Kaksi viikkoa edellisestä Rykäsystä ja taas mentiin Kuusijärvellä. Takana oli rankka Jukola-viikonloppu vähistä unista johtuen, mutta silti ihan luottavaisin mielin lähdettiin 1.10 alitusta hakemaan. Hölkkäilin hakemaan kellon autolta ja muutaman vedon kävin taas uintia verryttelemässä ennen lähtöä.
Tällä kertaa uskalsin ottaa lähtöpaikan paremmista asemista. Uinti tuntui heti alusta asti hirveälle ja tuntui ettei happea saa ja mietin jo että näinköhän tämä homma täytyy vielä keskeyttää. Pari kertaa onnistuin ennen ekaa käännöstä vetämään vettäkin henkeen eikä se menoa helpottanu. Eka käännöksessä oli ruuhkaa, mutta sen jälkeen sai uida rauhassa. Pyrin uimaan rauhallista tahtia hosumatta ja pikku hiljaa uinti alko kulkea paremmin. Eikä lopulta uinti ollut kuin 4 sekuntia hitaampi kuin kaksi viikkoa aiemmin, vaikka tuntui ettei mennyt yhtään putkeen. Muistelin kyllä että uin edellisellä kerralla ainakin pariky sekkaa nopeemmin ja se vähän latisti fiilistä.
Vaihdossakin tuntui menevän ikuisuus kun toinen jalka ei suostunut märkäpuvusta irti ja paitaakin revin ainakin neljä sekuntia päälle. Alotin pyöräosuuden rauhallisemmin kuin viimeksi, mutta pyrin pitämään kuitenkin hyvää vauhtia. Alun ajelinkin peesirajan puitteissa jonkun perässä, mutta ennen ekan kierroksen puoliväliä oli jo pakko mennä ohi omaa vauhtia. Pyöräilyssä tuntui olevan vastatuuli lähes koko ajan, joten en oikein saanu selvää mihinkä tuuli. Mäet tuntuivat yhtä inhottavilta kuin viimeksi. Toisen kierroksen "oikoreitin" käännöksissä sain eturenkaaseeni jotain kiinni joka hankasi ja ihmettelin yhden ylämäen mitä tapahtui ja löysäilin jarrujakin. Menipä ainakin se ylämäki huomaamatta ja ylämäen päällä roska irtosi ja homma jatkui normaalisti eteenpäin.
Vaihto juoksuun meni hyvin ja juoksu tuntui aluksi yhtä kankealta kuin ennenkin. Vaihdossa katselin vielä kelloa että huippujuoksulla alle 1.20 vois mennä, kun en tarkkaan viime kerran juoksuaikaa muistanut. Onnistuin taas jonkin verran porukkaa ohittelemaan matkan aikana ja sain taas jonkun roikkumaan peesiini. Kärki tuli vastaan samassa kohdassa kuin viimeksi, mutta aikaa oli mennyt lähes minuutti enemmän, joten siinä vaiheessa oli selvää, että heikompi aika tulee. Lisäksi vastaan tuli porukkaa joka viime kerralla ohitti minut myöhemmin juoksussa. Yritin kuitenkin juosta sata lasissa loppuun asti. Ennen Kuusijärveä peesi meni hetkeksi ohi mutta Kuusijärven kierron mäessä kuittasin takas ja sainkin jätettyä jonkin verran. Lopussa taisin juosta vielä yhden kohdan ylimääräsen mäen kautta kun katoin että joku sunnutaijuoksijaksi osottautunut meni sieltä. Matka sinänsä oli sama, mutta vähän joutu kiipeämään. Loppukiri ei yltänyt ihan niihin mittoihin kuin viimeksi ja vähän pettynyt olin maalissa loppuaikaa 1.11.32 katsoessa. Loppusijoitus oli omassa sarjassa 12.
Edelliseen kisaan verrattuna jäin uinnissa 4 sekuntia, pyörällä 44 sekuntia ja juoksussa 32 sekuntia eli 1.20 hitaammin meni nyt. Jukola-viikonlopun väsymys varmaan paino ja ehkä ei sattunut myöskään paras päivä kohdalle. Muihin nähden kisa meni tasaisemmin kuin viimeksi, kun uinnissa olin 11. ja jäin nopeimmalle 17%, pyöräilyssäkin 12. jääden 20% ja juoksussa 9. jääden 18%.
Tästä joutaakin nyt kesälomalle sopivasti lepäilemään ja treenaamaan. Seuraava kisa saattaakin olla Rykäsy nro 3 elokuun alussa ja sitten elokuun puolivälissä olisikin jo täyden matkan triathlon Pajulahdessa. Toivotaan että kesän aikana ehtii muutaman pitkän pyörälenkin vetämään ja juoksuakin saa tarpeeksi mittariin. Uinti jää varmaan vähemmälle niin kuin muutenkin tänä vuonna, mutta kerran viikossa pitäs järveen yrittää ehtiä.
sunnuntai 24. kesäkuuta 2012
tiistai 19. kesäkuuta 2012
Jukolan viesti
 |
| Otaniemen Jyllääjien leiri |
Reissuun lähtiessä oikein tiennyt mitä ottaa mukaan ja pakkailin reppuun yöpymisvehkeet, kisa-asun ja vähän vaihtovaatteita. Eväitäkin oli banaanin, muutaman leivän ja suklaapatukan verran mukana. Lisäksi kolaa ja vesipullo. Päätin mennä pelipaikoille auto-metro-bussi-yhdistelmällä ja ihan näppärästi pääsinkin Hakunilaan. Vähän aikaa sai etsiä Paavoa ainoaa tuntemaani joukkuetoveria ja sitten yhdessä suunnistettiin OJY:n telttapaikalle, joka olikin suunnilleen kaukaisimmassa paikassa kisakeskuksesta.
Kokeneemmat jyllääjät ottivat tulokkaat hyvin vastaan ja saatiin paljon vinkkejä ja myös opastettukierros kisakeskuksen alueelle. Käytiin kattomassa vaihtopaikkaa ja miten homma toimii, ruokailupaikat, sauna jne. Melkosilta festareilta tapahtuma näytti ja meininki tuntui olevan hyvä. Mentiin vähän ennen kymmentä syömään ja jonotettuamme broileripastajonossa saatiinkin kuulla, että siitä saa lihapullia, mutta kasvispastajonosta löytyis broileripastaa. Leipä oli jostain syystä loppu, mutta menihän se korvauksena saatu Kismetkin leivästä, kun ei turhan tarkka ole.
Muutama pisara saatiin tässä vaiheessa vettä ja tuli vähän kiirus hakea takkia niskaan ennen viestin starttia, jota oli ehdottomasti päästävä katsomaan. Kävin vielä ostamassa ennakkomainoksesta bongaamani juoksukengät telttapuodista ja sitten sainkin tosissaan kiirehtiä teltoille ja takas että saan muut kiinni ja katsomaan starttia. Hyvin ehdittiin ja hienolta homma näytti. Lähtölaukas ammuttiin kunnon kenttätykillä ja startin jälkeinen musiikkikin oli hyvin valittu. Kisaa pystyi seuraamaan hyvin paikan päällä selostuksen ja isojen screenien ansiosta. Netistä pystyi myös katsomaan oman joukkueen aloittajan väliaikoja ja näin ollen tiesi aika hyvin milloin pitäisi mennä vaihtopaikalle.
Ensin piti kyllä käydä teltalla säätämässä juoksuasu päälle, numerolappu rintaan ja sauna- ja vaihtokamppeet valmiiks, että pääsee juoksun jälkeen reippaasti saunaan. Saunaolutta en ollut tajunnut ottaa mukaan, mutta onneks sain ostettua joukkuetoverilta yhden asevelihintaan. Vaihtopaikalle ehdin ajoissa joukkueen avaajan vaihtokampe kasseja raahaten. Siinä sai rauhassa katsella kärjen toisen vaihdon ja sitten mennä lähtökarsinaan roikkumaan puomille ja odottamaan vaihtoa. Kävin toki siinä vähän pellolla verryttelemässä. Omasta tasosta ei ollut oikein hajua varsinkin, kun pimeässä joutuisi menemään. Laitoin tavoitteeksi parantaa joukkuuen sijoitusta sadalla ja olla jollain rastivälillä 500. parhaan joukossa. Arvelin että jos hyvin menee kahteen ja puolen tuntiin vois osuudesta selvitä.
Alkuun oli kilometrin verran viitoitusta, jonka vedin ihan reipasta vauhtia yrittäen samalla löytää isosta lakanasta ykkösrastin sijaintia. Sen verran paljon oli numeroita kartalla, että kotvan kesti ennen kuin rastin paikka löytyi edes kartasta, mutta onneks oli juostessa aikaa etsiä. Shokki toki oli myös kun huomasin että 29 rastia pitäs metsästä löytää. Ensin ajattelin että kierrän ekalle tosi varman päälle kielletyn alueen rajaa ja sitten polkua ja jyrkänteen reunaa, mutta lähdin seuraamaan kuitenkin uraa, kun niin hyvä baana löytyi ja ilmeisesti suunnistushoksottimet ei vielä täysin ollu toiminnassa. Suunta oli toki oikea ja ihan rastin lähelle päädyin mutta kun rastia ei näkynyt lähdin korjaamaan vasemmalle. Jonkun ajan päästä siellä näkyikin kielletyn alueen nauha ja eikun takas. Muista suunnistajistakaan ei ollut oikein hyötyä, kun ne vähäisetkin muut oli kolmannen osuuden juoksijoita. Ikuisuudelta tuntui ekan rastin löytäminen ja yli kakskytminuuttia sitä etsittiinkin eli kolme kertaa se aika meni mitä parhailla. Ihan yksin sai metsässä olla ja kolme seuraavaa rastiakin oli melkosta hapuilua. Parhaimmillaan kävin n. viiden metrin päässä rastilla tein muutaman minuutin lenkin ja löysin rastin.
Ihan hukassa en kuitenkaan missään vaiheessa ollut, mutta viimeiset viiskyt-sata metriä rasteille oli vaikeita. Rastit alko löytymään kuitenkin vähän paremmin ja muutamia muitakin saman osuuden taapertajia oli näkyvissä. En kuitenkaan malttanu pysyä letkassa vaan juoksin omille teilleni ja sitten taas toiset tuli vähän paremmin rastille ja sama jumppa toistui. Sijoitus parani kuitenkin koko ajan pikkuhiljaa. Pari kertaakan lähdin matkan aikana seuraamaan jotain toista oli kyseessä hajonta ja matka vei kohti väärää rastia. Maasto oli ihan mielenkiintosta ja kaikenlaista matkalta löyty. Märät paikatkaan ei upottanut juurikaan, joten olikin yhdessä kohdassa yllätys, kun oltiin polvia myöten suossa. Pitää siirtymää lähdin kiertämään reippaasti polkua pitkin etelän kautta, mutta yhdessä kohdassa piti oikasta kielletyn tien ohi metsän kautta ja se meni vähän turhan kaukaa ja siinä kohdassa tunsin olevani eniten hukassa. Polku löytyi kuitenkin juuri ennen siltaa ja matka jatkui reippaasti varmaan neljännen osuuden kärkijuoksijoiden tullessa vastaan. Jollain rastilla joku ruotsalainen suunnilleen repi kartan minun kädestä kun etsi omaa sijaintijaan ja saikin sit vähän aikaa ihmetellä itsekin sen jälkeen että miten päin kartta pitäs olla ja missä sitä oltiinkaan. Muuten ei ihan hirveästi paikan ja rastikoodien huutelua kuulunut, joten aika hyvin sai itse töitä tehdä.
Viimeset rastit haettiin Hakunilan hiihtolatujen ympäristöstä ja siinä vaiheessa keskityin hakemaan hyviä rasti väliaikoja. Kartan katsominen ennen leimausta, täysillä kohti seuraavaa rastia, jota ei sitten heit löytynytkään, rastilla taas reitin suunnittelu ja menoksi. Joku lyhyt väli näytti onnistuneenkin kun olin peräti osuuden 19. nopein. Viimeiselle rastille tullessa ei enää karttaa muistanu kattoa ja juoksin jonkun perässä väärälle rastille. Kävin sitten kaikki kolme viimestä rastia läpi ennen kuin oikea löyty. Sitten viimeset neljäsataa metriä sen minkä kintuista pääsi. Siinäkin aika oli 139. paras vaikka kaikki muutkin varmasti satsasi tohon väliin.
 |
| Maaliin selvitty ja teltta löydetty |
 |
| Loppuratkaisua seuraamassa |
Joukkueemme sijoitus oli lopulta 1219, joten pari sataa sijaa numerolapun edellyttäämää sijaa paremmin se meni.
lauantai 16. kesäkuuta 2012
No Limit Adventure
Viikonloppuna oli vuorossa kauden toinen seikkailukisa Nummelassa. Parina oli tällä kertaa taas uusi tuttavuus Kaarinan suunnalta. Odoteltiin että tähänkin kisaan ois saanu tuplakartat ja suunnistettu yhtäaikaa, kun ei oikein saatu selvyyttä kumpaan luotetaan. Karttoja tuli kuitenkin vain yhdet kappaleet, joten päätettiin jakaa kartat siten että kesken pyörän vaihdetaan suuunnistajaa, jotta karttaa ei tarvis vaihtaa lennosta.
Kisa starttas lyhyellä muistisuunnistuksella. Haettiin ensimmäiset rastit erikseen ja sitten tajuttiin kattoo loput rastit kerralla ja haettiin ne. Ihan nappiin tuo ei mennyt, mutta ihan kohtuullisesti kuitenkin. Seuraavaksi oli vuorossa lyhyt pyöräily tavallisuudesta poiketen suunnistuskartalla. Lyhyen pyöräilyn jälkeen päästiin juoksemaan merkittyä polkua pitkin. Vähän sai välillä merkkejä etsiskellä ja kerran juostiin toisen joukkueen perässä suoraan pusikkoon, mutta nopeasti löydettiin takas reitille. Ihan hyvää vauhtia edettiin ja saatiin pari tiimiä kiinni.
Juoksun jälkeen taas pyöräilykengät jalkaan ja vähän pidemmälle pyöräilylle. Petterillä oli nyt suunnistusvastuu ja hyvä niin kun tuntu olevan kevyempi pyöräilyjalka kuin minulla. Tosissaan sain painaa kyydissä pysyäkseni. Pyöräilyn välissä oli kolmen rastin muistisuunnistus, joka meni sujuvasti. Pyöräily saatto tuntua rankalta myös sen takia kun viime aikoina on tottunu kattomaan karttaa pyöräilyn aikana ja tietää tarkalleen missä menee. Loppuun kuitenkin selvittiin.
Vaihdossa rullaluistimet kantoon ja jokunen kilometri suunnistusta jalan. Sain toisen luistimen repuun ja toisen repun ulkopuolelle tiukasti kiinni, joten juoksua ne ei häirinny, vaikka alussa reppu vähän painokin. Rastit löyty hyvin ja päästiin rullien päälle. Alkuosuus oli ihan kamalaa tietä ja hampaat meinas tippua suusta. Isommalle tielle päästyämme alusta parani ja luistelu oli kivaa. Petteri meni taas vähän edellä ja minä roikuin perässä. Yks pahannäkönen tilanne kävi kun tiimikaverin luistin petti potkussa alta ja mies kyljelleen tielle. Vastaan tuleva auto ehti kuitenkin väistää hyvin ja ilman vammoja selvittiin. Ton episodin jälkeen mentiin sitten tasatahtiin loppumatka.
Luistenlun jälkeen oli taas kiva päästä juoksemaan ja hyvin juoksu kulki kevyellä repulla. Sitten liivit päälle ja kauhulla odotettu lyhyehkö uintiosuus. Ilma oli sen verran viileä, että uinnin jälkeen itsensä lämpimäksi saaminen voisi olla hankalaa varsinkin, kun tiedossa oli vielä melontaosuus. Uinnin jälkeen kiivettiin rannasta jyrkkä mäki ylös ja Petterin reidet alko kramppailemaan. Muutaman rastin metsäinen juoksuosuus mentiinkin sitten Petterin vauhdin mukaan ja vaikka paljon käveltiin ei se älyttömästi hidastanut, koska oiottiin metsän läpi ja suunnistus osui nappiin.
Varoitin että varmaan melonta alkaa siten että toinen meloo ensimmäisen rastivälin ja toinen juoksee ja laskeutuu veteen ja näin se menikin. Minä meloskelin kanootilla odottelemaan laskeutujaa ja Petterin molskahdettua veteen vedin perässä sopivaan rantatutumispaikkaan. Märkä mies kyytiin ja melomaan. Melonta sujui ihan hyvin vaikka yhteistä treeniä ei ollut alla. Ongelmana oli Petterin kramppaavat jalat, mutta urheasti mies taisteli melonnan. Meloessa ei tullut kylmä, mutta kun päästiin rantaan vilu tuli äkkiä, vaikka pysähdyttiin vain ottamaan liivit pois. Sitten lyhyt juoksu maaliin ja oli selvää että ehditään aikarajan puitteissa. Onnistuttiin kuitenkin kämmäämään viimenen rasti kun oletin sen tarkoittavan maalitelinettä eikä rastia ollut edes merkattu pienen mittakaavan suunnistuskarttaan jolla tultiin maaliin. Käytännössä siis ehdittiin rata läpi ja vain 50m ennen maalia ollut rasti jäi leimaamatta. Lopputulokset näytti 10. sijaa, vaikka 9. olisi ollut mielestäni oikea, koska yli puoli tuntia myöhässä ollut joukkua oli nostettu meidän edelle, vaikka olisi pitänyt sääntöjen mukaan hylätä. No sijalla ei sinänsä väliä, kun oli taas hieno päivä takana. Maalissa maistui lämmin lohikeitto ja lämpimässä suihkussakin tuli hyvä tovi lämmiteltyä. Syksyllä toivottavasti vielä jatketaan seikkailuja.
Kisa starttas lyhyellä muistisuunnistuksella. Haettiin ensimmäiset rastit erikseen ja sitten tajuttiin kattoo loput rastit kerralla ja haettiin ne. Ihan nappiin tuo ei mennyt, mutta ihan kohtuullisesti kuitenkin. Seuraavaksi oli vuorossa lyhyt pyöräily tavallisuudesta poiketen suunnistuskartalla. Lyhyen pyöräilyn jälkeen päästiin juoksemaan merkittyä polkua pitkin. Vähän sai välillä merkkejä etsiskellä ja kerran juostiin toisen joukkueen perässä suoraan pusikkoon, mutta nopeasti löydettiin takas reitille. Ihan hyvää vauhtia edettiin ja saatiin pari tiimiä kiinni.
Juoksun jälkeen taas pyöräilykengät jalkaan ja vähän pidemmälle pyöräilylle. Petterillä oli nyt suunnistusvastuu ja hyvä niin kun tuntu olevan kevyempi pyöräilyjalka kuin minulla. Tosissaan sain painaa kyydissä pysyäkseni. Pyöräilyn välissä oli kolmen rastin muistisuunnistus, joka meni sujuvasti. Pyöräily saatto tuntua rankalta myös sen takia kun viime aikoina on tottunu kattomaan karttaa pyöräilyn aikana ja tietää tarkalleen missä menee. Loppuun kuitenkin selvittiin.
Vaihdossa rullaluistimet kantoon ja jokunen kilometri suunnistusta jalan. Sain toisen luistimen repuun ja toisen repun ulkopuolelle tiukasti kiinni, joten juoksua ne ei häirinny, vaikka alussa reppu vähän painokin. Rastit löyty hyvin ja päästiin rullien päälle. Alkuosuus oli ihan kamalaa tietä ja hampaat meinas tippua suusta. Isommalle tielle päästyämme alusta parani ja luistelu oli kivaa. Petteri meni taas vähän edellä ja minä roikuin perässä. Yks pahannäkönen tilanne kävi kun tiimikaverin luistin petti potkussa alta ja mies kyljelleen tielle. Vastaan tuleva auto ehti kuitenkin väistää hyvin ja ilman vammoja selvittiin. Ton episodin jälkeen mentiin sitten tasatahtiin loppumatka.
Luistenlun jälkeen oli taas kiva päästä juoksemaan ja hyvin juoksu kulki kevyellä repulla. Sitten liivit päälle ja kauhulla odotettu lyhyehkö uintiosuus. Ilma oli sen verran viileä, että uinnin jälkeen itsensä lämpimäksi saaminen voisi olla hankalaa varsinkin, kun tiedossa oli vielä melontaosuus. Uinnin jälkeen kiivettiin rannasta jyrkkä mäki ylös ja Petterin reidet alko kramppailemaan. Muutaman rastin metsäinen juoksuosuus mentiinkin sitten Petterin vauhdin mukaan ja vaikka paljon käveltiin ei se älyttömästi hidastanut, koska oiottiin metsän läpi ja suunnistus osui nappiin.
Varoitin että varmaan melonta alkaa siten että toinen meloo ensimmäisen rastivälin ja toinen juoksee ja laskeutuu veteen ja näin se menikin. Minä meloskelin kanootilla odottelemaan laskeutujaa ja Petterin molskahdettua veteen vedin perässä sopivaan rantatutumispaikkaan. Märkä mies kyytiin ja melomaan. Melonta sujui ihan hyvin vaikka yhteistä treeniä ei ollut alla. Ongelmana oli Petterin kramppaavat jalat, mutta urheasti mies taisteli melonnan. Meloessa ei tullut kylmä, mutta kun päästiin rantaan vilu tuli äkkiä, vaikka pysähdyttiin vain ottamaan liivit pois. Sitten lyhyt juoksu maaliin ja oli selvää että ehditään aikarajan puitteissa. Onnistuttiin kuitenkin kämmäämään viimenen rasti kun oletin sen tarkoittavan maalitelinettä eikä rastia ollut edes merkattu pienen mittakaavan suunnistuskarttaan jolla tultiin maaliin. Käytännössä siis ehdittiin rata läpi ja vain 50m ennen maalia ollut rasti jäi leimaamatta. Lopputulokset näytti 10. sijaa, vaikka 9. olisi ollut mielestäni oikea, koska yli puoli tuntia myöhässä ollut joukkua oli nostettu meidän edelle, vaikka olisi pitänyt sääntöjen mukaan hylätä. No sijalla ei sinänsä väliä, kun oli taas hieno päivä takana. Maalissa maistui lämmin lohikeitto ja lämpimässä suihkussakin tuli hyvä tovi lämmiteltyä. Syksyllä toivottavasti vielä jatketaan seikkailuja.
perjantai 15. kesäkuuta 2012
Rykäsy nro 1 - 1/8 triathlon
Triathlonkauden avaus oli vuorossa Vantaan Kuusijärvellä. Kilpailuun en erityisesti valmistautunut ja harjoituskisana mentiin. Mukavasti oli taas porukkaa saapunut Kuusijärvelle. Paikalle tulo meinas mennä vähän viime tinkaan, mutta hyvin ehti ennen starttia jopa käydä järven vastarannalla verryttelyuinnilla.
Uintiin starttiin en menny ihan porukan kärkeen, vaikka paremman paikankin olisi voinut ottaa. Jonkun verran oli ruuhkaa alussa ja sadan metrin jälkeen vähän enemmän, kun porukka pysähteli ilmeisesti tähystämään tai putsaamaan laseja. Uinti tuntu oikeestaan koko matkan melkoselta hosumiselta eikä oikein rytmiin päässy. Uinnin lopussa kuulin omilta kannustusjoukoilta että olisin suunnilleen kymmenen paikkeilla, mutta en oikein sitä uskonut.
Vedestä ylös, märkäpuku pois ja pyöräilyvehkeet päälle. Paidan vedin päälle ja kengät jalkaan, kun päätin vauhdissa olla laittamatta sukkia. Vaihto meni ihan sutjakasti. Pyöräilyn alussa taisin ohittaa pari pyöräilijää, mutta takaa tuli ohi vähintään tuplasti enemmän. Vähän aikaa jaksoin roikkua perässä, mutta sitten tyydyin omaan vauhtiin. Pyöräily tuntu vähän raskaalta, mutta kun mittari näyttiä reilusti yli neljääkymppiä niin aattelin, että hyvin tää menee. "Takasuoralla" sain ajaa ihan ylhäisessä yksinäisyydessä ja mietin jo että oonko eksyny reitiltä. Ekan kierroksen lopussa taas mäessä taisteltiin vähän asemista. Toinen kierros oli lyhempi ja tuntukin menevän paljon nopeempaa. Lopun mäet oli taas tuskasia ja lopussa vielä muutama pyörä meni ohi, kun aloin jo löysäillä ja keskittyä juoksuun.
Vaihto meni taas sutjakasti, vaikkakin tuplasolmujen laittaminen kenkiin tuntu kestävän ikuisuuden. Aika alussa sain heti peesiin toisen juoksijan ja siinä pikku hiljaa ohiteltiin muutamia juoksijoita matkan aikana. Juoksussa oli mukava laskea vastaan tulevia juoksijoita ja arvioida omaa sijoitusta ja ennen kääntymistä näki ketä voisi saada vielä kiinni ja toisaalta kääntymisen jälkeen kuka tulee takaa kovaa. Paluumatkalla yks mies meni meistä heittämällä ohi ja paria askelta enempää en viitsinyt roikkua. Ennen järven kiertoa vielä yks nainen meni ohi ja tällä kertaa jaksoin jopa muutaman kymmenen metriä roikkua perässä. Järven takana yritin tiputtaa peesaajaa kyydistä, mutta siellä sitä vaan roikuttiin. Loppusuoralla käytiin vielä huikea taistelu ja nippa nappa selvisin pystyssä maaliin. Hävisin kuitenkin ehkä kymmenen senttiä, vaikka tarkat ajanottajat sai meille sekunnin eron. Juoksu kulki kyllä ihan hyvin ja koko matkan pysty painamaan hyvin. Lopussa tietysti kättelyt taistelukaverin kanssa.
Loppu aika oli 1.10.12, joten seuraavalla kerralla pitäs parantaa alle 1.10:n. Uinnin jälkeen olin omassa sarjassa 10. häviten parhaalle ajalle 30%, pyöräilyssä olin "vasta" 16. nopein häviten parhaalle 18% ja juoksussa olin jopa 6. nopein häviten parhaalle 8%. Pyöräreitti oli vähän eri kuin kaksi vuotta sitten kisatessani, mutta eiköhän tuloksia voi kuitenkin verrata. Kokonaisaika parani lähes 10 minuuttia, josta uinti minuutin, pyörä 4,5 minuuttia ja juoksu 4 minuuttia. Jotain kehitystä on siis kahdessa vuodessa tapahtunut.
Uintiin starttiin en menny ihan porukan kärkeen, vaikka paremman paikankin olisi voinut ottaa. Jonkun verran oli ruuhkaa alussa ja sadan metrin jälkeen vähän enemmän, kun porukka pysähteli ilmeisesti tähystämään tai putsaamaan laseja. Uinti tuntu oikeestaan koko matkan melkoselta hosumiselta eikä oikein rytmiin päässy. Uinnin lopussa kuulin omilta kannustusjoukoilta että olisin suunnilleen kymmenen paikkeilla, mutta en oikein sitä uskonut.
Vedestä ylös, märkäpuku pois ja pyöräilyvehkeet päälle. Paidan vedin päälle ja kengät jalkaan, kun päätin vauhdissa olla laittamatta sukkia. Vaihto meni ihan sutjakasti. Pyöräilyn alussa taisin ohittaa pari pyöräilijää, mutta takaa tuli ohi vähintään tuplasti enemmän. Vähän aikaa jaksoin roikkua perässä, mutta sitten tyydyin omaan vauhtiin. Pyöräily tuntu vähän raskaalta, mutta kun mittari näyttiä reilusti yli neljääkymppiä niin aattelin, että hyvin tää menee. "Takasuoralla" sain ajaa ihan ylhäisessä yksinäisyydessä ja mietin jo että oonko eksyny reitiltä. Ekan kierroksen lopussa taas mäessä taisteltiin vähän asemista. Toinen kierros oli lyhempi ja tuntukin menevän paljon nopeempaa. Lopun mäet oli taas tuskasia ja lopussa vielä muutama pyörä meni ohi, kun aloin jo löysäillä ja keskittyä juoksuun.
Vaihto meni taas sutjakasti, vaikkakin tuplasolmujen laittaminen kenkiin tuntu kestävän ikuisuuden. Aika alussa sain heti peesiin toisen juoksijan ja siinä pikku hiljaa ohiteltiin muutamia juoksijoita matkan aikana. Juoksussa oli mukava laskea vastaan tulevia juoksijoita ja arvioida omaa sijoitusta ja ennen kääntymistä näki ketä voisi saada vielä kiinni ja toisaalta kääntymisen jälkeen kuka tulee takaa kovaa. Paluumatkalla yks mies meni meistä heittämällä ohi ja paria askelta enempää en viitsinyt roikkua. Ennen järven kiertoa vielä yks nainen meni ohi ja tällä kertaa jaksoin jopa muutaman kymmenen metriä roikkua perässä. Järven takana yritin tiputtaa peesaajaa kyydistä, mutta siellä sitä vaan roikuttiin. Loppusuoralla käytiin vielä huikea taistelu ja nippa nappa selvisin pystyssä maaliin. Hävisin kuitenkin ehkä kymmenen senttiä, vaikka tarkat ajanottajat sai meille sekunnin eron. Juoksu kulki kyllä ihan hyvin ja koko matkan pysty painamaan hyvin. Lopussa tietysti kättelyt taistelukaverin kanssa.
Loppu aika oli 1.10.12, joten seuraavalla kerralla pitäs parantaa alle 1.10:n. Uinnin jälkeen olin omassa sarjassa 10. häviten parhaalle ajalle 30%, pyöräilyssä olin "vasta" 16. nopein häviten parhaalle 18% ja juoksussa olin jopa 6. nopein häviten parhaalle 8%. Pyöräreitti oli vähän eri kuin kaksi vuotta sitten kisatessani, mutta eiköhän tuloksia voi kuitenkin verrata. Kokonaisaika parani lähes 10 minuuttia, josta uinti minuutin, pyörä 4,5 minuuttia ja juoksu 4 minuuttia. Jotain kehitystä on siis kahdessa vuodessa tapahtunut.
tiistai 29. toukokuuta 2012
Giro d´Espoo
Tällä kertaa vuorossa oli henkilökohtaisesti ensimmäinen massapyöräilytapahtuma. Vähän pelon sekaisin tuntein mukaan lähdettiin eikä numero 313 antanut lisää luottamusta siihen, että hommasta ehjänä selvittäisiin. Päätavoitteena oli siis selvitä ehjänä maaliin ja 35 km/h keskivauhtia ajavaan ryhmään hyppäsin mukaan.
Ajoin kotoa parin kymmenen minuutin lämmittelyajon Tapiolaan ja paikalla olin reilu viis minuuttia ennen starttia. Hyvin kuitenkin pääsin tunkemaan itseni oikean ryhmän mukaan ja vauhtiin päästiin. Alussa piti mennä kai vähän hiljempaa saattoajoa auton perässä, mutta kyllä ihan reippailla sykkeillä sai alusta asti vetää. Alkuosalla reitistä aika paljon mutkia ja risteyksiä, joten jarrutuksia ja kiihdytyksiä riitti.
Kovin pitkälle ei päästy kun näkyi ensimmäinen parin pyöräilijän kolari. Itse ajelin alussa triathlonkisoista vanhaan muistiin jääneeseen tyyliin ja pidin reilua väliä edessä ajavaan. Tarkkana ja keskittyneenä sai kuitenkin koko ajan olla ja valmiina jarruttelemaan minä hetkenä hyvänsä. Ajan ja matkan etenemistä oli vähän vaikea hahmottaa, kun kelloa ja mittaria en juuri viitsinyt vilkuilla eikä reitillä ollut kilometrikylttejä. Söin sitten energiapatukkaa ja hörpin vettä ja urheilujuomaa fiiliksen mukaan.
Ajon aikana ootteli että milloinka alkaa se tasanen mukava vauhti ja jojoilu loppuu. Puolen välin kieppeillä alko jo reisissä tuntumaan alituinen kiihdyttely. Siinä oli sitten vähän isompi kolari, mutta siitäkin ilmeisesti kaikki selvisi säikähdyksellä, vaikka joku kurkki ojanpohjaltakin. Sen jälkeen oli aika tiukka kiihdytys porukan kiinni saamiseksi ja kun vielä hetken päästä taas sai vetää puolisen minuuttia ihan täysillä kunnes törmäsi lähes pysähtyneeseen ryhmään, niin uskohan siinä loppu.
Jossain kiihdytyksessä annoinkin periksi ja jäin jo sata-kakssataa metriä jälkeen. Tuntu tosi takkuselta polkea yksin ja tyydyin rauhassa mussuttamaan vähän patukkaa ja hörppimään vettä. Onneks takaa tuli kaks pyöräilijää, joiden peesiin pääsin ja edessä olevalla tosi mäkisellä ja mutkaisella osuudella saatiin ryhmä kiinni lopulta melko helposti. Fiilis oli kyllä tässä vaiheessa tosi hieno kun epätoivo vaihtu voitoksi.
Päätin soluttautua vähän edemmäksi ryhmään, jotta jojo-efekti ois vähän pienempi. Lisäksi aloin ajamaan ihan rohkeasti edessä olevan persuuksissa kiinni ja ajo helpottu huomattavasti. Ylämäissä ei sinänsä ollut ongelmaa vaan kevyellä vaihteella pyörittäen pysy helposti vauhdissa mukana. Jossain vaiheessa alko reisissä tuntua kramppien oireita, joten seisaalteen ei viitsinyt edes vetää.
Pätkä Veikkolasta Bembööleen oli ehdottomasti retken parasta antia. Näin isoilla ryhmillä mutkaiset ja mäkiset tiet aiheuttaa liikaa nykimistä, mutta isoa suht tasasta baanaa oli ilo ajaa. Ehkä sekin autto että tie oli tuttu ja oltiin kotiinpäin menossa. Sitten vielä Bodomin kierros ja Järvenperässä ryhmän vetäjät hyppäs hetkeks sivuun ja loppuun mentiin sitten omaa vauhtia. Siinäkin tuli joku kolari, kun osa vissiin pysähty ja osa jatko matkaa. Stubbi, joka oli vetämässä ryhmää, pahoitteli maalissa, että ei ois pitäny pysähtyä vaikka käskettiin.
Loppukirin alettua sai vähän taas hakea vauhtia, kun porukka meni sen verran eri tahtiin. Peesiä vaihdellen sitten Kauniaisten läpi Tapiolaan. Loppu oli mukavaa ajelua eikä edes Jorvin mäki tuntunut pahalta. Siinä sai maistaa todellista pyöräilytunnelmaa, kun kannustusta riitti ja tiehenkin oli kirjoitettu ison maailman tyyliin kannustuslauseita. Kauniaisissa vilkasin nopeusmittarin näyttävän reilua viittäkymppiä kun kaarrettiin radan ali. Viimesillä kilometreillä laitoin vielä reisistä loput voimat peliin ja menin ehkä reilun kymmenen pyöräilijän ohi, mutta äkkiä ne sieltä tuli mun voimien ehtyessä peesien turvin ohi.
Maalissa oli hyvät tarjoilut. Onnistuin saamaan jopa kokistölkin ja hernesoppakin maistui. Parasta kuitenkin oli ruisleipä voilla ja juustolla. Jonkun aikaa maalissa patsastelin ja sitten oli aika lähteä pyörittelemään hissukseen kotia kohti. Hyvin oli voimat jääneet reitille, mutta kotiin päästiin.
Tapahtumasta jäi kyllä hyvä maku ja kokemus oli hieno. Joka viikonloppu ei tommoseen leikkiin uskaltas lähteä mukaan. Sen verran suurelta riski joutua kolariin vaikuttaa. Pienemmissä parin kymmenen hengen porukoissa ajo ois varmasti miellyttävämpää, tasaisempaa ja turvallisempaa. Kova vauhti ja paljon pyöriä tuntuu paljon vaarallisemmalta kuin esim. suksilla massahiihdoissa, vaikka kyllä kaikella järjellä pyörän saa helpommin pysähtymään.
Paljon kovempi setti tuo oli kuin etukäteen osasin odottaa. Keskisykekin oli 147, kun etukäteen ajattelin sen olevan ehkä reilu 130. Matka oli 110km, aikaa meni 3h9min ja keskivauhti oli se n. 35km/h. Rohkeutta tarvis enemmän mutkiin ja uskallusta ajaa peesissä, jotta ei tarvis tehdä niin paljon töitä porukassa pysymisen eteen. Kovaa leikkiä se oli, mutta ehdottoman hieno kokemus. Sää suosi ja järjestelyt pelas.
Ajoin kotoa parin kymmenen minuutin lämmittelyajon Tapiolaan ja paikalla olin reilu viis minuuttia ennen starttia. Hyvin kuitenkin pääsin tunkemaan itseni oikean ryhmän mukaan ja vauhtiin päästiin. Alussa piti mennä kai vähän hiljempaa saattoajoa auton perässä, mutta kyllä ihan reippailla sykkeillä sai alusta asti vetää. Alkuosalla reitistä aika paljon mutkia ja risteyksiä, joten jarrutuksia ja kiihdytyksiä riitti.
Kovin pitkälle ei päästy kun näkyi ensimmäinen parin pyöräilijän kolari. Itse ajelin alussa triathlonkisoista vanhaan muistiin jääneeseen tyyliin ja pidin reilua väliä edessä ajavaan. Tarkkana ja keskittyneenä sai kuitenkin koko ajan olla ja valmiina jarruttelemaan minä hetkenä hyvänsä. Ajan ja matkan etenemistä oli vähän vaikea hahmottaa, kun kelloa ja mittaria en juuri viitsinyt vilkuilla eikä reitillä ollut kilometrikylttejä. Söin sitten energiapatukkaa ja hörpin vettä ja urheilujuomaa fiiliksen mukaan.
Ajon aikana ootteli että milloinka alkaa se tasanen mukava vauhti ja jojoilu loppuu. Puolen välin kieppeillä alko jo reisissä tuntumaan alituinen kiihdyttely. Siinä oli sitten vähän isompi kolari, mutta siitäkin ilmeisesti kaikki selvisi säikähdyksellä, vaikka joku kurkki ojanpohjaltakin. Sen jälkeen oli aika tiukka kiihdytys porukan kiinni saamiseksi ja kun vielä hetken päästä taas sai vetää puolisen minuuttia ihan täysillä kunnes törmäsi lähes pysähtyneeseen ryhmään, niin uskohan siinä loppu.
Jossain kiihdytyksessä annoinkin periksi ja jäin jo sata-kakssataa metriä jälkeen. Tuntu tosi takkuselta polkea yksin ja tyydyin rauhassa mussuttamaan vähän patukkaa ja hörppimään vettä. Onneks takaa tuli kaks pyöräilijää, joiden peesiin pääsin ja edessä olevalla tosi mäkisellä ja mutkaisella osuudella saatiin ryhmä kiinni lopulta melko helposti. Fiilis oli kyllä tässä vaiheessa tosi hieno kun epätoivo vaihtu voitoksi.
Päätin soluttautua vähän edemmäksi ryhmään, jotta jojo-efekti ois vähän pienempi. Lisäksi aloin ajamaan ihan rohkeasti edessä olevan persuuksissa kiinni ja ajo helpottu huomattavasti. Ylämäissä ei sinänsä ollut ongelmaa vaan kevyellä vaihteella pyörittäen pysy helposti vauhdissa mukana. Jossain vaiheessa alko reisissä tuntua kramppien oireita, joten seisaalteen ei viitsinyt edes vetää.
Pätkä Veikkolasta Bembööleen oli ehdottomasti retken parasta antia. Näin isoilla ryhmillä mutkaiset ja mäkiset tiet aiheuttaa liikaa nykimistä, mutta isoa suht tasasta baanaa oli ilo ajaa. Ehkä sekin autto että tie oli tuttu ja oltiin kotiinpäin menossa. Sitten vielä Bodomin kierros ja Järvenperässä ryhmän vetäjät hyppäs hetkeks sivuun ja loppuun mentiin sitten omaa vauhtia. Siinäkin tuli joku kolari, kun osa vissiin pysähty ja osa jatko matkaa. Stubbi, joka oli vetämässä ryhmää, pahoitteli maalissa, että ei ois pitäny pysähtyä vaikka käskettiin.
Loppukirin alettua sai vähän taas hakea vauhtia, kun porukka meni sen verran eri tahtiin. Peesiä vaihdellen sitten Kauniaisten läpi Tapiolaan. Loppu oli mukavaa ajelua eikä edes Jorvin mäki tuntunut pahalta. Siinä sai maistaa todellista pyöräilytunnelmaa, kun kannustusta riitti ja tiehenkin oli kirjoitettu ison maailman tyyliin kannustuslauseita. Kauniaisissa vilkasin nopeusmittarin näyttävän reilua viittäkymppiä kun kaarrettiin radan ali. Viimesillä kilometreillä laitoin vielä reisistä loput voimat peliin ja menin ehkä reilun kymmenen pyöräilijän ohi, mutta äkkiä ne sieltä tuli mun voimien ehtyessä peesien turvin ohi.
Maalissa oli hyvät tarjoilut. Onnistuin saamaan jopa kokistölkin ja hernesoppakin maistui. Parasta kuitenkin oli ruisleipä voilla ja juustolla. Jonkun aikaa maalissa patsastelin ja sitten oli aika lähteä pyörittelemään hissukseen kotia kohti. Hyvin oli voimat jääneet reitille, mutta kotiin päästiin.
Tapahtumasta jäi kyllä hyvä maku ja kokemus oli hieno. Joka viikonloppu ei tommoseen leikkiin uskaltas lähteä mukaan. Sen verran suurelta riski joutua kolariin vaikuttaa. Pienemmissä parin kymmenen hengen porukoissa ajo ois varmasti miellyttävämpää, tasaisempaa ja turvallisempaa. Kova vauhti ja paljon pyöriä tuntuu paljon vaarallisemmalta kuin esim. suksilla massahiihdoissa, vaikka kyllä kaikella järjellä pyörän saa helpommin pysähtymään.
Paljon kovempi setti tuo oli kuin etukäteen osasin odottaa. Keskisykekin oli 147, kun etukäteen ajattelin sen olevan ehkä reilu 130. Matka oli 110km, aikaa meni 3h9min ja keskivauhti oli se n. 35km/h. Rohkeutta tarvis enemmän mutkiin ja uskallusta ajaa peesissä, jotta ei tarvis tehdä niin paljon töitä porukassa pysymisen eteen. Kovaa leikkiä se oli, mutta ehdottoman hieno kokemus. Sää suosi ja järjestelyt pelas.
perjantai 25. toukokuuta 2012
Kurren Kierros
Kevään toinen kympin kisa, jossa oli tarkotus parantaa edellisen kisan ennätystä ja haaveena oli myös "maagisen" 40 minuutin alitus. Reitti tosin oli haastava ja mäkinen, joten tiukkaa homma tulisi tekemään.
Kisaa edeltävällä viikolla yritin tehdä pari tehokasta juoksutreeniä, mutta palautuminen HCR:stä ja sitä seuraavan viikon seikkailukisasta oli selkeesti kesken. Tarkotus oli juosta 8km 4.15 vauhtia eli hitaampaa kuin HCR:ssä, mutta pakko oli jakaa neljän ja kolmen kilometrin pätkiin ja huilia kilsa välissä. Toinen treeni oli 5x1000m 2 minuutin palautuksilla tarkotuksena juosta 3.50-3.40 vauhtia joka vedolla aikaa parantaen. Eka veto meni vielä tavotteen mukaan, mutta sitten vauhti laski joka vedolla ja viimenen niukasti alle 4 minuuttia. Kaks päivää ennen kisaa kuitenkin 3km 4.00 vauhtia meni ihan kohtuullisesti, joten palautuminen oli kuitenkin selkeesti edenny ja kisapäivänä tuntui hyvältä.
Kisa päivä alko vähän heikosti kun töissä tuli huonoja uutisia, mutta eipä nuo juoksua onnistunu pilaamaan. Sen verran kuitenkin ehkä häiritsi keskittymistä, että unohdin sykemittarin kellon housujen taskuun töihin. Söin päivällisen kolmisen tuntia ennen kisaa ja sen jälkeen puoli litraa urheilujuomaa. Ajelin bussilla ajoissa kisapaikalle ja tungosta siellä ei ollut. Vartin verran kävin verryttelemässä ja tutustumassa reitin alkuun.
Kelloa ei tosiaan ollut mukana ja jouduin virittämään puhelimen ja nappikuulokkeet huutelemaan väliaikoja kilometrin välein, että olisi jotain hajua vauhdista. Träkkäyksen starttasin minuutti ennen starttia ja olin varma että jossain kohdassa menen aikojen kanssa sekaisin. Lähtöpaikalla ei ollut tungosta ja sai lähteä hyvistä asemista. Kymmenisen juoksijaa karkasi heti alussa ja ekan kilometrin aikana vielä jokunen meni ohi. Ekan kilometrin kohdalla menin jo halpaan kun puhelin huuteli ajaksi 4.53 ei voinut niin hitaasti mennä, mutta sitten muistin vähentää minuutin. Alku vauhti ei tällä kertaa ollut ihan liian kova.
Nopeasti löysin hyvän peesin ja hetken mietin jäänkö siihen vaikka vauhti on vähän liian kova. Päätin kuitenkin että tähän junaan pitää lähteä jos neljänkympin alle aikoo. Siinä olikin hyvä vetää. Jossain kohdassa jäinkin muutaman metrin "mustapaidasta" kun jäin "oranssipaidan" peesiin, mutta onneksi sain alamäessä kiinni. Kolmisen kilometrin kohdalla oli myös omat kannustusjoukot tsemppaamassa ja kummasti ne toi virtaa kun meinasin vilkutellessa juosta peesattavan päälle, mutta onnistuin välttämään törmäyksen. Sen jälkeen oli hyvä peesailla radanvarren vastatuuliosuudella ja vauhti tuntu just sopivalta. Jossain vaiheessa harmitti kengän pohjassa olevaan rakoon jääneet pari kiveä, jotka rahisi inhottavasti asfaltilla, mutta parista potkimisyrityksestä huolimatta ne ei sieltä lähteneet.
Eka vitonen meni vähän reiluun 19 ja puoleen minuuttiin, joten hyvin oli aloitettu. Toisella puolikkaalla tulisi kuitenkin olemaan enemmän ylämäkiä ja väsykin varmaan ehtis tulla. Kuuden kilometrin kohdalla risteyksessä peesini juoksi vähän epäoptimaalisesti risteyksessä ja itsekin oletin reitin jatkuvan suoraan, mutta käännyttiinkin oikealle ja niin tuli mun vuoro vetää. Vauhti oli aavistuksen hidastunu ylämäistä johtuen, mutta seitsemään kilometriin asti meni ihan hyvin. Sitten alko painamaan kukaan ei kuitenkaan tullut ohi, joten yritin vain painaa parhaani mukaan.
Yhdeksäs kilometri tuntui kestävän ikuisuuden ja kellokin huuteli sellaisia aikoja että tiukkaa neljän kympin alitus tulisi tekemään. Lopussa oli vielä pari ikävää pientä nousua joissa jälkimmäisessä tais kolme juoksijaa kirmata ohi. Loppukirikään ei oikein irronu ja tulin "mustapaidan" vanavedessä maaliin, mutta ilmeisesti vauhti ei kuitenkaan täysin hyytyny vaikka kovile otti ja maaliin saavuin ajassa 39.55. Maalisuoralla ilme oli kuulemma pahin mitä minulta on juoksukisoissa nähty. Alitus onnistui ja loisto fiilis maalissa. Kiittelin vielä "mustapaitaa" hyvästä vetoavusta.
Tuloksista en omaa nimeäni löytänyt, mutta sekin korjattaneen. Oli ilmeisesti menny numero sekasin jonkun kuntosarjalaisen kanssa. Tapahtuma oli oikein mukava eikä järjestelyissä ollut moittimista. Hyvin oli porukkaa saatu reitin varrelle ohjaamaan juoksijoita. Vielä kun saatas Granipäivien yleisö kannustamaan juoksijoita. Mukava oli juosta tutussa ympäristössä ihan kotikonnuilla.
Nyt on kevään vauhtirypistykset tehty juoksussa ja katse kohdistuu triathlon puolelle. Tosin ennen triathlonkauden avausta luvassa on vielä Giro d'Espoo pyöräily.
Kisaa edeltävällä viikolla yritin tehdä pari tehokasta juoksutreeniä, mutta palautuminen HCR:stä ja sitä seuraavan viikon seikkailukisasta oli selkeesti kesken. Tarkotus oli juosta 8km 4.15 vauhtia eli hitaampaa kuin HCR:ssä, mutta pakko oli jakaa neljän ja kolmen kilometrin pätkiin ja huilia kilsa välissä. Toinen treeni oli 5x1000m 2 minuutin palautuksilla tarkotuksena juosta 3.50-3.40 vauhtia joka vedolla aikaa parantaen. Eka veto meni vielä tavotteen mukaan, mutta sitten vauhti laski joka vedolla ja viimenen niukasti alle 4 minuuttia. Kaks päivää ennen kisaa kuitenkin 3km 4.00 vauhtia meni ihan kohtuullisesti, joten palautuminen oli kuitenkin selkeesti edenny ja kisapäivänä tuntui hyvältä.
Kisa päivä alko vähän heikosti kun töissä tuli huonoja uutisia, mutta eipä nuo juoksua onnistunu pilaamaan. Sen verran kuitenkin ehkä häiritsi keskittymistä, että unohdin sykemittarin kellon housujen taskuun töihin. Söin päivällisen kolmisen tuntia ennen kisaa ja sen jälkeen puoli litraa urheilujuomaa. Ajelin bussilla ajoissa kisapaikalle ja tungosta siellä ei ollut. Vartin verran kävin verryttelemässä ja tutustumassa reitin alkuun.
Kelloa ei tosiaan ollut mukana ja jouduin virittämään puhelimen ja nappikuulokkeet huutelemaan väliaikoja kilometrin välein, että olisi jotain hajua vauhdista. Träkkäyksen starttasin minuutti ennen starttia ja olin varma että jossain kohdassa menen aikojen kanssa sekaisin. Lähtöpaikalla ei ollut tungosta ja sai lähteä hyvistä asemista. Kymmenisen juoksijaa karkasi heti alussa ja ekan kilometrin aikana vielä jokunen meni ohi. Ekan kilometrin kohdalla menin jo halpaan kun puhelin huuteli ajaksi 4.53 ei voinut niin hitaasti mennä, mutta sitten muistin vähentää minuutin. Alku vauhti ei tällä kertaa ollut ihan liian kova.
Nopeasti löysin hyvän peesin ja hetken mietin jäänkö siihen vaikka vauhti on vähän liian kova. Päätin kuitenkin että tähän junaan pitää lähteä jos neljänkympin alle aikoo. Siinä olikin hyvä vetää. Jossain kohdassa jäinkin muutaman metrin "mustapaidasta" kun jäin "oranssipaidan" peesiin, mutta onneksi sain alamäessä kiinni. Kolmisen kilometrin kohdalla oli myös omat kannustusjoukot tsemppaamassa ja kummasti ne toi virtaa kun meinasin vilkutellessa juosta peesattavan päälle, mutta onnistuin välttämään törmäyksen. Sen jälkeen oli hyvä peesailla radanvarren vastatuuliosuudella ja vauhti tuntu just sopivalta. Jossain vaiheessa harmitti kengän pohjassa olevaan rakoon jääneet pari kiveä, jotka rahisi inhottavasti asfaltilla, mutta parista potkimisyrityksestä huolimatta ne ei sieltä lähteneet.
Eka vitonen meni vähän reiluun 19 ja puoleen minuuttiin, joten hyvin oli aloitettu. Toisella puolikkaalla tulisi kuitenkin olemaan enemmän ylämäkiä ja väsykin varmaan ehtis tulla. Kuuden kilometrin kohdalla risteyksessä peesini juoksi vähän epäoptimaalisesti risteyksessä ja itsekin oletin reitin jatkuvan suoraan, mutta käännyttiinkin oikealle ja niin tuli mun vuoro vetää. Vauhti oli aavistuksen hidastunu ylämäistä johtuen, mutta seitsemään kilometriin asti meni ihan hyvin. Sitten alko painamaan kukaan ei kuitenkaan tullut ohi, joten yritin vain painaa parhaani mukaan.
Yhdeksäs kilometri tuntui kestävän ikuisuuden ja kellokin huuteli sellaisia aikoja että tiukkaa neljän kympin alitus tulisi tekemään. Lopussa oli vielä pari ikävää pientä nousua joissa jälkimmäisessä tais kolme juoksijaa kirmata ohi. Loppukirikään ei oikein irronu ja tulin "mustapaidan" vanavedessä maaliin, mutta ilmeisesti vauhti ei kuitenkaan täysin hyytyny vaikka kovile otti ja maaliin saavuin ajassa 39.55. Maalisuoralla ilme oli kuulemma pahin mitä minulta on juoksukisoissa nähty. Alitus onnistui ja loisto fiilis maalissa. Kiittelin vielä "mustapaitaa" hyvästä vetoavusta.
Tuloksista en omaa nimeäni löytänyt, mutta sekin korjattaneen. Oli ilmeisesti menny numero sekasin jonkun kuntosarjalaisen kanssa. Tapahtuma oli oikein mukava eikä järjestelyissä ollut moittimista. Hyvin oli porukkaa saatu reitin varrelle ohjaamaan juoksijoita. Vielä kun saatas Granipäivien yleisö kannustamaan juoksijoita. Mukava oli juosta tutussa ympäristössä ihan kotikonnuilla.
Nyt on kevään vauhtirypistykset tehty juoksussa ja katse kohdistuu triathlon puolelle. Tosin ennen triathlonkauden avausta luvassa on vielä Giro d'Espoo pyöräily.
lauantai 19. toukokuuta 2012
Spring Adventure
Kauden seikkailukisa avaus käytiin Karkkilassa Spring Adventuren merkeissä. Edeltävällä viikolla tuli haettua vähän tuntumaa suunnistukseen aluerasteilla ja keskuspuiston kiintorasteilla ja eihän se suunnistus ihan täysin putkeen mennyt, mutta muituipa siinä mieleen ainakin joitain perusasioita eikä kisassa tarvii ihan niin tyhmiä virheitä tehdä, kun suunnistusvastuu oli minulla. Viikon pyöräintervallikin tuli tehtyä metsäpoluilla, joten maastoajoakin tuli vähän treenattua. Parina tällä kertaa seikkailukisadebyytin tehnyt lätkäjoukkuekaveri Pasi ja vaikka ensikertalaista taisi kisa etukäteen mietityttää hyvin se meni.
Kisa alkoi tonnin juoksulla radalla ja se otettiin suht iisisti, kuitenkin niin että siinä vähän hengästyy. Taas tuli todettua että alkuverryttely ei ois välttämättä huono asia, jos haluais olla alkurynnistyksessä mukana, mutta eiköhän tuossa 6,5 tunnissa ehtisi kone käyntiin. Ratajuoksun jälkeen haettiin pari rastia metsästä. Kengiksi olin valinnut tavan lenkkarit ja maastojuoksutossut oli repussa odottamassa seuraavia juoksuosuuksia. Ois kyllä ollu maastokengille käyttöä jo tuolla osuudella. Vähän oli polut hukassa tässä suunnistuksessa, mutta ilmeisesti kartta ei ihan pitänyt paikkaansa. Suunta oli kyllä koko ajan oikea, joten ei hätää.
Juoksun jälkeen pyörän selkään ja lyhyt siirtyminen Alhovuorelle, jonka päälle ajettiin pyörällä. Siellä oli vuorossa viuhkasuunnistusta ja yllättäen keskusrasti oli rinteen huipulla. Neljä kertaa saatiin juosta mäki alas ja raahustaa ylös. Pohkeissa ja reisissä kyllä hyvin tuntu tuo kiipeäminen. Sitten pyörällä vauhdikkaasti alas ja pidemmälle pyöräosuudelle, joka sisälsi tietä, polkua ja pyörän talutusta metsässä. Osuipa matkalle keskellä ei mitään ollut uusi asfaltoitu mökkitie, joka vähän kummastutti kun Karkkilan keskustassakaan teitä ei ollut päällystetty. Pyöräosuudella oli mahdollisuus erilaisiin reitinvalintoihin ja taidettiin mennä vähän pidemmän kautta, kun ei oikein saatu selvää pääseekö toista reittiä kiertämään kielletyn tien. Pyörä kulki molemmilla ihan hyvin ja taidettiin jokunen joukkue ohittaakkin.
Pyöräilyn jälkeen kanootin selkään ja vaikka ilolla odotti kajakkimelontaa, niin ei sekään ihan lastenleikkiä ollut, mutta selkeesti mukavampaa kuin inkkarilla vääntäminen. Tuuli oli ihan reipas ja melonnan aikana ehti kastua aika hyvin. Loppupuolella alko olla jo aika kylmä vaikka kaks viimestä rastiväliä yritti meloa niin kovaa kuin vain pääsee. Kajakissa oli se hyvä puoli että kartan sai hyvin näkyviin kannen päälle verrattuna siihen että se pyörii märkänä inkkarin pohjalla. Jännitystä melontaan saatiin kuin huolimattomasti katsoin rastin olevan sillan alla, vaikka se olikin siltaa ennen olevan sähkölinjan kohdalla. Rastilippua siinä ei tietenkään ollu, joten ohi mennessäkään sitä ei huomattu. Melottiin sillan alle ja kateltiin rastia ja huomattiin että virta alko viedä kanoottia. Nopeesti saatiin kuitenkin vauhti pysäytettyä, mutta takasin melominen ei ollut ihan niin helppoa. Kajakki käänty aina vinoon, mutta rannasta tukea hakien saatiin taisteltua kulkupeli sillan oikealle puolelle. Toinen mielenkiintoinen osuus oli joen pätkä, jossa mentiin kaatuneiden puiden ali ja muutakin puskaa siellä oli ihan riittämiin. Ongelmana oli se että meloin reppuselässä eikä taakse päässy taipumaan oikein hyvin. Jotenkin kuitenkin päästiin naama puita raapien niiden ali. Tällä pätkällä aurinkokin pilkisti pari kertaa ja yhdessä kohtaa oli todella maaginen tunnelma, kun auringossa loistavat aivan hennon vaalean vihreät puut heijastuivat vedestä ja oltiin täysin vihreyden ympäröiminä.
Mellonnan jälkeen molemmat oltiin ihan jäässä ja yritettiin vaan jotenkin selvitä viiden minuutin siirtymä pyörillä vaihtopaikalle ja juoksemaan. Jätin märät hanskat pois ja vaihdoin kuivat sukat ennen juoksua, mutta tovi siinä meni ennen kuin lämpeni. Juoksun alussa päästiin ylittämään köydellä valjaista riippuen joki. Hyvin saatiin taktikoitua menemällä parin tiimin ohi lyhyellä juoksupätkällä eikä köysillä tarvinnut odotella ollenkaan. Köysi tehtävä oli helppo ja ihan hauska vaikka vähän käsivoimia se vaatikin. Toisella rastillakin piti olla questi, mutta ilmeisesti olisi ollut liian vaarallista laittaa rasti myllyn rikkonaisen ja liukkaan alatasanteen päähän ja se olikin ihan helposti otettavissa.
Ennen juoksua oli jo selvää että ei ehdetä koko rataa läpi. Kolme rastia jätettiin ottamatta ja suunnattiin maaliin. Pasi alko olla jo kaikkensa antanut viimeisillä kilometreillä. Aavistuksen reippaammin olisin voinut juosta, mutta eipä silläkään vauhdilla ois enempää rasteja haettu kun seuraava ois tuono sen verran lisälenkkiä. Maalissa oltiin noin 15 minuutia yliajalla, mutta tässä uudessa formaatissa oli fiksumpi hakea ekstra rasti ja ottaa yliajasta sakkoja kuin tulla ajoissa maaliin. Sijoitus oli kymmenes joka sivuaa mun parasta miesten kilpasarjassa, joten hyvinhän se meni.
Maalissa päästiin suihkuun ja just viime hetkillä ehdittiin vielä lohikeitolle ennen kuin soppatykki lähti matkoihinsa. Keitto olikin maittavaa ja lämmitti mukavasti. Meidän jälkeenkin porukka kyseli vielä ruuan perään ja varmasti harmitti kun keitot oli jo viety. Pyörän pesupaikkaakin kaipailtiin, kun sen verran kuraan pyörät saatiin märässä metsässä. Minä vielä upotin yhdessä kohdassa pyörän kunnon mutalammikkoon ja sen jälkeen olikin ilo ajella tiellä mudan lentäessä.
Kuus ja puol tuntia meni taas siivillä ja kisa oli kokonaisuutena hieno. Arviolta matkaa taitettiin 19km jalan, 9km meloen ja 48km pyörällä. Kiitoksia joukkuekaverille!
Kisa alkoi tonnin juoksulla radalla ja se otettiin suht iisisti, kuitenkin niin että siinä vähän hengästyy. Taas tuli todettua että alkuverryttely ei ois välttämättä huono asia, jos haluais olla alkurynnistyksessä mukana, mutta eiköhän tuossa 6,5 tunnissa ehtisi kone käyntiin. Ratajuoksun jälkeen haettiin pari rastia metsästä. Kengiksi olin valinnut tavan lenkkarit ja maastojuoksutossut oli repussa odottamassa seuraavia juoksuosuuksia. Ois kyllä ollu maastokengille käyttöä jo tuolla osuudella. Vähän oli polut hukassa tässä suunnistuksessa, mutta ilmeisesti kartta ei ihan pitänyt paikkaansa. Suunta oli kyllä koko ajan oikea, joten ei hätää.
Juoksun jälkeen pyörän selkään ja lyhyt siirtyminen Alhovuorelle, jonka päälle ajettiin pyörällä. Siellä oli vuorossa viuhkasuunnistusta ja yllättäen keskusrasti oli rinteen huipulla. Neljä kertaa saatiin juosta mäki alas ja raahustaa ylös. Pohkeissa ja reisissä kyllä hyvin tuntu tuo kiipeäminen. Sitten pyörällä vauhdikkaasti alas ja pidemmälle pyöräosuudelle, joka sisälsi tietä, polkua ja pyörän talutusta metsässä. Osuipa matkalle keskellä ei mitään ollut uusi asfaltoitu mökkitie, joka vähän kummastutti kun Karkkilan keskustassakaan teitä ei ollut päällystetty. Pyöräosuudella oli mahdollisuus erilaisiin reitinvalintoihin ja taidettiin mennä vähän pidemmän kautta, kun ei oikein saatu selvää pääseekö toista reittiä kiertämään kielletyn tien. Pyörä kulki molemmilla ihan hyvin ja taidettiin jokunen joukkue ohittaakkin.
Pyöräilyn jälkeen kanootin selkään ja vaikka ilolla odotti kajakkimelontaa, niin ei sekään ihan lastenleikkiä ollut, mutta selkeesti mukavampaa kuin inkkarilla vääntäminen. Tuuli oli ihan reipas ja melonnan aikana ehti kastua aika hyvin. Loppupuolella alko olla jo aika kylmä vaikka kaks viimestä rastiväliä yritti meloa niin kovaa kuin vain pääsee. Kajakissa oli se hyvä puoli että kartan sai hyvin näkyviin kannen päälle verrattuna siihen että se pyörii märkänä inkkarin pohjalla. Jännitystä melontaan saatiin kuin huolimattomasti katsoin rastin olevan sillan alla, vaikka se olikin siltaa ennen olevan sähkölinjan kohdalla. Rastilippua siinä ei tietenkään ollu, joten ohi mennessäkään sitä ei huomattu. Melottiin sillan alle ja kateltiin rastia ja huomattiin että virta alko viedä kanoottia. Nopeesti saatiin kuitenkin vauhti pysäytettyä, mutta takasin melominen ei ollut ihan niin helppoa. Kajakki käänty aina vinoon, mutta rannasta tukea hakien saatiin taisteltua kulkupeli sillan oikealle puolelle. Toinen mielenkiintoinen osuus oli joen pätkä, jossa mentiin kaatuneiden puiden ali ja muutakin puskaa siellä oli ihan riittämiin. Ongelmana oli se että meloin reppuselässä eikä taakse päässy taipumaan oikein hyvin. Jotenkin kuitenkin päästiin naama puita raapien niiden ali. Tällä pätkällä aurinkokin pilkisti pari kertaa ja yhdessä kohtaa oli todella maaginen tunnelma, kun auringossa loistavat aivan hennon vaalean vihreät puut heijastuivat vedestä ja oltiin täysin vihreyden ympäröiminä.
Mellonnan jälkeen molemmat oltiin ihan jäässä ja yritettiin vaan jotenkin selvitä viiden minuutin siirtymä pyörillä vaihtopaikalle ja juoksemaan. Jätin märät hanskat pois ja vaihdoin kuivat sukat ennen juoksua, mutta tovi siinä meni ennen kuin lämpeni. Juoksun alussa päästiin ylittämään köydellä valjaista riippuen joki. Hyvin saatiin taktikoitua menemällä parin tiimin ohi lyhyellä juoksupätkällä eikä köysillä tarvinnut odotella ollenkaan. Köysi tehtävä oli helppo ja ihan hauska vaikka vähän käsivoimia se vaatikin. Toisella rastillakin piti olla questi, mutta ilmeisesti olisi ollut liian vaarallista laittaa rasti myllyn rikkonaisen ja liukkaan alatasanteen päähän ja se olikin ihan helposti otettavissa.
Ennen juoksua oli jo selvää että ei ehdetä koko rataa läpi. Kolme rastia jätettiin ottamatta ja suunnattiin maaliin. Pasi alko olla jo kaikkensa antanut viimeisillä kilometreillä. Aavistuksen reippaammin olisin voinut juosta, mutta eipä silläkään vauhdilla ois enempää rasteja haettu kun seuraava ois tuono sen verran lisälenkkiä. Maalissa oltiin noin 15 minuutia yliajalla, mutta tässä uudessa formaatissa oli fiksumpi hakea ekstra rasti ja ottaa yliajasta sakkoja kuin tulla ajoissa maaliin. Sijoitus oli kymmenes joka sivuaa mun parasta miesten kilpasarjassa, joten hyvinhän se meni.
Maalissa päästiin suihkuun ja just viime hetkillä ehdittiin vielä lohikeitolle ennen kuin soppatykki lähti matkoihinsa. Keitto olikin maittavaa ja lämmitti mukavasti. Meidän jälkeenkin porukka kyseli vielä ruuan perään ja varmasti harmitti kun keitot oli jo viety. Pyörän pesupaikkaakin kaipailtiin, kun sen verran kuraan pyörät saatiin märässä metsässä. Minä vielä upotin yhdessä kohdassa pyörän kunnon mutalammikkoon ja sen jälkeen olikin ilo ajella tiellä mudan lentäessä.
Kuus ja puol tuntia meni taas siivillä ja kisa oli kokonaisuutena hieno. Arviolta matkaa taitettiin 19km jalan, 9km meloen ja 48km pyörällä. Kiitoksia joukkuekaverille!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)