyt minuuttia reittiin tutustuen ja väliin muutama 15s kiihdytys. Tolla setillä jalat tuntu saavan hyvin auki.
Kisassa oli reilu sata juoksijaa ja lähtöpaikalla ei ollut ihmeempää tungosta ja hyviin lähtöasemiin oli helppo päästä. Tarkoitus oli juosta mahdollisimman tasaista neljän minuutin kilometri vauhtia. Kisa starttas käyntiin ja ei muuta kuin ryntäämään matkaan hakemaan hyviä asemia. Alussa ei ruuhkaa ollu ja vaikka tarkotus oli ottaa alku rauhassa, mutta juoksu tuntu helpolta ja liian kovaahan se meni. Eka kilometri 3.40 pintaan.
Siitä sitten vähän rauhottamaan vauhtia ja löysinkin sopivan oloisen peesin. Sen verran tuulista oli, vaikka metsän keskellä pääasiassa juostiin, että peesistä oli kyllä apua. Juoksu tuntu helpolta ja kilometrit meni siihen 4.04-4.05 haarukkaan. Jalat tuntu tossa vauhdissa hyvältä ja sen verran vauhtia oli että aavistuksen verran raskaammin piti hengittää.
Ensimmäinen 5km meni aikaan 19.59, joten siinä vaiheessa näytti vielä ihan hyvältä. Vähän vitosen jälkeen kuitenkin totesin, että pakko nostaa vähän vauhtia, jos 40 minuutin alle meinaa ja ohitin peesini ja vetovuoro vaihtui. Vaikka tuntui, että vauhti oli kovempaa, niin silti kilometri ajat tippuivat 4.08-4.09 tasolle. Seitsemän kilometrin jälkeen yritin nostaa entisestään vauhtia, mutta mies hyyty samaan tahtiin ja vaikka juoksu tuntu vaikeemmalta vauhti pysyi samana. Jalat ei tuntunu olevan hapoilla ja keuhkotkin pysy ihan hyvin mukana, mutta kovempaa vaan ei päässyt.
Viimesellä kilometrillä yritin pyristellä parhaani, kun molemmilta puolilta kuulu hirveää puuskutusta, mutta edes se ei auttanu puskemaan eteenpäin ja muutama juoksija peesistä meni ohi. Viimesen kymmenen metrin aikana takaa kuulu vielä kovaa askelten töminää, mutta muutaman viimesen askeleen sain loikittua sen verran kovempaa, että siinä vaiheessa ohi ei enää tultu. Ei mitään huikeaa loppukiriäkään kyllä aikaan saanu. Loppuaika oli 40.42 jäi aika paljon maagisesta 40 minuutista. Maalissa kiiteltiin peesiavusta ja sitten muutama mukillinen urheilujuomaa naamaan. Hölköttelin lopuksi vielä kolmisen kilometriä muuttu avuksi Maunulaan ja siinä kisan jälkeen tiukentunu vasen pohje ja takareisi aukesi hyvin.
Olosuhteet oli kyllä ihan hyvät lämmintä n. 15 astetta ja aurinko paisto. Muutamassa paikassa toi tuuli tuntu, mutta tuskin kovin paljon hidasti. Reitti oli lähes kokonaan hiekka päällysteistä ulkoilureittiä ja juostiin kahtena lenkkinä. Isompia mäkiä ei ollu, mutta pari pientä nousua matkalla oli, joissa aavistuksen verran enemmän hengästy. Itselläni ei ollu ainakaan ongelmia pysyä reitillä, kun se oli merkattu hyvin ja ohjaajiakin oli pahimmissa paikoissa.
Kympin juokseminen ei ehkä tuntu ihan niin pahalle kun etukäteen olin ajatellu. En varmaan saanu ihan kaikkea puristettua irti. Kisasta jäi kuitenkin hyvät fiilikset ja tästä on hyvä jatkaa parilla viimeistely lenkillä ennen Helsinki City Runia. Yleensä kisan jälkeen on vähän tyhjä fiilis, kun seuraavaan kisaan on pitempi aika, mutta nyt on hienoa, kun pääsee heti viikon päästä taas raastamaan. Kymppiäkin pääsee yrittämään uudestaan toukokuun lopulla Kauniaisiin Kurren kierrokselle. Siellä tosin reitti on mäkisempi, joten ajan parannus voi olla tiukassa. Sen verran tuli kuitenkin kipinää kympin juoksuun, että ehkä treenit pitää kuitenkin pitää tossa muutaman viikon aikana HCR:n jälkeen enemmän kymppispesifisinä.
Vedot ka. min/km vk min/km/syke pitkä min/km/syke
Viikko 1: 5x500m __ 4,01 ______ 5km ___ 4,36 ______ 60min _5,37/136
Viikko 2: 6x500m __ 4,00 ______ 7km ___ 4,38/162 ___75min _5,40/131
Viikko 3: 7x500m __ 3,46 ______ 8km ___ 4,24/165 ___90min _5,33/129
Viikko 4: 3x1000m _ 4,05 ______ 7km ___ 4,14/164 ___80min _5,31/129 viim. 3km 4,20/156
Viikko 5: 4x1000m _ 3,51 ______ 8km ___ 4,12/160 ___90min _5,35/129
Viikko 6: 5x1000m _ 3,45 ______ 9km ___ 4,10/165 ___105min 5,33/133 viim. 6km 4,17/159
Viikko 7: 6x1000m _ 4.01 ______10km ___4,04/169 ___115min 5,25/130
Kisaa ennen tuntemukset oli hyvät. Torstaina kävin vain uimassa ja perjantaina juoksemassa 20minuutin verryttelyn. Aamulla herättyäni söin pari sämpylää ja sitten vajaa kaks ja puol tuntia ennen starttia kipollisen puuroa. Tuo tankkaus tuntu toimivan hyvin. Kisapaikalle paloheinään saavuin hyvissä ajoin kolme varttia ennen starttia. Ilmottautumiseen ei ollu jonoja ja vastaanotto oli ystävällinen. Numerolappu rintaan kiinni, kisavarusteet päälle ja verryttelylenkille. Juoksin vajaa kakskyt minuuttia reittiin tutustuen ja väliin muutama 15s kiihdytys. Tolla setillä jalat tuntu saavan hyvin auki.
Kisassa oli reilu sata juoksijaa ja lähtöpaikalla ei ollut ihmeempää tungosta ja hyviin lähtöasemiin oli helppo päästä. Tarkoitus oli juosta mahdollisimman tasaista neljän minuutin kilometri vauhtia. Kisa starttas käyntiin ja ei muuta kuin ryntäämään matkaan hakemaan hyviä asemia. Alussa ei ruuhkaa ollu ja vaikka tarkotus oli ottaa alku rauhassa, mutta juoksu tuntu helpolta ja liian kovaahan se meni. Eka kilometri 3.40 pintaan.
Siitä sitten vähän rauhottamaan vauhtia ja löysinkin sopivan oloisen peesin. Sen verran tuulista oli, vaikka metsän keskellä pääasiassa juostiin, että peesistä oli kyllä apua. Juoksu tuntu helpolta ja kilometrit meni siihen 4.04-4.05 haarukkaan. Jalat tuntu tossa vauhdissa hyvältä ja sen verran vauhtia oli että aavistuksen verran raskaammin piti hengittää.
Ensimmäinen 5km meni aikaan 19.59, joten siinä vaiheessa näytti vielä ihan hyvältä. Vähän vitosen jälkeen kuitenkin totesin, että pakko nostaa vähän vauhtia, jos 40 minuutin alle meinaa ja ohitin peesini ja vetovuoro vaihtui. Vaikka tuntui, että vauhti oli kovempaa, niin silti kilometri ajat tippuivat 4.08-4.09 tasolle. Seitsemän kilometrin jälkeen yritin nostaa entisestään vauhtia, mutta mies hyyty samaan tahtiin ja vaikka juoksu tuntu vaikeemmalta vauhti pysyi samana. Jalat ei tuntunu olevan hapoilla ja keuhkotkin pysy ihan hyvin mukana, mutta kovempaa vaan ei päässyt.
Viimesellä kilometrillä yritin pyristellä parhaani, kun molemmilta puolilta kuulu hirveää puuskutusta, mutta edes se ei auttanu puskemaan eteenpäin ja muutama juoksija peesistä meni ohi. Viimesen kymmenen metrin aikana takaa kuulu vielä kovaa askelten töminää, mutta muutaman viimesen askeleen sain loikittua sen verran kovempaa, että siinä vaiheessa ohi ei enää tultu. Ei mitään huikeaa loppukiriäkään kyllä aikaan saanu. Loppuaika oli 40.42 jäi aika paljon maagisesta 40 minuutista. Maalissa kiiteltiin peesiavusta ja sitten muutama mukillinen urheilujuomaa naamaan. Hölköttelin lopuksi vielä kolmisen kilometriä muuttu avuksi Maunulaan ja siinä kisan jälkeen tiukentunu vasen pohje ja takareisi aukesi hyvin.
Olosuhteet oli kyllä ihan hyvät lämmintä n. 15 astetta ja aurinko paisto. Muutamassa paikassa toi tuuli tuntu, mutta tuskin kovin paljon hidasti. Reitti oli lähes kokonaan hiekka päällysteistä ulkoilureittiä ja juostiin kahtena lenkkinä. Isompia mäkiä ei ollu, mutta pari pientä nousua matkalla oli, joissa aavistuksen verran enemmän hengästy. Itselläni ei ollu ainakaan ongelmia pysyä reitillä, kun se oli merkattu hyvin ja ohjaajiakin oli pahimmissa paikoissa.
Kympin juokseminen ei ehkä tuntu ihan niin pahalle kun etukäteen olin ajatellu. En varmaan saanu ihan kaikkea puristettua irti. Kisasta jäi kuitenkin hyvät fiilikset ja tästä on hyvä jatkaa parilla viimeistely lenkillä ennen Helsinki City Runia. Yleensä kisan jälkeen on vähän tyhjä fiilis, kun seuraavaan kisaan on pitempi aika, mutta nyt on hienoa, kun pääsee heti viikon päästä taas raastamaan. Kymppiäkin pääsee yrittämään uudestaan toukokuun lopulla Kauniaisiin Kurren kierrokselle. Siellä tosin reitti on mäkisempi, joten ajan parannus voi olla tiukassa. Sen verran tuli kuitenkin kipinää kympin juoksuun, että ehkä treenit pitää kuitenkin pitää tossa muutaman viikon aikana HCR:n jälkeen enemmän kymppispesifisinä.
lauantai 10. maaliskuuta 2012
Vasaloppet
 |
| Taistelijan oma kuva juuri maaliin saapuneena |
Talvikauden pääkisa ja itse asiassa ainoa kilpailu takana. Lähtökohdat kilpailuun ei ollut niin hyvät kuin olisin toivonut. Myöhäinen hiihtokauden alkaminen ja kaksi viikkoa flunssassa juuri silloin kuin tärkeimmät harjoitukset ois pitänyt tehdä. 345 km hiihtoa oli alla ennen starttia. Kaksi yli neljän tunnin lenkkiä ja muut hiihdot sitten maksimissaan 1,5h. Sen lisäksi työmatkapyöräilyä ja salia 1-2 kertaa viikossa, juoksua ei juurikaan.
Kokkolan matkatoimiston järjestämälle reissulle lähdettiin isän kanssa. Bussilla ois päässyt Kokkolasta turkuun, mutta itse tulin sinne satamaan junalla Espoosta torstai-iltana. Perjantaina ajeltiin bussilla Moraan ja jatkettiin tankkausta ja alettiin virittäytyä kisatunnelmaan. Majoitus oli loistavalla paikalla vain n. 100m maalista.
Perjantaina kierrettiin Vasaloppet-messut ja tutustuttiin viehättävään pikku kylään. Lähtöasetelmiakin sain parannettua, kun tunnin jonotuksen jälkeen onnistuin parantamaan lähtöryhmääni yhdellä. Perjantai iltasella kevyt puolen tunnin lenkki liukkailla laduilla. Treenilenkilläkin sai kannustusta, kun viimeiset Vasaloppet-viestin ankkurit saapuivat maaliin samoja aikoja kuin lopettelin lenkkiä. Sääennusteita seurailtiin tiukasti ja sunnuntaille lupailtiin hyvää keliä ja hienosti ennusteet piti kutinsa. Muutenkin tuntemukset vaan parani kisan lähestyessä.
Lauantaina sit alettiin ihmettelemään suksien voitelua. Kateltiin mitä porukan prot laittaa pohjaan, tutkittiin eri voidevalmistajien voitelusuosituksia ja lopulta sovellettiin niitä sen mukaan mitä voiteita oli mukana. Tosin yks liisteripurkki käytiin ostamassa, kun liistereitä ei ollu mukana. Päädyttiin laittamaan purkista pohjavoide, ohut kerros liisteriä ja sitten vielä muutama kerros purkkia päälle. Luistot oli laitatettu jo ammattilaisella ennen reissua.
Käytiin testaamassa suksia kilometrin verran ja todettiin voitelu onnistuneeksi. Porukan puoliammattilaiset vuokras auton lauantaina ja ajeli jonnekin reitin varrelle testailemaan ja siellä kyllä porukkaa oli ollu ihan kiitettävästi ja parkkipaikan löytäminen vaikeeta. Täyden päivän pojat teki suksien laitossa, kun aamulla kahdeksan jälkeen alottivat ja illalla seitsemän aikaan tais olla kisatällit pohjassa.
Voitelu onnistui kyllä meillä mainiosti ja alamäissä pääs ihan loppua lukuunottamatta hyvin porukasta ohi. Osaksi johtui varmaan suht aggressiivisesta laskutyylistä ja osaksi hyvästä luistosta. Pitoa riitti koko matkan ja vaikka lopussa oli jo aika puhki ei potkua tarvinnut miettiä yhtään. Hiihteli vaan menemään ja suksi piti tosi hyvin. Vaikka joissain mäissä oli 5-10cm sellasta pehmeää rakeista lunta, niin suorilla mentiin.
Ennen kisaa yritin tehdä perus hiilaritankkauksen. Ke, to, pe vähän enemmän hiilareita ja tais siinä kyllä mennä muutakin. Lauantaina sit söin normaalisti ja pidin annokset kohtuullisina. Lauantaina hörpin vettä johon oli lisätty ripaus merisuolaa. Kisa aamuna herätys oli puol neljältä. Siitä sitten heti aamupalalle, leipää, puuroa ja vähän mysliä. Koska starttiin oli aikaa yli neljä tuntia varasin vielä matkaan pari sämpylää ja banaania. Ettei energiat loppus alkumatkasta samalla tavalla kuin viime vuonna Finlandiassa.
Aamulla Bussi kohti lähtöpaikkaa Sälenia starttas puol viisi. Oltiin ihan hyvissä ajoin melkein kaks tuntia ennen lähtöä perillä. Sukset kainaloon ja aatellin että käväsen verryttelyks viemässä sukset lähtöruutuun ja sit ehin vielä bussissa syödä eväät puoltoista tuntia ennen lähtöä. Homma ei hoitunutkaan ihan niin nopeesti. Ilmeisesti just tossa seiska ryhmässä oli kaikkein pisin jono lähtökarsinaan ja tunnin sai taas jonottaa. Onneks oli kohtuullisen paljon vaatetta kun pakkastakin oli 12 astetta. Ois pitäny tajuta ottaa eväät mukaan sinne jonoon. Viimein pääsin sisään ja vaikka siellä oli jo paljon suksia, niin jostain syystä siellä oli yks latu, jossa pääs viitisen riviä edemmäksin kuin muissa.
Sitten takas bussille ja vaikka aikaa starttiin oli vain 40min, niin päätin kuitenkin syödä sämpylää ja banaanin ja hörpin siinä samalla muutaman desin appelsiinimehua. Bussimatkan aikana olin hörppinyt myös puol litraa urheilujuomaa. vähän riskillä tuossa mentiin, mutta laskin sen varaan että mahassa kestää jotain olla, kun alku mennään kuitenkin hitaasti. Mukava oli kun oli oma bussi ja sai siellä käydä tyhjentämässä ylimääräset nesteet pois eikä tarvinu kylmässä jonottaa vessaan.
Kymmenen minsaa ennen starttia lähtöpaikalle etsimään suksia ihmispaljoudesta. Matkalla söin vielä puolikkaan banaanin. Koska sukset oli jonkun ladon kohdalla, niin mukana ollutta ilmapalloa ei tarvinnu laittaa merkiks ja sukset löyty hyvin ilman merkkiä. Kyllä siellä vielä minuutti ennen lähtöä joku edessä olevassa ryhmässä juoksi paniikissa suksia etsimässä. Sitten vaan toppavaatteet muovisäkkiin säkki siihen lähtöpaikalle aidan viereen ja oltiin valmiina lähtöön. Puhelimesta GPS päälle, mutta eipä se sit kuitenkaan koko matkan aikana ollu sateliitteja löytäny, joten data matkalta jäi saamatta.
 |
| Lähtöasemissa |
Mitään lähtölaukausta ei kuulunu vaan porukka vaan nytkähti liikeelle. Todella hienon näköstä oli kun valtava massa ihmisiä aaltoili ladulla kohti ensimmäistä nousua. Lähtörytäkässä kyllä näky irrallaan ollutta suksea ja suksien kanssa solmussa olevaa ihmistä, mutta omalle kohdalle ei sattunu kuin yksi kaatunut hiihtäjä edessä ja senkin ehti väistää hyvin. Hiljalleen edettiin kohti ensimmäistä nousua välillä tosin sauvoilla jarrutellen. Nousun alla sitten vauhti tökkäs. Siinä sitten oltiin. Madeltiin todella hiljaa haarakäyntiä ja välillä yritettiin pitää itseä paikalla jäisessä mäessä. Porukkaa kompuroi ympärillä ja koko ajan joku tallas sauvojen päälle. Kai sitä vois kuitenkin vähän kattoa mihin ne sukset laittaa. Itse ainakin yritin varoa toisten välineitä.
Ei siinä auttanut kuin vaan yrittää pysyä rauhallisena ja aatella että kyllä tästä vielä päästään hiihtämään. Ensimmäiseen kolmeen kilometriin tuhlaantui 45 minuuttia ja sen jälkeen matka alkoi edetä jo jollain tavalla. Hyvä puoli oli että ehti katsella alun hienoja maisemia. Viiden kilometrin kohdilla söin energiapatukan ja sen enempää sitä lajia kisan aikana en sitten ottanutkaan. Tarkotus oli hiihdellä suht rauhassa kuitenkin niin paljon kuin mahdollista ohitellen ensimmäiselle huoltopaikalle 11 km kohdalle ja sitten alkaa vähän aggressiivisempaan ohitteluun. Hermot meni kuitenkin 8,5 km kohdalla ja siinä vaiheessa siirryin latujen välissä olevalle kaistaille ja pääs ainakin periaatteessa etenemään omaa vauhtia.
Matkan varrella oli kyllä paljon kylttejä, että nopeat hiihtää vasemmalla ja hitaat oikealla, mutta harva niistä välitti. Kyllähän siinä hermo meni kun näkee jatkuvasti, että joku hiihtää "nopeinta" latua, edessä on muutama kymmenen metriä tyhjää ja vieressä oleva kaista on vapaa, mutta ei viitsitä siihen siirtyä. Kehittelinkin tuossa kaikenlaisia sloganeita kuten "It doesn't make you fast if you take the fast track". Totesinkin siinä että parhaiten pääsi ohi pujottelemalla siellä "hitaiden" puolella ja jos sattu ajautumaan nopealle ladulle huomas usein olevansa siellä pussissa. Suurin osa porukasta hiihti alussa nopealla puolella. Latuja oli koko matkan 4-8.
Ennakkosuunnitelmissa oli ollu ottaa geeli ennen jokaista huoltopaikkaa ja niiden välissä puolikas patukka. Vauhdin kasvaessa kuitenkin maha alko tuntumaan vähän täydeltä ja noin paljon ei tulis menemään alas, joten ekaks päätin jättää patukat ottamatta ja hörpätä huoltopaikkojen välillä vain omasta pullosta urheilujuomaa. Kolmannella huoltopaikalla jätin geelinkin ottamatta ja hörppäsin vain mukillisen vettä. Sen jälkeen maha alkokin toimimaan normaalisti ja huoltopaikkojen geeli, vesi, urheilujuoma ja välissä urheilujuomaa taktiikka toimi hyvin. Viimesellä huoltopaikalla tosin jätin geelin väliin ja otin jossain niillä kulmilla appelsiinin palan kun sitäkin tarjottiin.
Virallisia huoltopisteitä reitillä oli siis seitsemän eli suht harvassa, mutta varsinkin loppu puolella oli kyllä paljon ylimääräsiä huoltopisteitä, joten kyllä tosta ois selvinny ilman omia juomia. Tosin ihan kätevä oli kun sai vauhdista hörpätä omasta pullosta. Välinerikoiltakin vältyin vaikka kerran loppupuolella joku tallas sauan päälle ihan normaalilla tasatyöntö osuudella. Vaikka sauva oli kunnolla kädessä ja tarrat kiinni se vaan katos yhtäkkiä kädestä. Onneks ei ollut enää ihan älytöntä ruuhkaa ja pystyin turvallisesti pysähtymään ja palaamaan parikyt metriä takasin.
Reitti oli mukava ja kyllä matkan varrella ihan kohtuullisia kuitenkin hyvin hiihdettäviä nousujakin oli. Mitään kovin pahoja alamäkiä ei ollut, vaikka välillä porukka vähän aurailikin. Omalla kohdalla ladutkin oli vielä suunnilleen tallella,mutta lopussa ei kuulemma latuja enää ollut ja joissain mäissä porukkaa lasketettiin yks kerrallaan alas. Laskuissa huomasin että usein hitaalla puolella oli enemmän ja tilaa usein otinkin kaistan siltä puolelta.
30 km kohdilla nousussa alko ekaa kertaa tuntumaan että jonkin verran on jo hiihdetty ja puolessa matkassa oli jo vähän väsymisen merkkejä. Vanha totuus, että jos puolessa välissä alkaa väsyttämään, niin jaksaa ihan hyvin loppuun asti piti kuitenkin paikkaansa. Loppupuolella sai jo tosissaan taistella itsensä kanssa että jaksaako ylämäessä vaihtaa latua että pääsee hitaammista ohi vai tyytyykö hitampaan vauhtiin, mutta periksi en antanut. Lopussa muutenkin ohittelu helpottui. Oli jännä huomatta että loppupuolella nopeilla laduilla olikin enemmän tilaa ja suurin osa hiihti kiltisti oikeassa reunassa. Kun kakskyt kilometriä oli jäljellä päätin pistää loput voimat peliin, otin vasemman kaistan ja aloin huudella porukalle, että "coming through", jos hitaampia oli edessä. Suurin osa porukasta väistikin ihan kiltisti, eikä ne sitä tuntu pahalla ottavan, kun kiitteli ohituksen jälkeen.
Viimesellä kympillä oli kyllä eväät aikalailla syöty eikä tasatyöntöä jaksanu enää työntää millään. Onneks siinä oli jonkin verran loivaa ylämäkeä ja annoin itselleni luvan mennä vuorohiihtoa, jos sillä pääsee samaa vauhtia kuin muut tasatyöntöä. Peeseistä ei matkan aikana ollut apua ja oikeastaan vain viimesen kympin aikana tuli hiihtäjiä takaa ohi, mutta sillon ei ollut enää paukkuja jäädä roikkumaan perään.
Matkan aikana huoltopaikoilla sai hyvää kannustusta. Muuten sai välillä hiihtää pitkäänkin rauhassa, vaikkakin aina siellä täällä kyllä oli kannustajia. Loppusuora oli yhtä juhlaa ja oli hienoa lykkiä maaliin yleisön hurratessa. Kilpailu oli kyllä tunnelmaltaan hieno. Sen todistaa myös sekin, että kannustusta riitti vielä viimeisillekin maaliintulijoille vartin yli kahdeksan illalla.
 |
| Viimeisiä maaliin tulijoita |
Maaliin tulon jälkeen oli kyllä hienoa, kun ei tarvinnu lähteä bussikuljetuksella suihkuun vaan käveli maalista sata metriä omaan majotukseen. Siellä sai sit rauhassa fiilestellä, tankkailla ja käydä suihkussa. Sitten fressinä bussilla hakemaan varustepussit ja syömään. Vähän sain siellä kävelesekellä kun suihku ja ruokailu oli eri paikoissa ja bussilta oli opastus vaan suihkuun. Tosin jos ei ois hypänny bussista pois seuraava pysäkki ois ollu jäähalli jossa oli ruokailu. Onnistuin ottamaan ensin ruokaa vuuasta, jossa ruoka oli vielä lähes jäässä, mutta onneks ei ollu jonoa ja sain haettua höyryävän annoksen helposti.
Hiihdon etukäteisveikkauksessa laitoin ajakseni 6.53 ja sen alle mentiin kyllä kirkkaasti, loppuaika oli 6.07.14 ja sijoitus 4209. Ottaen huomioon, että ekaan kolmeen kilometriin meni 45 minuuttia ja ensimmäisen huoltopaikan ja maalin välissä ohitin yli 3000 hiihtäjää, niin en ois uskonut, että tommoseen aikaan pääsen. Aika kauashan toi jäi kuitenkin mitaliajasta (eli kaikki jotka hiihtää voittajan aika +50% tai alle saa mitalin), joka oli 5.28. Tosin paremmasta lähtöryhmästä ois jo tossa lähdössä voittanu 20-25min, mutta tänä talvena ei ollu realiteetteja lähtöryhmää parantaa, kun olin sairaana. Hienon reissun ois kyllä mitali kruunannu.
Kokonaisuudessaan reissu oli hyvä ja hiihto kulki hyvin. Mukava oli matkustaa ja viettää aikaa samanhenkisen porukan kanssa. Täysin valmis pakettimatka on kyllä hyvä valinta ainakin, kun ekaa kertaa johonkin hiihtotapahtumaan menee. Sen verran paljon noissa matkoissa on kuitenkin liikkuvia osia ja jos lähtö ja maali on eri paikoissa niin oma bussi on kyllä loistava. Myös mukana olevilta konkareilta sai hyviä vinkkejä. Saa nähdä tuleeko tuonne joskus palattua mitalijahtiin. Hiihdossa kyllä tolla lähtöpaikalla on iso merkitys ja se ois kyllä saatava viilattua kohdalleen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)