XGlow-kaato

Kauden viimeinen Multisport cupin kisa käytiin Vihdissä. Kisa kruunasi viimeisen kovan maratontreeniviikon ja sen jälkeen alkaa keventely kauden kohokohtaa varten. Kisa starttasi lauantaiaamuna viideltä ja mahdollisuus olisi ollut mennä koulumajoitukseen jo illalla ja päästä suunnittelemaan reittiä rauhassa, mutta vaikka joukkuekaveri sinne jo meni itse päätin mennä kotona ajoissa nukkumaan ja saada pari tuntia enemmän unta ja tutustua reittiin sitten aamulla.

Kisapaikalle saavuinkin hyvissä ajoin ja ehdin tutustua rauhassa reittiin ja sitten vielä laittaa kisakamat kuntoon. Nyt on vissiin kaksi kesää menty Multisport cuppia niin että joka kisassa on uusi pari. Tällä kertaa sain b00tista Janin parikseni ja hyvin meillä yhteistyö sujuikin. Jani oli illalla muovittanut kartat ja piirrellyt reititkin valmiiksi, joten mulla oli helppo työ tulla valmiiseen pöytään. Suunnistusvastuuta päätettiin jakaa niin, että minä suunnistan pyörällä ja juosten mennään fiiliksen mukaan.

Kisa starttasi lyhyehköllä pyöräosuudella ja kuin vahingossa otettiin stattipaikka ihan eturivistä. Päästiinkin kärkijoukon matkaan aluksi, mutta tuttuun tapaan meikäläisen kone ei suostunut ottamaan alkuun tarpeeksi kierroksia, pitäisköhän oikeesti alkaa vähän verryttelemään näihin kisoihin. Lopulta puolen tunnin pyöräilyssä kärjelle tuli takkiin nelisen minuuttia.

Seuraavaksi vuorossa oli suunnistusta jalan pimeässä ja minä otin kartan käteen. Ensimmäinen rasti löytyi ongelmitta, mutta kun porukassa lähdettiin kohti toista rastia muut lähti liikaa oikealle ja vaikka oli tunne että mekin mennään vielä liikaa sinne, vaikka eri polku otettiinkin, niin silti ei vaan pystynyt korjaamaan kurssia heti aluksi. Virhe huomattiin pian lammen rantaan tultaessa ja lähdettiin korjaamaan kurssia oikeaan suuntaan. Tässä kohdassa olisi pitänyt vaan ottaa rauhallisemmin ja juosta kartan kanssa edellä, sillä korjausta ei tehty tarpeeksi ja päädyttiin pykälää liian etelässä olevan järven rantaan. Jälleen kuitenkin nopeasti huomattiin, että paikka on väärä ja kohti oikeaa suuntaa. Pari muuta joukkuetta tuntui kuitenkin lähtevän jonnekin ihan ihme suuntaan, mutta tällä kertaa olin täysin varma suunnasta. Rastille tultaessa arvottiin hetki, mutta päätin jatkaa pimeässä jääräpäisesti eteenpäin ja rasti löytyikin nätisti. Takaisin jo tuttua reittiä ja loput juoksurastit löytyivätkin ongelmitta. Tässä vaiheessa juoksu kulki ihan ok minullakin. Juoksuun meni koukkujen kanssa vajaa puolitoista tuntia ja kärkeä oltiin jo perässä puolisen tuntia.

Pari tuntia oltiin tässä vaiheessa edetty ja lamputkin sai sammuttaa, kun valoa oli jo riittävästi. Pyörän selässä vieläkin kaikki ylämäet teki tiukkaa ja jalat ei vaan tykänny pyöriä nopeesti, jotta mäet ei ois hidastanut niin paljon vauhtia. Pyöräetapin aluksi saatiin ajella hienoa polkuosuutta, joka olikin yksi kisan parhaista pätkistä. Loppu pyöräosuus olikin pääosin erilaisia teitä tai ainakin olisi kannattanut mennä. Ei oltu etukäteen piirretty karttaan 9-10 rastiväliä ja tehtiinkin todella huono ratkasu lähteä "oikomaan" polkua ja ehkä olemassa olevaa kartassa näkymätöntä polkua pitkin. Ensin ei löydetty pari-kolme metreä leveän ojan ylityspaikkaa ja rymyttiin pyörien kanssa ees taas lammen rantaa. Sitten vielä puolisen kilometriä polkua väärään suuntaan, kunnes viimein löydettiin rastille. Lopulta tuossa hukattiin puolisen tuntia verrattuna tietä pitkin kiertoon ja ajan lisäksi pyörien tunkkaaminen vei kyllä reilusti voimia. Kaksi tuntia pyöriä ulkoilutettiin ja sitten oli vuorossa lyhyt sprinttisuunnistus.

Sen verran aloin olla puhki, että annoin kartan suosiolla Janille. Parinkymmenen minuutin sprinttisuunnistus meni suunnistuksellisesti hyvin, mut mun jalat ei kyllä kovin kovaan vauhtiin enää suostuneet, vaikka joku kuntosarjan joukkue kommentoikin, että te ootte varmaan vauhdista päätellen kilpasarjassa. Emitinkin annoin takaisin Janille vaikka suunnistuksen aluksi lupauduin leimaamaan edes rastit.

Pyörän kanssa suunnistaminenkin alkoi olla vähän tuskallista, kun toinen painoi hyvävoimaisen oloisena edellä. Tasaisella tosin pyörä kulki vielä ihan ok, mutta pienekin ylämäki oli aina ihan tappoa. Pientä haparointia suunnistuksessa oli, kun ei ihan tarpeeksi tarkka ollut, mutta ei kuitenkaan suuria virheitä. Yhdessä kohtaa meitä kasaantui muutaman joukkueen porukka ja sain kuin sainkin porukan oikeaan suuntaan, vaikka kaikki muut olivat jo lähteneet kantamaan pyöriä metsään n. 45 astetta väärään suuntaan. Melontapaikalle asti pyöräiltiin sitten porukassa. Tosin ennen melontaa oli erikoinen tilanne Turun motarin alittavassa tunnelissa, jossa kahdeksasta pyörästä kahdesta meni rengas. Onneksi meidän joukkue säästyi kuitenkin tältä. Tähän pyöräilyyn meni n. 45 minuuttia.

Olin iloinen, että päästiin kajakin kyytiin ja jalat saisivat levätä, vaikka melonta ei aina ihan suosikki laji olekaan. Vähän saatiin taiteilla kajakin kanssa, kun tuuli painoi sitä väkisin vinoon, mutta ihan hyvin eka kerta samassa paatissa tällä miehityksellä mentiin. 40 minuutin melonnan jälkeen päästiin rantautumaan ja vuorossa oli kosken yli kahlaus köydestä kiinni pitäen. Sen verran voimakas virta oli, että oli pienoisia vaikeuksia päästä vasta rannalla takas kuiville. Jalkasin käytiin kiipeämässä vielä hienosti rakenettuja portaita ison mäen päälle katselemaan maisemia ja toinenkin rasti haettiin toisen nyppylän päältä. Takas tullessa vielä uudestaan kahlaten kosken yli ja reilun vartin virkistävän jaloittelun jälkeen taas vesille.

Tässä vaiheessa aikaa oli mennyt kuutisen tuntia ja näytti todella tiukalle ehditäänkö koko rata läpi, mutta pienet mahdollisuudet meillä vielä oli. Paluumatkalla käytiin hakemassa yksi rasti joen varrelta ja hienosti joen suu olikin onnistuttu piilottamaan kaislikkoon. Onneksi saatiin jokea lähestyessä rauhassa tarkkailla toisen joukkueen etsimisoperaatiota ja pujahdettiin kaislikkoon suunnilleen samasta kohdasta, johon ne hävisi. Kolmisen varttia melottiin ja rannassa oli vajaa vartti aikaa selvitytä maaliin. Vielä piti kantaa kanootti vaihtopaikalle ja nopeesti pyöräilyvarusteet päälle. Lyhyt reilun kymmenen minuutin pyöräily mentiin sen minkä minun jaloista pääsi eikä matkalle osunut ylämäki tilannetta helpottanut. Viimeinen rasti ja aikaa maaliin reilu puoli minuuttia. Onneksi loppusuora oli lyhyt ja vaikka perässä emitin kanssa tullut Jani poimi minun tiputtaman kartan kymmenen metriä ennen maalia ehti hän leimata seitsemän sekuntia ennen maalin sulkeutumista ajassa 6.59.53. Kartan poimimisesta huolimatta oltiin viimeisen rastivälin nopeimpia huimalla 27 sekunnin ajalla!

Maalissa päästiin nauttimaan jälleen kerran niin mahtavasta höyryäväst lohikeitosta ja pienistä ylimääräsistä mutkista huolimatta kisasta jäi kuitenkin hyvä fiilis. Kyllä silloin on onnistunut, jos koko radasta selviää määrä ajassa ja se on jo osaltaan voitto. Omalta osin tosin vähän jäi kaivelemaan toi jalkojen voimattomuus, mutta eipä sillä maraton on nyt kuitenkin selkeä syksyn päätavoite. Lopputuloksissa oltiin kahdeksansia, joka taitaa olla henkilökohtaisesti paras sijoitus Multisport cupin miesten kilpasarjassa. Kiitoksia parille ja järjestäjille jälleen loistavasti järjestetystä kisasta.

Tästä kisasta voi laittaa itselleen muistiin, että luota vaan suunnistuksessa itseesi äläkä peesaa liikaa muita ja suosi pyöräilyssä tiekiertoja!

Kaisaniemen juoksu - puolimaraton

Toinen testikisa Vantaan maratonille valmistautuessa. Aamu alko hyvin, kun Siiri anto selkähierontaa heti herätettyään minut kävelemällä selän päällä. Katsomaan ja kannustamaan kuusivuotiasta ei kuitenkaan saanut. Hirveesti ei kisaa etukäteen tullut murehdittua ja kisapaikalle tullessa tajusin, että tässä joutuu oikeasti juoksemaan, kun esim. midnight runin kymppi meni kyllä ihan rutiinilla. Tavoitteena oli lähteä pinkomaan samaa vauhtia kuin keväällä HCR:n puolimaratonin ennätysjouksussa eli 4.10 min kilometrejä. Ajattelin että ihan nappijuoksulla ennätys voisi olla mahdollinen, vaikka nyt puolikas tuli vaan maratonharjoittelun osana enkä erikseen tähdännyt siihen. Kymppi ennen puolikasta oli mennyt kuitenkin parikyt sekkaa nopeemmin kuin vastaava keväällä. Alle puolen toista tunnin ajallakin voisi rauhallisin mielin lähteä Vantaalla juoksemaan selkeää ennätysvauhtia ja 4.30-4.35 vauhtia siellä aloitetaan.

Lähtöpaikalle saavuin ajoissa hakemaan lähtönumeron ja ehdin tankata vielä banaanin ja välipalakeksin katsoessa vitosen lähtöä. Tuttuun tapaan myös puol litraa urheilujuomaan siinä viimesen puolentoista tunnin aikana ja viimeset hörpyt puol tuntia ennen lähtöä. Yhtä huikeita fiiliksiä Kaisaniemen kenttä ei tuono verrattuna olympiastadioniin tai midnight runin Senaatintoriin, mutta selvästi juoksukilpailut oli menossa. Jotain musiikkia ehkä ois voinu lähtöalueelle soitella. Ehdin hyvin käydä pari-kolme kilometriä hölkötellä verryttelyks ja siihen sekaan muutama lyhyt kiihdytys.

Lähtö isolta hiekkakentältä toimi hyvin eikä yhtään ruuhkaa ollut. Eka kilometri tuli revittyä aika reippaasti 3.50 vauhtia, mutta sen jälkeen vauhti tasaantui tavoitteen mukaiseksi. Ekan parin kilometrin aikana asetelmat tasoittu ja juoksijat löysivät omat paikkansa. Sen jälkeen ohitin enää kaksi juoksijaa ja kukaan ei mennyt minusta ohi. Itse sain muutaman juoksijan letkan vedettäväksi ja sinne 15 kilometriin asti joku roikku perässä.

Eka seitsemän kilometrin kierros meni hiukan tavoitevauhtia kovempaa ja ihan hyvältä tuntu. Toisella kierroksellakaan ei mitään vaikeuksia ollut, vaikka aika taisi olla vähän hitaampi, mutta vielä tavoitteen hujakoilla oltiin. Kierroksen viimeinen kilometri vaan aina häiritsi kun se oli joka kierroksella 10-15 sekuntia hitaampi kuin muut. Oli siinä muutamia mutkia ja pieni mäen tömpyrä, mutta verrattuna jokaisen kierroksen kahteen nousuun ei ois pitäny olla hitaampi. Ehkä se oli vähän pidempi ja tasoitti vaan kilometrikylttien epätasaisuuksia.

Jokaisella kierroksella oli kaksi isompaa nousua, jotka varmasti vaikuttivat aikaan. Otin nousut rauhassa enkä turhia repinyt. Viimeisen kierroksen eka nousu 16 kilometriin nosti mittarit punaiselle alusta asti ja väliaikaakaan en muistanut nousun päällä katsoa, mutta nousun jälkeen pääs hyvään fiilikseen ja  vauhti Töölönlahden kierroksella palas hyvälle tasolle. Viimeinen Linnunlaulun nousu olikin niin lopussa että se meni maalin kiilto silmissä. Viimeiset kilometrit yritin pinkoa minkä jaloista pääsi, mutta ei se vauhti vaan kiihtynyt, vaikka hyvä selkä oli edessä ja jäi sitten saavuttamatta. Maalissa aika oli 1.28.39 ja keskisyke 167. Sijoitus oli 11.

Juoksussa ei päässyt samaan hurmokseen kuin keväällä HCR:ssä ja vaikka reitillä olleet liikenteenohjaajat jaksovat kannustaa, niin muuten ei juurikaan kannustusta herunut. Lähinnä tuli tunne, että oltiin sunnuntaikävelijöiden tiellä. Väkeähän tuolla oli paljon liikkeellä, mutta juoksijoista eivät välittäneet. Varmasti ois muutama sekuntti ajasta tippunut, jos katsojat ois siivitätnyt juoskemaan kovempaa. Reitti oli sinänsä hieno, vaikka kuusi selkeää mäkeä yhteensä kiivettiin ja joka kierroksella oli useampi neulansilmämutka rikkomassa rytmiä. Vaikea arvioida suhteessa HCR:n reittiin ja vertailla loppuaikoja. Keli oli kyllä hieno, vaikka kyllä siinä letkaa vastatuuleen vetäessä tuli mieleen antaa muiden vetää välillä, mutta luotin kuitenkin omaan vauhtiin enemmän.

Kisan järjestelyt toimivat hyvin ja matkalla osui viisi juomapistettä, joista kahdessa join mukin urheilujuomaa ja muissa vettä sekä heitin mukillisen vettä naamalle viilentämään ja virkistämään. Puolikkaalla nuo riitti hyvin. Maalissa kun sai vielä vettä ja urheilujuomaa sekä palautusjuoman, niin niillä selvis hyvin junalla kotiin ruuanlaittoon. Vähän lisää tunnelmaa ois kaivannut tämän perinteisen 82. kerran juostun tapahtuman ympärille, mutta positiiviset fiilikset kuitenkin iah nhyvin onnistuneen juoksun jälkeen jäi. Nyt vielä pari pitkää lenkkiä ja seikkailukisa ennen Vantaata, joten pari seuraavaa viikkoa vielä pusketaan ja sitten kaks viimestä viikkoa lepposammin.

Helsinki Midnight Run

Syksyn päätähtäimenä on siis Vantaan maraton, mutta treeniohjelmaan sai mahdutettua hyvin tämän kympin ja kahden viikon päästä olevan puolikkaan Kaisaniemen juoksussa. Kympille lähdin oikeastaan sen takia, kun Rovio sponsoroi halukkaat juoksemaan ja kun kisan tunnelmaa oli kehuttu, niin ilman muuta mukaan. Niinpä sitten tuli juostua vihreä possulippis päässä puolivahingossa, kun just ennen starttia kiireessä heitti sadetakin pois, niin lippis unohtu päähän.

Arvion ennen juokua, että aika tulee olemaan 40.xx ja kevään neljänkympin alitus jäis toistamatta. Pieniä haaveita tietysti oli ennätysjuoksusta, mutta nyt on treenattu maraton tähtäimessä, kun keväällä tähdättiin lyhemmille matkoille. Eikä noiden tonnin ja kahden tonnin vetotreenien vauhdit ihan kevään tasolla ole olleet.

Illaksi oli luvattu vesisadetta ja sitä myös saatiin. Tapahtuma alko Roviolaisten kokoontumisella, jossa saatiin rekvisiittaa juoksuun eli possulippis päähän. Senaatintorilla olin jo hyvissä ajoin puolisen tuntia ennen starttia ja lähdin sateeseen hölkkäilemään verryttelyksi. Verryttelylenkiltä palattua kuulin, että starttia on siirretty kymmenen minuuttia. Laitoin kuitenkin kuivat kisatossut jalkaan ja lähdin sitten vielä uudelleen hölkkäilemään, kun paikallaan ollessa tuli nopeasti kylmä. Arvoin myös pitkään juoksenko lyhyissä vai pitkissä housuissa sen verran kylmä oli ennen starttia. Lyhyet oli kuitenkin lopulta ehdottoman hyvä valinta. Yläpäässä oli pakollinen kisa paita ja irtohihat, jotka oli kyllä hyvät tolle säälle. Kaks paitaa päällekkäin ois ollu liian kuuma.

Odottelin lähtökarsinassa sadetakki päällä ja heitin sen pois vasta ihan hetki ennen starttia ja lippis unohtu tosiaan päähän. Oli kyllä hyvä kun isä sattu olemaan kylässä ja oli huoltajana, niin ei ehtiny jäätyä startissa ja sai myös heti maalissa kuivaa vaatetta päälle. Alussa oli ruuhkaa ja ihmetytti kyllä, kun ekasta ryhmästä lähti (eli alle 40 minuutin vauhtia arvio aika), eka kilometri 4.12 ja silti sai ihan koko ajan ohitella toisia juoksijoita. Alku meni siis liiankin varovasti 40 minuutin tavoitetta ajatellen. Juoksu tuntu kuitenkin rennon hyvälle ja neljän kilometrin kohdalla olin jo tavoiteajassa eli 40 minuutin vauhtia mentiin. Puolen välin kohdalla ei tuntunut vielä mitään väsymystä ja vitosen väliaika oli 20.03.

Alkupuolesta jäi oikeastaan mieleen monet tiukat mutkat ja Kaivopuiston posketon vastatuuli. Siinä peesailinkin rauhassa muita ja jätin ohittelut vähäksi aikaa. Kaivopuiston jälkeen päästiinkin rullailemaan rantaa pitkin myötätuuleen. Harmi että keli rokotti yleisö määrää, vaikka jonkin verran katsojia reitin varrella olikin. Sateen takia tunnelma ei kuitenkaan ollut niin huikea kuin olin odottanut. Reitin varrelle oli rakennettu erilaisia kannustusefektejä, mutta kyllä yleisön kannustus ja musiikki minua kuitenkin tsemppaa eniten.

Juoksu kulki hyvin sinne kahdeksaan kilometriin, jossa olin kahdeksan sekuntia alle neljän kympin vauhtia ja haaveilin jopa ennätyksestä. Siihen asti olin pääasiassa ohitellut muita ja juossut hyvässä peesissä. Kahdeksan kilsan jälkeen alko kyllä ensin happi loppua ja muutamia juoksijoita meni ohi. Ajattelin kyllä että ne on alottanut loppukirin, kun oma vauhti tuntui vielä hyvältä. Yhdeksän kilometrin kohdalla oli lyhyt vähän jyrkempi mäki ja siinä veti kyllä mittari täysin punaselle ja jalatkin alko olla loppu. Kunnon kiriä en saanu loppuun ja loppu aika oli 40.18. Sijoituskin n. 9000 juoksijan joukossa 75., vaikka eihän siellä moni oikeesti kilpaa tainnut juosta.

Kaks viimestä kilometriä siis meni n. 4.13 vauhtia, mikä oli aikamoinen romahdus. Tulin siihen tulokseen että hyvä kympin aika vaatii alle kisajuoksuja niin kuin keväälläkin ennen parasta aikaa ehdin juosta kympin ja puolikkaan. Tämä aika on kuitenkin parempi kuin keväällä ennen puolikkaan ennätystä juostu, joten antaa hyvät lähtökohdat kahden viikon päästä puolikkaalla ja tietysti myös kohti maratonia.

Kisan järjestely toimi sinänsä hyvin eikä vessajonojen lisäksi ole mitään valittamista. Chipin kiinnitystarranauhalla ei kyllä minun kohdalla tunnu toimivan. Hiihdoissa se on ok housujen päällä, mutta paljaalla iholla saan sen hankaamaan jalat verille. Tällä kertaa akillesjänteestä on nahkat poissa. Edellinen kokemus oli triathlonilta, kun jalka turpos sen verran ja sillon aattelin että teippiä ehdottomasti alle seuraavalla kerralla. Ajattelin kuitenkin että kymppi on sen verran lyhempi matka kuin lähes 12 tunnin raasto, mutta nahkat lähti tässäkin.

Rykäsy nro 3 - 1/8 triathlon

Kesän triathlon huipennus jäi aika torsoksi, kun täyden matkan kisan sijaan viimeiseksi matkaksi jäi pelkkä sprintti. Iskias ei antanu pyöräillä kesällä kuin kolme tuntia täysin kivuitta, joten päätin olla ottamatta riskiä. Loppukesä ja syksy kekitytään sitten maraton-enkan parantamiseen.

Suuria odotuksia ei tähän kisaan ollut, mutta pieni toivonkipinä oli 1.10:n alituksesta. Uinnin otin keskittyen rauhalliseen rytmiin. Alussa oli vähän ruuhkaa, mutta kyllä loppua kohti helpotti. Uintiaika olikin muutaman sekunnin marginaalilla kauden paras näissä koitoksissa.

Vaihto pyöräilyyn sujui ongelmitta ja suht rauhalliseen tahtiin lähdin pyörittelemään. Ensimmäinen kierros oli aika moista jojoilua, kun porukan kanssa vuorotellen ohiteltiin toisia. Yritin parhaani mukaan pitää peesirajan, mutta helppoa se ei ollut kuin muiden kanssa oli rytmi vähän sellanen, että pyöritin ylämäissä aero-asennossa ohi ja minut taas ohitettiin tasaisella. Toisen kierroksen sai ajaa enemmän omaa ajoa. Pyöräreitti oli nyt perinteinen Rykäsyn reitti, joten ihan tarkasti ei pysty vertaamaan kesän edellisiin kisoihin. Reilu minuutti kauemmin siinä kuitenkin meni. Tässä vaiheessa oli jo selvää, että alitusta ei tule, vaikkakin onnistuin pysäyttämään kelloni vedestä noustessa ja ihan tarkkaa kilpailuaikaa ei ollut tiedossa.

Vaihto juoksuun sujui sutjakasti, mutta juoksu tuntu todella pahalta. Jalat oli pelkkää puupökkelöä ja vasta juoksun loppupuolella ne alko totella. Köpöttelin sen minkä niillä jaloilla pääsin enkä loppuunkaan saanut kunnon vetoa aikaan vaikka sata metriä edellä olisi ollut hyviä selkiä kiinniotettavaksi. Loppu aika oli karvan alle 1.13, joten kesän heikoin aika tällä matkalla.

Triathlon saa tältä kesältä jäädä ja toivotaan että talven aikana iskias tulee kuntoon ja ensi kesä on tämän lajin suhteen parempi. Onneksi juoksu enemmänkin helpottaa oireita kuin pahentaa, joten innolla treenataan kohti Vantaan maratonia. Matkalla ehtii vielä Midnight Runin kympille, Kaisaniemen juoksun puolikkaalle ja mahdollisesti vielä seikkailemaan X-Kaatoon.

Rykäsy nro 2 - 1/8 triathlon

Kaksi viikkoa edellisestä Rykäsystä ja taas mentiin Kuusijärvellä. Takana oli rankka Jukola-viikonloppu vähistä unista johtuen, mutta silti ihan luottavaisin mielin lähdettiin 1.10 alitusta hakemaan. Hölkkäilin hakemaan kellon autolta ja muutaman vedon kävin taas uintia verryttelemässä ennen lähtöä.

Tällä kertaa uskalsin ottaa lähtöpaikan paremmista asemista. Uinti tuntui heti alusta asti hirveälle ja tuntui ettei happea saa ja mietin jo että näinköhän tämä homma täytyy vielä keskeyttää. Pari kertaa onnistuin ennen ekaa käännöstä vetämään vettäkin henkeen eikä se menoa helpottanu. Eka käännöksessä oli ruuhkaa, mutta sen jälkeen sai uida rauhassa. Pyrin uimaan rauhallista tahtia hosumatta ja pikku hiljaa uinti alko kulkea paremmin. Eikä lopulta uinti ollut kuin 4 sekuntia hitaampi kuin kaksi viikkoa aiemmin, vaikka tuntui ettei mennyt yhtään putkeen. Muistelin kyllä että uin edellisellä kerralla ainakin pariky sekkaa nopeemmin ja se vähän latisti fiilistä.

Vaihdossakin tuntui menevän ikuisuus kun toinen jalka ei suostunut märkäpuvusta irti ja paitaakin revin ainakin neljä sekuntia päälle. Alotin pyöräosuuden rauhallisemmin kuin viimeksi, mutta pyrin pitämään kuitenkin hyvää vauhtia. Alun ajelinkin peesirajan puitteissa jonkun perässä, mutta ennen ekan kierroksen puoliväliä oli jo pakko mennä ohi omaa vauhtia. Pyöräilyssä tuntui olevan vastatuuli lähes koko ajan, joten en oikein saanu selvää mihinkä tuuli. Mäet tuntuivat yhtä inhottavilta kuin viimeksi. Toisen kierroksen "oikoreitin" käännöksissä sain eturenkaaseeni jotain kiinni joka hankasi ja ihmettelin yhden ylämäen mitä tapahtui ja löysäilin jarrujakin. Menipä ainakin se ylämäki huomaamatta ja ylämäen päällä roska irtosi ja homma jatkui normaalisti eteenpäin.

Vaihto juoksuun meni hyvin ja juoksu tuntui aluksi yhtä kankealta kuin ennenkin. Vaihdossa katselin vielä kelloa että huippujuoksulla alle 1.20 vois mennä, kun en tarkkaan viime kerran juoksuaikaa muistanut. Onnistuin taas jonkin verran porukkaa ohittelemaan matkan aikana ja sain taas jonkun roikkumaan peesiini. Kärki tuli vastaan samassa kohdassa kuin viimeksi, mutta aikaa oli mennyt lähes minuutti enemmän, joten siinä vaiheessa oli selvää, että heikompi aika tulee. Lisäksi vastaan tuli porukkaa joka viime kerralla ohitti minut myöhemmin juoksussa. Yritin kuitenkin juosta sata lasissa loppuun asti. Ennen Kuusijärveä peesi meni hetkeksi ohi mutta Kuusijärven kierron mäessä kuittasin takas ja sainkin jätettyä jonkin verran. Lopussa taisin juosta vielä yhden kohdan ylimääräsen mäen kautta kun katoin että joku sunnutaijuoksijaksi osottautunut meni sieltä. Matka sinänsä oli sama, mutta vähän joutu kiipeämään. Loppukiri ei yltänyt ihan niihin mittoihin kuin viimeksi ja vähän pettynyt olin maalissa loppuaikaa 1.11.32 katsoessa. Loppusijoitus oli omassa sarjassa 12.

Edelliseen kisaan verrattuna jäin uinnissa 4 sekuntia, pyörällä 44 sekuntia ja juoksussa 32 sekuntia eli 1.20 hitaammin meni nyt. Jukola-viikonlopun väsymys varmaan paino ja ehkä ei sattunut myöskään paras päivä kohdalle. Muihin nähden kisa meni tasaisemmin kuin viimeksi, kun uinnissa olin 11. ja jäin nopeimmalle 17%, pyöräilyssäkin 12. jääden 20% ja juoksussa 9. jääden 18%.

Tästä joutaakin nyt kesälomalle sopivasti lepäilemään ja treenaamaan. Seuraava kisa saattaakin olla Rykäsy nro 3 elokuun alussa ja sitten elokuun puolivälissä olisikin jo täyden matkan triathlon Pajulahdessa. Toivotaan että kesän aikana ehtii muutaman pitkän pyörälenkin vetämään ja juoksuakin saa tarpeeksi mittariin. Uinti jää varmaan vähemmälle niin kuin muutenkin tänä vuonna, mutta kerran viikossa pitäs järveen yrittää ehtiä.

Jukolan viesti

Otaniemen Jyllääjien leiri

Pitkään pähkäilin Jukolan viestiin lähtemistä jo viime vuoden puolella, mutta joukkue jäi kuitenkin hommaamatta ja meinas jäädä koko viesti väliin. Onnistuin kuitenkin saamaan vielä toukokuun aikana paikan Otaniemen Jyllääjien kolmos joukkueeseen ja tarpeeksi hulluna pääsin vetämään yöosuutta.

Reissuun lähtiessä oikein tiennyt mitä ottaa mukaan ja pakkailin reppuun yöpymisvehkeet, kisa-asun ja vähän vaihtovaatteita. Eväitäkin oli banaanin, muutaman leivän ja suklaapatukan verran mukana. Lisäksi kolaa ja vesipullo. Päätin mennä pelipaikoille auto-metro-bussi-yhdistelmällä ja ihan näppärästi pääsinkin Hakunilaan. Vähän aikaa sai etsiä Paavoa ainoaa tuntemaani joukkuetoveria ja sitten yhdessä suunnistettiin OJY:n telttapaikalle, joka olikin suunnilleen kaukaisimmassa paikassa kisakeskuksesta.

Kokeneemmat jyllääjät ottivat tulokkaat hyvin vastaan ja saatiin paljon vinkkejä ja myös opastettukierros kisakeskuksen alueelle. Käytiin kattomassa vaihtopaikkaa ja miten homma toimii, ruokailupaikat, sauna jne. Melkosilta festareilta tapahtuma näytti ja meininki tuntui olevan hyvä. Mentiin vähän ennen kymmentä syömään ja jonotettuamme broileripastajonossa saatiinkin kuulla, että siitä saa lihapullia, mutta kasvispastajonosta löytyis broileripastaa. Leipä oli jostain syystä loppu, mutta menihän se korvauksena saatu Kismetkin leivästä, kun ei turhan tarkka ole.

Muutama pisara saatiin tässä vaiheessa vettä ja tuli vähän kiirus hakea takkia niskaan ennen viestin starttia, jota oli ehdottomasti päästävä katsomaan. Kävin vielä ostamassa ennakkomainoksesta bongaamani juoksukengät telttapuodista ja sitten sainkin tosissaan kiirehtiä teltoille ja takas että saan muut kiinni ja katsomaan starttia. Hyvin ehdittiin ja hienolta homma näytti. Lähtölaukas ammuttiin kunnon kenttätykillä ja startin jälkeinen musiikkikin oli hyvin valittu. Kisaa pystyi seuraamaan hyvin paikan päällä selostuksen ja isojen screenien ansiosta. Netistä pystyi myös katsomaan oman joukkueen aloittajan väliaikoja ja näin ollen tiesi aika hyvin milloin pitäisi mennä vaihtopaikalle.

Ensin piti kyllä käydä teltalla säätämässä juoksuasu päälle, numerolappu rintaan ja sauna- ja vaihtokamppeet valmiiks, että pääsee juoksun jälkeen reippaasti saunaan. Saunaolutta en ollut tajunnut ottaa mukaan, mutta onneks sain ostettua joukkuetoverilta yhden asevelihintaan. Vaihtopaikalle ehdin ajoissa joukkueen avaajan vaihtokampe kasseja raahaten. Siinä sai rauhassa katsella kärjen toisen vaihdon ja sitten mennä lähtökarsinaan roikkumaan puomille ja odottamaan vaihtoa. Kävin toki siinä vähän pellolla verryttelemässä. Omasta tasosta ei ollut oikein hajua varsinkin, kun pimeässä joutuisi menemään. Laitoin tavoitteeksi parantaa joukkuuen sijoitusta sadalla ja olla jollain rastivälillä 500. parhaan joukossa. Arvelin että jos hyvin menee kahteen ja puolen tuntiin vois osuudesta selvitä.

Alkuun oli kilometrin verran viitoitusta, jonka vedin ihan reipasta vauhtia yrittäen samalla löytää isosta lakanasta ykkösrastin sijaintia. Sen verran paljon oli numeroita kartalla, että kotvan kesti ennen kuin rastin paikka löytyi edes kartasta, mutta onneks oli juostessa aikaa etsiä. Shokki toki oli myös kun huomasin että 29 rastia pitäs metsästä löytää. Ensin ajattelin että kierrän ekalle tosi varman päälle kielletyn alueen rajaa ja sitten polkua ja jyrkänteen reunaa, mutta lähdin seuraamaan kuitenkin uraa, kun  niin hyvä baana löytyi ja ilmeisesti suunnistushoksottimet ei vielä täysin ollu toiminnassa. Suunta oli toki oikea ja ihan rastin lähelle päädyin mutta kun rastia ei näkynyt lähdin korjaamaan vasemmalle. Jonkun ajan päästä siellä näkyikin kielletyn alueen nauha ja eikun takas. Muista suunnistajistakaan ei ollut oikein hyötyä, kun ne vähäisetkin muut oli kolmannen osuuden juoksijoita. Ikuisuudelta tuntui ekan rastin löytäminen ja yli kakskytminuuttia sitä etsittiinkin eli kolme kertaa se aika meni mitä parhailla. Ihan yksin sai metsässä olla ja kolme seuraavaa rastiakin oli melkosta hapuilua. Parhaimmillaan kävin n. viiden metrin päässä rastilla tein muutaman minuutin lenkin ja löysin rastin.

Ihan hukassa en kuitenkaan missään vaiheessa ollut, mutta viimeiset viiskyt-sata metriä rasteille oli vaikeita. Rastit alko löytymään kuitenkin vähän paremmin ja muutamia muitakin saman osuuden taapertajia oli näkyvissä. En kuitenkaan malttanu pysyä letkassa vaan juoksin omille teilleni ja sitten taas toiset tuli vähän paremmin rastille ja sama jumppa toistui. Sijoitus parani kuitenkin koko ajan pikkuhiljaa. Pari kertaakan lähdin matkan aikana seuraamaan jotain toista oli kyseessä hajonta ja matka vei kohti väärää rastia. Maasto oli ihan mielenkiintosta ja kaikenlaista matkalta löyty. Märät paikatkaan ei upottanut juurikaan, joten olikin yhdessä kohdassa yllätys, kun oltiin polvia myöten suossa. Pitää siirtymää lähdin kiertämään reippaasti polkua pitkin etelän kautta, mutta yhdessä kohdassa piti oikasta kielletyn tien ohi metsän kautta ja se meni vähän turhan kaukaa ja siinä kohdassa tunsin olevani eniten hukassa. Polku löytyi kuitenkin juuri ennen siltaa ja matka jatkui reippaasti varmaan neljännen osuuden kärkijuoksijoiden tullessa vastaan. Jollain rastilla joku ruotsalainen suunnilleen repi kartan minun kädestä kun etsi omaa sijaintijaan ja saikin sit vähän aikaa ihmetellä itsekin sen jälkeen että miten päin kartta pitäs olla ja missä sitä oltiinkaan. Muuten ei ihan hirveästi paikan ja rastikoodien huutelua kuulunut, joten aika hyvin sai itse töitä tehdä.

Viimeset rastit haettiin Hakunilan hiihtolatujen ympäristöstä ja siinä vaiheessa keskityin hakemaan hyviä rasti väliaikoja. Kartan katsominen ennen leimausta, täysillä kohti seuraavaa rastia, jota ei sitten heit löytynytkään, rastilla taas reitin suunnittelu ja menoksi. Joku lyhyt väli näytti onnistuneenkin kun olin peräti osuuden 19. nopein. Viimeiselle rastille tullessa ei enää karttaa muistanu kattoa ja juoksin jonkun perässä väärälle rastille. Kävin sitten kaikki kolme viimestä rastia läpi ennen kuin oikea löyty. Sitten viimeset neljäsataa metriä sen minkä kintuista pääsi. Siinäkin aika oli 139. paras vaikka kaikki muutkin varmasti satsasi tohon väliin.

Maaliin selvitty ja teltta löydetty

Maalissa oma kartta pois ja uusi kartta tilalle. Hyvin minut ohjattiin oikeaan kartta rivistöön, mutta siellä opastaja katteli just taululta viestin tilannetta. Ehdin kuitenkin jarruttaa alkupäässä olleen oman kartan kohdalle ja sitten vaan etsimään seuraavaa viestinviejää. Löytämisessä ei ollut ongelmaa ja seuraava juoksija pääsi hyvin matkaan. Juoksu ei sinänsä ollut fyysisesti kovin rasittava, kun vauhtia ei vaan pimeässä kartan kanssa pystynyt pitämään. Toki jaloissa tuntu yön valoisina tunteina juoksun jälkeen.  meni hitusen alle kaksi ja puoli tuntia tähän 12.8 km osuuteen. Ei aavistustakaan paljonko tuli todellisuudessa juostua. Joukkueen sijoitus parani 144 sijaa, sijoitus osuudella oli 1200/1606 ja olin Jyllääjien kakkososuuksien juoksijoista niukasti nopein, joten siinä mielessä homma meni ihan hyvin. Toki maalissa oli sellanen tunne, että yhtään rastia ei löytynyt suoraan vaan kaikkia sai vähän hakea. Aikaa meni pari yli tuplasti enemmän kuin osuuden parhaalla ja 13 rastivälillä 29:stä olin paremman puoliskon joukossa Ihan tyytyväinen kuitenkin juoksuun olin ottaen huomioon vähäisen oman suunnistustason ja vähäisen pimeän suunnistuksen kokemuksen. Ehkä seuraavalla kerralla vedetään sit kevään kaikki suunnistukset sukkahousut päässä pimeän suunnistusta harjoitellen.

Loppuratkaisua seuraamassa

Juoksun jälkeen käppäily teltalle ja sinne saapuikin sopivasti kakkosjoukkueen osuuskaima, jonka olin pystynyt ohittamaan matkalla. Mikon kanssa sitten päästiin heti jälkipeleihin ja käytiinkin sauna reissu yhdessä. Ihan hyvät telttasaunat oli ja oluen verran siellä viihdyttiin. Suihkuissakin riitti lämmintä vettä, joten kurat ja mudat sai pestyä. Lähdettiin takaisin teltoille kiertäen kisakeskuksen kautta ja huomattiin ankkuriosuuden olevan jo puolessa välissä. Niinpä jännitettiin samalla rahalla vielä viestin loppuratkaisu. Yllättävän vähän ääntä lähti niinkin isosta porukasta kun voittajat tuli maaliin, mutta ehkä ääni häviää laajalla pellolla vähän eri tavalla kuin esim. jossain jäähallissa. Ajattelin vielä käydä paistamassa makkaraa nuotiopaikalla, mutta siellä ei ollut kuin pari savuavaa pölkkyä, joten makkarat meni sit iltapalaks kylmänä. Muutaman tunnin sai nukuttua ja sitten tutkittiin vielä omma osuutta kartalta, jotka saatiin kun kaikki oli matkalla. Sadekin siinä alkoi ja märkänä ja väsyneenä raahauduin kotiin. Reissusta jäi kuitenkin hyvä maku ja itse juoksu oli sinänsä pieni juttu koko muun tapahtuman seassa.

Joukkueemme sijoitus oli lopulta 1219, joten pari sataa sijaa numerolapun edellyttäämää sijaa paremmin se meni.

No Limit Adventure

Viikonloppuna oli vuorossa kauden toinen seikkailukisa Nummelassa. Parina oli tällä kertaa taas uusi tuttavuus Kaarinan suunnalta. Odoteltiin että tähänkin kisaan ois saanu tuplakartat ja suunnistettu yhtäaikaa, kun ei oikein saatu selvyyttä kumpaan luotetaan. Karttoja tuli kuitenkin vain yhdet kappaleet, joten päätettiin jakaa kartat siten että kesken pyörän vaihdetaan suuunnistajaa, jotta karttaa ei tarvis vaihtaa lennosta.

Kisa starttas lyhyellä muistisuunnistuksella. Haettiin ensimmäiset rastit erikseen ja sitten tajuttiin kattoo loput rastit kerralla ja haettiin ne. Ihan nappiin tuo ei mennyt, mutta ihan kohtuullisesti kuitenkin. Seuraavaksi oli vuorossa lyhyt pyöräily tavallisuudesta poiketen suunnistuskartalla. Lyhyen pyöräilyn jälkeen päästiin juoksemaan merkittyä polkua pitkin. Vähän sai välillä merkkejä etsiskellä ja kerran juostiin toisen joukkueen perässä suoraan pusikkoon, mutta nopeasti löydettiin takas reitille. Ihan hyvää vauhtia edettiin ja saatiin pari tiimiä kiinni.

Juoksun jälkeen taas pyöräilykengät jalkaan ja vähän pidemmälle pyöräilylle. Petterillä oli nyt suunnistusvastuu ja hyvä niin kun tuntu olevan kevyempi pyöräilyjalka kuin minulla. Tosissaan sain painaa kyydissä pysyäkseni. Pyöräilyn välissä oli kolmen rastin muistisuunnistus, joka meni sujuvasti. Pyöräily saatto tuntua rankalta myös sen takia kun viime aikoina on tottunu kattomaan karttaa pyöräilyn aikana ja tietää tarkalleen missä menee. Loppuun kuitenkin selvittiin.

Vaihdossa rullaluistimet kantoon ja jokunen kilometri suunnistusta jalan. Sain toisen luistimen repuun ja toisen repun ulkopuolelle tiukasti kiinni, joten juoksua ne ei häirinny, vaikka alussa reppu vähän painokin. Rastit löyty hyvin ja päästiin rullien päälle. Alkuosuus oli ihan kamalaa tietä ja hampaat meinas tippua suusta. Isommalle tielle päästyämme alusta parani ja luistelu oli kivaa. Petteri meni taas vähän edellä ja minä roikuin perässä. Yks pahannäkönen tilanne kävi kun tiimikaverin luistin petti potkussa alta ja mies kyljelleen tielle. Vastaan tuleva auto ehti kuitenkin väistää hyvin ja ilman vammoja selvittiin. Ton episodin jälkeen mentiin sitten tasatahtiin loppumatka.

Luistenlun jälkeen oli taas kiva päästä juoksemaan ja hyvin juoksu kulki kevyellä repulla. Sitten liivit päälle ja kauhulla odotettu lyhyehkö uintiosuus. Ilma oli sen verran viileä, että uinnin jälkeen itsensä lämpimäksi saaminen voisi olla hankalaa varsinkin, kun tiedossa oli vielä melontaosuus. Uinnin jälkeen kiivettiin rannasta jyrkkä mäki ylös ja Petterin reidet alko kramppailemaan. Muutaman rastin metsäinen juoksuosuus mentiinkin sitten Petterin vauhdin mukaan ja vaikka paljon käveltiin ei se älyttömästi hidastanut, koska oiottiin metsän läpi ja suunnistus osui nappiin.

Varoitin että varmaan melonta alkaa siten että toinen meloo ensimmäisen rastivälin ja toinen juoksee ja laskeutuu veteen ja näin se menikin. Minä meloskelin kanootilla odottelemaan laskeutujaa ja Petterin molskahdettua veteen vedin perässä sopivaan rantatutumispaikkaan. Märkä mies kyytiin ja melomaan. Melonta sujui ihan hyvin vaikka yhteistä treeniä ei ollut alla. Ongelmana oli Petterin kramppaavat jalat, mutta urheasti mies taisteli melonnan. Meloessa ei tullut kylmä, mutta kun päästiin rantaan vilu tuli äkkiä, vaikka pysähdyttiin vain ottamaan liivit pois. Sitten lyhyt juoksu maaliin ja oli selvää että ehditään aikarajan puitteissa. Onnistuttiin kuitenkin kämmäämään viimenen rasti kun oletin sen tarkoittavan maalitelinettä eikä rastia ollut edes merkattu pienen mittakaavan suunnistuskarttaan jolla tultiin maaliin. Käytännössä siis ehdittiin rata läpi ja vain 50m ennen maalia ollut rasti jäi leimaamatta. Lopputulokset näytti 10. sijaa, vaikka 9. olisi ollut mielestäni oikea, koska yli puoli tuntia myöhässä ollut joukkua oli nostettu meidän edelle, vaikka olisi pitänyt sääntöjen mukaan hylätä. No sijalla ei sinänsä väliä, kun oli taas hieno päivä takana. Maalissa maistui lämmin lohikeitto ja lämpimässä suihkussakin tuli hyvä tovi lämmiteltyä. Syksyllä toivottavasti vielä jatketaan seikkailuja.